Miltä näyttää, onko HH:n peli kehittymässä turnauksen edetessä oikeaan suuntaan, kun pahimmat kasket ovat vielä edessäpäin? Syöttö, verkkopeli ja iskulyönnit ovat pääsääntöisesti toimineet hyvin, ollen se kantava voima, mitä nyt tuuli on välillä niitä vaikeuttanut. Voittoisa resepti on kuitenkin ollut tähän asti vastustajien pelitason romahtaminen pelin loppupuolella, ei niinkään oman pelin kehittyminen ottelujen edetessä.
Se mistä pitää olla huolissaan, on molempien osalta syötönvastaukset. Yleensä Pattenista ei ole tarvinnut olla huolissaan, mutta hän on näköjään uudistanut erinomaisen syötönvastaustekniikkansa vähemmän erinomaiseen. Hyvinä aikoina Patten haki oikeaa syötönvastaussyvyyttä, niin vimosen päälle, huomioiden molemmat vastustajat erikseen. Liike oli aina kaartuvasti eteenpäin, josta tuli helppoa voimaa, ilman että sitä tarvitsi tuottaa erikseen kädellä. Pystyi keskittymään vain puhtaisiin osumiin ja suuntauksiin. Painopiste pysyi matalana, joten lyödessä jalkojen jouset antoivat vielä buustia lyöntiin. Lyöntitapahtuma oli niin vauhdikas, että verkkomiehen oli vaikea lukea lyöntisuuntia, saati ehtiä niihin muutenkaan.
Tämä uusi Patten-versio sisältää pienen jänisloikan syöttäjää kohden, aivan liian pitkään kestävän pallon suunnan tarkkailuvaiheeen, ilman minkäänlaista jalallista toimintaa sen aikana. Jos syöttö tulee rystylle ja siihen yltää, niin vastaus lähtee tuostakin asennosta oikeaoppisesti, muodostaen hyvä linjauhan. Kämmen taas tuppaa menemään välillä pelkäksi käsilyönniksi suorin vartaloin ja jaloin, vaikka pallo tulisi hyvin lyöntialueelle. Lyönti on enemmän kauhaisu, kuin terävä sellainen, kuten vielä viime vuonna Wimbledonissa oli.
T-pistesyöttöihin tuosta vastausasennosta on paha ehtiä, joten juoksuliike menee silloin, joko vaakasuoraan tai viistosti taaksepäin, jatkuen pelkkänä käsilyöntinä, jolloin piste on jo puoliksi hävitty. Lyöntisuuntien salauksesta ei puhettakaan. Todennäköisin vastaus on tuolloin kämmenkrossi tai noston yritys, jonka verkkomies ottaa pois.
Lyönnin energiantuotto pitäisi tulla järjestyksessä jalat, keskivartalo ja käsi, jossa käden tarvitsee vain törmäyttää maila palloon. Mitään pitkiä vartalonkiertosaattoja ei syötönvastauksessa tarvita, koska kun tuohon omaan liikkeeseen yhdistetään syötön voima, niin palautusvoimaa on siinä aivan varmasti riittäväsi. Tarvitsee keskittyä vain puhtaisiin osumiin ja rentoihin eteenpäin suuntautuviin saattoihin. Nyt tuo palautusvoima purkautuu järjestyksessä käsi, keskivartalo ja jalat, jossa jalat välillä tikkusuorina, ei hyvä järjestys tuo.
Tuossa alun seisontavaiheesa on myös se vaara, että kun pallo tulee kohti, niin siitä ei ehdi kiertää alta pois, koska operoidaan melkoisen lähellä takaviivaa.
Sinner on aivan mahtava esimerkki siitä, miten kentällä liikutaan matalalla painopisteellä (kannattaa katsoa koosteita), jolloin lyönneistä tulee automaattisesti luonnollisia, tehokkaita ja tarkkoja. Tuon matalan painopisteen liikkumisen, onnistuin itsekin siirtämään Sinnerin kertakatselun jälkeen pelikentälle ja lyönnit paranivat dramaattisesti, kuin myös kentällä liikkuminen tyyliin maantiekiitäjä, piip, piip.
…
Harrilla taas tuo uudistunut agressiivinen kämmen on tuottanut harmaita hiuksia, koska se ei ole vielä selkärangassa. Mitä enemmän lyöntiin jää aikaa, sen enemmän lyönnin tekniikkaa ehtii siinä miettimään, jolloin siitä katoaa kaikki rentous/saatto ja pallo puolivälissä verkkoa. Tuo jarru puskee alitajunnasta, eikä sille voi mitään muuta, kuin että ei kannata ajautua tuollaisiin hitaisiin tilanteisiin. Harrin jäädessä takakentälle parin metrin päähän takarajasta, erittäin staattisessa ja hitaassa lyöntiasennossa, on verkkomiehen helppo lukea lyöntisuunta ja mennä väliin, tiputtaen monesti sen lyhyen, johon ei enää ehditä. Myös Pattenin krosseja luetaan nykyään agressiivisesti, silloin kun hän jää taakse lyömään. Tuo taaksejääminen on ollut tänä vuonna prosentuaalisesti huono ratkaisu molemmilta (Patten tosin hiukan parantanut), sillä vastustajat kyllä valtaavat silloin verkon mieluusti parina tai jos kyseessä kaksinpelaaja, niin hänelle kelpaa se takakentän peruspallottelukin. Noissa vastustajat myös nykyään osaavat varoa verkkomiehen leikkuuliikkeitä ja oikein odottavat sitä, niin pääsevät kääntämään.
