Hyvä taistelu, liika jännitys kostautui lopussa; kokemus vei voiton.
Erityisen harmittavaa tappiossa oli kaksi asiaa: 1) tuossa vaiheessa Mastersia jokainen otteluvoitto toisi paljon ranking-pisteitä. Ja 2) kaavio oli isojen mahdollisuuksien versio. Zverev & Auger-Aliassime putosivat, ja Djokovic luonnollisesti omalla tavallaan.
Matkalla finaaliin vaikeimmat esteet olisivat olleet Rublev ja kangerteleva Berrettini. Joo, Ruusuvuori olisi ollut lievä altavastaaja jo Isneriä vastaan, mutta silti. Harvoin tulee sijoittamattomalle tuollaista tilaisuutta edetä pitkälle.
Emil on noussut tämän viikon Phoenixin challengerissa (125K) sijoitetuksi pelaajaksi.
Nyt on Empulla hyvä mahdollisuus turnauksen finaalipeleihin. Kaikki pelaajat ovat hyvänä päivänä voitettavissa.
Pelaajista korkeimmalla rankingilla on Paire (ATP53).
Minusta kaikista harmittavinta tässä tappiossa oli se että Emilin fyysinen kestävyys on taas muodostunut rajoitteeksi tämän tyyppisiä sitkaita ja liikkuvia pelaajia vastaan. Jo tokassa erässä alkoi näkymään jalkojen intensiteetin lasku joka johti loppua kohden helppohin virheisiin. Kolmannen lopussa oli jo vaikea päästä Diegon syöttöihin käsiksi, eikä se todellakaan ole mikään kiertueen tykimmästä päästä. Hienosti El Peque kyllä jauhoi Emiliä kulmasta kulmaan kun paikkaa oli, vaikka ei tänään edes ollut parhaimmillaan.
Olin innostunut Emilin kauden alussa Emilin näkymistä sillä Marco Panichin fysiikkatreeneissä off-seasonilla oli selvästi saatu potkua jalkatyöhön. Nyt näyttää kuin paras terä olisi kadonnut ja vaikea nähdä massakaudella suurta menestystä.
Olisiko syytä jättää massakauden alku väliin ja vetää jälleen fysiikkaleiri Italiassa?
Phoenixin turnausvoitolla heittämällä top60:n sisään. Ennätysrankingiin (<66) voisi riittää välieräkin. Nyt jos koskaan soisi pelaavan tasollaan CH-kisassa. Edellisestä kerrasta on aikaa (tyyliin 2020 tammikuu).
Tänä iltana vasta eka karsintakierros. Aika tiukkaan aikatauluun meinaa vetää. Tosin varmaan huomenna jo pelataan sitten osa ensimmäisen kierroksen peleistä ja neluria Q2-kierroksen pelien kanssa.
Hyvä peli oli Ruusuvuorelta. Kokemus auttoi Diegoa lopussa, mutta hieno taistelu!
Hyvä juttu myös se, että nyt pääsee Phoenixiin pelaamaan.
Phoenixin 1. kierroksen vastus Nakashima. Surkea tuuri sijoitettuna, vaikkakin jenkki pelannut aika huonosti alkukauden.
Muilta osin ihan ok kaavio. Eipä tuolla nyt ketään kovin pahaa olekaan.
Pahin mahdollinen sijoittamaton pelaaja tosiaan vastaan Emilille. Huono arpaonni.
Voitolla olisi sitten helpompaa tarjolla.
Ei ollut viime kesänä mitään jakoa Nakashimaa vastaan, nyt luulisi asetelmat tasoittuneet. Aika lailla 50/50 matsi?
No voittihan Emil yhden erän ja sen jälkeen ottelu ratkesi muistaakseni kahteen huonoon Emilin syöttövuoroon, kun Nakashima alkoi syöttämään törkeän hyvin.
Eli se oli melkein 50/50 jo silloin. Nykyvire Emilin puolella, mutta ehkä kotietu tasoittaa taas.
Omaan silmään tän hetken kysymysmerkit Emilillä:
-
1 syöttö, näyttää aika tehottomalta ja vauhdit puuttuu (kakkosessa enempi varmuutta verrattuna aikasempaan ja kickiä myös havaittavissa useammin)
-
Fysiikan kestäminen(?)
-
Verkolle meno. Saa hyvillä lyönneillä vastustajia ahdinkoon, mutta sitten jää edelleen taakse liian usein.
Emil- Nakashima ottelu pelataan vasta huomenna keskiviikkona.
