Ero tuleekin usein tärkeistä pisteistä, vaikkei pelissä eroa näkisi. Lisäksi, Tsongan mukaan syöttö- ja palautuspeli on selvästi isoin erottava tekijä top-100:n ulkopuolisten ja top-50:n sisäpuolisten välillä.
Eräs top-10:n golfpelaaja sanoi, että top-50-tason kundit ovat hänen tasoaan treeneissä muttei kisapeleissä - ei eroja tekniikassa, taidossa, jne.
Coricin on ehkä vaikea arvioida tasoeroja, koska on vahvistuva nuori pelaaja, joka fyysisesti kehittyessään ei huomaa tuota oman kehityksen eroa suhteessa hyppyihin kisakategorioissa.
Tasoeroa osaa varmasti parhaiten arvioida pelaajat tyyppiluokkaa Tobias Kamke.
Jarkkohan muuten sanoi “pyörittelevänsä top-10 pelaajia treeneissä, saamatta siirrettyä sitä otteluihin”. En usko, että Jarkko harhautti kuulijoita, mitä nyt tuo “pyöritellä” on ehkä retorinen tehokeino tuoda esille pointti, että pärjää hyvin treeneissä muttei virallisissa peleissä.
Tiedä sitten, onko Jarkolla treeneissä moniin huippuihin nähden kovempi lataus, kuten Nadalilla, jolle ei kannata syöttää mitään Futures-pelaajia teurastettavaksi. Kuulin, että Ferrer treenasi mm. seuraavasti:
3-4 tuntia, 5 Futures-tason pelaajaa putkeen, miehen vaistuessa väsymyksen myötä, Davidin jatkaessa tauotta toisella puolella :D.
Mitä treenitasoon tulee, niin Berdychistähän sanottiin vuosia sitten, että paineettomassa harjoitusmatsiolotilassa hän pistelee halki-poikki-pinoon “halutessaan” jokaisen tennispelaajan maailmassa.
Berdychkö itse on noin sanonut? Helppoahan tuommoista heitellä, kun ei koskaan sanomistensa kanssa ole joutumassa oikeaan testiin… Aika moni voisi sanoa varmaan samaa; sisältäen siihen tietysti Berdychihkin!
Jos taas ajatus onkin ollut vähän fiksummin siinä, että B saisi pelata paineetta mutta kentän toisella puolella oleva F, D, N, M, W, dP jne. maksimaalisissa paineissa, niin B on luultavasti aika oikeassa. Koejärjestelyt ovat kuitenkin melko hankalasti toteutettavissa!
Ruatulan asijan tuntiat ei tiedä mistään mitään! Ristivät välittömästi kaikenmaailman challenger-taapertajapuuhastelijat tour-tason pelaajiksi.
Onko Cuevasilla menossa joku tuplaongelma? Eihän nyt 7 tuplaa ole mikään hirveä määrä, mutta ainakin siinä Laaksosmatsissa, jos oikein muistan, teki tuplia pahoihin paikkoihin, ja ihan kuin olisin tänä vuonna nähnyt jossain muussakin ottelussa tekevän vähän turhia tuplia. Pari tuplaa per erä pidetään yleensä normina ja siitä yli ei enää hyvä. Pablollahan on aika hyvä kick ja ihan kohtuullinen määrä ässiä tässä matsissa, kun ottaa huomioon että kaveri ei ole pitkä. Kuinkahan monta tuplista oli ratkaisevassa taiskassa?
Onhan tuossa breakpoint conversionissa aika iso ero ja silti voittaja on huonommin breikkipaikkansa käyttänyt. No, se että käyttää paikkansa erässä jonka olisi muutenkin voittanut ei välttämättä auta matsin voittamisessa.
Muut pelaajat ilmeisesti päivittelivät.
Totta - paineet ja niiden vaikutus kuuluu yhtälöön.
Aika hyvä kick? Massive 
Pablolla on todella hyvä syöttö omaan silmään ja varsinkin kick massalle puree todella hyvin. Olen vain ihmetellyt aina miten ei kovilla kentillä ole tuon kummoisempi pelaaja noilla aseilla, vaikkakin on parantanut peliääm niillä viime vuosina todella paljon…
Ofner puskee itsensä tourille jos ei loukkaannu, peli, fysiikka ja asenne ovat kunnossa. Saman tehnee Vatutin, joskin vähän hitaammin. Jututin molempia pariinkin kertaan ja Ofneria seurailin Itävallassa jo parin vuoden ajan.
