Luca van Assche voitti juuri oman ottelunsa, joten seuraavalla voitolla sija livessä Trungellitilla olisi 100. Jos Prizmic voittaa Altmaierin, niin sitten jo 101. Aika moni muukin on vielä sadan joukkoon tyrkyllä, joten semipaikalla vasta varmistuisi sadan joukkoon nousu.
Tuossa on myös Trungellitillä mahdollisuus voitolla siihen skenaarioon, että betonoi itsensä sellaiseen asetelmaan, että ei ole enää omissa käsissä, ettei tulisi top 100 debyyttiä, jos tulee sellaisia viikkoja, jolloin ympäriltä putoaa pinnoja pois.
Harvoin ollaan pitkiä aikoja top 100:n ulkopuolella 617 pistepotilla. Saisi ainakin omalle recordille lisäpäiviä iällisesti debyytin osalta.
Totta. Ja seuraavat pari viikkoa ilman pistemenetyksiä, eli Oton tapaan pisteitä metsästetään ensin Monzasta, ja sitten toivotaan, että mahtuisi Barcelonan tai Münchenin karsintaan. Madridin karsinta on jo varma, eikä senkään kahden viikon aika tipu kuin Mauthausenin 14 pistettä.
Tuon Madridin pistemenetys on merkityksetön, koska Marrakech pudottaa Madridin CH -tuloksen pois pistesarakkeesta (7p) non-countableen. Käytännössä 0p huhtikuu pistemenetykset. Mauthausenin CH:n 14p pistemenetys myös loiventuu tilapäisesti 8 pisteeseen (Francavilla al Mare), jos ei tule tulosta. Tietysti nurkan takana 2 vikkon päästä tuosta on sitten Zagreb CH:n 22p putoamassa täysimääräisesti, mikäli tuloksenteko jää piippuun.
Monte-Carlon kisaan vetäytyjälistaan päivityksiä: Aiemmin oli tiedossa Djokovicin ja Fritzin vetäytymiset…Nyt lista jatkuu seuraavilla nimillä: Jack Draper, Alejandro Davidovich Fokina, Jaume Munar ja Sebastian Korda.
Nyt on Kordan vetäytymisen myötä aito mahdollisuus, että ei nähdä välttämättä yhtään Yhdysvaltalaista pelaajaa pääsarjassa, mikäli Tiafoe vetäytyy Houstonin jälkeen suht. odotetusti (ei vielä tehnyt tätä)…Tietysti siellä karsinnoista mahdollisuus tulla pääsarjaan/LL -paikoilta.
Marco Trungelliti puolivälieriin 7-6 6-3…Nyt ollaan lähellä.
Trungellitin edellinen ATP -QF paikka on vuodelta 2019 Sao Paulo ATP-250 ja paras saavutus urallaan ATP-kisoista Umag ATP-250 -SF paikka vuodelta 2018.
Jep! Livessä sijalla 100, mutta takaa voi tulla vielä muutama kaveri ohi. Yhden voiton kun vielä ottaisi.
Trungelliti muuten asuu perheineen Andorrassa, joka selittää noita kalenterivalintoja ja sitä että pelaa massakaudella pääosin Euroopassa.
Enää ei ole välttämättä omissa käsissä, että välttäisi top 100 debyytin, muiden pistemenetysten johdosta, siis lähiviikkoina.
Top 100:n uhkan tiellä tällä viikolla ovat enää: Dino Prizmic, Adam Walton, Titouan Droguet, Daniel Merida, Mackenzie McDonald (finaalipaikka tai voitto) ja Alex Bolt…Toisaalta Alex Boltilla olisi Houston ATP-voitolla mahdollisuus kirjauttaa itsensä aika korkealle historiankirjoissa top 100 debyytin osalta, mutta tuo lienee haihattelua tämän viikon osalta (mikäli voittaisi ikää olisi reilut 33v ja 3kk).
