Gasquet täytyy olla oikea vastaus. Oli juuri täyttänyt 19vee Nottinghamin kisan aikana 2005.
Auger-Aliassime kaksi kuukautta alle tuon. Käytännössä samassa iässä siis.
Teinit on kyllä voittaneet titteleitä, mutta usein suuretkin starat ja legendoiksi myöhemmin kasvaneet metsästäneet ensimmäistä ruohotitteliään melko pitkään ja teinit ottaa voittoja muilla alustoilla.
Tuon ymmärtää hyvin, sillä ruoholla pelataan niin vähän ja harvalla teinillä riittävästi kokemusta alustasta.
Ruusuvuoren 20v 2kk CH-voittoon ja uranäkymiin liittyen jos putkeen sujuu.
Jurgen Melzer voitti ensimmäisen CH-tittelinsä elokuun lopussa vuonna 2001. Ikää tuolloin 20v 3kk. Oli muuten hieman aiemmin hävinnyt futuren finaalissa heikommin rankatulle, kuten Emilkin 15K-semissä hävisi ennen CH-menestystä.
Melzer nousi melko nopeaan 11 kuukauden kuluttua CH-tittelistä top100 heinäkuussa 2002 kun ikää 21v 2kk. Siitä sujuikin sitten lähes 13 vuotta ATP-kiertueen kaksinpelaajana 21v-34v.
Saavutti top10 ATP8 rankingin kuukautta vajaa 30-vuotiaana vuonna 2011, eli lähes 10 vuotta CH-läpimurron jälkeen.
Pelaa edelleen ATP-dubbelia 38-vuotiaana nykyrankingilla ATP48.
Felix Auger-Aliassime nousemassa näillä näkymin seuraavalla listalla top20 joukkoon. Ikää seuraavan listan aikaan 18v 11kk.
Nykyinen top3 listakärki saavutti top20 aikanaan.
18v 10kk Nadal
19v 4kk Djokovic
19v 6kk Federer
Felix vain kuukautta myöhemmin kuin Rafael.
Tänä vuonna nähtäneen kauden päätteeksi kolme 16-vuotiasta top500 listalla ensimmäisen kerran sitten vuoden 1986 ja Agassin ikäluokan 1970-syntyneet.
Carlos Alcaraz Garfia tällä hetkellä ATP521 ja Holger Rune ensi viikolla vähintään ATP560. Kyllä nuo 183 senttiset jyrät painaa top500 joukkoon.
Lisäksi goljatti Martin Damm omaa erittäin suuren pelin ja saa villejä kortteja CH-kisoihin ym vielä paljon tänä vuonna. Siinä olisi historialliset kolme 16vee tarjolla viidensadan listalle. Wimbledonin junnutittelin voittanut ITF1 japsi Mochizuki vielä arvoitus miesten pelien osalta tämän vuoden suhteen. Toki saa myös pian villejä CH-kisoihin. Neljäkin siis aivan mahdollista ja Toby Kodatin taso viidentenä ei jää kauas näistä, mutta hänen top500 ranking ei liene vielä ajankohtaista.
Toki vuonna 2002 syksyllä oli kaksi 16-vuotiasta peräti top200 listalla. Gasquet ja Nadal, mutta ei kolmatta top500.
1987-syntyneistä 2003 päälle 500+ oli Murray ja M.Zverev ja Djokovic sitten 600+.
Federer oli myös tuota Djokon 600-700 tasoa tuossa iässä 1997.
Jne.
Pian päättyvä 2010-luku tulee säilymään vanhojen partojen ja pitkien menestyksekkäisten tennisurien (miehet) vuosikymmenenä. Tämä koskee muitakin kuin niitä paria kolmea suurnimeä.
2010-luvulla Ramos-Vinolasista tuli juuri 40:s vähintään 31-vuotiaana ATP-kisan voittanut nimi. Heitä on siis viimeisen kymmenen vuoden aikana riittänyt.
Aikaisemmilta vuosikymmeniltä edes vähän samaan pystyi vanhojen ammattilaisten ansiosta 1970-luku 26 nimellään. Sitten tulikin kolme niukkaa vuosikymmentä vanhoille: 1980-luku, 13; 1990-luku, 8 ja 2000-luku, 11 nimeä ja jotka siis esiintyivät vuosikymmenen aikana vähintään kerran turnausvoittajina 31 vuoden “korkean” iän saavuttaneena.
