Big Four on omilla leveleillään kaikissa mahdollisissa tennikseen liittyvissä asioissa. Stanimalin voi lisätä siihen viidenneksi silloin kun on pelipäällä. Muut kympin sakissa on yleensä ne huippulahjakkaat, jotka eivät ole vielä erinäisistä syistä materialisoineet lahjojaan. Kaikki muut tulee kaukana takana.
Coricilta pääsi aivopieru. En viitsi edes tarkistaa mikä herran ranking on. Ei varmaan ole kympin sakissa. Miksi? Jos eroja ei juurikaan ole, miksi et ole voittanut Grand Slamia Mr. Coric? Et ole edes pärjännyt. Aika polleaa puhetta mieheltä, jolla ei ainakaan vielä ole mitään aseita huippuja vastaan. Tuskin tulee olemaankaan.
Naisten tennis on todella masentavaa katsottavaa tällä hetkellä. Ennemmin katsoisin Grafin ja Sánchez Vicarion välisiä matseja, kuin näitä nykymatseja, näin kärjistäen. Nyt olisi meidän naisilla erinomainen tilaisuus iskeä huipulle.
ps. Jarkko Nieminen voitti urallaan vain 11 ottelua top 10 pelaajia vastaan. Otteluja oli kaikenkaikkiaan 88. Tasoerot ovat valtavia.
Ei ole mikään syy jättää Tampere Openia väliin sen takia, että maailmasta löytyy parempiakin pelaajia. Hyvää tennistä tuollakin pelattiin. Murray on ollut koko kauden piikkipaikalla, mutta suurin osa matseista on ollut kärsimystä katsojille. Vertaus yleisurheiluun: Ilman kelloa ei näe 10,0s ja 10,2s satasen juoksijoiden eroa, jos eivät juokse samassa lähdössä. Sama pätee suurimpaan osaan tennispelaajia.
Niin, kukameneeminkäkivuoksimihinki. Jos haluaa laatutennistä seurata niin täytyy lähtee vähän kauemmas kuin Tampereelle. Mulle ei kelpaa enää kuin paras mahdollinen. Sitten ihan fiiliksen mukaan saatan kattoa huonompaa tai jos joku itselleni mielenkiintoinen pelaaja on kentällä.
En mene katsomaan Sannia, jos on Samantha Fox tarjolla.
Karkaa hieman kauas aiheesta, jos Coricin sanomisia aletaan nollata sillä, ettei ole itse Top10-pelaaja. Ei ole ei, mutta monessako prosentissa ATP-matseista kohtaa kaksi aivan ehdotonta maailman huippua? 1%? 2%? Big Fourin osalta puhutaan jo promilleista… Homman nimihän oli juuri siinä, että keskimääräinen ATP-matsi voi olla huonompi tasoltaan, kuin mitä Challengerien parhaat matsit. Kukaan ei kai väittänytkään, että Tampereella nähtäisiin jotain tämän vuoden AO-finaaliin vertautuvaa.
Jokainen saa seurata, mitä seuraa, mutta kyllä Tampereen ja Helsingin Challengerien katsomoissa aika paljon noita tämän maan merkittävimpiä tennishahmoja ja asiantuntijoita näkyy. Heitä kiinnostaa, eikä ihme, jos nauttii paikan päällä pelistä nimeltä tennis.
Aika harva futisfanikaan katsoo vain Mestarien Liigaa ja MM-kisoja. Itse kuulun siihen joukkoon futiksessa, mutta en siksi että minulle “kelpaisi vain paras”, vaan siksi että laji kiinnostaa juuri sen verran.
Tennistä menen Suomessa katsomaan Futureihin ja sitä kovempiin kisoihin, ja kansallisia ja junnupelejä jos kohdalle sattuu. Ulkomaille voin varta vasten lähteä ATP-turnaukseen, mutta käyn kyllä mielelläni istumassa muutaman tunnin myös Futures-katsomossa (lue usein kentän laidalla, koska katsomoiden kanssa on usein vähän niin ja näin), jos lomareissun kohdalle osuu…
EDIT: Ja vielä esimerkki viime syksyn Helsingistä. Monelle tenniskatsojalle tuli yllätyksenä, että kisa oli Futures, ei Challenger. Yhdessä sivusta kuullussa keskustelussa oli mukana jo edellisinä päivinä katsomossa näkynyt “melko pitkään” suomalaistenniksessä vaikuttanut herra, ja eipä tuo ollut hänellekään vielä valjennut.
[quote=“Hardcourter, post:79, topic:967, full:true”] Vei meinaan aika kauan Henkka Laaksoseltakin että sai rankingin näille hujakoille että pääsee suoraan pääsarjaan, vaikka ollut jo varmaan pari vuotta tosi kova sekä jenkkilän kovilla kentillä että Euroopassa massalla CH-tasolla.