Tähän voisi myös lisätä kämmenlyönnin särkymäherkkyys virheiden muodossa, korostuu erityisesti isoissa pisteissä sama pätee iskulyöntiin, joka toimii muuten pelin aikana ihan ok, mutta isoissa pisteissä pelatessa iskulyönti on haavoittuvan oloinen. Sen olen myös huomannut, että Emiliä vastaan toimii aikaa hyvin lobit, vaikkakaan Emil ei ole mikään lyhyt pelaaja (188cm), viittaisikohan tämä siihen, että ponnistus on ajoitettu usein heikosti vai siihen, että ponnistuskorkeus on yleisesti ottaen melko matalahkon tuntuinen moniin muihin pelaajiin nähden vai olisiko jopa korkealla ponnistuksella haasteellista suorittaa Emilin kaltainen iskulyöntitekniikka?
Sen sijaan rysty toimii tosi hyvin tällä hetkellä, erityismainintana ohituslyönnit melko hankalista asetelmista. Plussaa aina myös ollut se, että taistelee jokaisen pisteen voitosta, vaikka tilanne olisi vastustajan syötössä 40-0.
Jos Nakashiman voittaa, niin sitten pitäisi olla Emilille sopivat vastukset pari seuraavaa peliä. Eli Brandon vaan mankeliin ja kohti kunnon pisteitä.
Hyviä huomioita. Itse en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota smashin epävarmuuteen vaikkakin olisi tiukka tilanne. Mielestäni Emil saa sen todella rutiininomaisesti kenttään ja voittaa sillä pisteen, mutta varmasti voi pitää paikkaansa tuo.
Samaa mieltä kämmenen virheherkkyydestä. Välillä tulee ajottaisia hetkiä, että 2-3 kämmentä putkeen keskeltä kenttää osuu pokaan tai menee rajusti outtiin ilman vastustajan luomaa painetta. Tätä kyllä tapahtuu ”kaikille” jossakin määrin.
Pakko ottaa kiinni tohon rystyyn ja todeta, että se on kyllä erinomainen! Ohituslyönnit(vaikeistakin paikoista niinkuin mainitsit) linjalyönnit, lyönnin syvyys ja mataluus todella hyvällä tasolla. Ei tule äkkiseltään älyttömän montaa parempaa rystyä mieleen.
Tästä on hyvä jatkaa! Toivotaan, että Nakashima kaatuisi ja kaavio helpottuisi sen jälkeen.
Yksi esimerkki tuosta iskulyönnistä Ruusuvuori-Schwartzman matsista Eurosportin tallenne kohta 2.46.11-2.46.51. Matsin aikana olin hiukan häkeltynyt, että tuo iskulyönti päättyisi tuolla tavalla, vaikka olikin murtopallotilanne. Ennemmin olisi olettanut, että menisi pitkäksi tai lyönyt pallon läpi.
On tosiaan ollut hienoa nähdä, kuinka aktiivisesti Emil pyrkii peliään kehittämään. Syöttö, fysiikka ja verkolle nousut etunenässä. Välillä ehkä jotkut uudet asiat unohtuu, kuten nuo verkolle nousut, joita Emil harrasti viime vuonna mm. Miamissa ja syksyn jenkkikisoissa ansiokkaasti. Tänä vuonna esim. Punessa taas vaikutti siltä, että kun olosuhteet olivat tosi nopeat, Emil alkoi luottamaan liikaa hänelle luontaiseen takakentällä pysyttelyyn. Ja sama ongelma ollut joissain hallikisoissa. Punessa tuo sitten kostautui finaalissa, kun vastaan tulikin ajokoira, joka juoksi kaikki kiinni.
Ehkä itselleni viime turnaukset ovat olleet pettymys siksi, kun oletin, että Pune antaisi Emilille itseluottamusboostin. Mutta sen sijaan varsinkin kämmen on ollut entistä huterampi Punen jälkeen. Voihan tuo toki heijastua siitäkin, että fysiikka ei taas pelaa ihan niin hyvin kuin alkuvuonna treenijakson jälkeen. Tai sitten finaalin takia koko turnaus kääntyikin negatiiviseksi muistijäljeksi.
Mutta all in all, tuolla asenteella ja taidolla Emilin kehitys realisoituu varmasti myös tuloksiin jossain vaiheessa. Nykytenniksessä tuntuu hyvin yleiseltä kehityskululta se, että nousee lopulliselle tasolleen vasta 25-30 vuotiaana.
Jep. Näin on tosiaan käynyt. Verkolle meno viimeaikoina vähän unohtunut ja kämmenessä välillä suurta hajontaa.
Hyvä asia tässä on nimenomaan se, että Emil vasta 22v ja kokemusta yms kertyy vielä älyttömästi lisää. Todella kiva nähdä mikä tilanne on 3-4v päästä!!
Emilin ottelu Nakashimaa vastaan alkaa aikaisintaan ensi yönä klo 03.30.