Yllättäisikö Virtanen meidät kaikki ja karsisi Miamin pääsarjaan sisään?! Viimevuonna pirteetä tekemistä, mutta sitten stopparit Bautista-Aguttia vastaan vesitti jatkopaikan. Nyt olis tälläselle onnistumiselle mainio paikka!
1 tykkäys
Miamin karsinnat viime vuonna suoranainen Virtas-special, ainakin avausmatsin osalta. Jos ei ollut laadun puolesta hurraamista, viihdettä ja jännitystä riitti senkin edestä.
Rodionovia vastaan hävittiin avauserä, kakkoserässä 5-5 Oton syöttäessä Rodionovilla kaks matsipalloa 15-40-tilanteessa, siitä Virtanen selvisi. Perään tb, oltiin perässä 1-5 ja neljä matsipalloa yhteensä piti pelastella lisää kunnes saatiin eräpallo ja homma kotiin . Kolmoserässä meni tilastot ja tulostaulut aivan juntturaan, erä aloitettiin Rodionovin syötöllä vaikka piti olla Virtasen syöttögeimi. En tiedä sitten mikä oikosulku, ettei pelaajat eikä tuomari huomanneet virhettä ajoissa. No se erä kuitenkin selkeästi Otolle 6-2
Bautista Agutia vastaan taisi alkaa stopparikeskustelu tuon ottelun jälkeen, sieltä tuli näitä virityksiä liukuhihnalta ja Ottoa pystyi lukemaan kuin avointa kirjaa. Jäi uran ensimmäinen tonnipääsarja yhden erän päähän, kyllä siinä olis espanjalainen ollut kaadettavissa vähän laadukkaammalla pelitasolla.
3 tykkäystä
Toivottavasti näin. Viime viikon CH-175 esitys ei tosin ollut kovin lupauksia herättävä.
Sitten pitää ottaa huomioon Oton record on 0-20 ATP -karsintojen läpäisyissä (pl. GS-karsinnat). Noista otteluista kymmenessä on päästy karsintojen ratkaisukierrokselle (Q2) ja vain tuo RBA -ottelu viimevuodelta on ainut noista kymmenestä matsista, joka mennyt ylipäätänsä päätöserään. Olisi korkea aika saada tuo heikko karsintaputki poikki ATP-tasolla.
Tuossa vielä muutamia poimintoja, joilla myös aika synkkiä lukuja karsintojen osalta:
Kimmer Coppejansin record on 1-22 ATP-karsintojen läpäisy sekä 4-27 record GS-karsinnat läpäisy.
Renzo Olivolla vastaavasti GS -tasolla löytyy 1-24 record karsinnoista läpäisy (18 DNQ -streak).
Sen lisäksi mainintana Andrea Pellegrinolla on 1-19 record ATP-karsinnat+0-13 record GS-karsinnat läpäisy (kokonaisuus 28 DNQ -streak).
Zsombor Pirosilla 0-12 record ATP-karsinnat läpäisy ja 0-11 record GS-karsinnat läpäisy.
4 tykkäystä
Se on tyly tilasto, ei tuota vaan voi millään tapaa valkopestä tai löytää tuosta recordista mitään positiivista. Harvassa muutenkin sellaiset ATP-karsinnat olleet, missä vastustajat olisi ollut ylitsepääsemättömiä. Ehkä Popyrin Queensissä oli liian kova pala Otolle, mut muuten siellä tuntuu et isoin osa tappioista johtunut huonosta pelistä enemmänkin kuin vastustajan erinomaisuudesta.
2 tykkäystä
Joo melkeinpä voi sanoa, että on helposti alle yhden käden sormilla laskettavissa sellaiset karsintamatsit, joissa on pelannut paremmin kuin keskimäärin pääsarjaotteluissa. Tullut vuosien varrella katsottua kuitenkin lähes kaikki karsintamatsit muutamaa yksittäistä lukuunottamatta aikataulusyistä. Tässä yhteydessä puhun ATP-karsinnoista, en niinkään GS-karsinnoista, joissa on kyllä pelannut ihan kilpailukykyisesti, vaikka huonojakin otteita tullut sekaan niissäkin.
