“Ruotulassa aina yllättäjät venyvät parhaimpaansa.” Oikeastiko? Jos otantasi on kaksi vuotta, niin sitten ehkä, vaikka Coppejans viime vuonna olikin kutossijoitettu, ja yksi kisan suosikeista. Vuosina 2013 ja 2014 turnauksen voittivat kakkossijoitetut, ja 2011 ja 2012 puolestaan ykkössijoitetut. 2010 oli edellinen sijoittamaton voittaja, mutta Prodoniakaan ei voi yllätysvoittajana pitää. Tuolla otannalla Tampereella nähdään varmasti vähemmän yllätyksiä kuin keskimäärin Challengereissa.
Taso oli tänä vuonna hyvä, ja kun vertaa pelaajalistaa Prahaan ja Cortinaan, niin aika hyvissä kantimissa on Tampereen turnaus. Maantieteellisesti kun ei ihan houkuttelevin ja parhaiten reiteille osuva kuitenkaan…
20-vuotiaana top-200 ranking, futures-voitto ja karsiminen ATP-pääsarjaan. Tänä vuonna toukokuulta 25k+h turnauksen voitto, kesäkuulta CH-finaalipaikka ja nyt jos ottaa ensimmäisen CH-voiton, niin erittäin lupaavaltahan tuo vaikuttaa.
Tällanen nippu meni kumoon kahden erän voitoilla finaaliin asti:
Naisten finaali kesti tosiaan kauan 3t 34min! Nuori 17v tsekkiläinen Kilnarova voitti ykkössijoitetun belgialaisen Benoitin 76(5) 67(5) 64. Miesten finaali alkaa siten vasta hieman klo 15 jälkeen.
Taas yksi “tusina” ranskis voitti Tampere Openin, että täällä päästään hehkuttamaan kuinka kova on ja kuinka nousee ATP-tasolle tai top-100 jne… Kun totuus on että yhden kisan perusteella ei tuollaisia johtopäätöksiä kannata tehdä, varsinkaan heikkotasoisen Ruotulan CH-kisan perusteella, vaan kannattaisi seurata tarkemmin näitä kavereita ja kuinka epätasaisia pelaajia ovat koska top-100 vaaditaan aikamoista tasaisuutta ja pitkän ajan vahvaa suorittamista CH-tasolla, kysykää vaikka Henkka Laaksoselta. Veikkaan että tämäkin tekee “Lamasinet” ja ura polkee seuraavat vuodet paikoillaan, silloin tällöin voi tällä tasolla väläyttää mutta ei se Hemery minkä minä tunnen tule olemaan muuta kuin keskinkertainen CH-pelaaja
Enemmänkin näistä hehkuttelijoista paistaa se läpi kuinka vähän seurataan ja katsotaan nykypäivän huipputennistä, varsinkin CH-tasolla jossa on monenlaista voittajaa nykypäivänä.
Edit. ja Futures kisan voitto 20veenä onkin niin kova meriitti että oksat pois!
Tampereen naisten sarjan voitti siis 1999 syntynyt tshekkiteini. Tunnettu joidenkin kommenttien perusteella myös tennismaailman uutena Kournikovana. Aika suosittu näyttäisi olevan hänen tennisforumin ketjunsa.
Kröhöm… tuollaista menoa hänen instagramissa. Onkohan tennis miten pitkään se pääjuttu?
Myös Tampereelta on useita tuoreita postauksia. Lupaava tenniskykykin on ja voi vielä joskus WTA:n top100 tason saavuttaa.
Hienoa että Hemery voitti ilman erämenetyksiä, matka kohti top100 voi alkaa. Pelillinen ase sinne jo on, sillä syöttö oli Ofnerin kanssa turnauksen paras.
Kannattaa muistaa, että Hemery on vasta 22-vuotias, menossa siis vahvasti eteenpäin, eikä ole mikään CH-jyrä.
