Neluri varmaan alkaa piakkoin.
Jukka
Neluri varmaan alkaa piakkoin.
Jukka
Tappio nelurissa 36 36.
Eero Vasan uusi kaksinpelin ennätysranking tänään on ATP447. Seuraava tavoite Top400-pelaajaksi kesään mennessä.
Toukokuun puoleenväliin mennessä ei putoa pisteitä ja top 400 matkaan se 16 pistettä nykyhetkessä eli 2kk aikaa, kun alkaa vähän tiheämmin putoamaan pisteitä.
Ainakin painopiste aika hyvin siirretty Challengereihin, onks Vasa pelannut vain yhden ITF-kisan tähän kauteen. Tilastot näyttäis viittä Challengeria ja viikonloppuna olis ohjelman mukaan jälleen Ch-karsintaa.
Joo näin on…Itseasiassa viimeiset 2 ITF-kisaa päättynyt avauskierrokselle/toiselle kierrokselle, herää kysymys onko motivaatio ihan tapissa näissä ITF-karkeloissa, siellä pelaamisen luonne on täysin erilainen, kun on pääsääntöisesti pallojen keruuta, niin peli on rytmittömämpää.
Tämä myös nostaa otteluiden kestoa pidemmäksi, jos ei tule suoraviivaista ottelua.
Vähän sellainen tuntuma, että Eerolle pelaajan sopisi johdonmukaisempi pelirytmi paremmin kuin tuollainen katkonaisempi, hyötysuhde on suurempi verkkaisessa rytmissä sellaisille pelaajille, jotka ovat fyysisesti vahvoja, mutta muut osa-alueet ei niinkään priimaa tai muutoinkin pelaajille, jotka eivät ole täysin leipiintyneitä ITF-karkeloihin.
Jos laitetaan rimaa vielä vähän korkeammalle, niin slämien karsintasijoille on tässä kohtaa matkaa noin 120 pinnaa, eli nykyinen saldo pitäisi tuplata ja vähän päälle. Siihen on kieltämättä vielä vähän sarkaa.
Mutta ehkä Eeron kannalta seuraavan 3-5 kauden osalta paras mahdollinen skenaario olisi olla jokaisen kauden jälkeen race-listalla 300 joukossa ja sitä kautta pääsisi käsiksi tuohon ATP:n eläkejärjestelmään. Sen myötä jäisi edes vähän uralta sukanvarteen odottelemaan.
Tuo top 300 melkeinpä tarkoittaa CH-karkeloissa, että pitäisi alkaa nakuttamaan suht. säännöllisesti QF-tasoa tai vaihtoehtoisesti jonkun kerran CH-semifinaaleja+vähintään 2. kierroksen paikkoja hyvä tukku (nykyhetkessä 71p matkaa top 300).
Rankingina 235 on varmaan sellainen, että pystyy olla suht. luottavainen, että mahtuu GS-karsintoihin (siiihen sellainen 131p nykyhetkessä).
Eeron kannalta nykyhetkessä pisteiden keruussa on pieni lisähaaste, jos ei tule merkittäviä tulospiikkejä on se, että siellä on tuloksia non-countablessa ja pienin laskettava pistepotti on 1p, joten lisäpisteet matalilla tuloksilla on enemmän kiven alla. Toki nuo non-countablet on hyödyllisiä mahdollisen heikomman vaiheen varalle.
Joo, ei se paikka 300 joukossa kyllä helpolla tule. Eeron kohdalla ITF-tasokaan ei kovin montaa täyttä pottia tuonut, joten on tuossa tekemistä ottaa sitä kahta tai kolme voittoa per kisa ch-kisoissa.
Kyllähän se nyt selvä asia et jos joku päivä aletaan koputtelemaan GS-karsintarajoja, siihen mennessä on pitänyt ottaa vielä pari tasoloikkaa.
Vaikka rankingissa vain parisataa sijaa erottaa tuosta paikasta niin se on valtava matka ja tosiaan tuo nykypisteiden tuplauskaan ei ihan taida riittää.
Nykyisellä tuloskunnolla voidaan nyt kisailla tuosta 350-400 sijoista jos vähän vielä tulis tulosparannuksia kun ei siinä top350-paikkaan ole kuin noin 30 pistettä matkaa.
Mut siitä eespäin niin pitää löytää koneesta vielä uusia vaihteita
ITF 15/25 kisat tuppaa myös olemaan ajoittain suht. kovatasoisia, kun joku nuori lupaus tulee sieltä breikkaamaan läpi tai muutoin jollekkin sattuu unelmaviikko, sen sijaan CH:ssä yksittäinen otteluvoitto palkitsee paljon paremmin kuin ITF:ssä pitkälle eteneminen. CH:ssä on myös pelaajia, joille sattuu niitä umpisurkeita viikkoja, erityisesti korostuen karsintojen avauskierrokset/CH-pääsarja avauskierrokset.
