Virtanen olisi saanut koko potin joka tapauksessa.
Löytyy ITF:n omasta GS-rulebookista tämä rahapykälä sivut 4-6. Silmäni eivät sitä kohtaa löytäneet, että jossain puhuttais LL-pelaajan 50% palkintorahoista. Ainoa LL-pelaajaa koskeva rajapykälä on se, että ei voi käyttää vetäytymisikkunaa saadakseen 50% palkintorahoista vaan LL tienaa vain siitä mitä pelaa.
Esimerkkinä Nishikori viime vuonna vetäytyi US-pääsarjaa edeltävänä torstaina ja LL-Jaime Faria kuittas ATP:n sivujen mukaan täydet rahat siitä huolimatta, että Nishikorin vetäytyminen tapahtui aikarajan sisällä mistä voi kuitata 50% pääsarjan avauskiekan rahoista jos on lekurilaput kunnossa ja vetäytyy ns. kisapaikalla.
Veikkaan, että tässä on tekoälyä myöten ehkä lueskeltu sääntöjä hieman virheellisesti. Siellähän lukee näin:
“The Alternate/Direct Acceptance replacing a player who has withdrawn on-site as above shall receive prize money earned minus the prize money paid to the withdrawing player.”
Tuo koskettaa karsintoja eikä siinä muutenkaan puhuta Lucky loserista, toisekseen ei Alternate edes voi mennä pääsarjaan tämän 50% vetäytymissäännön puitteissä kun vetäytymisen aikarajaksi laitettu edellinen tiistai - pääsarjan alku, kaikki vetäytymispaikat on LL-spotteja eli jonolista ei ole käytössä.
Tämä tappio syö nyt etenkin siksi, että tässä oli yksi tilaisuuksista nousta pysyvämmin sinne top-sataan. Seuraava realistinen suurimpien pistepotentiaalien kisa on Wimbledon kymmenen kuukauden päästä.
Nyt ei auta kuin takoa loppukausi kovaa jälkeä halleissa, jotta top 100 irtoaa selkeästi…Niihin kipualueisiin täytyisi tarttua seuraavalle kaudelle, ainakin parempaan jamaan kuin nykytila, valmennuspuolelle myös selkeää johdonmukaisuutta pidemmälle aikajänteelle.
Matsia ja kaikkia sen käänteitä sai hetken pureskella kun koitti punaista lankaa löytää. Sanoisin et tänään tarjoiltiin erittäin viihteellinen, jännittävä sillisalaatti missä ei käänteet ja yllätykset ottaneet loppuakseen. Hyvin Ottomainen ottelu, tämä kaveri osaa suomitenniksen seuraajille järjestää jännitysnäytelmiä slämiareenoilla kerrasta toiseen.
Ennen matsia tunnelmat seuraajien keskuudessa sellaiset, että tultiinko hakemaan rahat pois ja mikä onkaan pelikunto. Avauserän ekat syöttögeimit toivat positiivisia uutisia: selkä oli saatu pelikuntoon ja tehot löytyneet. Ei ehkä 100% mut yksittäiset huiput normaalia, lähelle 230km/h. Tän jälkeen itselläni alkoi jännitys et kestääkö selkä varmasti, mutta ei avauserässä mitään suuria notkahduksia syöttövauhdeissa nähty joten pystyi keskittymään itse peliin.
Rublev oli avauserässä napsun verran edellä, ei sitä kiistäminen kun tilastotkin sen osoittavat. Erä meni vähän sotkuiseksi kun kaksi murtoa per naama, Otto kuitenkin teki sen mitä kuului eli tie breikissä “win the right points” ja erä kotiin.
Kakkoserä sama juttu, Rublev piteli syöttöjään vaarallisen helpolla häviten vain yhden ykkösen koko erään, Otolla enemmän työkenttää omissa pidoissa mut mallikkaasti kaikki seitsemän murtopalloa pelastettiin. Tb:ssä nähtiin loistokasta menoa ja väitän, että se seitsemän pelattua pistettä oli Oton uran laadukkain tie break. Ei auttanut Rublevin kuin pyöritellä päätään ja esitellä paidanrepimis-demonstraatioita, ei missään vaiheessa päässyt kyytiin mukaan.