Ei vissiin näy missään Oton karsintamatsi.
Veikkaus-TV:ssä meneillään.
Siellähän se juu pyörii, löytynee joltain toisiltakin betsisaiteilta. Kentän kamera asennettu näppärästi, jos striimin keskelle vetäis poikkiviivan vaakatasoon niin itse kenttä alkaa suurinpiirtein siitä. Loput kameran kuvakentästä on tyhjää tilaa takarajan takana.
Laitetaas nyt ihan suoraan tänne Virtasen ketjuun.
Jos katsotaan Oton tuloskunnon kehitystä viimeisen reilun kolmen kauden osalta, niin kokonaiskuvassa sinne mahtuu puolentusinaa lyhyttä pätkää, jossa peli on kulkenut.
Kaudella 2022 Surbitonin ja Nottinghamin ruohokisat, sekä Bergamon kisavoitto ja siihen perään Roannen kvartsi.
Kaudella 2023 alkuvuodesta Lugano-Biel-Lille ja sitten Splitin DC.
Kaudella 2024 alkuvuodesta Pau-Lille-Lugano, kesällä Wimbledon ja US Open, loppukaudesta Brestin kisa.
Nuo muutamat kevään ja syksyn hallikisat on oikeastaan ainut syy että rankin pysynyt pinnalla, mutta pari suonenvetoa GS-karsinnoissa ei lopulta vaan kovin pitkälle kanna. Siirtyminen ATP-tasolle ei meinaa luonnistua oikein millään ja vaikka kokonaisuudessa kehitystä on jonkin verran tapahtunut, niin herää kysymys että onko kuinka paljon korkeammalle lopulta niitä eväitä? Onko haasteena kenties se että selkäongelmat haittaa päivittäistä tekemistä, vai pitäisikö valmennuksellisesti kokeilla jotain muuta?
Virtasella on kuitenkin taustatiimissä useampikin kaveri, joten siellä ollaan pian tilanteessa, että pitää alkaa keventämää kustannusrakennetta jos tulosta ei ala tulemaan.
1 tykkäys
Sitähän se on kaudesta toiseen. Kulkee, ei kulje, kulkee ei kulje. Pisteitä jos tulee niin se on joko roposia tai sitten kerralla isompi potti.
Koko Oton ranking on riippuvainen siitä paljonko se saa isoja tolppia, montako Challengeria se onnistuu vuodessa voittamaan. Ja jos käy kylmät eli niitä huipputuloksia ei tule niin kylmää kyytiä tarjolla myös rankingeissa. Ja nyt tässä on kylmää kyytiä menossa, kahtena edelliskautena alkukausi on tuottanut muutaman kisavoiton, tänä vuonna jäätiin nuolemaan näppejä.
Tässähän on voinut pohtia skenaariota missä antaa vuoristoradan jatkua, jos niitä huippuviikkoja saisi vielä nykyistä enemmän kauden sisälle. Mut jotenkin se on vähän yltiöpositiivinen ajattelutapa koska ei tuolla yksikään kisavoitto ilmaiseksi tule eikä vaan voi luottaa siihen, että Otto saa kuumia vaiheita useita samaan kauteen.
Vaikea sanoa mihin tämä ura johtaa. Onko se sitten tuossa 100-150 välillä pyörimistä hamaan tappiin, teoriassa nykymeno sellaiseen riittää. Vai tuleeko sieltä vielä joskus merkittävä tasonosto ja päästään ATP-pelaajan titteliin kiinni, kyllä se nyt taas tässä kohtaa kuulostaa aika kaukaiselta haaveelta. Valitettavasti myös se GS-pääsarjaraja nyt näyttää karkaavan tulevien slämien suhteen.
