Johtuisiko tämä muutos siitä, että 2. viimeisellä kaudella panostetaan nykyään enemmän junnupeleihin kun taas viimeisellä kaudella parhaiden pelaajien terävin fokus on ammattilaiskisoissa? Täten lahjakkaat 17 v -kausilaiset saavat pienen fokus-/panostusedun? Lisäksi ennen on ollut tavallaan varmaa päästä hyvänä viimeisen kauden junnuja suoraan miesten peleihin, mutta nyt niihin karkeloihin on hyvä totutella jo kunnolla aikaisessa vaiheessa, jolloin fokus vikalla junnukaudella tosiaan heikkenee?
Kaikki yllä oleva hypoteesia ilman syvällisempiä pohdintoja ja mitään syy-seuraussuhdeanalyysi.
Minulle tulee sellainen mieleen, että tällä vuosituhannnella koko kansainvälinen pelaajapolku aikaistunut.
Ei ennen vanhaan ollut esim. TE12-kiertuetta. Nykyisin pelaajat kiertää maailmaa ahkerasti jo aivan pienestä pitäen.
TE14-kiertueeseen myös panostetaan ja tämän jälkeen hypätään heti 15v-kaudella kiertämään tiiviisti alemman tason G4 ITF-kisoja.
Jos vertaisi 1981 ikäluokan pelaajien kansainvälisiä turnausmääriä 11-16v vuosilta 1992-1997 ja vertaa sitä 2001 pelaajien turnauksiin 2012-2017, niin on siinä eroa.
Koko tekeminen ammattimaistunut ja nuoresta pitäen hyvin systemaattista turnausohjelmaa. Tämä kaikki vaikuttaa siihen kuinka nopeasti U18 rankingin top50 tavoitetaan.
Jep. Tällöin 18-kausilaisiin “vain kovat” eivät saa iän ja kokemuksen tuomaa etua samalla tavalla kuin aiemmin verrattuna “oikein koviin” 17-kausilaisiin.
Illan pelit menivät sillä tavoin että poikien Wimbledonin 2.kierroksella 32 joukossa on:
11 vuonna 2000-syntynyttä
17 vuonna 2001-syntynyttä
4 vuonna 2002-syntynyttä
11 täysi-ikäistä ja 21 alaikäistä.
Kaavion yläosassa jossa Virtanen on, löytyy 12 alaikäistä ja vain 4 täysi-ikäistä ja ne täysi-ikäiset yläkaaviossa varsin ynnämuut-osastoa. Eiköhän yläkaaviosta finaaliin etene alaikäinen.
2.kierroksella alaikäiset vs täysi-ikäiset 21-11 ja 3.kierroksella enää 9-7.
Kun muistelee alkuvuotta 2015, jolloin U14-kisoissa Les Petitsissä voittaja Tseng, kakkonen Skatov ja kolmonen Alvarez Varona, sekä Boltonin kisan voittaja oli Matusevich ja Tukholman finaali Skatov vs Draper. Nämä kaikki nyt hyvin esillä 17v-kauden Wimbledonissa. Näiden joukossa myös Virtanen. 2015 vuoden U14 Orange Bowlin voitti Tirante ja hänet pelattiin tänään ulos.
Wimbledonissa nähty vuosien saatossa vähemmän alaikäisiä turnausvoittajia kuin muissa kisoissa. Ehkäpä se on tuo ruoho alustana joka suosinut 18-vuotiaita.
Edellisen 25 vuoden aikana lähtien vuodesta 1993 Wimbledonin 17v-kausilaiset voittajat:
1998 Roger Federer s.1981
2008 Grigor Dimitrov s.1991
2011 Luke Saville s.1994
2013 Gianluigi Quinzi s.1996
2016 Denis Shapovalov s.1999
Loput 20 voittajaa tuolta ajalta 18-vuotiaita.
Tänä vuonna varsin lähellä taitaa olla 2001-syntyneen voitto.
Melko komeaan joukkoon voisi joku päästä mukaan. Siis kolmikko Federer, Dimitrov ja Shapovalov.
Sitten on kaksikko Saville ja Quinzi. Molemmat muuten syntyneet 1.pv. helmikuuta ja olivat 17v 5kk kun voittivat.
Shapovalov syntynyt huhtikuussa, Dimitrov toukokuussa ja Federer elokuussa syntyneenä nuorin voittaja 25 vuoteen.
Siellä on monta kesällä 2001-syntynyttä vielä jäljellä.
Jack Draper s.22.12.2001 (16v 6kk) olisi ylivoimaisesti nuorin Wimbledonin voittaja 25 vuoteen.
Huomioiden, että pärjäämisessä yleistynyt tuo 17-kausilaisuus, Fed täysin poikkeusyksilö. Oli muuten vastassaan finaalissa 17-kausilainen Labadze, joka ylsi top-50:een urallaan. Mies oli kaikkea muuta kuin kuivan kesän orava ainakin loppukausillaan.
Sellainen tilastollinen sääntö on myös olemassa, että junnujen GS-voittajat ovat usein olleet samassa kisassa vuotta aiemmin 3.kierroksella hävinneitä.
