Ruusuvuori hävisi ”eilen” heikommalleen, kun lopun hermopelissä ei kylmäpäisyys riittänyt. Zverev oli kuten itse myönsi suuren osan ottelua altavastaajana köysissä kun Emil paukutti aggressiivisia peruslyöntejään. Mutta sellaista se on. Sascha oli tyytyväinen että onnistui kaikesta huolimatta voittamaan lähinnä roikkumalla mukana ja voittamalla ratkaisevat/n pisteet/n.
Hyvältähän Ruusuvuoren peli taas näyttää. (Ääri)Aggressiivinen takakentän peli toimii hienosti kunhan mukana on pää eli riittävä maltti ja rentous eikä pelin virhesumaksi näivettävää pakottavaa puristusta. Ja kun loppupelin hermopaineeseen saa vielä napsun lisää kylmäpäisyyttä niin tie auki Top-20:een - ja beyond. Tarvitaan vain se viimeinen napsu ja sitten voittoputkella tittelien kimppuun. No hätä.
Olikohan se viimevuonna kun Emil hävisi Phoenixin ekalla kierroksella Altmaierille ehkä uransa huonoimmalla pelillä toivotaan, että IW:ssä nähty vire jatkuu täällä ja ottaa vähintään 2 voittoa jopa enemmän!
Pahansuopalla oli hyviä pointteja tuulen tuottamista hankaluuksista tuossa ottelun ratkaisuhetkillä. Saattaa hyvin olla että sillä oli vaikutusta. Mutta laajemmassa kuvassa ratkaisuhetkien pelaamista Ruusuvuorella vaikeuttaa eilisen perusteella etenkin kaksi asiaa.
Ensimmäinen on se, että vaikka syöttö on selvästi taas ottanut isoja askelia eteenpäin ja tuottaa Ruusuvuorelle jo yllättävän paljon suoria/nopeita pisteitä ja helpottaa jo merkittävän paljon syötönpitopeliä erien sisällä, se ei edelleenkään ole jotain, jonka varaan hän voisi nojata ottelun ratkaisuhetkillä. Eikä varmaan koskaan tule olemaankaan. Tämä pitää tavallaan hyväksyä jo ennakkoon lähtökohdaksi. Ei voi lähteä syöttämään otteluvoitosta ajattelemalla ottovirtasmaisesti, että ei hätää, ladon vain neljä ykköstä kulmiin ja homma on hoidettu. On siis hyväksyttävä, ettei homma tule kotiin syötön varassa. Ja päästävä myös eroon yrityksestä hakea peruslyönneillä liian nopeita bailout-ratkaisuja liiallisella riskillä. Samalla olisi löydettävä tapa kääntää asetelma (omassa mielessä ja kentällä) sellaiseksi, että paineet on pikemminkin vastustajalla eikä itsellä.
Tästä tullaankin toiseen seikkaan eli siihen, että Ruusuvuorelta tuntuu puuttuvan ratkaisuvaiheissa selkeä pelisuunnitelma. Jos ei etukäteen tiedä, mitä yrittää tehdä (ja mitä realistisesti kannattaa yrittää tehdä), se helposti lisää hermostuneisuutta ja tuottaa huonoja lyöntiratkaisuja. Eilisessä matsissa Emil oikaisi hermostuneen ja hätäisen avauserän jäleen kurssinsa ja alkoi pelata loistavaa suunnitelmallisesti vastustajaa liikuttavaa ja solidia takakenttätennistä. Kolmannessa erässä tämä fokusoitunut varma tekeminen kuitenkin alkoi taas rakoilla. Emil menetti erän alussa täysin tarpeettomasti syöttönsä yllättäviin virheisiin, mutta onnistui kuitenkin ajoittain edelleen löytämään rauhallisuutensa ja rytminsä, ja Zverevin haparoidessa pääsi siten lopulta liki voiton kynnekselle. Viimeisessä syöttövuorossa kuitenkin näkyi epätietoisuus, pitäisikö tiukassa paikassa taas aggressivoittaa peliä ja hakea nopeita ratkaisuja vai luottaa omaan solidiin takakenttäpeliin. Yritti vähän molempia mutta kumpikaan ei enää paineen alla toiminut.
Joltain De Minaurilta ja kumppaneilta pitäisi ottaa oppia siitä, miten jatkaa takakentältä voittavan prosenttipelin pelaamista myös matsien ratkaisuhetkillä, kun ei voi nojautua bailout-syöttöön tai kämmenpommilla haettuihin nopeisiin ratkaisuihin.
Valtavin haaste Emilillä on selvästi tällä hetkellä ratkoa matseja tai pysyy matsissa mukana kriiittisillä hetkillä; pitää kämmenlyönti kasassa…tuntuu, että kämmen saattaa hajota pahasti hyvinkin neutraaleissa palloissa, kun taas rysty toimii selvästi paremmin paineen alla, vaikka siinäkin voi olla lievää epävarmuutta ratkaisuhetkillä, mutta ei missään nimessä samassa mittakaavassa kuin kämmenessä. Mielestäni Emilin kämmenlyönti toimii kuitenkin ihan hyvin erän aikana, jolloin ei taistella vielä mistään suurista pisteistä. Siinä hetkessä, se saattaa olla kohtalaisen lähellä tasoltaan rystynsä tasoa.
Voisiko näissä ns. “painetilanteissa” olla ratkaisuna, peittää hiukan enemmän kämmennurkkausta, että pääsee lyömään ratkaisuhetkillä todennäköisemmin enemmän rystyä tai sitten lisätä vaihtoehtoisesti yksittäinen kämmenslaissi sekaan ja hakea kämmeneltä ratkaisua vain selvästä ylivoima-asetelmasta. Sen lisäksi hakea serve/volley ratkaisua yllätysmomenttina. Toki isossa kuvassa kaikkein järkevintä olisi kehittää kämmennestä riittävän varman, että se on sellainen lyönti, johon pystyy luottamaan lähes samalla tavalla kuin rystyyn. Tällä hetkellä vaan tulee liian radikaalidroppi kämmenten tasossa erän yleiskuva vs ratkaisuhetket.
Kaikki nämä ehdotukset eivät varmasti päde kaikkia vastustajia vastaan ja ihan jokaisella alustalla. Tässä kuitenkin ihan muutamia mietteitä.
toivotaan, että IW:ssä nähty vire jatkuu täällä ja ottaa vähintään 2 voittoa jopa enemmän!