Kaikkien aikojen paras pelaaja

FootFaultista kaikki täysin validi tilastollinen analyysi ja loogisen, kriittisen ja objektiivisen ajattelun käyttäminen, joka tuo tuloksena muuta kuin Federerin (kiistatonta) ykköspaikkaa, on luovaa pyörittelyä sun muuta epävalidia?

1 tykkäys

Mielipiteillä on sellainen puoli, että faktuaalisissa asioissa niillä ei ole väliä. Minun ja MarkusK:n tilastovyörytystä ei voi sivuttaa muuta kuin käytännössä antamalla painoa LÄHINNÄ GS-voittojen määrälle sekä Federerin uran pituudelle huipulla (ja ykkösenä). Ja, sehän me mm. MarkusK:n ja Hardcourterin kanssa tietenkin myönnetään/julistetaan, koska meille nämä eivät ole tunneasioita.

Minulle Federer on tenniksen virtuoosimaisin maestro, jonka saavutukset 36-vuotiaana hämmästyttävät. Miten he*vetissä tämä ei voi elää rinnalla sen tosiasian kanssa, että kukaan pelaaja ei ole dominoinut lajia - sen kovimmalla ajanjaksolla - YLI puolen vuosikymmentä, joka oli mm. yli puolet Marcelo Riosin ammattilaisuran kestosta ja edustaa vaikka Samprasin, Federerin, Djokovicin jne. urien zeniittijakson kestoa tarkasti, kuin herra Djokovic? Eniten rankingpisteitä per kausi keskiarvolla, pelaten ennätysmäärän otteluitsaan top-10:tä vastaan samalla jaksolla.

1 tykkäys

Sain tilastollisen analyysin kokeesta täydet pisteet Otaniemen aikoinani. MarkusK:n tilastopyörittelyä on kiva lukea; kyllä toinen non-bullshitter toisen non-bullshitterin tunnistaa.

1 tykkäys

Noiden lehtien listaukset ovat usein lajipopulistisia ja perustuvat simppeliin pohdintaan. Pro Hockeylle kunnia, kun uskalsi perustellusti nostaa Lemieux’n absoluuttiselta tasoltaan kovimmaksi pelaajaksi vaikka “vasta” 2. greatestiksi. Vähän sama kuin Tennis-lehti uskaltaisi sanoa, ettei kukaan ole dominoinut lajia parhaimmalla tasollaan yhtä vakuuttavasti kuin Djokovic…

2 tykkäystä

On sekin koonmista, kun täällä puhutaan 5-6 vuoden jakson valinnan olevan “mielivaltainen”.

Katsokaa vaikka year end -listoja ja miten pitkään pelaaja pysyy suunnilleen kovalla/kovimmalla tasollaan. Heti juolahtaa mieleeni Sampras ja 6 peräkkäistä ykköskauttaan, joka on ihan selkeästi koko uralta erottuva kärkijakso. Federerillä samoin 6 vuotta ennen tätä “resurrectionia”. Onhan näitä.

Vai katsommeko lyhyempää jaksoa, kun Djokovic meni 18 Masters- ja GS-tason kisan finaaliin peräkkäin? Jos katsotaan 10 vuoden jaksoa, taitaapi Nadalin osakkeet nousta? Jatkuvasti ykkönen tai kakkonen kauden lopun listalla.

Ei synny mitään ongelmaa, kunhan perustellusti alustetaan tarkastelun näkökulma. Sanoin jo aiemmin, että itsekin nostan koko uran tarkastelussa RF:n ykköseksi mutta rajasin sitten Djokovicin kiistatta kovimmaksi 6 v. jaksolla, jollaisen myötä Sampraskin nosti osakkeensa aikoinaan sfääreihin, ja samoin Roger. Ei ristiriitaa tarkasteluissa - omat, kokonaisuutta hienosti täydentävät vinkkelit, joilla saadaan eri miehet ykkösiksi.

