No siinä on kyllä melko lailla niin Emilin kannalta hyvä eka kierron vastustaja kuin vain on mahdollista. Bonzi (#226) voitti kolmannen karsintakierroksensa vielä walkoverilla.
Sunnuntaina klo 12 kenttä 13, eka ottelu
Nyt uutista on muokattu ja lähetys näkyy TV2:ssa suorana kahden tunnin ajan 12-14
Aijaijaiaiai, sanon kuin Ville Nygård konsanaan. ”Taka-Töölön(kö) taikurilla” ei ollut paras tatsi, tuntuma tai päivä ja nimetön ranskis jolla toki on nimi mutta ei lempinimeä tai tarvetta sellaiselle kun la carte d’identitéssä lukee lakonisesti Bonzi, vei matsin neljässä setissä ja ce oli au revoir, les enfants ennen kuin ehti alkaakaan - suurelta osalta turneen nimekkäitä sankareita. Siinä ei l’humour francais paljon auta enempää kuin Edith Piafin Je ne regrette rien, kun taustakuoron stemmoja ja coronan sensuroimia high femmoja tapaileva pudokkaan sivuosa kutsui Ruusuvuorta armotta kuin vallankumousaukion le guillotine liian nuorta ja lupaavaa miestä aikoina hurmeisina ennen nyky-Ranskalle ominaista suhteellista kansallista ”sopusointua” - katuparlamentaarista yhteiskuntasopimusta jossa giljotiinilla on enää korkeintaan Giletten stylisoiva rooli. Terämme katkovat parranpäitä ilman turhia parranpärinöitä ja saat pitää henkikultasi jos se on sinulle kallis etkä leikkaa ranteitasi auki, voisi lukea Gilletten mainoslakanassa jota lennätetään Stade Roland Garros’n yllä mutta tuskin lukee.
”Enimal” ei löytänyt giletten saati stiletinterävän giljotiinin tehoja tälläkään kertaa ja Bonzi jatkaa pää pystyssä ja paikallaan toiselle kierrokselle Ranskan avointen jälkilämmitetyssä siirapilla sivellyssä uuniomenaversiossa. Taka-Töölön tylylyöntinen takatukka sen sijaan kulkee juuri nyt latinalaiskorttelien varjoisia mukulakivikatuja teatteripääkallo kainalossaan ja kysyy hetken itseltään: Être, ou ne pas être, c’est là la question. Onneksi Sun also rises ja tomorrow is another day ja pian jatketaan virne huulilla eteenpäin kohti tällä hetkellä taas kaukaiselta vaikuttavaa Grand Slam -titteliä.
Pian pitää kuitenkin vaihtaa myös valmentajaa. Turha sitä vääjäämätöntä peliliikettä on lykätä yli sopimuksen eräpäivän. On aika uusien ideoiden.
Oli tuossa vaihdikkaassa tajunnanvirrassa yksi totuuden siemenkin
Emil ei varmaan pelaa ensi viikon challengereissa vaikka villin kortin saisi. Seuraavaksi siis kahden viikon kuluttua Kölnin ATP250-turnauksen karsinnassa ja toivottavasti myös pääsarjassa. Pelataan silloin varmaan jo sisällä mutta millä alustalla?
Ei Ruusuvuorella ole massalla ainakaan vielä sellaista peliä, jolla voitetaan välttämättä edes challenger-tason pelaajia.
Kun lyö suoraa vähäkierteistä lyöntiä, niin marginaalit ovat pienempiä ja virheiden riski suurempi, ja se on lähtökohtaisesti heikkous massalla. Sitä voi kompensoida massiivisella syötöllä ja kämmenellä, joilla voi lyödä vastustajan läpi massallakin, jolloin ei joudu koko ajan grindaamaan kovaa yläkierrettä lyövän massajyrän kanssa. Mutta Ruusuvuorella ei ole riittävän iso syöttö tai kämmen siihen.
Ruusuvuoren kyvystä käyttää vastustajan lyöntien voimaa hyödyksi ja “ohjailla” palloa ei ole myöskään oleellista hyötyä, koska massan palloa voimakkaasti hidastava ja usein epäsäännöllinen pomppu ei mahdollista sitä.
Eikös Emil ollut kuitenkin viime vuonna matsipallon päässä challenger turnauksen voitosta massallakin vai muistanko nyt pahasti väärin?
Emilin pitäisi pärjätä massallakin challenger pelaajille. Tai ainakin voittaa neljä kertaa viidestä, en tiedä mikä tänään mätti, jotenkin tuntui että tihkusade ja tuuli haittasi Emilin pelihuumoria liikaa.
Ei Jarkon pelikään ollut massalle tehty, mutta pärjäsi silti siellä erinomaisesti. Taitaa ero olla vielä liikkumisessa, Jarkolla se oli jonkin verran Emiliä parempaa.
