Ihan mielenkiintoinen lähestyminen asiaan, mitä kisoja valita…Oton tapauksessa on kyse hyvin ailahtelevasta pelaajasta, jonka heikkoudet on sellaisia, jotka nykyisen kaltaisessa suht. kovassa CH-kilpailussakaan ei riitä aina voittoon, jos tulee tietynlaista pelitapaa noudattava pelaaja omistaa tietynlaiset ominaisuudet pelata eli neutralisoida syöttö ja juosta pallon perässä ja laittaa spesifiä palloa peliin ja vaikka vastustajan x pelitapa hyökkäävä pelitapa ei aiheuttaisi näennäisesti mitään vaaraa, mutta löytyy ne riittävät työkalut ottaa yksittäinen kova voitto rankingillisesti vyölle, vaikka montaa muuta vastaan se sama esitys ei riittäisi mihinkään tai kapasiteetti muokkaamaan pelitapaa sellaiseksi, jotta olisi varteenotettava haastaamaan muita kovia nimiä ko. “nobody” pelaajalla.
Tällöin Oton tekemisen laatu näyttäytyy enemmän (hyvä/huono) ATP/ITF -välillä kuin itse olisi tekeminen ATP:n ja CH:n välillä, siis hyvän ja heikon päivän väli. Osaa siitä johtuu puuttellisesta asenteesta (ei optimaalinen pelipäivä)+ yksittäisissä matseissa huolimattomuusvirheitä, jotka antaa uskoa vastustajille voittaa ottelun olemalla matsissa jopa itse pelillisesti “köysissä” sekä jalkatyön/liikkumisen tason droppaaminen, jonka taitaa aika säädyllisesti heidän keskinkertaisena pelipäivänä suht. iso massa ammattilaispelaajista.
Tästä tullaan myös siihen, että karsinnoissa on voitettava 2 matsia ja niihin on löydyttävät ne tietyt palikat henkisellä puolella antaa itsestään voittaakseen ja suoriutumaan ottelustaan riittävän puhtaalla esityksellä mitään hokkus pokkus temppuja yrittämättä ja olla valmis suoriutumaan tietynlaisista vastoinkäymisistä ottelun sisällä eteen tullessa, vaikka itsessään karsintaturnaus on hyvin mitättömän tuntuinen vs pääsarjaottelut, johon helpommin laittaa effortia pöytään jo itsessään helpommin, kun panokset kasvavat. Suosikin asemassa pelaaminen on maailmansa pelata itsessään, miten kykenee hallitsemaan kokonaisuuden sen rakentaminen itsessään luo paremmat pohjat luoda pelille tasaisuutta.
Oton Syöttötyöskentelyn puolella focuksen puuttuminen silmiinpistävää vähän niin kuin “pakkopullamainen fiilis” pelata vaan läpi omat syöttövuorot, varsinkin jos tulee aavistuksen heikompi päivä. Sen sijaan palautuspelaaminen huomaa maistuvan enemmän lähtökohtaisesti heikoissakin otteluissa paremmin. Tietysti monelle luontaista on palautuspeleissä antaa mennä 40-0 tilanteessa, mutta parhaista parhaimmat antavat niillekin jonkinlaista painoarvoa yrittää tuolta nousua, mutta ei voi siitä sen suureemmin kritisoida Ottoa, kyllä palautustyöskentelyssä pelillinen idea paremmin on hallussa isossa kuvassa kuin syöttöpuolella.
Syötössä oikeastaan monet huolimattomuudet johtuu useimmiten hiukan puolivillaisesta valmistautumisesta+sellaisten peruslyöntiralleissa dominoivan pelaajan asetelmasta avopaikkojen missauksiin, joita hyvin harvalta top 100 -pelaajalta näkee niin paljoa.
Avainsanana olisi pyrkimys karsia pelistä kaikki mahdollinen ns. turha “röpelö” pois pelistä, joista tulee aivan halpoja syötönmenetyksiä (saa näyttämään oman syöttöpelaamisen mainetta heikommalta+näkyy myös tilastotiedoissa nämä asiat, kun aina analysoidaan yksittäistä heikkoa matsia voitettujen prosenttien heikoutta esim. ykkössyötöllä).
Kääntöpuolena Oton touhussa on sitten nykytilanteesa, kun homma toimii niin voi hyvin voittaa kovia nimiä ja kantaa parhaimmassa tapauksessa hyvin pitkälle yksittäisessä kisassa, se tosin ei kanna viikosta toiseen samalla tavalla, ennen kuin tulee edistystä muilla osa-alueilla josta se jää enemmän kiinni eli jalkatyö, liikkuminen ja asennepuoli+yläkierrepelaaminen muutama mainitakseni.
Ennenpitkää, jos muutosta ei tapahdu isommin, niin Oton otteluiden painotus tulee olemaan väistämättä pitkässä juoksussa valtaosaisesti hyvä/huono pelipäiviä painotteisesti ei niinkään välimallin suorituksia nimeksikään, toisin kuin monella muulla. Se tulee olemaan varmaan jossain näillä nurkilla este, nousta sijoituksissa ylöspäin rankingissa ellei tulee sitä yksittäistä kovaa suoritetta isossa kisassa, joka antaa tietylle aikavälille sopivan liikkumatilan pisteelisesti…vaikkakin siellä on olemassa hyvät pohjat lyöntien puolesta pärjätä ihan ATP-tasolla melkein kenelle tahansa tälläisenä parhaana päivänä, pl. ihan top -10 tason pelaajat, jotka ei taatusti jätä otteluissa kiveäkään kääntämättä erilaisten ratkaisumallien löytymiseen.
Monille tasaisille suorittajille nuo ATP-karsinnat on sellaisia matseja, joissa ns. “oma perustekeminen” jota pystyvät tuottamaan menee paremmalla varmuudella karsinnat läpi/antaa mahdollisuuden LL-paikkoihin huomattavasti useammin, mutta näiden pelaajien tapauksessa se ei vaan riitä ATP-pääsarjoissa usein kuin max 1/2 voittoon, kun tulee pelilliset realiteetit vastaan, jolla kykenisivät horjuttamaan tietyn tason vastustajia juuri nimeksikään+loppuu aito usko voittaa näitä ns. isompia nimiä, vaikka tulisi isoissa ottelussa heille hyviä paikkoja päästä mukaan.
Myöskin nuo tasaiset suorittajat onnistuvat usein saamaan itsestään ATP-karsintatilanteissa enemmän itsestään irti fyysisellä+henkisellä puolella kokonaisuudessaan kuin sellaiset hyvän ATP-potentiaalin omaavat pelaajat pääsääntöisesti, joille karsintatilanteet ovat vain enemmän “välietappeja” jotka pitäisi vaan hoitaa mahdollisimman helpolla alta. Eivätkä saa yksinkertaisesti samalla tavalla ulosmitattua kuin esim. jotkut Jozef Kovalik -kaltaiset pelaajat.