Jarkko Nieminen US Open
1998 R16
1999 W
Denis Shapovalov Wimbledon
2015 R16
2016 W
Chun Hsin Tseng Roland Garros
2017 R16
2018 W
Muutama esimerkki nostettuna.
Ellei nyt aivan samassa GS-kisassa niin ainakin ennen GS-voittoa edeltävänä vuonna jossakin GS-kisassa tasoa R16 varsin usein.
Mikäli lähdet 18v-kauteen ilman yhtään otteluvoittoa GS-pääsarjassa 17v-kaudelta niin aivan turha odottaa GS-voittoa.
Sama pätee osin myös 17v-kauteen, sillä nämä ketkä tuossa iässä GS-turnausvoiton ottavat, ovat voittaneet jotain GS-matseja varsin usein vuotta aiemmin.
Eilen Timofey Skatov voitti Brandon Nakashiman ja nyt Kiinan 18v Tao Mu johtaa Skatovia vastaan.
Vuosi sitten Kiinan G2-semissä Mu voitti Virtasen 76 64.
Mahdollista olisi Wimbledonin kvartsissa tuon kaksikon kohtaaminen, jos molemmat tänään voittavat.
Katsoin matsia hetken. Skatov vaikutti pelaajalta, jolle ruoho toimii. Toki Nakashimalla alla kova näyttö Roehamptonista, mutta ehkäpä Skatov on sen sortin taitopelaaja, ettei tulos yllätä yhtään.
Katsoin muuten Korda - Tseng AUS Open -matsia hetken YouTubesta koosteena. Lyhyen katsomisen pohjalta lonkka-analyysi:
Tsengin rysty tekninen ja solidi; uskomaton jalkatyö ja liike, perushyvä kämmen, tempoa ja intensiteettiä riittää. Junnuille vaikea kaveri pelata ulos; vaaditaan ammattilaishenkinen varmuus, taktisuus ja prässi
Kordan kämmen ei ole sen sortin kämmen ainakaan vielä, jolla mennään ammattilaistasolla ns. tosi pitkälle. Rysty minun silmiini hyvä jos ei loistava sentään. Ulottuvuutta riittää ja nuoreksi kaveriksi hallitsee pitkän kroppansa riittävän koordinoidusti. Osaa pelata tennistä, mutta lyönnilliset ominaisuudet eivät pistä silmään tavalla jolla esim. Tsengin rysty tai etenkin Oton kämmen.
Syöttöihin ja palautuksiin ei tällä kertaa tullut juuri kiinnitettyä huomiota. Korda syötti joukkoon jotain kovia.
Mu - Skatov 64 64
Hilderbrand - Alvarez Varona 61 63
Nyt saa 2001-syntyneet kyytiä vuotta vanhemmilta ja vähiin käy alaikäiset jotka jatkoon vielä etenevät.
Saas nähdä miten Tseng pärjää fyysistä tshekkikorsto Styleriä vastaan.
Jack Draper 16v 6kk vs Lorenzo Musetti 16v 4kk kovien lupauksien kohtaamisessa.
Draperin kämmenmylly hienoa katsottavaa. Kun vasuri saa vauhtia palloon isolla marginaalilla niin tuossa aina oma hohtonsa.
Otto Virtaselle ja muille 2001-syntyneille 17v-kausilaisille tiedoksi että Wimbledonissa harvoin tulevaisuudessa kovimmat tykit olleet tässä vaiheessa ikäluokkansa parhaita Wimbledonin kaaviossa.
2010 ikäluokka 1993
Paras Golding SF
ATP-peleihin nousseet
Vesely 3.kierros
Thiem 1.kierros
2011 ikäluokka 1994
Parhaat Saville W, Broady F, Uchida SF
ATP-peleihin nousseet
Monteiro ja Coppejans 3.kierros. Pouille ei mukana
2012 ikäluokka 1995
Paras Couacaud 1-2 QF-tappio. Toiseksi paras Milojevic myös niukka QF-tappio.
ATP-peleihin nousseet
Kyrgios QF ruma 36 16 tappio
Nishioka ja Marteter 2.kierros
Edmund 1.kierros
2013 ikäluokka 1996
Paras Quinzi W
ATP-peleihin nousseet
Chung F
Coric QF
3.kierros Kokkinakis, Garin
2.kierros Khachanov, Medvedev, Halys
1.kierros E.Ymer
2014 ikäluokka 1997
Paras Fritz SF nousi toki kiertueelle, mutta
QF Van Rijthoven
3.kierros Rublev!
2.kierros Munar
1.kierros Hurkacz
2015 ikäluokka 1998
Paras M.Ymer finaalissa (missä nyt?)
QF Blumberg ja Yunseong Chung
ATP-peleihin nousseet
3.kierros Mmoh ja Lee
2.kierros Tsitsipas ja Ruud
Hypätään vuosiin 2001-2004
2001 ikäluokka 1984
Paras Petzschner SF
Todd Reid QF
Ikäluokan tähdet
3.kierros Tipsarevic
2.kierros Söderling
2002 ikäluokka 1985
Paras Montcourt QF
Ikäluokan tähdet
3.kierros Tsonga
2.kierros Berdych ja Baghdatis
2004 ikäluokka 1987
Paras Chardy SF
Ikäluokan tähdistä
Andy Murray 3.kierros
M.Zverev 2.kierros
voi myös mainita 1.kierroksella hävinneet Bellucci, Haase ja Lacko. Chardyn tasoa toki.