Jotain varmaan tarttis nyt tehdä niin, alkukausi ollut umpisurkea joskin me ei ihan tarkasti tiedetä, onko siellä terveyshaasteet kuinka isosti olleet sotkemassa. Sotki kyllä kauden startin, mut meinaan näitä kisoja mitä on tällä kaudella pelannut.
Oton pelissä ei ole kyllä mitään merkittävää edistysaskelta tapahtunut tänä vuonna, luvalla sanoen en osaa nimetä yhtään osa-aluetta, jossa olisi edes marginaalista parannusta syntynyt…Tottakai terveyshaasteet off-seasonilla ei voi olla täysin näkymättä tekemisessä, varsinkin käynyt esille tekemisen tasossa mitä pidemmälle matsit etenee, eikä sitä edesauta jatkuvat tappiot.
Siihen ottaa huomioon, kun pyörii isommissa ympyröissä nimi tulee enemmän esille, niin on enemmän myös ns. “maalitauluna”. Sitäkään ei pidä unohtaa, että uusia ikäluokkia tulee kovalla vauhdilla kohti kärkeä esim. tämä 05 -syntynyt Blockx on junnuissa menestynyt…hiukan tällä hetkellä Ottoa alemmaksi rankattu, mutta rehellisyyden nimissä todettava että on huomattavasti monipuolisempi pelaaja kuin Otto, vaikka hänelläkin vielä on työmaata.
Nykytenniksen vaatimukset eivät myöskään ei ole Oton pelityylin kannalta kovin suotuisat, joka elää nopeista peliolosuhteista ja siihen vielä päälle raskaammat pallot pääsääntöisesti. Tietysti varmaan herää kysymys kannattaisiko jossain kohdin harkita mailanvaihtoa, mutta sitä tuskin ei kannata vielä toteuttaa, kun pelin kannalta oleellisia osa-alueita on niin heikossa jamassa. Sitten, kun nämä olisi saatu ratkaistua paremmin konkretian tasolla pelillisesti, niin voisi olla harkinnanarvoista kokeilla jtn. uutta mailaa.
Tällä hetkellä tulee sellainen fiilis, että Otto on vähän niin kuin köyhän miehen “Kyrgios” tai “Bublik”, jolle ei vaan nykyhetkessä ole tilausta top 100:ssa ilman muutoksia parempaan. Tuossa pohdiskelin, että ei oikein top 100:sta löydy vaan etsimällä oikein ketään, jolla olisi yhtä heikko tai heikompi jalkatyön laatu kuin Otolla ja nekin on selvästi alle yhden käden sormilla laskettavissa.
1 tykkäys
Oton stopparit on kyl parempia. Mutta jotenkin kesyä on pelaaminen. Palloralleissa harvoin Otto ottaa aloitetta ja lopulta vastustaja ottaa aloitteen Oton kesystä ja lyhyehköstä lyönnistä.
Omasta mielestä Otto on tässä viimeisen reilun vuoden aikana kehittynyt hieman henkisellä puolella, mutta seinä näyttää tulleen hieman vastaan pelillisillä osa-alueilla, joka on johtanut itseluottamuksen katoamiseen.
Valmentajana Jan de Witt vaikuttaa itselle sellaiselta kurinpitäjä tyypiltä ennemmin kuin taktikolta tai tekniikkapuolen erityisosaajalta. De Witin valmentaessa Aslan Karatsevia (2022 Sydney → 2022 RG), meni hänen pelinsä aivan sekaisin ja muistaakseni joku kutsui sitä osuvasti tuona aikana lukutaidottomaksi, jolla voisi usein myös luonnehtia Oton peliä. @TennisAce kommentti Otosta otteluseurantaketjussa sopi täydellisesti myös tuohon Karatsevin vaiheeseen:
Sellainen fiilis myös, että puuttuu kokonaisvaltainen ymmärrys yksittäisen pisteen dynamiikasta…tai ei ainakaan löydy kykyä sopeutua hyvin erilaisiin tai muutoksiin yksittäisen pisteen sisällä.
Sinänsä myös huolestuttavaa, jos mietteeni de Witin valmennustyylistä osuu oikeaan ja ‘kurinpitäjän’ opissa Oton jalkatyö ja muu fyysinen tekeminen ei ota kehittyäkseen.