Trungellitin kohdalla ollaan nyt siinä pisteessä, että alkaa olla jo näillä tuloksilla täydet saumat RG:n pääsarjaan ilman karsintoja, tuo yksistään tuo +10p avauskierroksen ottelusta.
Tuossa oli joku aika sitten puhetta Corentin Moutetin valmennuskuvioista “myself”, nyt on sentään löytynyt uusi valmentaja Mikael Tillström.
Bukarestin massakenttien hitaudesta kertoo omaa kieltään Diallon syöttöjen voittoprosentit 49 % ykkössyöttö ja kakkossyöttö 45 %. Varsinkin ykkössyötön voittoprosentti on erityisen alhaalla…Diallo kuitenkin kiertueen top 20 syöttäjien joukossa. Kokonaisuus siis 47 % voitetut syöttöpisteet 203cm pelaajalta…
Vertailun vuoksi Oton viime kauden pohjanoteeraus syöttöpuolelta 6-7 0-6 tappio Cap Canan hitailla ulkokovilla huonoin voitettu syöttöluku koko kaudella 49 %.
Tuohon kylkeen vain 2 läpisyöttöä ja serve rating vain 193.
Diallo otti toki takkiin 6-2 6-2…Voitti sentään 36 % palautuspisteistä, tuokin kuvastaa millaisilla kentillä operoidaan.
Pääkentän matseista omaa kieltään kertoo tällä viikolla se, että Romanian 18v Haita sai aikaan 8 ässää karsintaottelussa, joka oli kolmieräinen…Seuraavana tulee Jay Clarke 4 ässää karsintafinaalissa, joka kesti 3h 16 min…Sitten kaikki muut ovat jääneet 3 ässää tai alle per ottelu.
McDonald ja Bolt hävisivät omat ottelunsa Houstonin ATP-250:ssä…
Tämä tarkoittaa, että joukko on harventunut kolmeen pelaajaan, jotka voivat ohittaa ensiviikolla nykytilanteessa Trungellitin (oletus Moutet voittaisi Trungellitin).
-Dino Prizmic voittaa toisen kierroksen ottelun Bukarestissä
-Titouan Droguet etenee vähintään semifinaaliin Bukarestissä
-Daniel Merida etenee finaaliin/turnausvoittoon Bukarestissä
Näistä vielä huomiona se, että Trungelliti ensiviikolla huonoimmassa skenaariossa sijalla 102, koska Droguet ja Merida ovat törmäyskurssilla Bukarestissa viimeistään puolivälierävaiheessa.
Nyt kun suomalaiset ovat toipilaana tai häviävät järjestään kaikki pelinsä (paitsi Hartsa), niin viestien perusteella palstan suosituimmalle pelaajalle, Trungellitille, pitäisi perustaa oma “kohti top satasta” -ketju
Haistanko lievää kettuilua?
Ketjun otsikon kun ottaa huomioon, niin eikös täällä voi keskustella aika vapaalla kädellä pääkiertueen tapahtumista ja pelaajista ![]()
Palsta ei ole viestimäärältään mikään runsauden sarvi, ja kuten totesit, suomalaisten peliesitykset ja kuulutumiset on Harria lukuunottamatta osastoa tappio tai loukkaantuminen. Ihan kiva että tulee edes jotain vähän positiivisempaa sisältöä ja seurattavaa. Onhan se nyt hieno stoori, jos pelaaja joka on painanut yli 15 vuotta kiertueella on vihdoin uran ehtoopuolella saavuttamassa aikamoista virstanpylvästä.
Kettuilua ilmassa kun ei edes Pattia pääse morkkaamaan. Ryökäle on jo semissä Japanissa.
Mutta sehän on vain neluria…
Ihan sama ketä suomalaista nimekkäämpää kaksaristia tältä kaudelta tarkastellaan, aika harmaata ja mitäänsanomatonta. Yksittäisiä hyviä matseja siellä täällä, tuloskuntomielessä ei kukaan ole esiin noussut minään selkeänä valopilkkuna. Kun seuraajat osaa myös olla vaativia, en mä ihmettele jos joskus keskustelun sävy muuttuu vähän pessimistemmäksi.
