Joo näinhän se on…tullut katsottua väärää riviä pistesarakkeissa.
Eikös se ollut mukavuus edellä ![]()
Emil pitää vastaavasti väliviikon Mouilleron Le-Captifin jälkeen näillä näkymin, ennen Tukholmaa/Brysseliä eli tuskin nähdään Roannen CH -100 kisassa.
Paitsi, jos irtoaa esim. jtn. SE -paikka kuviota tuosta edeltävästä kisasta mahdollisen menestyksen ansiosta, sitten en tiedä innostuisiko lähtemään tuohon Roannen CH-100 -kisaan.
SE-sääntö vähän kysymysmerkki ainakin meikäläiselle, voiko päästä kisaan SE:n kautta sisään jos ei ole karsinnoissa. Sääntökirjasta ei oikein ole ollut jeesiä tai sitten en vain osaa tulkita sitä kun edelleen olen uskossa, että pitäis karsinnoissa olla jotta SE-kelvollinen. ![]()
Joskus on silmään osunut jotain SE-kuvioita missä ei ole oltu karsinnoissa ja silti SE-paikka irronnut. Mutta onko se vain ilmoitusluonteinen asia tms.
Ei tarvitse karsinnoissa olla, mutta ilmoittautuneena nähdäkseni kyllä. Eli voit olla vaikka Alternate numero 100, kunhan olet listoilla, eikä SE-paikalle ole korkeammalle rankattuja edelläsi.
Pitää olla karsintalistalla, alt ei riitä.
Mitenkäs esim. tuo tältä vuodelta Modena CH->Trieste CH -kuvio Stefano Travaglialle (voitti Modenan -karsimalla sisään)? Ei käsittääkseni ollut ilmoittautunut ollenkaan Triesten -kisan karsintaan missään kohdin, silti irtosi SE -paikka?
Tarkoitin siis sitä, että ei tarvitse olla karsinnassa sisällä, vaan riittää, että on listalla.
Emilin kaavio Orleansin CH-125:een…
-
kierros Alexis Galarneau ATP-180
-
kierros Pierre-Hugues Herbert ATP-143/karsija.
Kaukovalta/Ruusuvuori kohtaa ykkössijoitetun parin Jebens/Olivetti
Emilin matsi huomenna tiistaina klo 12.
Mielenkiintoinen matsi nyt Empulle. Tavallaan tämä on nyt se ensimmäinen paikka lähteä rakentamaan todellista come backiä. Kova alusta, halliolosuhteet, top 200 pelaaja. Uskallan odottaa voittoa vaikka aina voidaan pohtia miten valmiina ollaan.
Kyllä tässä tietynlainen tulospaine tippuu niskaan sen siliän tien, syksy ja pari tammikuun kisaa aikaa päästä sellaisille leveleille et aukeaa jonkinlaiset Challenger-ovet normaalilla rankingilla.
Noin 130 pistettä on matkaa 300-viivaan. Otin tuon vertailukohdaksi ihan summamutikassa vaan kun sillä pitäisi mahtua seiskavitosiin, eikä GS-karsintarajoista tarvitse ennen huhtikuuta murehtia.
Mikäli tässä kaikki menee miten halutaan Ruusuvuoren leirissä asioiden menevän, ei pitäis tuottaa ongelmaa nostaa rankingia hyvinkin nopeasti mikäli pelivire syksyn mittaan nousujohteinen. Mut tietysti näin pitkä tauko ja muutama hassu matsi vasta alla, tulee vähän sama kysymys mieleen kuin Oton kohdalla et kauanko se ottaa kun alkaa tuloskunto löytymään. Ja Emilin kohdalla tietysti viime vuodet niin rikkonaisia, että ehkä nyt alkuun viikko kerrallaan. Se nyt on ihan tärkeintä et kroppa ja mieli kestää tiiviin kisatahdin.
Vaikka se DC:n toinen matsi oli ehkä hieman vaisuhko esitys niin kyllä mä ainakin ihan positiivisin fiiliksin odotellen, että millaisia tuloksia sieltä on syksyn mittaan tulossa.
Itse odotan huomiselta suht. haasteellista urakkaa Emilille, mitä tulee puhtaasti match-up kysymykseen…Galarneau on pelaaja joka nauttii vastustajan tarjoamasta luomasta nopeasta temmosta ja suorista palloista sekä Galarneau viihtyy hyvin kovilla kentillä/halleissa. Galarneaun syöttäminen ei ole mikään erityinen vahvuus, mutta on todella ketterä peittämään kenttää…Odottaisin ennakolta tältää ottelulta hyvin vahvasti vuoden alussa nähtyyn Luganon CH 2. kierroksen otteluun, jossa Emil kohtasi Galarneun maanmiehen Liam Draxlin…Näiden kahden pelityylissä on mielestäni yllättävän paljon samankaltaisuuksia.
Toki Draxl johtaa Galarneauta keskinäisissä CH+ITF -matsit huomioiden 3-0, mutta jtn. mittakaavaa.