Sitten tapahtui kolmoserän alkuun kummallisuuksia, Otto parhaiten tietää että mitä. Tehot katosi syötöistä ja monella ekana mielessä taasko se leikkasi selkä kiinni. Aloin itse miettimään ettei se selkäänsä mitenkään erityisesti venytellyt tai pidellyt missään kohtaa ottelua, oliko taustalla jotain muuta esimerkiksi väsymystä. Olihan siinä kaks tb:tä alla lämpimissä oloissa joskaan ei mitään hc-lämpöasteita, eikä matsin kuva erityisen fyysinen ollut et oltais jatkuvasti painamassa +20 lyönnin ralleja.
Pari erää mentiin kyydissä istuen, ei minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä erävoitosta taistelemaan. Otto pääsi nämä erät aika kevyellä rasituksella, sai varmaan samalla energiatasoja hieman ladattua. Vittoserässä alkoi syöttövauhdit olemaan lähempänä normaalia, sai ottelusta kiinni käytännössä viime hetkillä.
Voi jotta se ottelun loppu, kaikki mitä tankissa oli jäljellä ladattiin Rublevin vikaan syöttövuoroon ja kuinka lähelle lopulta päästiinkään. Kun Otto huuteli Henkan suuntaan syöttövuoron lopulla Rublevin etutilanteessa “mä en voi tehdä enää mitään”, siitä aavisti et nyt ei ole hyvä juttu. Ja eihän se ollut, krampit iski pahimpaan mahdolliseen paikkaan ja ottelu käytännössä ratkottu ennen kuin tb edes alkoi.
Kiinnitin huomiota, että Otto oli matsin aikana aika vihaisen oloinen. Neloserän lopulla kiroili puoltenvaihdossa ja teatraalisesti viskasi pyyhettä penkille vaikka erä oli jo käytännössä ohitse. Joku siellä selkeästi miestä kismitti ja paljon, ei ole yhtään normaalia Virtasta. Todella paljon myös huutelua Henkan suuntaan varsinkin ottelun loppuvaiheilla, eikä kovin positiivista sellaista. Mielestäni kertoi myös siitä, että tänään ei asennepuolessa ollut mitään korjattavaa voittoa jahdattiin sata lasissa.
Tappio on tappio, tulosurheilusta kyse joten ei voi kymppejä jaella koska turpiin tuli. Muutenkin vähän puuduttaa Oton kohdalla tää “hyvä peli mut takkiin tuli”-mantra, se ei ole tähänkään mennessä Virtasen uralla johtanut mihinkään isompaan ja vain voitolla on merkitys.
Kuitenkin, lähtökohdat otteluun olivat hyvin haastavat. Virtasen herkistelyt ja viime hetken valmistautumiset taisi valua viemäristä alas kun piti aikaa vastaan runnoa selkää pelikuntoon. Siksipä juuri en mä jaksa Otosta kaivaa mitään negatiivista, vaikka hiuksia voisi halkoa loputtomiin. Saappaat jalassa kaaduttiin kaikkensa antaneena, ei sitä oikein enempää vaatia jos ei koneessa ole enää mitään mitä antaa. Krampeista voi aina keskustella, urheilijalla on vastuu niitä torjua mut näitä sattuu paremmissakin piireissä.
Valitettavasti satku ei nyt rikki mennyt, eipä tosin hirveitä vaadittais syyskuun aikana niin kerettäis satku rikkoa ennen kuin hallipisteitä aletaan puolustamaan. Cassis menee samaan pottiin US-pisteiden kanssa, teoreettinen mahdollisuus rikkoa tuo raja jopa US:n jälkeisellä listalla. Jos Ranskaan edes lähtee, en olisi kovin luottavainen sen suhteen varsinkin kun saatiin US-pääsarjamatsi ja jos kroppa edelleen kaipaa huilia tai toipumista.