3 tykkäystä
Tilastollisesti jos katsoo Oton kautta:
Miami: Karsinnan 1.kierroksella tappio
Cap Cana: 1.kierroksella tappio
Dubai: Karsinnan 2.kierroksella tappio
Doha: Karsinnan 2.kierroksella tappio, LL pääsarjaan ja 1.kierroksella tappio
Marseille: 2.kierroksella tappio
Quimper: 1.kierroksella tappio
AO: 1.kierroksella tappio
Häviöitä 8
Voittoja 3
Game tasapaino -38
Erät 10-19
Ässiä 69 (ka. 8/ottelu)
1.syötöllä voitetut pisteet 69%
2.syötöllä voitetut pisteet 46%
Pidetyt syöttövuorot 100/130 77%
Murrot 24 (ka. 2/ottelu)
Murtopisteen hyödyntäminen 22/47 47%
Murtomahdollisuuksia ka. 4/ottelu
Murtopisteen pelastaminen 44/75 58%
Murtopalloja vastustajalle ka. 7/ottelu
Hävittyjen matsien vastustajan ranking ka: 128.
2 tykkäystä
Sinänsä jännä juttu, että kaksi hyvin erilaista näkemystä valmennusyhteistyöstä Karatsevin ja Basilashvilin osalta, kun De Witt oli puikoissa molemmilla aikanaan. Molemmat operoivat jossain määrin samanlaisella vyöhykkeellä kuin Otto.
Otto tosin näistä ehkä kaikkein passiivisin pelaajatyyppinä kokonaisuudessaan, joka hakeutuu myös rajallisesti näihin neutraaleihin palloralleihin ilman ratkaisukeskeisyyttä (enemmän palautustyöskentelyssä toisin kuin kaksi jälkimmäistä menevät enemmän kovemman hyökkäyksellä lähes joka pisteeseen). Otolla toki isompi syöttö kuin näillä kahdella, mutta ailahteleva.
1 tykkäys
On kyllä, Basilashvilin parhaat ajat ajoittuivat nimenomaan aikaan de Witin kanssa. Olen tätä hieman aiemminkin pohtinut ja tullut siihen lopputulokseen, että Basilashvililtä puuttui perusasiat ja sellainen tasaisuus mm. harjoitusolosuhteiden, yöpymisten (nukkui nuorena usein autossa tai teltassa turnausten lähellä) ja ehkä myös treenirutiinin kannalta, joiden kanssa de Witt pystyi auttamaan riittävästi. Tarvetta tekniselle tai taktiselle puolelle ei ollut niin rajusti.
Karatsev ja Otto tarvitsevat mielestäni enemmän, jotta pystyvät pelaamaan kisoissa kovalla itseluottamuksella.
2 tykkäystä
Ehkä tän voi tiiviistää, että tilastomaailmassa ollaan melkein joka sektorilla viime kauden keskiarvoja perässä. Eikä ihmekään kun kauden voittoprosentti 25.
Ykkössyöttöprosentti on jotain kymmenyksiä viime kautta korkeammalla mut ei paljoa lämmitä kun ykkösillä on voitettu 4% viime kautta vähemmän. Ässäprosenttikin 3% alhaisempi kuin viime kauden keskiarvo
Kaksi jälkimmäistä ovat prime vireessä kovia kenelle tahansa yksittäisessä ottelussa, joka on tällöin mitä upeinta seurattavaa…mutta sitten vastapainoksi on luvassa niin epäsäännöllistä tuloksentekoa, kun pelissä ei ole liikaa sijaa kompromisseille. Mielestäni kuitenkin Otolla on kyllä kyvykkyyksiä on työkalut saavuttaa enemmän tasaisuutta otteisiin, aika näyttää realisitoituuko tuo koskaan tai ylipäätänsä edes yksittäisten kovien piikkitulosten muodossa, kuten Karatsevilla AO:n semi, Dubain ATP-500 voitto sekä Belgradin ATP-250 kisaviikko, vaikka ei tuonut titteliä lopulta. Karatsevin ikuisuusongelma oli, että pelityylin seurauksena oli hankaluuksissa kovasyöttöisiä pelaajia vastaan.