Galarneaulla on ollut mielestäni viimeiset kolme kisaa aika vahvaa tekemistä, vaikka tulosten valossa kaikki eivät ole olleet ihan huippuja. Joukkoon toki mahtuu esim. voitot Rinderknechistä sekä Gastonista. Sen lisäksi tiukka tappio Kanadan Mastersissa Cobollille…Mielestäni Galarneaun voittamisen haastetta avauskierroksella myös lisää sekin seikka, että Galarneau ei ole hävinnyt tänä vuonna kertaakaan 3 ottelua peräkkäin avauskierroksella…Ylipäätänsä vain yksi kahden kilpailun sarja, josta löytyy kaksi avauskierroksen tappiota (pl. DC).
Galarneau on pelaajana sellainen, joka pelaa otteluitaan hyvin hitaalla rytmillä, eikä yllätä jos matsit venyvät yli kolmituntiseksi. Tästä syystä otteluiden terävä aloittaminen Galarneauta vastaan olisi hyvin tärkeää, koska muuten saa varautua pitkään otteluun.
Haastavaa totta tosiaan oli. Ehkä se US Openin matsi antoi vähän turhan ruusuisen kuvan siltä osin, että matka on paluun suhteen on kuitenkin aika pitkä. Matseja tarvitsee alle, mutta se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty.
Avauserän tb:ssä taidettiin 1-5 tilanteessa nousta vielä tasoihin, mut Galarneaun eräpalloon Emilin kämmen ronskisti pitkäksi / leveäksi.
Vaikea taas sanoa, että missä mennään. US oli lupauksia herättävää peliä, kaks seuraavaa matsia ei niinkään. Ehkä tässä jälleen tsiigattava sillä asenteella et pitkä on projekti, mitään pikatahdin lottovoittoja ei ole tippumassa. US:n jälkeen oli pieni fiilis, et takaisin kovempiin peliesityksiin voitais palata yllättävän pian mut ehkä nyt vaan parempi lopettaa tuollaisten haihattelu. Tietysti jos heikko tulosvire jatkuu pidempään, sit ollaan kyllä vähän pulassa rankingin kanssa kun PR-suoja aikanaan katoaa.
Eniten ehkä ihmetytti yrittämisen taso tuossa tb:n 5-5 tilanteessa, kun oli erän kannalta aika kriittinen piste Galarneaun syötössä ja siinä pisteessä ihan ok sisällä, tuli vähän sellainen “roskapallo” takakentälle, mutta Emil ei jostain syystä nähnyt riittävästi vaivaa tulla palloa vastaan tuossa tilanteessa->tuo oli selvä syy, minkä takia tuosta tuli virhe ja mielestäni tarpeeton. Viimeiseen sitten 6-5 tilanteessa aika klassinen tiukka tilanne ja ylikeitetty peruslyönti liian lähelle linjoja melko kierteettömänä.
Kokonaisuutta kuvaisin tässä ottelussa yllättävän “välinpitämätön” Emil. Oli siellä täällä ihan yksittäisiä hyviä rentoja suorituksia, mutta ne ei kanna kovin pitkälle isossa kuvassa. Sekin on sanottava, että tämä ottelu oli US Openin jälkeisen paluun jälkeen selvästi heikoin. Popyrin ottelu oli parhainta Emiliä, mutta ne DC -matsit oli sellainen ihan ok suorituksia, vaikkakin paperilla jälkimmäinen tappio näyttääkin pahalle.
Vähän vaikutti siltä, et Emppu vähän pelaili ja haki enemmän fiilistä… toisessa erässä painosti hyvin vastustajan rystyä ajoittain, mutta sitten anto kämmenelle, josta tuli hyvin ennakoituna reipas läpilyönti. Ois vaatinu enemmän duunii… ![]()
![]()
![]()
Välinpitämätöntä oli kieltämättä Emilin peli tässä matsissa ajoittain. Ja punainen lanka vähän hukassa.
Rupesin tutkimaan tarkemmin tuota ATPn uutta Baseline ohjelmaa ja sen minimum guaranteeta. Emil oli kauden alussa top100 eli ohjelman myötä ATP takaa tälle vuodelle palkintorahaa $300 000. Pelaamalla kasassa on tänä vuonna vasta $124 000 eli käytännössä ei ainakaan challengerien palkintorahoilla ole mitään väliä loppuvuonna, 300k tulee joka tapauksessa.
Ainoa ehto mikä pitää vuoden aikana täyttää on 15 pelattua kisaa. Ei siis ihme, että Emil puhui pari viikkoa sitten noin kuudesta kisasta vuoden lopun aikana, tulisi juuri 15 täyteen.
Peli näytti tosiaan välinpitämättömältä. Helposti tulee mieleen, että tässä on kyseessä opeteltu tai luonnollinen suojautumiskeino paniikkihäiriöltä. Eli ei oteta turhia paineita, vaan annetaan mennä rennosti vaan. Kyseessä siis ylivirittyneisyyden vaihtaminen alivirittyneisyyden tilaan, joka ei ole pelin kannalta paras henkinen tila. Pelin pitäminen ihanteellisessa tilassa eli sietoikkunan sisällä on vaikeata ja tässä tapauksessa todennäköisesti vieläkin haastavampaa