Ruusuvuori hävisi ”eilen” heikommalleen, kun lopun hermopelissä ei kylmäpäisyys riittänyt. Zverev oli kuten itse myönsi suuren osan ottelua altavastaajana köysissä kun Emil paukutti aggressiivisia peruslyöntejään. Mutta sellaista se on. Sascha oli tyytyväinen että onnistui kaikesta huolimatta voittamaan lähinnä roikkumalla mukana ja voittamalla ratkaisevat/n pisteet/n.
Hyvältähän Ruusuvuoren peli taas näyttää. (Ääri)Aggressiivinen takakentän peli toimii hienosti kunhan mukana on pää eli riittävä maltti ja rentous eikä pelin virhesumaksi näivettävää pakottavaa puristusta. Ja kun loppupelin hermopaineeseen saa vielä napsun lisää kylmäpäisyyttä niin tie auki Top-20:een - ja beyond. Tarvitaan vain se viimeinen napsu ja sitten voittoputkella tittelien kimppuun. No hätä.
Olikohan se viimevuonna kun Emil hävisi Phoenixin ekalla kierroksella Altmaierille ehkä uransa huonoimmalla pelillä toivotaan, että IW:ssä nähty vire jatkuu täällä ja ottaa vähintään 2 voittoa jopa enemmän!
Pahansuopalla oli hyviä pointteja tuulen tuottamista hankaluuksista tuossa ottelun ratkaisuhetkillä. Saattaa hyvin olla että sillä oli vaikutusta. Mutta laajemmassa kuvassa ratkaisuhetkien pelaamista Ruusuvuorella vaikeuttaa eilisen perusteella etenkin kaksi asiaa.
Ensimmäinen on se, että vaikka syöttö on selvästi taas ottanut isoja askelia eteenpäin ja tuottaa Ruusuvuorelle jo yllättävän paljon suoria/nopeita pisteitä ja helpottaa jo merkittävän paljon syötönpitopeliä erien sisällä, se ei edelleenkään ole jotain, jonka varaan hän voisi nojata ottelun ratkaisuhetkillä. Eikä varmaan koskaan tule olemaankaan. Tämä pitää tavallaan hyväksyä jo ennakkoon lähtökohdaksi. Ei voi lähteä syöttämään otteluvoitosta ajattelemalla ottovirtasmaisesti, että ei hätää, ladon vain neljä ykköstä kulmiin ja homma on hoidettu. On siis hyväksyttävä, ettei homma tule kotiin syötön varassa. Ja päästävä myös eroon yrityksestä hakea peruslyönneillä liian nopeita bailout-ratkaisuja liiallisella riskillä. Samalla olisi löydettävä tapa kääntää asetelma (omassa mielessä ja kentällä) sellaiseksi, että paineet on pikemminkin vastustajalla eikä itsellä.
Tästä tullaankin toiseen seikkaan eli siihen, että Ruusuvuorelta tuntuu puuttuvan ratkaisuvaiheissa selkeä pelisuunnitelma. Jos ei etukäteen tiedä, mitä yrittää tehdä (ja mitä realistisesti kannattaa yrittää tehdä), se helposti lisää hermostuneisuutta ja tuottaa huonoja lyöntiratkaisuja. Eilisessä matsissa Emil oikaisi hermostuneen ja hätäisen avauserän jäleen kurssinsa ja alkoi pelata loistavaa suunnitelmallisesti vastustajaa liikuttavaa ja solidia takakenttätennistä. Kolmannessa erässä tämä fokusoitunut varma tekeminen kuitenkin alkoi taas rakoilla. Emil menetti erän alussa täysin tarpeettomasti syöttönsä yllättäviin virheisiin, mutta onnistui kuitenkin ajoittain edelleen löytämään rauhallisuutensa ja rytminsä, ja Zverevin haparoidessa pääsi siten lopulta liki voiton kynnekselle. Viimeisessä syöttövuorossa kuitenkin näkyi epätietoisuus, pitäisikö tiukassa paikassa taas aggressivoittaa peliä ja hakea nopeita ratkaisuja vai luottaa omaan solidiin takakenttäpeliin. Yritti vähän molempia mutta kumpikaan ei enää paineen alla toiminut.
Joltain De Minaurilta ja kumppaneilta pitäisi ottaa oppia siitä, miten jatkaa takakentältä voittavan prosenttipelin pelaamista myös matsien ratkaisuhetkillä, kun ei voi nojautua bailout-syöttöön tai kämmenpommilla haettuihin nopeisiin ratkaisuihin.
Valtavin haaste Emilillä on selvästi tällä hetkellä ratkoa matseja tai pysyy matsissa mukana kriiittisillä hetkillä; pitää kämmenlyönti kasassa…tuntuu, että kämmen saattaa hajota pahasti hyvinkin neutraaleissa palloissa, kun taas rysty toimii selvästi paremmin paineen alla, vaikka siinäkin voi olla lievää epävarmuutta ratkaisuhetkillä, mutta ei missään nimessä samassa mittakaavassa kuin kämmenessä. Mielestäni Emilin kämmenlyönti toimii kuitenkin ihan hyvin erän aikana, jolloin ei taistella vielä mistään suurista pisteistä. Siinä hetkessä, se saattaa olla kohtalaisen lähellä tasoltaan rystynsä tasoa.
