Jänniä nämä tp10:n kommentit. Muistan kun kirjoitteli Federeristä kun hän oli 30-31v ni vanha,mut Djokovicista kirjoittaa,että vasta 31v.
6 vuotta sitten 31v oli korkea ikä. Sen jälkeen laji muuttunut ikärakenteen puolesta melko paljon.
Ei 6 vuotta sitten tunnettu juurikaan 32v tai vanhempia GS-voittajia moneen kymmeneen vuoteen paitsi Agassi.
Federer 31v oli siis vanha ja 31v Djokovic nuori.
Huomasiko kukaan, että joku suomalainen nosteli kannua kanssa? No, näitähän sattuu harva se vuosi, ei kai niitä sen kummemmin tarvi noteerata.
Edit. Jostain syystä palsta ei päivittynyt ollenkaan ennen kuin nyt? Olihan Otosta juttua.
1 tykkäys
Jos ei Kevin Andersonin finaaliesiintyminen ollut millään lailla ihmeellinen, niin yhden ennätyksen hän onnistui saavuttamaan. Hän on nyt vanhimpana ennätysrankinginsa saavuttanut Top5-pelaaja. 32-vuotiaana sijalle 5. Ja edellinen ennätys oli David Ferrerillä, 31-vuotiaana sija 3.
3 tykkäystä
Komea matsi ilman muuta, mutta se ei selity noilla numeroilla.
En ole koskaan ollut innostunut noista winnereistä tai unforced erroreista. Ne eivät kerro oikeastaan mitään pelin kulusta. Mitä enemmän edellisiä ja mitä vähemmän jälkimmäisiä (esim. per piste), sitä laadukkaampaako peli on.
Ei se niin mene. Ue on oikeastaan aivan mitätön informaatioarvoltaan. Vain ns. kipsilyönnit olisivat minun mielestäni siihen kuuluvia, ja niitähän ei huipuille satu! Kaikkien muiden lyöntien perimmäinen tarkoitus on vähintään saattaa vastustaja pinteeseen seuraavan lyöntinsä kanssa. Tekevälle tulee tietysti virheitä tennispelin hengen, perimmäisen luonteen “pakottamina”!
Winnerienkin informaatioarvo on vähäinen. Voittamalla piste siten, ettei vastustaja saa minkäänlaista kosketusta palloon, ei ole yhtään arvokkaampi kuin muutkaan pisteet. Selkävoitto kai edelleenkin jollain tavalla palkitaan painissa mutta tenniksessä ei.
Osoittaa melko huonoa taktista kykyä semmoinen peluri, joka pisteen edetessä ei pyrikään voittopisteeseen paikan auetessa vaan “rakentaa” vielä yhdellä ylimääräisellä lyönnillä sen yhä vielä varmemman tappopaikan. Winner! Jos sitten “error” (forced, unforced tai siltä väliltä) pilaa komean ajatuksen, niin omapahan on vikansa.
Ideaa tuossa pisteen pitkittämisessä on harrastelijatasolla jonkin verran siksi, että vastustajan kunto voi olla hänen akilleenkantapäänsä.
Jos ja kun puolet tenniksen pisteistä voitetaan yhdellä tai kahdella ensimmäisellä lyönnillä, niin oman vähintäänkin epämääräisen makuisen kastikkeensa tähän ue/w-tilastosoppaan tuo välittömästi syöttöön liittyvät lyönnit. Millähän kriteerillä esim. epäonnistunut palautus luokitellaan ue:ksi?
1 tykkäys
Ymmärrän pointtisi, mutta tämä matsi ja mainitsemani tilastot on helppo kuitata sanomalla että olihan se matsi nyt ihan älytöntä kamaa tason ja monipuolisuuden osalta. Kyllähän tuossa matsissa winnerit perustuivat uskomattomiin lyönteihin ja/tai alustuksiin, jolla kaveri saatiin ongelmiin. Kuten Nadal sanoi, helpot virheetkin johtuvat siitä että on pakko pelata äärirajoilla ja yrittää haastavia asioita. Pakotettuja virheitä iso liuta.
1 tykkäys
Kysynpä teiltä viisaammilta, että missä vaiheessa A. Zverev voisi olla nro 1? Olen toki katsonut viime vuoden US Openin kaavion ja ne pisteet, jotka ovat panoksena. Ihan vain sen takia tiedustelen, että olisi mukava saada uusi nro 1. Ja tietenkin Nadalin ohjelma vaikuttaa asiaan.
Muistakaahan juoda helteillä tarpeeksi!
1 tykkäys
Kyllä uskoisin vuoden lopulla ykköspaikan olevan mahdollinen kolmen vanhan mestarin kilpaillessa jatkossakin säästeliäästi.
Mahdollisuudet voivat olla hyvätkin, jos USOn voitto menee kolmikon ulkopuolelle. Del Potro siinä tapauksessa melkoinen uhka terveenä pysyessään.
Hyvin harvinaista on olla ykkönen vuoden lopulla ilman ainokaistakaan majoria sinä vuonna. Nyt on kuitenkin sen verran sekava tilanne huipulla (ikätekijöineen), että Zverev tai del Potro voivat uusia McEnroen tempun vuodelta 1982: olla vuoden paras pelaaja voittamatta ainoatakaan GS-turnausta. Epätodennäköistä toki, mutta onhan parivaljakolla tietysti mahdollisuudet vaikka mihin USOssa.
2 tykkäystä