Mut tähän totuttu, sen jälkeen kun Emilin ATP-ura katkesi tätähän tämä on pitkälti ollut. Odottelua ja odottelua josko joku pistää ison vaihteen silmään. Edelleen vähän odotellaan…
Harri oiva lisä seurannassa. ATP-pääsarjoissa ei paljoa suomikaksaristeja näy, saa suomipoikafiilistä Heliövaaran kautta eikä mua haittaa et “on vain neluria”. Ja vielä parempaa et Harri on Henryn kanssa kykenevä slämivoittoihin asti, on se jees aina seurata näiden matkaa isommissa kisoissa kun tietää et kaikki on mahdollista.
Tosin kyllä se vaan itselläni niin menee, että ei ole slämikaksareita voittanutta silloin kun suomalainen vääntämässä koko rahan edestä jotain nimekkäämpää kaveria vastaan. Emil AO:ssa jokunen vuosi takaperin Metukan kanssa, Otto Paulia vastaan Vimpelissä. Näissä jotain maagista, jäi tennisromantikkona hyvä fiilis jälkikäteen vaikka turpaan tulikin molemmissa koitoksissa.
Se vaan joku siinä, slämit oma maailma ja suomalainen kaatuu pitkässä väännössä saappaat jalassa. Voittohan olis aina parempi mut tuollaiset ottelut kuitenkaan ei pyyhkiydy mielestä koskaan. Harrin Wimbledon-mestaruus tietenkin jää myös aivosyövereihin, olihan se muutenkin pirusti viihteellisempi kuin perässä seurannut Alcarazin suora 3-0 voitto Djokosta. ![]()
Jarkon tappio Hewittiä vastaan kyrsii vieläkin.
Mitkä olikaan eräluvut? ![]()
62 16 63 36 16.
Minua puolestaan korpeaa vieläkin se Schalkenille hävitty Tukholman finaali. Luonnollisesti Wimbledon -05 myöskin nevö foget osastoa.
Luciano Darderi sai w/o:n Yannick Hanfmannilta, joten Darderi välieriin…Darderi on nyt ollut kuudessa peräkkäisessä ATP-250/CH -massakisassa vähintään välierävaiheessa, näistä vain yksi on CH-kisa voitto, itseasiassa ennen Marrakech ATP-250:tä, kaikki ATP-kisat ollut joko turnausvoittoja/finaalipaikka.
Edellinen tahra tähän tilastoon on ennen tätä ajanjaksoa viime vuonna Torinon CH-175 toisen kierroksen tappio (ensimmäinen kierros bye), tappio Francesco Passarolle.
Näillä näytöillä Darderi on kellottanut itselleen uran korkein ranking 18 ja ollut pidemmän aikaa siinä top 20:n tuntumassa. Siinä sivussa on saanut vähän extraa myös kovien kenttien tuloksiin aiempaan nähden, jolloin ei tullut käytännössä mitään pisteitä.
Toinen tilasto perään arvaamattomassa nykyajan tenniksessä tekee toisin Tomas Martin Etcheverry, hänellä on nyt 25 ottelun voittoputki kaikkia top 50 ulkopuolisia pelaajia vastaan, jos mukaan lasketaan yksi DC -ottelu. Edellinen tappio on top 50:n ulkopuoliselle pelaajalle Filip Misolic ATP-97 tuolloin, tuo oli heinäkuun jälkimmäisellä puoliskolla vain reilu kuukausi sitä ennen hän hävisi Otolle S’Hertogenboschin nurmella, joka oli Oton kannalta lopulta kohtalokas ottelu.
Mut voitot Mario Ansicista Aucklandissa, Dimitry Tursunovista Wimbledonissa, Kolschraiberista AO:ssa ja Del Potrosta Monte Carlossa jääneet yhtä lailla mieleen.