Voisiko näissä ns. “painetilanteissa” olla ratkaisuna, peittää hiukan enemmän kämmennurkkausta, että pääsee lyömään ratkaisuhetkillä todennäköisemmin enemmän rystyä tai sitten lisätä vaihtoehtoisesti yksittäinen kämmenslaissi sekaan ja hakea kämmeneltä ratkaisua vain selvästä ylivoima-asetelmasta. Sen lisäksi hakea serve/volley ratkaisua yllätysmomenttina. Toki isossa kuvassa kaikkein järkevintä olisi kehittää kämmennestä riittävän varman, että se on sellainen lyönti, johon pystyy luottamaan lähes samalla tavalla kuin rystyyn. Tällä hetkellä vaan tulee liian radikaalidroppi kämmenten tasossa erän yleiskuva vs ratkaisuhetket.
Kaikki nämä ehdotukset eivät varmasti päde kaikkia vastustajia vastaan ja ihan jokaisella alustalla. Tässä kuitenkin ihan muutamia mietteitä.
Zverevistä jos selviää tulisikin vastaan vain korkeintaan surkean alkukauden pelannut Ruud. Sen jälkeen sitten Rublev/Sinner, joka oletettavasti tekemätön paikka.
Karsinnasta tulossa ilman suuria yllätyksiä kovia nimiä pääsarjaan mm. Kokkinakis, Garin, O’Connel ja Thompson. O’Connel voitti Dubaissa Emilin.
Näkisin että nyt olisi viime turnausten otteilla ehdottomasti isoja voittoja ja eritoten pisteitä napsittavana. Tuttuja kavereita lähiviikoilta vastassa ja Emil tietää että jokainen näistä ehdottomasti voitettavissa. Olisi hienoa kun karsija-Bautista ja Zverev vähintään kaatuisi. Siitä hyvällä itseluottamuksella Rublev / Sinner kimppuun.
Vaikka Ruusuvuori voitti Zverevin Miamissa kaksi vuotta sitten, niin hänen kaataminen Miamissa taitaa olla kyllä vaikeampaa kuin Indian Wellsissä, koska alusta sopii paremmin Zvereville ja hän on menestynyt paremmin siellä. Miamissa on nyt kai myös nopeammat kentät kuin takavuosina, joten Zverevin syöttö tekee enemmän tuhoa siellä. Alavireinen RBA varmasti kyllä kaadettavissa.
Tai Miamissa on ainakin nopeammat pallot kuin Indian Wellsissä, mutta kun katsoin eilen paria karsintaottelua, niin alustakin näytti nopeammalta kuin IW:ssä.
Miksi nopeampi kenttä ja nopeammat pallot suosisivat nimenomaan Zvereviä tässä match-upissa? Ovathan nopeammat (ja matalapomppuisemmat) olosuhteet myös Ruusuvuoren pelille ihanteellisimmat.
Zverevin syöttö toki pahenee jonkin verran, mutta yleensä Sashan syöttö kuitenkin katoaa aina jossain vaiheessa erää ja mahdollisuuksia breikkaamiseen tulee. Ja vastaavasti myös Ruusuvuoren syötönpitopelin pitäisi helpottua Miamissa. Lisäksi ainakin Indian Wellsissa Ruusuvuori painoi takakentältä paljon päälle ja Zverev joutui enemmän puolustamaan, joten hitaat olot nimenomaan auttoivat tuossa matsissa Sashaa.
Toki matsi toteutuessaan olisi lähtökohtaisesti tietenkin kiinni enemmän Zverevin kuin Ruusuvuoren vireestä. Jos Miamissa Sashan peli kulkee, niin vaikeaa tulee olemaan.
Tarkoitin tosiaan lähinnä sitä, että Zverev pelaa luultavasti Miamissa paremmin ja on ylipäätään vaikeampi vastustaja kenelle tahansa siellä kuin IW:ssä. Ruusuvuori voitti kaksi vuotta sitten siellä Zverevin, mutta en itse laittaisi sille ottelulle erityisen paljon painoarvoa, koska hän kärsi silloin ilmeisesti lämpöhalvauksesta tms.
Borges on eittämättä kovassa pelivireessä, mutta voiko vielä kestää fysiikka? Phoenixissa pelattiin sateiden takia toinen kierros vasta perjantaina ja kvartsit sekä semit lauantaina. Borgesilla on siis alla peräti kuusi matsia edellisen viiden päivän aikana ja noista kolme ollut vielä kolmieräisiä. Ja vielä matkustukset päälle.
Borges kieltämättä aika kovassa vedossa -23 kauden osalta. Itseasiassa Borgesilla on peräti 7 ottelua viimeiseen seitsemään päivään. Tosin otteluissa ei mitään mässäilyjä ole ajallisesti ollut, keskiarvo matseille huitelee siellä 90min tuntumassa. Pisin matsi sopivasti eilen, joten toivotaan pientä maitohappoa pohkeisiin - hapot tosin korvaantuvat kyllä tuollaisella winstrikella.
toivotaan, että IW:ssä nähty vire jatkuu täällä ja ottaa vähintään 2 voittoa jopa enemmän!