Hyvä raportti matsista, joka jää kummallisuutena historian kirjoihin. Tai ainakin jonkun suomalaisen kovalevylle. Mun paras veikkaus on kolmannen ja neljännen erän romahduksesta, että Otto oli jonkin verran puolikuntoinen (selkä-jalkavaivoinen) ja kun menetti syöttönsä erien alussa, ei taistellut ollenkaan. Viidennen erän taistelu taas tuli sitten selkä seinää vasten ja lähelle päästiin.
Nämä tuki- ja liikuntaelinten vammat tai kipeytymiset kertovat minulle puutteista oheisharjoituksien suhteen eli treenaaminen on painottunut ja ilmeisesti painottuu edelleen liikaa kentällä tekemiseen ja kun tennis rasittaa kroppaa toispuoleisesti, niin tämänkaltaiset vammat on tyypillisiä.
Fysikkatreeniä ja sitä kautta tiukempaa peli-ilmettä voisi tarjota lääkkeeksi. En kuitenkaan usko, että Henkka Kontinen olisi tähän paras koutsi. Henkan vahvuudet on muualla, mutta ei kovassa fyysisessä harjoittelussa.
Kyllähän kaikki Oton potentiaalin tietää. Mutta valitettavasti tiedetään myös, että jossain vaiheessa peliä kunto pettää. Kunnon pettämiseksi lasken myös kramppaamiset sikäli, että oikeanlaisilla etukäteisharjoitteluilla ja -huolloilla niitä voidaan ennaltaehkäistä. Lämpimissä olosuhteissa tullaan jatkossakin pelaamaan, ja nyt näyttää, ettei Otto vaan jaksa ilman kramppejakaan pitkiä pelejä. Pollan kestäminen on parantunut Otolla huomattavasti, enää ei mailanhakkauksia yms., eli sikäli eiliset pienet pyrskähtelyt olivat nykyOtolle harvinaisempia. Mutta. Jottain enemmän olis tehtävä, niin on ailahtelevaa, ettei oikeastaan koskaan voi luottaa eikä tietää, millaista peliä kulloinkin tarjolla. Pelitaktiikkansa on erikoista (ja ehkä viisastakin), mikäli esim. eiliset kolmos- ja neloserän sulamiselta vaikuttavat todellakin olivat tarkoituksellista voimien säästämistä ratkaisevaan erään. Mut väliin tulee mieleen, ettei kaverilla vaan ole riittävää pitkäjänteisyyttä hoitaa kaikkia pelaamisen osa-alueita kuntoon. Onko peliasenteessa liian usein vääränlaista rentoutta.
Otolla ois nyt hyvä paikka alkaa panostaa tennikseen oikeen kunnolla, alkaa elää tennikselle tenniksen ehdoilla… siitä se lähtee, kokonaisvaltainen panostus tennikseen ![]()
![]()
![]()
…jos vaan löytyy osaamista tiimiin…![]()
Mielenkiintoista nähdä, että lähteekö Otto tuonne ensi viikon kisaan, vai laitetaanko kroppa ihan rauhassa kuntoon Davis Cupia varten. Vacherot on sen verran paha rasti, että oikein yhtään siimaa ei olisi varaa antaa…
Toisaalta elokuussa pelasi vain kuusi matsia, joten jos selkä antaa myöden niin hyvähän se olisi matseja saada enemmänkin alle.
Ehkä kroppaa syytä kuunnella koko loppukautta ajatellen. Siellä se iso rasti saada itselleen satanen taottua viimeistään kauden päätteeksi ja iso palkinto odottais suoran AO-paikan merkeissä. Mun mielestä kun halleihin mennään, ei olis varaa mitään hirveitä kroppaongelmia potea kun oletuksena, että kohtuullinen prosentti kauden kokonaispisteistä voidaan saavuttaa vikan parin kuukauden pätkällä. Viime vuonna ei ihan nappiin tainnu mennä, ainakin Helsingissä oli käden kanssa häikkää.