Muistetaan nyt kuitenkin se, että jos kyse ei olisi suomalaisesta, niin Challenger-pelaajaksihan Emilkin yhä palstalla luettaisiin. Ennätysranking 90:n ulkopuolella, ja ei taida olla pääkiertueella edes kymmentä pääsarjamatsia…(Vrt. Giron, Hanfmann, F. Coria tai vaikka ikätoveri Popyrin)
Kun pistekertymän viisi parasta turnausta on Challenger-tasolta, niin kyllä se ATP-pelaajan status vielä hetken saa odottaa. Toivotaan hyviä pelejä loppukaudelle, ja tammi- maaliskuussa sitten se lopullinen murtautuminen pysyvästi pääkiertueelle.
Ei Emilin peli massalla toki vielä riitä, mutta olihan tämä myös poikkeuksellisen heikko matsi ihan jo mentaalisenakin suorituksena. Oli väliin yliyrittämiseltä vaikuttavaa hätäilyä ja väliin taas kovin varovaista ja epävarmaa tekemistä, paljon huonoja ajoituksia. Ratkaisuhetkien pelaaminen oli myös heikkoa. Pelinkuva kiteytyi toisessa erässä, jossa oli mahdollisuus breikata takaisin Bonzin syöttäessä erävoitosta, mutta murtopallossa helpohko kämmen läheltä verkkoa kilometrin pitkäksi.
Vaikutti vähän että oli kovat paineet ladannut itselleen tähän matsiin. Grand Slam -maailma tuottaa vielä ylimääräistä puristusta ja treenit tähtien kanssa ylimääräistä näyttämisen halua?
Bonzi pelasi ajoittain vahvasti mutta oli myös lopulta ihan täysin voitettavissa. Veikkaan, että jos olisi ollut normaali massakausi alla, Emil olisi hyvällä itseluottamuksella hoitanut kyllä Bonzin. Silloin, kun Emil sai rytmistä kiinni ja pääsi pelaamaan vapautuneemmin ja hyvällä temmolla, ei ollut mitään hätää. Emil vei pitkät yli 9 lyönnin pallorallit selvästi 34-21. Lyhyissä 1-4 lyönnin ralleissa tuli sitten takkiin 45-67. Niistä 28 omilla helpoilla virheillä. (Tätä pidemmissä palloralleissa yhteensä vain 18 UE:ta.)
Tuntuu myös että itseluottamus täysin kateissa kun joutui lähelle verkkoa. Tämä osa-alue pakko saada paremmaksi, koska pelkästään takaa jauhamalla on atp-tasolla vaikea voittaa. Milloin alkaa Emilillä homma kulkea noissa tilanteissa, joissa pitää tulla eteenpäin ja veivata kämmentä matalalta?
Joo, tuuli luultavasti vaikutti myös Ruusuvuoren suoritukseen. Kovassa tuulessa suoria kierteettömiä peruslyöntejä lyövä ja pieniä marginaaleja käyttävä kärsii yleensä enemmän. Ruusuvuoren pelihän perustuu enemmän lyöntien tarkkaan sijoitukseen kuin esim. tämän päivän vastustajan Bonzin.
En vetäisi liian pitkiä vieviä johtopäätöksiä tästä tappiosta. Eka Roland Garros, ei juurikaan massapelejä alla, uusi vastustaja ja älytön tuuli. Tässä näkyi vaan nuori ikä ja kokemattomuus. Edelleen on kaikki edellytykset nousta huipulle.
Miten ihmeessä joku voi verrata Emilin mahdollisuuksia massalla Niemisen vastaaviin! Jos jotain tenniksestä ymmärtää, niin näkee näiden kahden pelaajan lyöntitekniikoissa isoja eroavaisuuksia. Lisäksi tilastot tukee sitä, että Jarkko menestyi junnusta ja nuoresta propelaajasta lähtien massalla ja Emil onnistuu massalla vain yhdessä turnauksessa kymmenestä. Emil on massalla hieman kuin Jarkko ruoholla. Eli ajan kanssa voi yltää kokeneempana vaikka GS-kvartsiin, mutta isossa kuvassa menestys tulee muilla alustoilla ja ATP-finaaleita ei kannata ensisijaisesti massalla odottaa.
Sitten jos Emil häviää kovilla kentillä 200+ perusnimille, niin voi huolestua, mutta ei ennen tuota.
Jarkon lyönti ampaisee massakentän pinnasta yläkierteen ansiosta ja näin saa enemmän syvyyttä ja kulmia aikaan joka massalla tärkeää. Emilin lyönti on suorempi ja usein on vastustajan kannalta massalla melko helposti käsiteltävissä, kun taas ruoholla päinvastoin.
On selvää että eilinen matsi oli heikko suoritus, mutta olosuhteiden osalta matsi pelattiin äärioloissa ja voidaan unohtaa kun puhutaan Emilin mahdollisuuksista massatenniksessä.