Mitähän kummaa tuo vuosituhannen alkuvuosien pelaajapolvi keksi tehdä toisin kuin edeltävät polvet urien venyessä vallan mahlottomasti? Vai eikö vain enää ollut jaossa mukavia hommia tennistä lähellä? Vai oliko noin kymmentä vuotta myöhempi polvi onnettoman paljon huonompaa ainesta? Varmaan vähän kaikkea tuotakin mutta muutakin.
Ljubicic, Chela, Ferrero, Stepanek, Haas, Federer, Montanes, Mahut, Lopez, Karlovic, Jutshni , Robredo, Melzer, Hewitt, Ferrer, Berlocq, GarciaLopez, Estrella-Burgos, Ram, Kohlschreiber, Monaco, Verdasco, Wawrinka, Mayer, Lorenzo, Berdych, Müller, Tsonga, Cuevas, Nadal, Isner, Istomin, Simon, Monfils, Andujar, Anderson, Gasquet, Djokovic, Fognini ja Ramos-Vinolas, yhteensä 40 nimeä. Järjestys valitettavasti sekalainen.
Vertailun vuoksi vastaava lista 1990-luvun 31 vuotta täyttäneistä voittajista kaikessa komeudessaan: McEnroe, Lendl, Gomez, Järryd, Bates, Doumbia, Forget ja Gustafsson.
Jannik Sinner 17v 11kk tänään jo sijalla ATP134.
Tasan vuosi sitten 17v 11kk Felix Auger-Aliassime oli ATP133.
Tsitsipasin 20-vuotiaana saavutettu ATP5 on kova lukema tuon ikäiselle.
Federerin ja Murrayn paras oli tuossa iässä molemmilla ATP8.
Nadal oli ATP2, Djokovic ATP3 ja esim. A.Zverev myös ATP3 kun ikää 20v.
Del Potro voitti tuossa iässä US Openin ja nousi 20v 11kk iässä samalle ATP5 sijalle missä nyt on Tsitsipas.
Neljän mainitun vertailunimen täydennykseksi on lisättävävä, että Tsitsipasia nuorempina top5:een on noussut vuodesta 1973 lähtien kaikenkaikkiaan 21 pelaajaa. Niistä seitsemän 2000-luvulla.
Mitä tulee ykköspaikkaan, se on saavutettu keskimäärin (mediaani) viiikkoa ennen 23-vuotispäivää. Tämä ‘keskimmäinen’ mies on Lendl. Eniten ykköseksi nousseita (siis se ensimmäinen kerta siinäkin) on 21 vuoden ikäisissä, kuusi.
Täydennetään tämmöiselläkin näkökulmalla: Harvahkosilmäisellä sihdillä voidaan katsoa, että top5:een nousi suurinpiirtein Tsitsipasin ikäisenä (+/-vuosi, eli 20 vuotta mutta ei vielä 22 vuotta täyttäneet) 15 pelaajaa (+ Zverev). Näistä selvä enemmistö, 11 nousi myöhemmin vielä ykköseksi.
Niistä neljästä kaksi oli liian puhtaita massapelaajia, yhden uraa varjosti vammakierre ja yksi oli kai vähän liian hyvä syöttäjä jne.
Mikähän on Tsitsipasin kohtalo?
Djokovic on enää 45 viikon päässä Federerin ennätysviikkomäärästä numero ykkösenä. Ei kovin vaikealta näytä ottaa Federer kiinni ensi vuoden Wimbyn alla. Ja jopa helpolta jos USOn voittaa.
Taitaa ykkösten ykköspaikka olla lähempänä kuin GS-määrissä ennätyksen otto (tai edes sivuaminen, eroa 4) Federeriltä. Jos kuitenkin molemmat, niin viimeistään siinä vaiheessa maailmassa on yksi keskustelun aihe vähemmän.
Mikäs logiikka tuossa on? Jos Djokovic olisi kaikissa tilastoissa edellä, niin sinun mukaasi hän olisi ehdottomasti maailman paras. Miksei tällä hetkellä tilastojen ykkönen sitten ole aivan yhtä ehdottomasti?