[/quote]
Aikoinaan kun Tampereella katselin Henrin löysää lätkimistä ja kiukuttelua olin vahvasti sitä mieltä, että tästä kaverista ei kyllä tule tennisammattilaista. Se suurin ero ei välttämättä tule lyöntitekniikan paranemisesta tai fysiikan kehittymisestä vaan ero voi olla pään sisälläkin.
Se on juurikin näin, enkä muuta ole väittämässäkään. Henkkahan on ny ihan “erinäköinen” ammattilainen mitä oli joskus kolmisen vuotta sitten kun meni CH-tasollakin käytännössä voitto-tappio-voitto-tappio ja kovat suoritukset uupuivat. En tiedä onko valmentajat vai mitkä vaikuttaneet, mutta kyllähän nyt tuo miehen kasetti näyttää ihan erilaiselta kentällä jopa näitä kovia kavereita vastaan ja tuloskin on sitten sen näköistä kun asenne on kunnossa ja 100% ammattilainen nykyään
Edit. tänään on kyllä ihan must see tuo matsi Thiemia vastaan, ja ei varmaan tarvitse edes tsekata mistään että pelataanko stadium kentällä koska varmasti näin on.
Auttaako, jos sanoo että Coric ei ole edes top 50? Ei tollasella rankingilla ole vielä rahkeita isotella.
Kuten sanoin, nämä on makuasioita mitä kukakin seuraa. Minua ei kiinnosta Coricin ottelut muutoin, kuin jos hän pelaa jotain mielenkiintoista vastustajaa vastaan. Itselläni on tullut siinä mielessä mitta täyteen perustennikseen, sen myönnän. Minua kiinnostaa huiput, lahjakkuudet ja räiskyvät persoonat. Ja suomalaiset tietty.
Ei siinä isottelusta ole kysymys, nuori mies kertoi kantansa. Ja aika paljon vahvemmin perustein kuin meistä kukaan. Kyseessä on 20-vuotias pelaaja, jonka ennätysranking on 33, ja joka on tänä vuonna pelannut tasan yhden Challengerin. Tuollaisia lukemia et monelta parikymppisenä löydä. ATP-tason pelaaja jo nyt, ja varmasti vielä pitkään.
Eli ei se paljoa auta, ei millään pahalla.
Auttaako minun käsitykseni ymmärtämiseen se, että tuossa Challengerissa hävisi Dustin Brownille voitettuaan edellisviikolla Mastersissa Dominic Thiemin?
Miksi hän sitten pelaa touria jos siinä kerran ei ole mitään eroa challengereihin tai slameihin? Miksi hän ei pärjää slameissa? Miksi hän ei ole voittanut kuin yhden turnauksen? Miksi hänen rankin on yli 50?
Tulokset puhukoon puolestaan ja taasen, sinua vastaan.
Hiukan realismia hehkutukseen. Tasoerot on valtavia. Se on tosiasia, eikä se muutu miksikään sinun mielipiteellä.
On harmillista ja toisaalta tyypillistä että vahvat mielipiteet omaava henkilö ei osaa perustella omaa kantaansa mitenkään, tai ei ymmärrä mikä oli keskustelun agenda. Nyt puhuttiin pelillisistä eroista, ei ranking -eroista tai voittomäärien eroista. Oli puhe miten erotat Challenger -pelaajan ATP -pelaajasta, kun seuraat heidän peliään kentällä. Onko ATP-pelaajan ja Challenger pelaajan välillä pelillistä eroa. Näyttääkö peli erilaiselta? Väitän että et erota mitenkään pelkän pallonlyömisen tai pelillisen näkemän perusteella.
Olen siltikin samaa mieltä kanssasi että ero absoluuttisten huippujen ja muiden menestyksessä on tällä hetkellä valtava, mutta se ero ei ole tässä meidän keskustelussa aiheena. Parhaat voittavat otteluja käsittämättömän suurella prosentilla ja sijalla 200 oleva pelaaja ei pärjää juuri lainkaan top 4 pelaajille. Pärjäämisen ero on valtaisa, mutta nyt puhuttiin siitä että miten erotat keskimääräisen Challenger -tason ottelun keskimääräisestä ATP-tason ottelusta. Tähän väitän että et välttämättä mitenkään. Eroa on yleensä helppojen virheiden määrässä ja fysiikassa, mutta käytännössä pelillisesti tuo ei asiantuntijallekaan välttämättä näy, niin teknisesti identtisesti nykyisin näillä tasoilla tennistä pelataan ja fyysisetkin erot ovat kuitenkin pieniä. Tennis on laji jossa erittäin pienellä voitettujen pisteiden erolla voitetaan ottelu. Prosentti lisää voitettuja pisteitä keskimääräisessä ottelussa voi nostaa vuoden aikana 50 sijaa vielä ATP tasollakin. Millä sen prosentin erottaa pelin kuvassa? Väitän, ei millään silmällä.