Tokikaan aina homma ei ole mennyt tällä tavoin. Sen osoittaa 1998 ja 2008 voittajat Federer ja Dimitrov sekä 2016 finaali Shapovalov vs De Minaur. Mutta keskimäärin paras 17v Wimbledonissa ei ole lopulta niitä parhaita nimiä.
Lisäyksenä edeltävän viestin tutkimukseen.
Jo nyt voi sanoa että 2000-ikäluokan 17v-kauden Wimbledon 2017 vuosi sitten on samaa kastia kuin ylläolevat.
2017 olikin erikoinen kun kvartsissa 8 joukossa oli vain täysi-ikäisiä 1999 nimiä.
Parhaat 2000-syntyneet 2017
3.kierros Tajima ja McHugh
2.kierros Molleker, Korda, Oliel, Miladinovic
1.kierros Baez, Gaston, Seyboth Wild
Lähes koko 2000-syntyneiden kärkikymmenikkö hävisi vuosi sitten jo ennen 3.kierrosta. Auger-Aliassime ja Kuhn olivat jo jättäneet junnupelit tuossa vaiheessa.
Otto eteni pidemmälle tänä vuonna kuin tuo mainittu 2000-kärkijengi vuosi sitten. Onneksi ei ollut 2001 ikäluokan paras kuitenkaan.
Wibledon tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden katsoa kaikkien kärkijunnujen peliä loistavasta kuvakulmasta, sokerina pohjalla Otto ns. TV-lähetyksessä. Täten käsitys pelaajan heikkouksista ja vahvuuksista tarkentuu, olkoonkin että ruoho alustana on oma maailmansa.
Tätä on kiva maustaa katsomalla perään ATP-supertähtien matseja, ja kalibroituneena hahmottamaan eroja kun kuvakulmatkin ovat usein lähes identtiset.
Oton kämmenpommit vertautuvat vauhdin, teknis-biomekanisen ulottuvuuden - jalkojen käytöstä alkaen - oikeastaan keneen tahansa huippuun. Jos unohtaa luonnollisesti vielä raakilevaiheessa olevan fysiikan, joka heijastuu eniten puolustuspeliin, kehitettävää on rystypelissä selvästi kämmenpeliä enemmän kun katsotaan teknistä puolta. Onneksi Oton jalat ja kroppa ovat modernille tennispelaajalle ihanteelliset. Jalat ovat kastia “synnyinlahja”. Kämmenpelissä lähinnä taktiikka, mutta rystyn tulivoimasta huolimatta pitäisi päästä tsongamaisesta ja sockmaisesta lyömisestä, mitä tekniikkaan tulee, vaikka delpomaiseen hienoon, varmaan ja taktiseen pallon elossa pitämiseen ja koettaa ratkoa hyvällä riski-hyötyanalyysilla. Tähän auttaa tietyt tekniset säädöt. Delpolla ei ole mikään Youzhnun tai Federerin viiltävä slaissi, mutta se on oikein hallittu ja pysyy matalana. Lisäksi DelPolla on perusrystyssään hyvää kantoa ja kontrollia, ja rytmitys on hallittu ja harmoninen.
Oton tiimi tietää kyllä nämä kaikki. Rystyn jalkatyön, rytmityksen ja käsien asennon tuunaus, kannon saaminen, ja slaississa suurempi syvyyssuunnan liike swingiin ja saattoon ja vahva nojaus versus tämän hetkinen lievästi ehkä liikaa alas menevä ja aavistuksen - ainakin kiiretilanteissa - takapainoinen.
Haluan painottaa, että ruoho muuttaa varsinkin tuon ikäisellä kaverilla lainalaisuuksia tekemisessään.
Toiseksi: saiko täällä ruotia 17-vuotiaan pelaajan tekniikkaa, vahvuuksia, heikkouksia jne? Tarkoitukseni on olla positiivinen: ihailen Oton vahvuuksia sekä pidän hänen ammattilaismaisesta aggressiivisesta pelitavasta, jossa serve plus one -pelissä yhdistyy huikea tulivoima ja sulava tekniikka/biomekaniikka. Syitä tappioille kuitenkin löytyy, ja kehitettävää tietenkin, ja tuossa niitä ihan tekniseltä pohjalta koskien rystypeliä.
Juniorien GS-kaaviossa 32 pelaajaa jää R1-tasolle ja vain yksi voittaa. Ei ole ihme, että näistä 32:sta pelaajasta tulee enemmän ATP-pelaajia kuin yhdestä voittajasta. Vastaava keskustelu käytiin yli 195 cm pitkien pelaajien osuudesta huippupelaajien joukossa. Onnistumisprosentti juniorista proksi on pitkällä pelaajalla tai GS-voittajalla parempi kuin muilla. Varmaa se ei silti ole.