Otolla meni tänä vuonna koko ensimmäinen kausipuolikas pisteiden valossa aika vihkoon, eihän sitä oltu kesäkuun alussa kausilistalla edes 200-sakissa. Olis aikamoinen herkku satasen rankingeista lähteä uutta kautta takomaan, siinä ei tarttis suuria ihmeitä esittää et RG ja WImbledon suorien pääsarjojen osalta pystyttäis saavuttamaan. Ja sitten ollaan siellä mitä tässä vois toivoa, että päästäis hiljalleen GS-karsintamankeleista eroon.
Hallikausi tuo vähän painetta noin 180 pistettä puolustettavaa, sieltä pitää onnistumisia saada ja Ch-kisavoittoa ei tällä kaudella olla Otolta nähty vaikka yrittämään on kyllä päästy moneen otteeseen. Ei hallejakaan ole yhtä kisaa enempää pelannut mikä myös poikkeuksellista, Oton bravuurialusta eikä jostain syystä alkukaudella paljoa maistunut.
Kausilista tarjoaa tasaisen vauhdin taulukolla Otolle noin 120-päätösrankingia. Mutta koska Virtasella ei ole tasaista pistekehitystä ikinä nähty eikä tulla näkemään, tuota ei kannata paljoa tuijotella. Edelleen oletuksena, että loppukaudesta otetaan kohtuullinen kasa pisteitä kun päästään taas Virtasen mukavuusalueelle.
Virtasen nimeä ei muuten ole St Tropezin CH-125 kisan listoilta, tämä siis Davis Cupin jälkeinen viikko.
Alkusyksyn kalenteri on sinänsä vähän haastava, että siellä on hallikisoja ja ulkokisoja vähän vuoroviikoin. Viikko Davis Cupin jälkeen on Mouilleronin halli-75 kisa, sitä seuraavalla tarjolla ei ole hallikisoja, Roannen ch-100 hallikisa on 12.10. alkavalla viikolla, sitä seuraavalla viikolla on sitten useampikin 250-hallikisa. Jos siis laittaa kaikki paukut hallikauteen, niin ensimmäinen yhtään isompi hallikisa on vasta kuuden viikon päästä.
Joo ei ole tosiaan nimeä laitettu Saint Tropeziin, joka ehkä pieni yllätys…Sen sijaan ei ole myöskään nimeä karsintalistoilla ATP-250 viikolle Aasiaan eli väliviikkoa pukkaa tuohon DC:n jälkeen. Cassis ennen DC:tä voinee olla kysymysmerkki tämän US Open haasteiden jälkeen.
Suunnitelmana toivoisin DC:stä viikko sen perään Porto CH-125 sekä Villena CH-100 ulkokovilla…Tämän jälkeen siirtyminen halliin, isoilla kirjaimilla sitten tuo Almatyn ATP-250 kisa, toivottavasti pääsarja irtoaisi voi olla rajoilla tuo paikka.
Mielestäni ei ole viisasta lähteä ATP-500 sekä Shanghai Mastersin karsintoihin, tuo on väistämättä suurella todennäköisyydellä haaskattuja kisaviikkoja sekä ylimääräistä reissaamista, nuo sitten voisi laittaa listoille, kun ranking kohentunut selvästi satasen sisäpuolelle eli aikaisintaan vuoden päästä.
Ulkokovat on mielestäni pelattava ennen hallia, kun pelitaukoa kertyy turhan paljon muutoin, ellei sitten ole oikeasti sen verran heikossa hapessa terveyden puolesta (Porto+Villena) tai vähintään tuo Porto.
Katos perhana, en huomannutkaan että karsintalistat oli jo ulkona. Eli Aasian kierros jää onneksi väliin.
No eipä siitä voi vielä mitään sanoa yrittääkö Tokio/Peking ja siitä Shanghain karsinnat.
Eihän se näitä 250-kisoja ole ennenkään käynyt pelaamassa kun tulee liian äkkiä DC:n jälkeen.