Kuvittele et oot huippu tennisjuniori, jolla on ikää 17v 2kk ja oot rankattu top-300:n. Lokakuun lopulla 2014 menee jo top-100 rikki alle muutamaa viikkoo alle 18-v:nä. Taivaskaan ei ole rajana. “Ei hemmetti alle vuos sitten mä hinkutin jossain futures-tasolle ja nyt pelaan jo kilpailullisesti slämeissä. Onks näis oikeesti mitään eroo?”. Vuoden 2015 alusta kuluu 5kk ja kolkutellaan jo top-50:tä. Miehen ranking-ennätys löytyy juurikin vuodelta 2015 hieman yli puoli vuotta 18-vuotissynttäreistä.
Osa lähtee suvantovaiheeseen ja osa ei. Esim. Zverev ei ole lähtenyt, mutta jos olisi, niin kuinka moni olisi hänetkin jo kuopannut. Toki kyllä vähemmänkin harjaantunella silmällä (lue; kirjoittaja itse) näkee, että Saschan tekniikka on aivan toiselta planetaalta kuin Coricin. Henkisesti Coric on ollut todella vahva jo tuolloin 18-v:nä. Ehkä jopa vahvempi kuin nyt, koska kiukkuilua esiintyy mielestäni aikaisempia vuosia enemmän, joka varmaan juontaa osittain juurensa turhautumisesta kun odotukset eivät ole täyttyneet.
Niin mikä ne challenger- ja tour-tason pelaajat erottikaan? Top-10 ukoista tässä ei ole missään vaiheessa puhuttu ja ylempänä sitä selvennetäänkin juurta jaksain.
Kyllä se käänteentekevä elementti Laaksosellakin on tuo henkisen puolen kehittyminen.
P.s. Coricilla näköjään onkin jo vuodelta 2014 USOpenin kakkoskierroksen paikka. Pääsarjaan karsintojen kautta ja ekalla kiekalla selvästi kolmessa erässä voitto 29. sijoitetusta Rosolista 6-4, 6-1, 6-2.
Se on ihmeellistä, että henkilöt jotka käyttää argumentteinaan heille tyypillisiä ‘ei osaa perustella omaa kantaansa mitenkään, tai ei ymmärrä mikä oli keskustelun agenda’ ovat itse niitä nimenomaisia urpoja.
Pahis, aihe on Coricin aivopieru tasoeroista minun ja Footfaultin kesken. Focus, please. Esimerkkinä käytettiin asianomistajaa Mr. Coricia. Komprende?
Jos sinä et erota tasoeroja pelaajissa niin se ei tarkoita, etteikö niitä ole, eikä myöskään sitä, että kukaan muukaan ei niitä erota. Tenniksessä ei ole tasa-arvoa.
Asiasta kukka ruukkuun Tampere Openin tuore voittaja palasi sille tutulle tasolleen tänään Italian CH-kisassa todella keskinkertaista italiaanoa vastaan jota en millään pidä kyllä kovana kaverina tälle tasolle ja ei ole rankingkaan tällä Gaiolla ollut parhaillaan kuin nipin napin top150… Toki kotipelaaja ei siinä mitään, mutta tosiaan Hemerystä olen huomannut että ei ole tasainen suorittaja todellakaan, ja en edellenkään miestä pidä minään huippupelaajana CH-tasolle ( ehkäpä sitten joskus voi olla), eli en uneksisi näin ollen ihan heti mistään top-100 rankingeista vaikka kuinka Ruotulan “asiantuntijat” vakuuttikin.
Sen verran sotken lusikkaa tähän soppaan: kisoissa oli kaksi pelaajaa, jotka pelas “isoa” peliä, Ofner ja Hemery. Kaikki muut oli enempi vähempi tasapaksuja. Näillä kahdella on ainakin potentiaalia nousta ATP tasolle, jahka peli stabiloituu.
Ofner taisi hävitä tahallaan, kun sai villin kortin Kitzbuheliin.
Kyllä tässä juurikin niistä Pahansuovan kommentoimista pelillisistä eroista puhuttiin. Alkuperäinen aihe tuskin oli alusta asti meidän keskinäinen mielipide-eromme. Varsinkin kun et edes siinä vaiheessa ollut osallistunut keskusteluun. Voi toki olla, että palstalla on harvinaisen hyvän ennakointikyvyn omaavia henkilöitä…
Hardcourterille sen verran, että eikö tuo ole aika yleistä, että edellisen viikon finalisti alisuorittaa tai luovuttaa seuraavalla viikolla?