2 tykkäystä

Täyttää asiaa joka viesti! Minä olen huomannut täysin samat asiat kuin sinä mutta en edes ole hakenut siihen tilastoja tueksi koska kyllähän sen nyt kaikki näkivät jotka huippu tennistä seurasivat 2010-luvun taitteen jälkeen kuka oli se kaikkein dominoivin pelaaja MAAILMASSA. Jopa niin dominoiva että se oli hieman tylsää jo, ja monessa Matsissa kävi itse asiassa RF:ää sääliksi kun tiesi jo kentälle tullessaan että tulee nöyryytetyksi nolen käsittelyssä. Toki jos taskulaskin on ollut enemmän käytössä kuin tv Auki pelien aikana, niin on voinut sokaistua luulemaan jotain muuta @FootFault

1 tykkäys

Lisäksi minä ymmärrän sen verran satiirin, sarkasmin, parodian, ironian, kieli poskella sun muun päälle, etten tuomitse kirjoituksiasi läheskään siinä määrin kuin moni, mitä tulee tenniksestä käymiisi keskusteluihin (oletettua piikittelyä puolin-toisin muista asioista en juuri noteeraa tai ota käsittelyyn tässä). Mielestäni täälläkin, vaikka paljon pienemmässä määrin kuin perus-nettikeskustelupalstoilla, tapahtuu tahallista väärinymmärtämistä, mustavalkoista ajattelua, argumenttien logiikan vääristämistä, päätelmien väenväkistä sorvaamista vastaamaan ideologisesta näkökulmasta kumpuavaa toiveajattelua jne. jne., kun kyse on niinkin tärkeästä tunneasiasta kuin Roger Federerin kiistaton ykköspaikka oletusarvona kaikilla järkevästi valituilla mittareilla…:wink:

1 tykkäys

Tiesittekö, että suurilla resursseilla ja state-of-the-art-teknologian avulla toteutetun urheilutieteellisen biomekaanisen analyysin perusteella Jesse Owens olisi sijoittunut Usain Boltin jälkeen kakkoseksi toissaolympialaisten finaalissa (tai jossain Boltin voittamista arvokisajuoksuista; en jaksa tarkistaa), kun lähtötelineen puute ja alustan ero (murska versus tartan) huomioidaan? Kun Eddie Merckxin välineet lyötiin nykyhuipuille, ero pyöräilysuorituksessa kapeni todella pieneksi. Tämä tuli mieleeni, kun pohditaan, miten entiset tennishuiput pärjäisivät nykylajin äärellä. No, kun katsoo vaikka Wilanderin massamatseja 80-luvulta, biomekaanista analyysia ei tarvita toteamaan eroja aikakausien välillä puhtaassa liikkumisessa ja räjähtävyydessä. Tennis on niin moniulotteinen laji, ettei em. kaltaista tasaistamisasetelmaa ole helppo luoda kontrolloidusti, varsinkin kun ei kilpailla aikaa vastaan, mitä voi verrata aikakausien välillä.

En tiennyt, kiitos tiedosta! Mutta haluaisin nyt tiivistää tämän kaiken järkitekstin mitä yllä on luettavissa. Eli yksinkertaisesti Novak Djokovic on ollut “fab four” prime - aikakauden dominoivin pelaaja. Se kertoo jo itsessään kaiken oleellisen. Minulle hän on tästä syystä kaikkien aikojen pelaaja vaikkei koskaan tulekaan Rogerille pärjäämään voitoissa ja pystien määrässä, mutta silti hän on historiankirjoissa kaikkein kovimman aikakauden dominoivin mies tennispelaaja. Piste ja hyvää yötä :slight_smile:

Ja sen verran vielä että haluaisin korostaa tuota sanaa “prime” kun nämä neljä olivat joko parhaassa peli-iässään tai yksinkertaisesti heidän pelinsä oli parhaalla tasolla. Viimeisen kahden vuoden aikana kun on ollut taas jonkinlainen Federer - era ei olla todellakaan enää voitu puhua “prime - fab fourista”.

Haluan öisen rupeamani päälle hehkuttaa Federeriä: millaistahan jälki olisi ollut, ellei kärkeen olisi tullut tekemään kilpailua poikkeuksellinen kolmikko Nadal, Djokovic ja Murray yhtä aikaa, vuodesta 2010 alkaen toden teolla? Kun katsoo Federerin kausia 2010->, ja jättää laskuista pois selkävaivojen ajan, onhan hän pärjännyt muuta pelikenttää vastaan hämmästyttävän ylivoimaisesti.