Ehkei ihan rimmaa joidenkin aikaisempien näkökulmieni kanssa. Oleellista oli kuitenkin tässä se havaintoni, että ne kertakaikkisen lyömättömiltä tuntuneet F-ennätykset voivat sittenkin särkyä, ehkä jo piankin ja jopa aikalaisen toimesta.
Juuri näin. Minulle on oikeastaan ihan sama mitä tilastot tulevat aikanaan näyttämään. Federer on joka tapauksessa se taitavin, monipuolisin ja paras miespelaaja tenniksen historiassa.
Itse asiassa tenniksessä on jotain vikaa lajina mikäli Federerin kaltainen pelaaja ei osoittaudu lopulta historian parhaaksi.
Tuli mieleen Agassin kuvaus vuoden 2005 USOn finaalista. Lainaan: “Federer tulee kentälle näyttäen Cary Grantilta. Mietin melkein, aikooko hän pelata leveä solmio kaulassaan ja tupakkatakki yllään…Ajattelen itsekseni: Mr. Grantilla saattaa olla ongelmia tänään.”
Ehkä tennikseenkin olisi otettava tyylipisteet hiukan mäkihypyn tapaan. Esim. niin, että maksimityylipisteillä saisi käännettyä ainakin hävityn tie-break-erän voitokseen. Ja nehän voisi sitten ottaa käyttöön taannehtivasti, kuvamateriaaliahan riittää…
Käännetään asia toisinpäin. Jos pelattaisiin soft-palloilla ei Federerin taitoja, monipuolisuutta ja loistavaa tekniikkaa tarvittaisi mihinkään.
Archibald Leach, jos joku, oli Film Star. Tuo Cary Garyn sijaan kruunasi miehen. Roger on yhtä lailla Tennis Star, jonka aura on omaa luokkaansa, pottunenästä ja kulmakarvoista huolimatta.
En tiedä pitikö “Carymme” koskaan tennismailaa kädessään, mutta juolahti mieleen kolme tenniselokuvaaa. Ikäjärjestyksessä Kvartetti jo 1940-luvulta, Muukalaisia junassa ja Matchpoint.
Yhteenkään pääosaan ei valittu Agassin kuvailemaa tennistähtityyppiä. Ehkä hän oli nuorena juippina vähän haaveillut carygrantmaisuudesta uran loppuvaiheessa mutta tuli vähän takaiskuja sille polulle.
Luulen että kyseinen miestyyppi ei oikein sopinut kunnianhimoisille ohjaajille. Kaikissa kolmessa on rehti naapurinpoika " tennistähtenä" jota esittää tylsähkösti tuntematon näyttelijä. Leffat sinänsä mainioita.
Kvartetissa, jssa neljä erillistä osaa joista yksi tennisaiheinen, ollaan keskeisesti jopa Monte Carlossa mutta glamuurille ei näppärässä tarinassa ole juuri sijaa.
Jep, katsoin tuon Hitchcockin hyvän leffan aikoinaan, ja otin selvää siihen liittyvistä tennisulottuvuuksista.
Patrick Rafter s.1972 oli 20v-kaudella 21.8.1992 sijalla ATP209.
Seitsemän vuotta myöhemmin 1999 ATP1.
Emil Ruusuvuori on nyt 21.8.2019 samassa uravaiheessa sijan korkeammalla ATP208.
Tuostahan saadaan hyvä veikkauskisa. Ketkä nykynuorista top 208 pelaajista ovat 7 vuoden kuluttua top 10 pelaajia ja kuka on no 1? Aikajänne on tarpeeksi pitkä jotta nykyinen top 3 on varmasti jäänyt eläkkeelle.
Ruusuvuoren päivän vastus Maden saavutti tänä vuonna 30v-kaudella kesäkuussa top100 rankingin ATP96.
Kysymys kuuluu. Kuinka mones vuonna 1989-syntynyt top100 joukossa ollut Maden oli?
FootFault osaa tähän antaa vastauksen varmasti nopeaa. Tuohan ikäluokka kärsinyt laajuuden puutteesta ja nämä Madenin kaltaiset pelaajat tervetulleita tilastollisesti.