En tiedä onko kolmea kertaa enempää, mutta 30 vuotta sitten ATP-listalla oli 900 pelaajaa, kun nyt niitä on 2000.
On tuossa osatotuuttakin että varmasti nykyisin on vaikeampaa nousta top100 kuin aikoinaan, mutta ei kritiikki minusta ole turhaakaan, kun top300 tasokin vaikuttanut monen kohdalla liian vaikealta saavuttaa.
Se Paloheimon kommentti oli muistaakseni jossain Tampereen CH:n yhteydessä tehdyssä haastattelussa. En muista sanasta sanaan että ihmettelikö vaiko totesiko vain tämän faktan.
Ei ne nousut edelleenkään nuorena nopeasti pitäisi olla mahdottomia, katsokaa vaikka Casper Ruudia ja Alexander Bublikia, jotka eivät superlupauksia olleet. Ehkäpä Ruusuvuori on sitten Suomen versio näistä, toivotaan.
Asiaa voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, että nouset ammattilaislupaukseksi ja lehtien palstoille siinä vaiheessa kun pelaat junnujen GS-pääsarjassa ja varsinkin siinä vaiheessa kun voitat siellä otteluja. Tuo ollut aina näin ja kun katsoo vaikka junnujen GS-kisojen 2.kierroksen R32 pelaajistoa 1983 Rahnasto, 1985 Paloheimo, 1989 Rahunen, 1999 Nieminen x2, 2004 Paukku, 2007 Heliövaara, 2008 Kontinen, 2009 Laaksonen, 2010 M.Kontinen, 2012 Pöllänen, 2015 Niklas-Salminen, 2017 Ruusuvuori…
Niin maailmanlaajuisesti on nähtävissä sama kaava läpi vuosikymmenien, eli noin joka toinen 50 prosenttia 16/32 junnujen GS-kisojen 2.kierroksen pelaajista saavuttaa kovan ammattilaistason ja toiset puolet eivät saavuta. Rahnasto, Rahunen ja Paloheimo olivat näitä nykypäivän Ruudeja ja Bublikeja, kun taas esim. T.Nieminen, Paukku, Heliövaara, M.Kontinen, Pöllänen ja ehkä myös Niklas-Salminen kuuluu siihen puolikkaaseen joita oli myös iso osa vuosien 1983, 1985, 1989 GS-junnukaavioiden pelaajista.
Takavuosien suomalaiset kyllä hienosti nousivat ylös, kun vielä muistaa Ketolan ja Liukon, jotka olivat lähinnä G2-junnutasoa. Mutta olihan se helpompaa ennen vanhaan.
Sitä mieltä olen kuitenkin, että pitkän pysyvän ATP-uran tekevät nousevat edelleen suurelta osin kiertueelle nuorena vauhdilla ja ne ketkä sinne hitaasti kehittyen kipuavat, niin pyörivät sitten siellä ATP/CH-tason välimaastossa.
Jos vertaa vuosien 1990 ja 2018 ATP-listoja ja pitää vuoden 2018 ATP50 sijaa kovempana kuin vuoden 1990 vastaavaa sijaa, niin tässä yhteydessä herää kysymys että onko nykypäivän ATP50 kovempi juttu kuin WTA50? Onhan tenniksen miesharrastajia naisiin verrattuna moninkertainen määrä. Suomessa 3500 kansallista mieskilpapelaajaa sekä naisia noin 500, vai mitä luvut ovatkaan nykyään, saati maailmanlaajuisesti.
Noh, nyt meni jo mies/naisurheilun vertailuun, joka yhtä hankalaa kuin eri aikakausien vertailut.