Jos vastukset kärjessä olisivat olleet vuosien 2003-2007 tasoa, mitä Federer olisikaan saanut aikaiseksi!

Hienosti on kyykyttänyt kovilla kentillä Nadalia, ja Djokovicin ja Murrayn tilanteen myötä saanut pelata muuta porukkaa vastaan ja tehnyt suorastaan nöyryyttäviä asioita.

Mutta on totta, että jos tarkastellaan vuosia 2007-2016 - 10 vuoden jakso - onhan Djokovic Hardcourterin näkemyksen, ja MarkusK:n tilastollisen analyysin mukaisesti ykkönen big four -aikakaudella. Tämä ei tarkoita, etteikö Federerin saavutukset vuosina 2004-2007 olisi historiallisen kovia Slameja ajatellan (ja toiseksi kovimpia jos katsotaan moisen 4 vuoden dominointijakson ajalta ohessa myös Masters-titteleitä ja WTF:iä), ja ettäkö saavutuksia himmentäisi aikakauden muut huippupelaajat ja heidän kyvyttömyys pistää kampoihin. Silloin, kun Djokovic ja Murray olivat vielä superlupauksia, Federerin menestystä todistaessa ei tullut mietittyä aikakauden heikkoutta tai vastaavia. Lähinnä tämä poikkeuksellinen vuosikymmen, mitä olemme sittemmin todistaneet, on pistänyt asioita perspektiiviin etenkin vertailtaessa D:n, N:n ja RF:n menestystä. Millä tahansa aikakaudella olet, olet mielettömän kova, kun moisiin saavutuksiin kykenet. Haluamme silti siis muistuttaa, millaisten Slam-legendojen ja koventuneen kilpailun keskellä Djokovic kylvetti 6 v. ajan big fouria ja top-10-pelaajia, ja voitti ohessa eniten isoja titteleitä tenniksen historiassa suuresti täällä arvostetun 6 (tai vaikka 4) kauden tarkastelujakson aikana.

Onhan muistaakseni Federerinkin kohdalla nostettu aiemmin esille nimenomaan tuollainen tietyn vuosimäärän otanta, kun Nadalin et. co. takia saavutusten ja dominoinnin määrä väheni; “Federer vuosina 2004-2009 jotain uskomatonta” tms.

Minulle on omalla tavallaan kovempi juttu kärjessä tapahtuneen kilpailun lisääntymisen (nämä yli 10 Slam-finaalin legendat, jotka voittivat n. 95 % Masters-titteleistä ja Slameista n. vuosikymmenen ajan) että Federer on pystynyt napsimaan titteleitä ja menemään finaaleihin 2009 jälkeenkin nähdyllä tavalla. Samasta vinkkelistä Djokovicin kyky dominoida juuri em. kilpailujen saralla nostaa hänen saavutusten statusta. Samalla top-100:n taso on laajentunut, eli on enemmän pelaajia, jotka voivat uhata kärkipelaajia.

Shucker viettänyt taas yön ja osan aamustakin lempiaiheensa, absoluuttisesti oikean kuuden vuoden tarkastelujakson, parissa. Vielä kun tuosta saadaan aikaan globaali konsensus, että kaikkien aikojen paras määritellään vain kuuden vuoden perusteella, niin voin jo ymmärtää näitä perusteluja.

Mielestäni kaikkien aikojen paras on parhaan uran pelannut, ja samaa mieltä tuntuu olevan lähes koko maailman tennislehdistö. Nyt puhutaan siis kaikkien aikojen parhaasta pelaajasta, ei jossain vaiheessa uraansa erityisen kovan tason saavuttaneesta pelaajasta.

Kun koko uran saavutuksia tarkastelee objektiivisesti, ja laittaa numerot ja saavutukset järjestykseen, niin Federer on kiistaton ykkönen. Ja voitte jättää nuo naurettavat fanipuheenne minua koskien väliin. 15 vuotta sitten olin sitä mieltä, että Pete Sampras on avoimen aikakauden ykkönen, vaikka en todellakaan ole pitänyt Samprasin pelistä pätkääkään.