Hemery on melko tyypillinen Tampereen voittaja. Usein nämä ovat näitä hieman päälle parikymppisiä olleet ja varsin usein myöhempi ennätystaso ollut rankingvälillä 50-80. Tuollaisena pelaajana Hemeryn uran parhaan kauden on tässä vaiheessa helppoa nähdä. Sitten tullaankin siihen kysymykseen, että onko tuon rankingtason pelaaja CH vaiko ATP-pelaaja, kun toiset näkee esim. rankingin 80 pelaajat CH-pelaajina ja toiset ATP-pelaajina.
Onko Laaksonen tällä hetkellä ATP vaiko CH-statuksen pelaaja?
Laaksonen voitti uransa ensimmäisen CH-tittelin syksyllä 2015, ollessaan 23v, vuotta vanhempi kuin Hemery nyt. Laaksonen pyöri 22v-kaudella sijoilla 250-300, olemalla selvästi huonompi kun tällä hetkellä Hemery.
Voi toki Hemeryn lähiaikojen kohtalo olla kuin viime vuoden 2016 voittajan Coppejansin, joka voitti tämän kisan myös 22 vuotiaana ja käväisi nopeasti sadan joukossa ja sen jälkeen vaisumpaa. Myös kahden vuoden takainen voittaja Lamasine teki tämän teon 22 vuotiaana ja vaikeaa ollut, mutta Lamasinella ei ole niin suurta peliä kuin Hemeryllä on.
Ensi vuonna saadaan siis 1996 syntynyt turnausvoittaja?
2015 Lamasine s.1993
2016 Coppejans s.1994
2017 Hemery s.1995
2014 voittaja olikin sitten muuan David Goffin ja ikää 23v, tosin Goffin oli tuossa vaiheessa jo kovemman luokan pelaaja.
Vuoden 2012 voittaja Joao Sousa 23v ei ollut kovin tunnettu nimi vielä tuossa vaiheessa, rankingin 140 pelaaja taisi olla, mutta sittemmin noussut kyllä kiistattomasti ATP-tason pelaajaksi sijalle 38 ja ATP-turnausvoittajaksikin.
Löytyyköhän Challenger-tasolta yhtäkään pelaajaa, joka säästyisi Hardcourterin pilkalta? “Tusina” ranskis voitti finaalissa “köyhän miehen Joaon”. Hyvä huudella sieltä nettistreamien ääreltä…
Kovia pelaajia, ja kovia pelejä parhaimmat Tampereellakin. Jos pelaajien tunnistettavuuden ja pelimiljöön saisi peitettyä, niin veikkaan, että monella paljonkin tennistä seuraavalla olisi vaikeuksia erottaa Tampereen matseja ATP-matseista…
Hah hyvä provo toi et samantasoisia pelejä CH- ja ATP-kisat, melkein naurahdin Toki jos mittarina “asiantuntemuksessa” on se niin kuin @FootFault illa et katotaan 20 matsia vuodessa, 10 GS-kisasta ja toiset kymmenen Tampere Openista niin ymmärrän hyvinkin… Me asiantuntijat ollaankin sitten asia erikseen
Noin pihalla en edes sinun uskonut olevan. “Herra asiantuntija”, itse julistettuna tottakai, on siis sitä mieltä, että jokainen ATP-matsi on jokaista Challenger-matsia tasokkaampi.
Tuolle nyt nauraa jo moni vähemmänkin tennistä seuraava…
Jossain vaiheessa siis ilmeisesti tapahtuu maaginen hyppäys, ja peli nousee aivan toiselle tasolle. Ja tuo johtuu vain siitä, että turnauksen nimi muuttuu…
“Not actually such a big difference” on laadullinen, ei määrällinen, tapa arvioida. Kuten Heliövaara sanoi, erot ovat tavallaan pieniä, tavallaan isoja. Top-10-pelaaja saattaa voittaa top-100-pelaajan 6-4, 6-4, pisteitä prosenttilukusuhteella 55-45, murtopallojen ollessa vaikka 3/11 - 1/4, ja matsi voi olla alusta loppuun asti varsin selkeä sitä katsovalle, kun voittajasta puhutaan. Jollekin tämä ero on “selkeä”, jollekin “aika pieni”.