Vastustajan silmin katsottuna, kun Harri ottaa sen V-jalat haarallaan palautusasennon, niin syötetään ykköset pääsääntöisesti nurkkiin, todennäköisesti ässinä. Rystylle syötöissä, aavistusvastauksina tulee todennäköisesti roikkunosto, jolloin verkkomies ei leikkaa, vaan iskee. T-pisteeseen Harri liikkuu monesti viistosti taaksepäin, josta luonnollinen lyönti on kämmenkrossi, joten verkkomies leikkaa sen pois. Tai jos tulee nosto, niin se nähdään hyvissä ajoin ja tapetaan pois. Kolmas variaatio on kämmenkainalo, josta on erittäin hankala lyödä puhtaasti linjaan, josta palautus tulee monesti suoraan verkkomiehen lapaan. Keskelle syöttäminen on joskus helpompaa ja se hillitsee myös syöttöjen aavistamista, kun aletaan taas paukuttamaan nurkkiin.
Harrihan vastaanottaa pääsääntöisesti erittäin lähellä takalinjaa, lyöden kämmentä siten, että mailan saatto kiertää koko kropan. Tuossa siis haetaan jostain syystä erityisesti käden tuottamaa voimaa, tarkkuudesta viis. Tuosta tuloksena yleensä tukku huonoja osumia, suoria virheitä tai helppoja verkkomiehelle.
Se että Harri menee joskus palloa vastaan noin metri kentän sisäpuolelle, lyöden vartalotuetun kontran, on parasta Harria kämmenpuolelta. Se tosin edellyttää, että syöttäjä toimittaa pallon siten, että lyönti on mahdollista.
Tuossa V-haarassa Harri ei myöskään psyykkaa vastustajaa mitenkään, tuttu ja turvallinen vastaanottamaan kaikki syöttäjän metkut.
Modernein tapa vastata kakkosruudusta on Sinner-tyyli, jossa otetaan toinen reuna kiinni ja jätetään se ammottava aukko sinne toiseen reunaan (vain yksi juoksusuunta), jonne otetaan eteenpäin suuntautuva viisto juoksusuunta jo valmiiksi tai sitten juoksukuviota ei tehdäkään, jos vaikka syöttö tulisikin suoraan lapaan. Se että oikea syvyyssäätö juoksukulmineen huomioidaan erikseen molemmille syöttäjille, on tuossa tärkeä. Tuo on erittäin psyykkaavaa syöttöjätiimille, joka joutuu miettimään vain omaa kuvioita, hajauakaan siitä, mitä vastaanottaja tekee.
Sinner teki tuota Ranskan Avointen loppuottelussa Alcarazia vastaan jatkuvasti kakkosruutuun. Jos tuossa onnistuu syöttämään T-pisteeseen poispäin kiertävästi, niin varma ässä tai todennäköisemmin pallo ruudusta ulos ja kakkossyöttö, joka tuossa on se vastaanottajan toinen tarkoitus. Alcarazilla oli tuossa paljon pähkäiltävää, eikä todellakaan syöttänyt tuohon T-pisteeseen jatkuvasti. Valitsi mieluimmin korkean kikin Sinnerin rystypuolelle, josta tuli varma vastaus, mutta se mahdollisti Alcarazille seuraavalla lyönnillä hyökkäyksen Sinnerin kämmennurkkaan. Oli vain niin nopea kaveri vastasssa, että tuli pikkasen pitkiä palloja noissakin.
Sinnerhän pelasi tuota vastauspeliä melkoisen lähellä takaviivaa, mutta oli tehnyt kotiläksynsä ja pystyi lukemaan syöttösuuntia tosi hyvin, joten ei ihan sellaisenaan kannata alkaa matkimaan, vaan enemmän syvyyselementtiä.
Mutta tuossa vastaustekniikassa perusidea on selvä. Liikkeelle lähdetään jo mieluiten pallon noston aikana riittävän kaukaa, katsotaan vauhdista pallon suunta ja kiihdytetään sitten sinne ja lyödään normaali peruslyönti matalasta lyöntiasennosta/painopisteestä, jolloin saadaan sopivan matala yläkierre, joka imaisee pallon verkkonauhan alle. Ei haarahyppyä, paikallaan seisomista, vain jatkuvaa liikettä ja jokaista palloa yritetään. Ja mikäänhän ei estä sitä, että tuo liikerata päättyykin agressiivisesti kentän sisälle.
Syöttötaktiikoissa ei siis paljon kannata katsoa vastaanottajan alkuasemaaa, koska se voi vaihtua jo pallon noston aikana. Kun vastaanottajan liike on jatkuvaa, niin siinä ei myöskään ehdi miettimään kämmenlyöntitekniikoita, vaan se on luonnollinen pelitapahtuma. Villi lapsi on irti, pursuten peli-iloa ja lets gout raikaa kentällä, joku vamoskin ehkä.
Sitten kun Klasun jengi tulee taktiikkana lyödä miljoonaa linjoihin, hamuten joko suoria pisteitä tai lypsäen niistä löysiä lentsikkoja, josta kakkosella sitten tintataan, niin matalan painopisteen lets go ehtii tappamaan nuokin linjayritykset lennosta. Se voi tosin vaatia, että ei liikuta täysin verkkolinjaa pitkin, vaan kauempaa verkkoa kohden syöksyen, jolloin saadaan lyöntikulmaa paremmaksi, varsinkin rystypuolelta.
Toki tuo välimatsikin pitää hoitaa, mutta se vedetään tarvittaessa vaikka sisulla maaliin, jos tämä uusi tiimin raikas ilme ei ole vielä puhjennut silloin täysin kukkaan.
Lets Go, eiku kentälle.