Historiaa kun katsoo Oton kohdalla…Viime vuonna pitkä huili DC:n jälkeen ja suoraan halliin, parhaana kautena 2024 kävi Aasiassa ATP-karsinnat (toivottavasti ei lähde tähän tänä vuonna), muutoin aiempina siirtymä halliin aikataulusta johtuen vähän nopeammin DC:n jälkeen…Eli siis ei käytännössä historiaa ulkokovista Euroopassa CH -tasolla DC:n jälkeen.
Otto vähemmän yllättäen vetäytynyt ensi viikon Cassisin CH-75 kisasta. Jos selän kanssa ei isompaa vaivaa, niin seuraavaksi ohjelmassa Davis Cup tasan kahden viikon päästä, sen jälkeen kalenteri on vielä auki. Syyskuun ihan lopussa olisi tarjolla joko Porton CH-125 ulkokova, tai Mouilleronin CH-75 hallikisa.
Täysin mahdollista, että pelaa koko syyskuun aikana tasan kaksi matsia. Virtaa pitäisi siis ainakin riittää kauden viimeiselle 8 viikolle.
Vaikka Virtanen olis Rublevin kaatanut, voitto ei yksinään olisi sataseen riittänyt koska satasen ulkopuolelta pari isompaa nousua nähty US:n myötä. Ero tällä hetkellä sijaan 100 48 pistettä ja voitosta olisi irronnut +40.
US ei sijoitusten puolesta paljoa Virtasta heilauttanut, +12 pistettä mut sijoituksellisesti pysytään käytännössä paikallaan. Ja ens viikko menee vielä samaan pottiin, Virtanen ei tuosta nousemaan tule, paljonko tulee porukkaa takaa ohi se jää nähtäväksi.
Nyt vaikuttaa aika leppoisalta Oton syyskuun kalenteri, lokakuun alkupuolella lähtee satku pisteitä joten tässä sekin ajatus käy mielessä, ehkä satkun takominen takataskuun ei sittenkään ihan automaattijuttu ole. Jos tässä jotenkin ei satasta saada rikki loppukauteen, voi vähän vilkaista ulkokovien pätkää tässä, että ei nyt ihan nappiin mennyt. Juu, oli selkävaivaa ja Rublev-koitos oli Otolta “kaikki annetaan kentälle”-taistelu, mut ne kaks ekaa kisaa pelattiin todennäköisesti terveenä ja eipä sieltä pinnapottiin tavaraa kertynyt murusia enempää.
Ei tietenkään mitään ole menetetty. Ehkä noin 200 pistettä voi vaatia vähän enemmän loppukauden tarve ja satanen on plakkarissa. Hallit siellä odottelee, Oton bravuuri mut varmaan nyt yhden kisavoiton jostain tarttis ja sitten hilut päälle muista tuloksista. Saa kisavoittoja ottaa enemmänkin, mut tällä kaudella ollut vähän haasteita päästä pyttyjuhlissa itse voittajan pallille.
Niin tolla selällä ois varmaan joutunu antaa wo:n seuraavasta matsista, vaikka ois voittanukin Rubun ![]()
![]()
![]()
Normikunnossa terveydellisesti halleista voisi odottaa hyviä tuloksia, kuitenkin tuli pari ruohofinaalia CH:sta (kuvastaa menestystä nopeilta kentiltä)…Alkuvuodesta ei saatu kunnollista otantaa halleista vain yksi hallista ja sieltä tuli välieräpaikka, tuo hallikisa oli selvästi hitaamman puoleinen hallikisa ja siinä oli jopa hetkensä napata finaalipaikka, mutta homma sakkasi fyysisesti ennen aikojaan. Tuo kolmas erä oli rakenteeltaan hyvin identtinen kuin Rublev matsin päätöserä.
Luultavasti isossa roolissa on todennäköisesti, miten saisi ulosmitattua tuota tasoa esim. Almatyn ATP-250 kisassa, jos vaan on ohjelmassa tuo (tulee olemaan pääsarjaentry hyvin rajoilla näillä näkymin), esim. ensimmäinen ATP-kvartsi/semi tuolta auttaisivat kummasti tuota 200 pisteen jahtia.
Rahat tiskiin ja Magnus Norman kehiin.