Jarkko ja Emil ovat kyllä erityyppisiä pelaajia, mutta ei Jarkonkaan peliä oltu tehty massalle. Rysty oli laakamainen, aivan kuten Emilillä. Jarkon foressa oli spinniä kyllä koska ote oli niin jyrkkä mutta se ei ollut kämmen jolla ruoskittiin kovia piiskoja ja painostavia yläkierremoukareita. Jarkonkin kämmen oli parhaimillaan kun vastustaja antoi valmiiksi palloon vauhtia.
Suorahkolla peruslyöntipaukutuksella voi pärjätä massalla. Rublev vei juuri tittelin Hampurissa. Agassi voitti Ranskan, vaikka tuskailikin Euroopassa massaspesialistien käsittelyssä. Kafelnikov pelasi kompaktia ja suoraviivaista peliä ja vei Ranskan. Yleisesti massakisat pelataan kuitenkin suht nopeissa ja kuivissa oloissa jolloin suoraviivainen takakenttäpeli voi tuottaa myös tuloksia.
Merkittävin ero Jarkon ja Emilin välillä on fysiikka. Jarkon juoksuvoima oli jo junnuvuosista alkaen poikkeusellisen hyvää ja Jarkko pärjäsi massalla enemmän fysiikan ansioista kuin lyöntitekniikan ansiosta.
Emilin osalta US Open toi esille sen että fyysinen kovuus ei riitä näihin isojen poikien peleihin. Massalla nihkeissä olosuhteissa se korostuu.
Voi kyllä, mutta silloin peruslyöntien pitää olla todella kovia, tai pelaajan pitää olla aivan poikkeuksellisen hyvä all round -pelaaja, kuten esim. Djokovic. Pääsääntöisesti kyllä tarvitsee massiivisen kämmenen, jos lyö suoria peruslyöntejä, että voi voittaa isoja massakisoja (… jos ei siis ole Djokovic…).
Ja pärjätäkseen tuolla pelillä säänkin pitäisi olla aivan muuta kuin eilen oli. Kova puuskittainen sivusuuntainen tuuli, ja Emil löi pienellä marginaalilla, näkihän sen ettei tuosta hyvä seuraa. Vastustaja taas oli tottunut olosuhteisiin ja löi isolla marginaalilla. Lisäksi näytti että ranskalainen halusi tätä voittoa selvästi enemmän kuin Emil.
Se oli hyvin sanottu. Jarkko pärjäsi erittäin hyvin massalla siihen nähden, ettei peli sopinut sinne oikein ollenkaan, kuten ei sovi Ruusuvuorellakaan. Massalle tarvitsee ison kämmenen tai sitten pitää olla poikkeuksellisen lahjakas pelaaja.
Ero tulee juuri liikkumisessa ja kestävyydessä, miksi Jarkko oli parempi. Onneksi tässä on vuosia reilusti parantaa.
Pelifilosofian puolesta Jarkon peli soveltui massalle. Jarkko ei yrittänyt ratkaista pisteitä juurikaan syöttönsä avulla ja peruspeliään pelasi usein kaukanakin takarajan takana, raataen ja taistellen, takakenoisenakin lyönnit usein lähtivät. Jarkko voitti suuren osan pisteistä kypsyttämällä vastustajansa virheeseen temponvaihtelulla ja kärsivällisesti jauhaen sekä rakentaen. Keskiverroin hyviä ominaisuuksia massalle. Toki Jarkko läpilyöntejäkin joukkoon viljeli, mutta Emil painostaa vastustajaa hyökkäävämmin. Jarkolle oli normaalia 15 lyönnin rallit, kun taas Emil hakee ratkaisua pisteisiin aiemmin.
Olisi kiinnostavaa tietää kumpi treenasi junnuna enemmän massalla. Veikkaan ja osin tiedän että Jarkko enemmän. Maskussa oli massat vieressä ja Turun Urheilupuistossa ysärinä Jarkko oli tuttu näky. Tuntimäärät viikossa oli kesäisin taatusti kovia. Talvella hallikausi pitkä, mutta tuntimäärät pienempiä kuin kesäisin varsinkin siinä iässä kun lyönnit todenteolla opitaan.
Treenasko Emil junnuna kesäisin kovilla kentilläkin?
Kyllä Jarkolla oli mielestäni riittävästi yläkierrettä ja monipuolisuutta peruslyönneissä lopettaa pisteitä myös nopeasti massalla. Jarkkohan oli mm. erinomainen syötön palauttaja. Ja yksi Jarkon suurimpia aseita oli lyönnin ajoitus ja vastustajan kovien lyöntien kontraus taidot. Ei Jarkon massamenestys pelkällä hyvällä liikkuvuudella ja fysiikalla tullut.