Sampras muuten on tilastollisesti vielä komeasti Djokovicin edellä, kuten Nadalkin. Sijoilla 4-6 hyvin lähekkäin Lendl, Connors ja Djokovic. Kun siis verrataan koko uran oikeasti kovimpia saavutuksia, viikkoja maailman ykkösenä, Grand Slam-voittoja ja pienemmällä painotuksella pienempien turnausten voittoja.

Djokovicilla siis viidenneksi eniten viikkoja maailman ykkösenä (Federillä eniten), neljänneksi eniten Grand Slam-voittoja (Federerillä eniten), ja viidenneksi eniten turnausvoittoja kaiken kaikkiaan (Federerillä toiseksi eniten). Miten noilla faktoilla Djokovicin voisi nostaa kärkeen? Vastaus:

  • Päättämällä, että merkityksellistä on pyhä, eikä lainkaan tarkoituksenhakuisesti valittu, kuuden vuoden jakso.
  • Leikkimällä, että Masters=Grand Slam.
  • Armottomalla ja perusteluja kuuntelemattomalla fanituksella.

Käydäänkö tämä keskustelu vielä moneen kertaan, vai perustetaanko uusi aihe: “paras pelaaja kuuden vuoden otannalla”?

EDIT: Hyviä perusteluja toki Shuckerilla moneen asiaan. Tuota kuuteen vuoteen jumiutumista vain ihmettelen. Taskulaskinfanipoikatrolli taas laskeutui muutaman asiallisen viestin jälkeen omalle tasolleen…

Ehkä tuon “kaikkien aikojen parhaan pelaajan” voi ymmärtää monella tapaa. Itselleni se on eniten saavuttanut pelaaja, jollekin toiselle jossain vaiheessa uraansa erityisen hyvää peliä esittänyt pelaaja.

Jännä suhtautuminen tuo, että jos uran zeniitti on ollut monella pelaajalla kuusi vuotta, niin jonkun pystyessä huippusaavutuksiin noiden kuuden vuoden ulkopuolella sitä ei huomioida mitenkään.

5 tykkäystä

Mielestäni lajinsa parhaan voi nähdä monilla tavoin. Kuuden vuoden tarkastelujaksolla haetaan maksimaalista tasoa joka usein viittaa enemmän maksimivauhtiin kuin vauhdin ylläpitämiskykyyn.

Kumpi on suurempi keksijä? Läpi koko elämänsä tehnyt useita kymmeniä hyviä keksintöjä mutta ei mullistanut maailmaa, vaiko paljon vähemmän keksintöjä tehnyt lyhyellä ajanjaksolla, mutta ollut aivotyönsä huipulla olleessaan mullistava tekijä ammattikunnassaan kunnes kyvyt hyytyneet.
Djokovic on ainakin mullistanut lajin nimeltä tennis ennennäkemättömällä fysiikalla ja robottitenniksellä. Sama ilmiömäisyys nähtävissä myös tilastollisesti juuri tuossa 6 vuoden ajanjaksolla.

Tenniksessä jostain syystä arvostetaan yleisesti enemmän uran kestoa kuin maksimitasoa. Yleisurheilukentillä ME:n tehnyt on usein kovempi kuin enemmän arvokisavoittoja ottanut urheilija.

Federer on kaikkien aikojen paras Grand Slam voitoilla mitattuna. Mutta siihen täytyy aina lisätä sanapari Grand Slam ettei tule väärinkäsityksiä.

1 tykkäys

Tällaiset keskustelut varmistavat, että kaikki pätevät ja epäpätevät näkökulmat ja väitteet tulevat käsitellyiksi. Kyseenalaistaminen – etenkin omien hypoteesien ja löydösten – on etenkin tiedemiehen tärkeimpiä ominaisuuksia. Tiukan tarkastelun läpäisevät hypoteesit, tai urheilun tapauksessa väitteet ja arvotukset, luovat kestävää pohjaa jonka päälle rakentaa.
Kävin keskustelua aiheesta RF vs. ND erää suuresti arvostamani lajiymmärtäjän kanssa, jonka näkemys ulottuu laajasti tenniksen ja sen kilpailukentän osa-alueisiin. Tässä minun ja hänen nostamia argumentteja molempien pelaajien puolesta, jatkoksi aiemmille kirjoituksillemme.
Pro RF:

  • 36.5-vuotiaana uran kovin aloitus kauteen V/T-saldoa katsoen, olivat Nadal, Djokovic ja Murray poissa kuvioista tai eivät. Tämä jos jokin nostaa pelaajaan suuruutta ja antaa perusteet tarkastella uran koko pituutta. Djokovicilla se on vielä enemmän kesken, mutta suurien kysymysmerkkien ollessa ilmassa. Sampras oli ”nähty” pelaaja n. 31-vuotiaana.
  • Federerin selkävaivat 2009:n jälkeen; mikä vaikutus? Toisaalta RF on hyötynyt Nadalin vaivoista ja nyt hyötyy poikkeuksellisella tavalla siitä, että Murray, Djokovic ja Nadalkin ovat kärsineet vaivoista ja puuttuneet kisoista.
  • Jos tennistä ajatellaan monipuolisten alustojen lajina, jossa sekä mattoalusta, nopeat hallikentät, keskinopeat ulkokentät ja massapinnoitteet sekä vanhanaikainen nopea ruohopinta muodostavat sopivan tasapainon, RF lienee absoluuttisestikin paras pelaaja uran zeniittiä tarkasteltaessa. Djokovicin dominointikausina alustat eivät ole samalla tavalla edustettuina monipuolisesti kuin aiemmin, mikä suosii Djokovicia RF:ään nähden.

Pro ND:

  • Kun laskee GS 2000, Masters 1000, wtf 1500, Djoko keräsi kautta-aikojen häijyimmän potin zeniitissään, oli kyse 1, 2, 3, 4, 5 tai 6 vuoden tarkastelujaksosta, ja tämä big fourin jokaisen pelaajan ollessa todella kilpailullisella tasolla.
  • Toisaalta terve ja nuoruutensa myötä nopeimmillaan ollut Federer ei pystynyt big fourin pikkkitasoa edeltäneessä pelikentässä Djokovicin dominointiin kuin GS-tasolla, jääden selvästi taakse Masters 1000 -tasolla.
  • Kaverini: ” Djoko kaikkien aikojen paras agressiivinen takakenttäkontraaja. Hitailla hiekkakenttäpaperikentillä lyömätön. Liikkuvuus ja balanssi ilmiömäinen, ja rysty. Kaikki muu lyönnillisesti (kämmen, syöttö, volleyt) olivat suht normaaleja. Minä: ”Toisaalta kämmen, itseluottamuksen ollessa kohdallaan, ajoitukseltaan, tempoltaan, syvyys- ja tarkkuuskontrolliltaan loistava. Aggressiivisella kämmenpelillään sai Nadalinkin kärsimään hätää isossa osassa massamatseistaan, joista voittikin yli puolentusinaa ja joista monessa Nadal joutui kaivamaan kaiken reservistään. Lisäksi Dohan finaalin suoritus vuodelta 2016, jonka kämmenpelaaminen vertautuu mielestäni oikeastaan mille tahansa näkemälleni suoritukselle, Wawrinkan RG-voitosta alkaen.”

Mitä mieltä tosiaan olette siitä, että Nadal sanoi Djokovicin suorituksen Dohassa 2016 olleen kautta-aikojen kovinta tennistä, mitä Nadal on eläessään pelaajana tai katsojana todistanut? Tämä lausunto mieheltä, joka on aina ylistänyt Federeriä vertaansa vailla olevaksi pelaajaksi taidoiltaan jne.

1 tykkäys

FF: Shucker viettänyt taas yön ja osan aamustakin lempiaiheensa, absoluuttisesti oikean kuuden vuoden tarkastelujakson, parissa. Vielä kun tuosta saadaan aikaan globaali konsensus, että kaikkien aikojen paras määritellään vain kuuden vuoden perusteella, niin voin jo ymmärtää näitä perusteluja.

S: Myönnät selvästi, että kyseinen tarkastelujakso nostaa DJokovicin ykköseksi. En muuta vastinetta kaivannutkaan.

Lisäksi sarkasmilla ei faktuaalisia asioita saa ohitettua. Ihan hyvin tietänet, ettei kyseessä ole lempiaiheeni, ja lisäisin etten ole Djokovic-fani.

