Mikael Ymer tulee vastaan 1. kierroksella, Voitti karsinnassa Basilashvilin (keskeytyksellä) ja 2. kierroksella Thompsonin. Keskinäisissä otteluissa Emilllä 2 voittoa, mutta viimeksi Washingtonissa Ymer voitti 3-tuntisen väännön. Kaikki ottelut 3-eräisiä.
Emililtä puuttuu edelleenkin 3-0 voitto GS-kisoista, nyt olisi sauma ottaa sellainen vyöllä kuitenkin jo 15 GS-matsia urallaan. Nelieräisiä voittojakin vain 2. Muut tulleet kotiin joko viidessä erässä tai tullut tappio. Tämä kielii jokseenkin ailahtelevasta pelityylistä ja henkisen vireystilan haasteista säilyttää koko matsin ajan tai ainakin lähestulkoon.
Emil on urallaan siinä vaiheessa kokeneena kettuna, että kaaviota pitäisi arvioida kokonaisuutena minkälaiset mahdollisuudet 3/4.kierroksille, onko hyvä vaiko huono kaavio.
Melko huono jos puhtaasti kaaviosijoituksia katsoo. Sijoittamaton pelaaja voisi edetä 3.kierrokselle kohtaamalla ennen sitä vaikka 20-32 sijoitetun, eikä 5-sijoitettua, ellei sitten Thiem voita Rublevia.
Toisaalta kausi on vielä ilman voittoja ja viime vuoden kisasta tuli avauspelissä tappio. Nyt on hyvä saada etukäteen vähän helpompi avausvastus ja toivottavasti paineet pois. Parempi näin kuin avauspelissä Rublev vastaan.
No, miten Emil pelasi Max Purcellia vastaan ennen hellekatkosta? Kukaan ei katsonut? Ilmeisen hyvin kuitenkin. 6-6 ja tie-break edessä. Se Emilin pitää hoitaa ettei mene vaikeaksi. Viidennet erät tuskin imartelevat Ruusuvuorta…
Emilin ensimmäiset ottelut korkealle rankattuja vastaan sujui upeasti. Kaatui Thiem, kaatui Monfils, kaatui Zverev. Mutta näistä jo pari vuotta aikaa. Kun käy tilastoista läpi ottelut 15 joukossa olleita vastaan, niin syntyy melko pitkä lista tappioita.
HS:n artikkelissa Emil sanoo, ettei ollut asenteen puolesta ottelun alkuvaiheessa valmis sellaiseen peliin mitä top10 pelaajia vastaan vaaditaan, vaan lämpeni siihen mukaan vasta ottelun edetessä. Nämä kärkipelaajathan painavat täysillä armoa antamatta, keskittyen ja vastustajalta mitään kyselemättä ottelun alusta loppuun jokaisessa pisteessä.
Joskin onhan top10 pelaajiakin eri tyyllisiä lyöntitemmon osalta, mutta yhteisiä piirteitä löytyy ainakin peliasenteesta. Ei paljoa löysäillä, eikä kuulostella tai tunnustella, vaan tekevät omaa peliänsä täysillä raudanlujalla itseluottamuksella.
Thiem, Monfils, Zverev eivät Emilin kohdatessaan pelanneet top10-tennistä. Eivät lähellekään. Vastaavasti moni alemmin rankattu pystyy hyvänä päivänään pelaamaan top10-tennistä. Esim. Ivashka voittaessaan Emilin Nur-Sultanin kvartseissa oli ainakin lähellä.
Kysymys kuuluukin: onko Ruusuvuosi koskaan voittanut top10-tasoista matsia?
Haastattelu kertoo karua kieltä Ruusuvuoren nykyisestä pelivalmiudesta ja puutteista valmistautumisessa. Tavallaan myös korostaa miten esim. United Cup olisi todella hyvä osa Australian avoimiin valmistautumista, kun tulisi kovia harjoitusvastustajia. Mutta sinne ei luonnollisesti pääsyä Ruusuvuorelle.
Ensimmäinen haaste on nyt päästä pelirytmiin, jossa pystyy taas pelaamaan tarvittaessa top10-tasolla. Seuraava haaste on sitten alkaa voittaa niitä pelejä.
Joo no nyt ihan ensin pitää päästä tosiaan rytmiin ja voittaa ihan oman tasoisia vastustajia ja sitten voi alkaa taas enemmän miettimään yllätysvoittoja. Pelit ovat vuoden alussa menneet eteenpäin kankeasta räiskinnästä jo vapautuneempaan omaan peliin. Onneksi nyt tuli tuo kauden eka voitto lopulta ja ihan kelvollisella pelillä ja tästäkin matsista on jotain positiivista otettavana. Ehkä ne nt mursi pahimman kipsin ja pääsee jatkamaan kautta vähän paremmalla maltilla ja pelin keskittymällä tuloksen pelkäämisen sijaan.
Top 10 kaksinpelaajia on vain 10.
Ei sinne ole kukaan suomalainen koskaan ollut rankattuna …
Sijoilla 11-100 on jo 9 X enemmän työpaikkoja.
Top 20, 50 tai 100 joukossa voi myös tehdä hienon tennisuran.
Jarkko Nieminen taitaa olla aika kärjessä siinä tilastossa kuinka monta vuotta peräkkäin oli vuoden lopussa top 100?