Olen samaa mieltä, että hyvä CH-matsi on huonoa ATP-matsia parempaa tennistä eikä vain siksi, että kumpikaan CH-pelaajista ei saa tarpeeksi aikaiseksi toiselle pakottavia virheitä tms.
Joo, vähän turhan usein tuntuu alkolukko pettävän viikonloppuisin. Samaa mieltä challenger ja ATP tason eroista. Pelillinen ero on usein mitätön, mikä on toisaalta yllättävää, kun kuitenkin tällä hetkellä samat naamat voittavat slämejä. Tekniikka ja lyöntien voima nykyisin oikeastaan identtistä. Ero tulee pääosin fysiikassa ja korvien välissä.
Koko “ATP-tason” pelaaja on osittain keinotekoisesti kehitetty määritelmä tennispelaajan pelitasosta. Sehän määräytyy kaavion koolla ja sillä kuinka monta ATP-kisaa viikkokohtaisesti halutaan järjestää. Mikäli päättäjät saisivat päähänsä järjestää viikkokohtaisesti 4 ATP-kisaa tai vaihtoehtoisesti 32 pelaajan sijasta kaaviot olisivat 64 pelaajan, niin meillä olisi 200 “ATP-tason” pelaajaa.
Tennis on niin laajalle levinnyt laji nykypäivänä jokaiseen maanosaan ja valmennustietous myös kaikkien saatavilla, niin en ihmettele miksei voisi olla 200 huipputason pallonlyöjää maailmassa. Jokaisesta syntymävuodesta saadaan vuosittain esiin vähintään 10kpl erittäin lahjakasta pelaajaa ja kun kiertueella on samaan aikaan pelaajia 15-20 ikäluokasta, niin tästä saadaan yhteislukemaksi 150-200 huipputason tennispelaajaa.
Mielestäni se on selvä homma, että sijan 50 ja sijan 200 pelaajan tasoero on marginaalinen ja vain huiput erottuvat jollain tapaa.
Tuo nyt ei pidä vaan alkuunsakaan paikkaansa että top-50 pelaajan ja vaikka ATP-200 pelaajan ero on vain “marginaalinen” vaan on puhdas mutu… Väitän että jos hyväntason tuolla 50. hujakoilla oleva pelaaja kohtaa vaikka molemmille sopivalla alustalla jonkun kokeneen ATP-200 pelaajan eikä nousevan junnu huipun niin voittaa tämän matsin jotain 8/10… Onhan se nähty niin monen pelaajan kohdalla kuinka vaikea se on nousta lopullisesti CH-tasolta tuonne sanotaanko top-80 joukkoon ja vakituiseksi ATP-tason pelaajaksi… Vei meinaan aika kauan Henkka Laaksoseltakin että sai rankingin näille hujakoille että pääsee suoraan pääsarjaan, vaikka ollut jo varmaan pari vuotta tosi kova sekä jenkkilän kovilla kentillä että Euroopassa massalla CH-tasolla.
Olen niin monen monta kertaa ihmetellyt muutaman pelaajan kohdalla jotka ovat käytännössä olleet ihan jäätävän kovia CH-tasolla pitkään, että mikseivät sitten pärjää ATP-turnauksissa vaan yleensä tulee jo alkukierroksilla lähtö lauluun vaikka olen pitänyt kavereita jo lähes “valmiina” pelaajina ATP-tasolle… Hyvänä esimerkkinä itselleni Italian Marco Cecchinato jonka recordia voi vertailla viime vuosilta CH massakisoista ja verrata sitten niitä siihen kun on pelannut ATP-pääsarjassa massalla.
Rankinglistat elää koko ajan ja melko harvan pelitaso on määriteltävissä numeraalisesti isommassa otannassa. Joku Ignatik on kieltämättä perus 150 pelaaja ja Sousa perus 50 pelaaja ja kieltämättä näiden kesken Sousa olisi selvä suosikki. Mutta varsin iso osa sijojen 50-200 pelaajista ovat joko nousussa tai laskussa ja meillä oikeasti on se pitkälle päälle 150 todella kovaa pelaajaa, vaikka joku perus 150-jyrä olisikin voimaton top50 pelaajaa vastaan.