Väittäisin, että CH -karsintafinaali voi olla jopa monesti hankalampi ottelu kuin CH-pääsarjan ensimmäinen kierros, jos kohtaa heikkovireisen vastustajan tai muutoin vähän siipirikkoisen pelaajan. CH-karsintafinaalipelaajalla on sentään vyöllä itseluottamusta enemmän voittavasta tenniksestä. Toki CH-avauskierroksella voi tulla myös kovempia vastaan, joilla on varmempi tuloskunto.
CH-kisoissa on myös sekin puoli, että sillä saa tulosta tehdessä nopeammin vaikutusta mahdollisiin seuraavien kisojen entryihin, koska ne näkyy rankingpisteissä samointein seuraavan viikon rankingissa, toisin kuin ITF:ssä mennään kahden viikon sykleissä.
Esim. 12p CH 75 -QF voi maistua yllättävän hyvälle vs ITF-15 kisavoitto entryjen kannalta, vaikkakin ITF-15 kisavoitto antaa taatusti lisää itseluottamusta. Kuitenkin on olemassa mahdollisuus, että tuon ITF-15 kisavoiton aikana, osa pisteistä tyrehtyy seuraavalla viikolla vanhenevista pisteistä, joten hyötysuhde voi mennä pisteellisesti jopa ±0 tai jopa tappiolle.
Jos katsotaan yksittäistä puhdasta ITF-jyrää, niin sieltä löytyy 2024-2025 kesäkuun ajanjaksolta mielenkiintoinen esimerkki. ATP-219 sijoille vähäisillä CH -otteluvoitoilla pelannut pelaaja nimeltä Yan Bai. Hänen uran korkein ranking ATP-200.
Lähinnä herää kysymys, että miksi nyt 30 vuotiaana sitten tasoloikka tai kaksi tapahtuisi ja voisi vakiinnuttaa tason jonnekin sadan nurkille? Voi se tietysti olla mahdollista, mutta erittäin epätodennäköistä, jos katsotaan tilastoja. Isompia loukkaantumisia ei ilmeisesti ole aiemmin ollut, jotka puoltaisi sitä, että isompi nousu voisi vammattomana olla mahdollista. Yksittäisiä matseja pystyy pelaamaan hyvällä tasolla, mutta näinhän se usein on monella muullakin, jotka eivät sitä breikkiä koskaan tee. Tasaisuus on valttia, enkä osaa analysoida, mistä tasaisuuden puute tässä tapauksessa on johtunut. Olen mielelläni väärässä, jos tasonnosto tapahtuu ja pääsee pelamaan isommilla stadioneilla.
Jos katsotaan rankingeista, niin Victor Estrella Burgos on yksi sellainen “late bloomer”, erittäin myöhään ponnahtanut, mutta ei näitä taatusti jonoksi asti ole (31v suurinpiirtein ensimmäistä kertaa top 200 ja kolminkertainen ATP-250 Quiton voittaja vuosilta 2015, 2016 ja 2017 ja ATP-43 career high.
Sitten Eeron kohdalla katsomaton kortti on nuo CH-kaukokisojen tuominen ohjelmaan isommalla volyymillä, mutta tuo tietysti lienee enemmän budjettikysymys, tuolla osa-alueella on varmasti potentiaalia, jos siihen ryhtyy. Toinen juttu näkeekö sen väärtiksi tehdä.
Euroopassa tuon tekeminen on monta pykälää hankalampi kuin muissa maanosissa, kisojen cutit kertovat olennaisen tiedon. Tietysti oma juttunsa löytyykö pelaajalta tiettyjä ominaisuuksia, jotta kykenee menestymään kaukokisoissa.
Voihan tuon tietysti joku nähdä sellaisena ns. “keinotekoisena kikkailuna” tai jonkinlaisena itsepetoksena rankingin kannalta osallistumalla ns. tavallista helpompien CH-pisteiden perässä kuin mitä saattaisi saada Euroopan kisoista.
Ei ihan kaukaa haettu skenaario, että CH-50/75 kaukokisa voi olla joissakin tapauksissa helpompi voittaa kuin ITF-25 kisa Euroopassa.
