“Hei hulinaa”, sanoi eukko kun kirnuun pi…i! Käsitteet ja tarkastelujaksot rupeavat olemaan niin sikin sokin, että hm. aiheesta on vaikeaa ellei mahdotonta kirjoittaa enää järkevästi.
Sama TENNIS-lehti juhlisti 40-vuotista olemassaoloaan vuonna 2005 valitsemalla “40 greatest players of the TENNIS ERA”. Siinä listassa on muuten kolme naista viiden suurimman joukossa.
Nyt 13 vuotta myöhemmin pannaan järjestykseen “50 greatest players of the OPEN ERA” sen kunniaksi, että tenniksen “avoimeksi” kutsutun aikakauden alusta tulee näinä viikkoina kuluneeksi tasan 50 vuotta.
Miespuolisista oli vuonna 2005 Federer ehtinyt 12:nneksi parhaaksi mieheksi eikä Nadal ollut vielä huomion arvoinen. Jotensakin oudolta tuntuu silloisessa listassa se, että Laveria suurempia tenniksen pelaajia olivat neljän naisen lisäksi kolme miestä: (paremmuusjärjestyksessä) Sampras, Borg ja Connors.
Se tarkastelukausi alkoi siis kolmisen vuotta ennen avoimen kauden alkua. Vuoden 2005 arvostuksissaan oli lehti kai harpannut kylmästi ammattilaiskausien ohi tai yli. Ilmeisesti nyt on otettu huomioon jollain tavalla, koska Laver on kolme myös jo silloin entistä peluria jättänyt taakseen. Vuoden 1969 maineteko yli 30-vuotiaana mahtuu toki molempiin ajanjaksoihin mutta uskottavuus on koetuksella kun aikaisemmin alkaneessa ajanjaksossa Laver on hävinnyt siis kolmelle miehelle.
Voi olla saivartelua, mutta ei siis missään kukaan ole selvittänyt miten nämä ajanjaksojen väärällekin puolelle jopa huipulla ulottuvat teot otetaan huomioon. Annetaanko tuon epäselvyyden sopivasti painua piiloon tuon itse suuruuskäsitteen epämääräisyyden taakse? Tämänkin ketjun aiheena on PARAS pelaaja, jota minä olen yrittänyt mietiskellä. Otetaan tästä kärkevämpi esimerkki.
Pancho Gonzalez ei enää nelikymppisenä vuonna 1968 ollut lähelläkään parhainta tasoaan: epäv. ranki kuitenkin 10 ja vielä seuraavana vuonna 6! Aikaisemmassa listassa hän ei ollut 40 suurimman pelaajan eli noin 20 suurimman miehen joukossa. Tuskin on tässä uudemmassa alkupäästään lyhyemmässäkään listassa, mutta mistäs sen tietää (hei, hulinaa)!
Jos ei Gonzalez siis enää muita suurtekoja saanutkaan aikaan kuin sen Wimbledonin vuoden 1969 1. kierroksen ottelun, jossa pelattiin yli 100 gamea ja joka sinetöi tie-breakin käyttöönoton, niin olihan hän tullut vielä 44-vuotiaana olleeksi yhtä mittaa 24 vuotta Yhdysvaltojen top10:ssä.
Entäs ne parhaat vuodet?
Tämä ei ole mikä tahansa aikalaiskäsitys:
Vuodesta 1954 (jolloin 26 v) kuusikymmenluvun alkuvuosiin saakka häntä yksimielisesti pidettiin maailman parhaana tennispelaajana. Se tekee ainakin seitsemän vuotta. Sampras pääsi aikanaan kuuteen vuoteen “yksimielisesti” ja Federer toistaiseksi viiteen.
Federeristä vain sen verran tässä, että joutui jo parhaina vuosinaan alakynteen parikymppistä Nadalia vastaan. Kolmikymppisen Federerin ohi ajoi sitten toinenkin mies. Puolivälissä jo omaa neljättä kymmentään nämä kaksi kolmikymppistä ovat nyt sitten jääneet ainakin hetkeksi taakse.
Yhteenvedonomaisesti sanoisin, että koska aikalaisarviointienkin mukaan Pancho Gonzalezin asema maailman parhaana oli kiistattomampi ja pitempi kuin kenelläkään muulla, niin hän on hän on maailman paras tenniksen pelaaja kautta aikain. Tämä siitä huolimatta että hän häviäisi esim. Federerille mennen tullen.
Huolimattomasti ilmaisten voidaan häntä pitää myös suurimpana, mutta esim. medianäkyvyyden ollessa nyt aivan eri tasolla kuin yli puoli vuosisataa sitten ja siis tekemässä suurista vielä suurempia, niin kuulukoon se GOAT-titteli sitten eräänlaisella huutoäänestyksellä Federerille. Pikkuruisella Gonzalez-mielisten porukallahan ei siinä vaalissa/äänestyksessä taida olla enää edes äänioikeutta.
JK. Että Laver ajanut ohi jopa Samprasin joka oli paras ihmispelaajanakin! Jestas sentään, milloinkahan on seuraava suuren GOAT-keskustelun hetki…jokohan oikea mies keksitään?