Aika rankkaa, kun perättäisinä öinä matsit 2:30 ja 4:30, mutta kun tähän vuodenaikaan, kellojen siirron ja pimeyden takia unirytmit muutenkin hujanhajan ja Veikkaus tarjoaa matsit, niin eiku menoksi. Halusin myös nähdä noiden saksalaisten pelin, mihin se oikein perustuu.
Heidän vahvuutensa on näköjään se, ettei heillä ole varsinaisia heikkouksia. Syöttö isossa mittakaavassa on kuolevainen, mutta niissä tärkeissä pisteissä, ne ovat yleensä erittäin laadukkaita, kuten kuuluukin olla. Ne kuolevaisetkin syöttönsä he yleensä hoitelevat hyvällä verkko- tai kenttäpelillä. Merkille pantavaa oli myös se, että tiesivät erittäin hyvin vastapuolen taktiset kuviot, esim. verkkoleikkuiden suhteen. Eli meidän poikien yllärit, jotka toimivat ennen vanhaan, eivät olleet enää heille ylläreitä. Myös se, että tiimissä on kaksi tasavahvaa pelaajaa, hyvällä tiimihengellä, ruokkii molempia hyviin suorituksiin. Kuitenkin tämä poppoo on aina voitettavissa, jos huomioi nuo edellämainitut asiat ja pelaamalla itsekin laadukkasti teknisesti ja taktisesti.
Patten oli tässä jälkimmäisessä pelissä taas oma luotettava itsensä tai ainakin riittävän hyvä, vaikka kova itsekritiikki olikin päällä. Pattenin puolikentän lentolyönnit verkolle tultaessa toimi molempina päivinä erittäin hyvin ja on kehittynyt todella paljon viime vuodesta. Se että vaikka syöttääkin tarkasti, ei auta silloin, jos vastaanottaja ennakoi syöttösuuntia. Jos tuossa onnistuvat, niin pallo tulee myös todella lujaa takaisin, joka on vain vastustajan hyvyttä, kunnia heille.
Harrin syöttöevoluutio jatkaa vain kehitystään. Kun viime vuonna tuli vielä välillä puolivillaisia ykkössyöttäjä, vailla mitään tarkoitusta, niin nyt noita ei enää tapahdu. Syöttöevoluutio on näköjään kehittymässä siihen suuntaan, että tehdään kakkosillakin ässiä ja jos niissä tulee muutama kaksari, niin ei niin vakavaa, koska korjataan seuraavilla syötöillä asiat kuntoon.
Isku- ja verkkopeli ovat edelleen laadukkaita. Niissä verkkotilanteissa, kun pallo tulee todella lujaa kohti, niin olisi tietenkin hyvä asia, että sen pallon saisi suunnattua sille vastustajan heikommalle puolen, eikä suoraan lapaan sille paremmalle puolen. Löysempiinhän tulee tietenkin ne lyhyet tiputukset tai pitkät tyhjiin kentän osiin, jos vastusta alkaa liikaa niitä lyhyitä ennakoimaan.
Myös Harrin kämmen-evoluutio ottaa nyt huomattavia steppejä eteenpäin, lähtee onnistuessaan tosi terävästi pattenmaiseen tyyliin. Mutta koska se ei ole vielä ihan selkärangassa, niin välillä nuo tiukat kämmenet vaihtuvat (väsy/tilannejännitys) noihin hitaisiin yläkierreveiveihin, joista leikkaavat verkkomiehet tietenkin tykkäävät. Mutta tuossa kuitenkin tärkeintä, että se huippukämmen on jo löytynyt, kunhan siitä saadaan vain jatkumo.
Tuo että Harri on löytynyt nyt useammassa ottelussa aika monta kertaa metrin verran takarajan takaa, vaikka olisi ehtinyt myös verkolle Pattenin rinnalle, tarkoittaa sitä, että vastapuoli valtaa verkon ja tiputtaa jossain vaiheessa sen lyhyen Harrin puolelle ja piste päättyy siihen. Takomallahan verkkomiehiä päin tuosta ei selviä. Ja lyömällä noin kaukaa niitä kohokaaripalloja, niin verkkomiehet tuppaavat ehtimään niihinkin, jos nuo nostot vähääkään epäonnistuvat.
Harrin syötönvastaus-evoluutio pyörii pientä ympyrää pienissä lyönnillisissä yksityiskohdissa, johon myös tuo kämmen-evoluutio liittyy, mutta isossa mittakaavassa, jos syötönvastaus ajatellaan shakkipelin avauksena, niin Harri on pelannut vuosia avaussiirrolla e2-e4, riippumatta tuleeko sieltä ykkös- vai kakkossyöttöä.
Kun vastustaja piirtää syöttökuvioon kolme linjaa, yksi T-pisteeseen ja yksi ulkolinjalle, niin noiden keskiarvopisteeseen vedetyn linjan päästä löytyy aina Harri. Ja jos Harri ottaa etustepit, niin nekin tulevat tuota linjaa pitkin suoraan syöttäjää kohden, joka hyvissä ykkösissä on vain haittatekijä, mutta heikoimmissa kakkosissa antaa jotain etua. Laadukkaat ykkösethän viuhuvat tuossa tapauksessa ässinä tai muuten suorina pisteinä sivuilta läpi, jos vastassa hyvin suuntaavia ässäkoneita. Pyrkimyshän noissa syötönvastauksissa on aina saada vartalotuki syvyyssäädöllä lyönnin taakse, ei niin että liikutaan täysin poikittain tai pahimmassa tapauksessa viistottain taakse ja lyödään/räpätään vastaus puhtaasti käsilyöntinä.