Miksi on niin vaikeaa asiallisesti antaa toista näkökulmaa keskusteluun vahvoin perusteluin tuovan ihmisen loogisesti kestäville kirjoituksille tervehenkisen objektiivista “kunniaa”, kuten minäkin kirjoituksissani teen teidän (ja itseni) näkemyksille Federerin suuruusulottuvuuksista? EDIT: tuossa jo myöhemmin sanoit, että pidät perustelujani hyvinä ja sinua kalvaa lähinnä tuo 6 vuoden jakson nosto. Kiitos tästä. TP10 avasikin aiheesta omia näkemyksiään, ja olen tainnut jo omalta kantiltani perustella riittävästi.

Se, että otan esille koko uran keston ja myös lyhyemmän jakson, monipuolistavat tällaisia vertailuja. Borg lopetti lajin nuorena, ja sai muuten juuri n. 6 vuoden jakson aikana aikaiseksi lähes kaiken urallaan.

FF: Mielestäni kaikkien aikojen paras on parhaan uran pelannut, ja samaa mieltä tuntuu olevan lähes koko maailman tennislehdistö. Nyt puhutaan siis kaikkien aikojen parhaasta pelaajasta, ei jossain vaiheessa uraansa erityisen kovan tason saavuttaneesta pelaajasta.

S: Minä tarkastelin näitä kahta erillisenä asiana. Olen tuonut tämän esille. Vähän sama kuin alkaisin huvikseni puhua valioliigan eri aikakausien parhaista pelaajista vs. kautta-aikain parhaista pelaajista; dominoinnista vuosina, kun saavutetaan murskaenemmistö uran pysteistä/vastaavasta. Ihan sama tässä ND/RF-tarkastelussa, tai ainakin suht koht.

FF: Kun koko uran saavutuksia tarkastelee objektiivisesti, ja laittaa numerot ja saavutukset järjestykseen, niin Federer on kiistaton ykkönen.

S: Miten olet käsitellyt Masters 1000 -kisoja tässä katsannossa, ja jakanut ne pelattujen kausien määrällä? Djokovicin ura on kesken, ja jatkuu pidempään kuin Federerin jos tuosta toipuu. Ehkei koskaan enää saavuta mitään. Aika sen näyttää. Ja, minäkin nostan Federerin harmonisuuden pelaajana jalustalle, ja koen sen olevan validi peruste huomioida uran kesto ihan kärkipäässä: jos noin hienosti pystyt säästämään kroppaasi, saavuttaen menestystä, se on yksi osa suuruutta.

FF: Sampras muuten on tilastollisesti vielä komeasti Djokovicin edellä, kuten Nadalkin. Sijoilla 4-6 hyvin lähekkäin Lendl, Connors ja Djokovic. Kun siis verrataan koko uran oikeasti kovimpia saavutuksia, viikkoja maailman ykkösenä, Grand Slam-voittoja ja pienemmällä painotuksella pienempien turnausten voittoja.

S: Tämä väite on todella pintapuolista tilastollista tarkastelua. Samprasilla on 2 Slamia Djokovivia enemmän mutta n. 20 Masters 1000:tta vähemmän, ja ranking-pisteet per kausi ja win/loss pahasti alle Djokovicin vastaavien. On naiivia katsoa Slameja noin älyttömällä painotuksella. Kuten sanoin, ranking-pisteet antavat oikean painotuksen eli 2000/1500/1000.

FF: Djokovicilla siis viidenneksi eniten viikkoja maailman ykkösenä (Federillä eniten), neljänneksi eniten Grand Slam-voittoja (Federerillä eniten), ja viidenneksi eniten turnausvoittoja kaiken kaikkiaan (Federerillä toiseksi eniten).

S: Miettikää, kuinka hirmuisen määrän ykkösviikkoja Djokovic on kerännyt Big Fourin aikakaudella. Huh! Tämä nostaa ehdottomasti hänen viikkojen määrän painoarvoa. Big Fourin aikakaudella Djokovicilla on enemmän viikkoja ykkösenä kuin muilla pelaajilla yhteensä (riippuen laskennan alkamisajasta).