Eeron kohdalla toki hyvä muistaa, että vuodet 2017-2023 meni pitkälti rapakon takana yliopistossa. Vasta vuodesta 2024 pelannut ns. täysipäiväisesti kiertueella, joten parissa vuodessa on aika hyvin saanut tuota rankingia siivottua. Vähän veikkaan, että syksyn -24 matsit Davis Cupissa antoi uskoa siihen, että työkaluja voisi olla koittaa kunnolla ammattilaisena.
Mutta joo, kyllähän se Eerolta vaatii vielä pari isompaa kehitysloikkaa, jos meinaa itsensä sinne 300 joukkoon raapia.
Jos peilataan tenniksen lainalaisuuksiin missä 25-28 ikävuodet ehkä sitä kirkkainta potentiaalin lunastusaikaa, se juna meni jo.
Mutta ikää vähän yli 29, ei puhuta jäähdyttelyvaiheen pelaajasta vaan pelaajasta kellä ura paahtaa täyttä häkää. Kuitenkin, jos tennisuraa miettii yhtenä kaarena missä kaaren lakikorkeus noin 27 vuotiaana ja siitä alkaa laskeminen, tähän peilaten ollaan uran ehtoopuolella. Ja kun huippu on ohitettu, tilastollisesti tarkoittaa et uran parhaat tulokset pitäisi olla jo tiskissä.
Mutta kaikki yksilöllistä onhan niitä pelaajia ketkä yli kolmekybäsenä tehneet uran parhaat tulokset eikä se nyt välttämättä edes niin suuri harvinaisuus ole, vaikka enemmän sääntönä voinee pitää et uran kohokohdat alle kolmekybäsenä saavutetaan.
Mut Eeron kohdalla kun se Challengertaso häämöttää edessä vasta nyt, tässä ei tietysti loputtomiin ole aikaa kun tulee jossain kohtaa se ikälisä sinne tekemiseen mukaan. Mut ei sitä varmaan ihan vielä tarvitse pohtia, ehkä 4-5 vuoden kuluttua.
oma hantsi on, että aikaa on max pari vuotta tehdä se nousu. Jos viivästyy niin siinä alkaa tulemaan aika monet asiat eteen, eikä vähäisimpänä oma usko nousuun.
Changeover podcastissä on mielenkiintoinen pitkä haastattelu viime heinäkuulta ATP-85 pelaaja Adam Waltonista, jonka career high on 74. Hän on Emil Ruusuvuoren ikätoveri ja niin ikään college -tausta kuten Eerolla, hän ei ole vielä joku vuosi sitten ilmeisesti uskonut kykenevänsä nousemaan edes CH-tasolle.
Eeron (ja Iiron) taustalla ei ole mesenaattia, joten lompakko ei varmasti myöskään kovin pitkään kestä kiertuelämää ilman vähän parempaa CH-menestystä. Viime kaudella taisi tienata palkintorahaa noin 25kiloa, joten tuolla ei taida maksaa edes valmentajan korvauksia. Kovaa peliähän tuo on.
Tenniksen raadollinen totuus, rahaa pyörii lajissa kuin roskaa mut ne tulovirrat jakaantuu jäävuoren huipulle ja edes tuollainen top400 ei hommaa plussalla pyöritä ei sinne päinkään. Ellei ole joku avokätinen enkelisijoittaja taustalla joka valmis kippaamaan euroja pohjattomaan kaivoon hamaan tappiin. Mitään kovin tuottoisia sponsoridiilejä ei myöskään ole mahdollista saada, Eeron tasolla ei kansallista näkyvyyttä juurikaan synny kansainvälisestä näkyvyydestä puhumattakaan. Eikä kyseessä ole Oskari Paldanius kuka voi sponsoreita saada pelkästään sillä, että on nuorehko huipputason lupaus ja potentiaali vielä pitkälti mittaamatta. Vasalla se vaan on tilanne, että slämipääsarjat ja top100, ei ne oikein ole realismia tuolla uralla.
Kun vaatimustaso on ammattimainen tekeminen mut rahaa ei tule sisään yhtikäs mistään, on se vähän ilkeä tilanne. Samalla kuitenkin tiedetään kuinka vaikeaa on päästä edes top500-pelaajaksi maailmassa, todella harvojen etuoikeus.
Kolikon toisella puolella se fakta, että urheilu on markkinataloutta siinä missä kaikki muukin bisnes. Ei tämä ole mitään hyväntekeväisyystoimintaa missä jaellaan pelaajille fyrkkaa hyvän tahdon eleenä vaan pelaajan rooli tässä yhtälössä on olla tietynlainen sirkuseläin tuottamassa kansalle viihdettä. Mitä korkeamman tason viihdettä se tuottaa, sitä ruhtinaallisemmin siitä palkitaan.