Syötönvastauspeliin kuuluu olennaisena osana se, että pitää päästä myös syöttäjän pään sisään, aiheuttaa sinne kaaosta. Silloin mikään syöttö ei ole turvallinen, josta syötön laatu kärsii. Ihan random-arvauksillakin pitäisi pystyä arvaamaan puolet laadukkaiden ykkösten suuntauksista ja jos tiedostaa (ennakkodata/vaistot/syöttökaavat) vastustajan parhaat syöttösuunnat, niin nuo prossat vain paranee.
Myös erilaiset syötönvastaus-syvyyssäädöt ovat osa tuota taktista repertuaaria. Siitäkin tulee vastustajan syöttötaktiikoille uutta pohdittavaa, milloin verkkomies uskaltaa lähteä leikkaamaan jne. Omaa todellista syötönvastauspistettähän ei kannata koskaan paljastaa etukäteen vastustajalle, vaan siirtyä siihen vasta, kun syötön nosto alkaa, josta sekin etu, että ollaan jo valmiiksi liikkeessä ilman erillisiä steppailuja. Kun vielä ottaa toisen reunan vahvasti kiinni, niin syöttäjä joutuu arvuttelemaan, että mitä jos se jääkin paikalleen ja syöttö meneekin lapaan. Joten ehkä on parempi syöttää tuohon pisteeseen, jossa on valtavasti tilaa… ja johon suuntaan vastaanottaja ehkä onkin mahdollisesti jo kiiruhtamassa.
Tässä pelissä vastustajien kaikki ykköset eivät olleet laadukkaita, joten niihin pääsi siltä suurilta osin hyvin käsiksi. Joka on siinä mielessä vaarallista, että se tuudittaa siihen uskoon, että syötönvastauksessa ei ole mitään ongelmaa. Nyt vaikka syöttöihin pääsi käsiksi, niin varsin moniin verkkomies myös pääsi väliin, joten loppupeleissä syötönvastaus ei ollut silloin hyvä, vaikka palloon tulikin puhdasta osumaa.
Nyt sekä Harri että Harry syöttävät niin hyvin, että vastustajat alkavat ennakoimaan noita syöttösuuntia, niin vaistoilla, kuin myös matemaattisesti, perustuen edeltäviin syöttöihin ja siihen tietoon, mitä ennakkodatoista on selvinnyt. Tässä pelissä Harri onnistui monesti hämäämään omia syöttösuuntiaan, joten jossain mielessä Harri teki jotain väärin vastustajan mielestä. Pattenin syöttämistä en niin tarkkaan seurannut tuossa mielessä.
Nuo matemaattiset pohdinnat ovat “hauskoja”, esimerkiksi niin, että jos vastustaja syöttää kahdesti T-pisteeseen, niin uskaltaako syöttää vielä sen kolmannenkin samaan pisteeseen. Nuo yleensä selviävät ennakkodatasta, joten tuossa mielessä pitää varoa tiettyjä vakiokaavoja. Harri on nyt oppinut varioimaan syöttöjään tosi hyvin molempiin syöttöruutuihin. Pattenkin varioi hyvin ykkösruutuun, mutta kakkosruudussa useampikin poppoo on ennakoinut noita syöttösuuntia yllättävän hyvin, eli siinä on ilmeisesti jotain liian säännöllistä. Tässä pelissä tuo ei ollut niin silmiinpistävää. Myös se että jos syöttösuunnan pystyy yhdistämään verkkomiehen tietynlaiseen liikkumiseen riittävän hyvällä prosentilla, on jo erittäin vaarallista, joten sen variointiin kannattaa kiinnittää erityinen huomio. Varsinkin väsyneenä tai jännittyneenä noita tiettyjä vakiokuvioita tuppaa syntymään, jos niihin ei kiinnitä erityistä huomioita.
Kun tuo meijän peli kehittyy taktisesti aivan huippuunsa, tarkoittaa se kaikilla kentän osa-alueilla sitä, että liikutaan lähtökohtaisesti puolikaarissa, koska niitä on vastustajan hankalampi lukea ja viivotinlinjoilla edetään vain silloin, jos tuosta puolikaaressa tehdäänkin yllättävä suunnanvaihto. Vaihtoehtoisesti voidaan pysäyttää liike johonkin puolikaaren osaan. Jos vastustaja alkaa noita liikaa miettimään, niin omien lyöntien laatu kärsii tuon ylimääräisen hitaan aivotoiminnan takia. Nuo puolikaaret ovat erittäin tärkeitä myös syötönvastauksissa, koska niillä saadaan vartalo kierrettyä lyönnin taakse, jolla saadaan pallon extra-vauhtia ja joka antaa suuntavakautta mm. noihin käytäviin suunnattuiin syötönvastauksiin, jolloin ne eivät ole muutamia senttejä leveitä tai pitkiä, joita tässä viimeisessä pelissä tuli aivan liikaa. Samoin verkkomiehen on hankalampi lukea lyöntejä mailan asennoista, toisin kuin kiireessä yrittää saada mailaa jollain tapaa väliin, jolloin ei puhettakaan mistään hämäyksestä.
Yhteenvetona voisi sanoa, että meijän poikien peli näyttää tässä vaiheessa erittäin lupaavalta pääturnausta ajatellen, huomioiden sen että tämä viimeinen vastustaja oli erittäin laadukas nippu, joka pelasi nyt todella hyvää peliä ja siitä huolimatta päästiin noin lähelle.