En usko, että tenniksessä sinällään pelaajat (esim. 50-200-sijoilla) olisivat osaamiseltaan sen lähempänä toisiaan kuin esim. maailman 100 metrin vastaavat pikajuoksijat (Taitaa olla huono esimerkki!).
Syöttövuoron ja palautusvuoron epäsymmetrisyys geimin voittamiseksi (Se on oma juttunsa eikä siitä tässä!) sekä keinotekoisen tuntuinen kolmiportainen pistelasku ovat omiaan tasoittamaan todellisia pelillisiä eroja (=voittaa pisteitä enemmän kuin vastustaja).
50-200 pelaajan tasoero ei olisi enää marginaalinen, jos geimi-vaihe pudotettaisiin pois. Muistaakseni Jimmy Van Alen (mm. tie-breakin kehittänyt) ehdotti aikanaan, että erät pelattaisiin pelkkinä pisteinä ja joku parikymmentä pistettä olisi riittänyt erävoittoon.
Sellaisenaan se (erä käytännössä pelkkää tb:tä) hyödyttäisi kovasti -ikävä kyllä- esim. Andersonia ja Raonicia, ja siten köyhdyttäisi lajia. Lisäavuksi tarvittaisiin syötön ja palauttamisen kohtuullisempaa balanssia eli palauttajan parempia mahdollisuuksia pisteen voittamiseen.
Ja kas! Meidän ei enää tarvitsisi luokitella pelaajia ATP-, CH- tai Fut-kasteihin. Pelilliset erot taidoissa näkyisivät helposti ottelutuloksissa, kaikkien pisteiden ollessa tärkeitä!
En muista kuka ATP-pelaaja oli, kun menetti erässä yhden kerran pisteen omalla syötöllään ja hävisi erän (tie-breakissa mini-break). Tätä ennen oli muistaakseni ahdistellut ainakin joissain geimeissä erän voittajaa.
Kai niihin kymmenissä tuhansissa laskettaviin ATP-tason (tai vastaavan) tb-eriin ainakin yksi tuommoinenkin on mahtunut!
Van Alen olisi muuten halunnut tie-breakiaan sovellettavan “paras yhdeksästä pisteestä” -systeemillä ja äkkikuolemaratkaisulla (siis 5-4 piti riittää voittoon). Kummastuttaa tuo! Pelattiinpa syötön vaihto sitten miten tahansa, niin tb:n aloittajahan pääsee aina syöttämään sen yhdeksännen pisteen. Ei ollenkaan tasapuolinen erän ratkaisutapa! Olisiko ideaan kuulunut vain yksi syöttöpallo tie-breakissa; jotain järkeä sentään, en tiedä.
Toteutettua pitempää tb:tä vähintään kahden erolla hän piti väheksyvästi “viipyvänä kuolemana”.
Mielestäni kahden pisteen ero on syöttöasian takia ehdottoman tärkeä osa tie-breakia.
Bud Collinsin tennis-tiiliskiven (Total tennis, 2003) mukaan USAn mestaruuskisoissa sovellettiin “ällistyttävästi” vuosina 1970-1974 kuitenkin tuota "kumpi ensin viiteen " -tiebreak-tekelettä.
Taisi mennä Van Alen -arvostukseni saman tien romukoppaan. Suorastaan pakkomielle oli päästä eroon geimi-pisteistä 15, 30 ja 40, korvaamalla ne nykyajan aritmetiikalla 1, 2, 3 (ja 4).
*)
Geimi ratkaistaisiin “paras seitsemästä pisteestä” eli taas tuo äkkikuolema-ajatus, mistä siis “no-ad” on jäänyt hm. kituliaasti elämään.
*) Katsomossa. “Mikä tilanne?” “1-2!” “Tiedän, erissä.” “1-2 muutenkin!” “Siis sekä geimissä että erässä?” Ei, erässä on 1-2" “Mikä geimissä?” “Tasan kolme, älä häiritse nyt. Alkaa no-ad-piste eli yhdistetty syötönmurto- ja syötönpitopiste eli turpa kiinni!”