FF: Miten noilla faktoilla Djokovicin voisi nostaa kärkeen? Vastaus:

Päättämällä, että merkityksellistä on pyhä, eikä lainkaan tarkoituksenhakuisesti valittu, kuuden vuoden jakso.
Leikkimällä, että Masters=Grand Slam.
Armottomalla ja perusteluja kuuntelemattomalla fanituksella.

S: Ensimmäisen pointin olen perustellut monesti; toinen pointti ei pidä paikkaansa, koska olen käyttänyt painotusta 2:1 enkä 1:1; Kolmas pointti ei perustu Djokovic-fanitukseeni, ja olen sisäistänyt kaikki - sekä omani että muiden - argumentit. Tässä ei ole onneksi kyse evoluutioteoriasta, ihmisten aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta tai vaikkapa suhteellisuusteoriasta vaan asiasta, josta voi jopa vääntää ilman kaiken järkevän epäilyn ulkopuolella olevaa absoluuttista totuutta.

FF: Hyviä perusteluja toki Shuckerilla moneen asiaan. Tuota kuuteen vuoteen jumiutumista vain ihmettelen. Taskulaskinfanipoikatrolli taas laskeutui muutaman asiallisen viestin jälkeen omalle tasolleen…

S: KIITOS (!!!). Ehkä tässä on isoimpana näkemyserona tuo, onko mielekästä katsoa jotain rajattua jaksoa vai koko uraa ilman mitään jakolaskuja sun muuta. Mielelläni itse katson molemmista vinkkeleistä, enkä haluaisi antaa kuvaa että painotan jompaa kumpaa tärkeämmäksi. Itse asiassa, painotan RF:n uran pituutta ja pelintasoa 20-v. kestäneen ammattilaisuran lopussa niin paljon, että nostan hänet tietenkin kautta-aikojen suurimmaksi pelaajaksi, ja myös parhaaksi, jos annetaan painoarvo eri nopeuksisille ja tyyppisille alustoille, ulkoilmasta halliin.

Briljantti lisäys perusteluineen ja verrastuksineen tähän zeniitti vs. ura -aiheeseen.

Juu ei kannata FF:n kanssa makuasioista kiistellä, tiedättehän mitä siitä koirastakin sanotaan… Mutta tosiaan hassua että ei pysty edes myöntämään että nole on ollut fab four-aikakauden dominoivin pelaaja. Täytyy syvällä olla tuo hate nolea kohtaan, vaikka ei se mitään veisi pois rookerin voitoista…

Lisäisin, että jokin puoli minussa haluaa painottaa Djokovicin robottimaisuutta ja jokin puoli puolestaan Federerin silmiähivelevää helppoa tennistä. On minulla itsenikin kanssa dialogi kesken tästä koko asiasta, ja haluaisin sotkea keskusteluun mukaan Nadalinkin. Nadalin kohdalla, kaikkia alustoja tarkasteltaessa, rajaus on tehtävä 3-4 kauteen sieltä täältä, kun puhutaan parhaasta pelaajasta kaikki alustat huomioiden. Parhaimmillaan ollessaan keräsi eniten pisteitä massan ulkopuolellakin jokusella kaudella (TP10: mikä on tarkka määrä; 2, 3 vai 4?).

Mielestäni koko uran saavutuksia, jossa painotetaan ihan aivan kertakaikkisen jokaista kisaa niiden kerryttämien ranking-pisteiden perusteella, ja tittelien määrää näissä sekä vuoden lopun ykkössijoja saadaan kärkeen ATP-aikakaudelta (90-luvun alkupää---->):

  1. RF
  2. ND
  3. RN
  4. Sampras
  5. Agassi
  6. Murray

Ps. heitin listan muistiini luottaen - korjatkaa, jos on tarpeen.

Ennenkin ollut esillä, mutta Djokovicin kuudesta vuodesta oikeasti isot vuodet olivat '11-'13, vuosina '14-'16 muut big four pelaajat olivat sieltä täältä telakalla, toipumassa tai huonossa pelivireessä. Noiden '11-'13 kausien aikana Djokovic oli oikeastaan vain kaudella 2011 paras, muina vuosina muut miehet olivat edellä.

Tämä vain tälläisenä sulkuihin lisättävänä huomiona. Muuten tässä on yhä liikaa erilaisia tekijöitä, jotka tekevät tästä väittelystä mahdottoman.