1 tykkäys
Samaa mieltä että Otolla olisi työkalut tasaisempaan tekemiseen, toki tämä tuntuu nojaavan liikaa syötön toimivuuteen, eikä se ykkössyöttö ole tässä vuosien varrella alkanut löytämään yhtään sen paremmin ruutuun kuin aiemminkaan, niin tuossa tilanteessa voisi olla apua valmentajamuutoksesta.
Oton tulokset kuitenkin tulevat samalla tyylillä kuin edellämainittujen tulokset, eli yleensä ensimmäisellä tai viimeistään toisella kierroksella ulos tai sitten päätyyn asti. Otolla ovat kyllä nämä piikit ajottautuneet puhtaasti hallikisoihin (6-0 CH finaalit) ja olen mielessäni yrittänyt leimata Otosta puhdasta hallipelaajaa, mutta Grand Slam -tasolla pl. AO Otto on kuitenkin näyttänyt hyviä otteita ulkonakin. Hämmentävää.
Tämänhetkisen tilanteen kääntämiseksi näkisin tärkeimmäksi asiaksi tiputtaa turnausten tasoa, ei tässä ATP-karsintojen kiertämisessä ole päätä eikä häntää. Tai ehkä häntänä pienet lisätienestit hetkellisesti. Matseja, voittoja, pidempiä viikkoja ja itseluottamusta on pakko saada alle.
1 tykkäys
Otolla ei ole oikein koskaan tuo ennakkosuosikin asemassa pelaaminen luonnistunut eikä nuo karsinnat, korostuen alkukierrokset. Siitä en tiedä, miten suuri painoarvo sillä että miten perusteellisesti on onnistuttu scouttamaan vähän heikommin rankatut vastustajat ja kuinka kunnianhimoisesti noihin matseihin on onnistuttu latautumaan omanlaisena haasteena.
Sen sijaan altavastaajana pelaaminen ja GS-kisojen pääsarjat on ollut selvästi enemmän Oton juttu. Halleissa on ehkä Oton kannalta enemmän tasaisuuden tae, kun ei tarvitse niin paljoa ympärillä olevia olosuhteita, jotka aiheuttavat pelissä epävakautta. Toki ei se vielä noissakaan olosuhteissa ole mikään tehtaantakuu tuloksenteon kannalta.
Ykkössyötön riippuvuus Otolla nojautuu juuri pitkälti siihen vaihtoehtojen rajallisuuteen mitä tekee pallolla…Usein se on ennalta-arvattavaa paukuttamista ja vastustajilla menee tietty aikajänne päästä siihen rytmiin, jos siis Otto on pelipäällä…Sitten vastaavasti Otto ryhtyy sekoittamaan pelaamistaan, jolloin aika patenttiratkaisu on stopparit ja nykyään enimmäkseen verkollenousut, joissa ei ole sitä rutiinia tai sellaista itsevarmuutta, ellei melkein saa suurinpiirtein ihan päivänselviä rutiinipalloja, mutta hankaluudet alkaa jos vaaditaan extravolley/stopparin jälkeinen jatkolyönti.
Nämä ovat kaikkea muuta kuin itsestäänselvyyksiä ja asemointi noissa tilanteissa ei oikein vakuuta ja enemmän seisoskeleva fiilis noissa tilanteissa ja täten jäädään helposti noissa tilanteissa alakynteen (selvää hyödyntämätöntä potentiaalia pelissä). Sen lisäksi liialliset viiveet (epärytmiset pallot) on myrkkyä Otolle pisteen sisällä enimmäkseen koskien takakentän rallit, menee vähän niin kuin sormi suuhun noissa tilanteissa ja jää liikaa aika miettiä oikein tekee ko. pallolla ja liian usein ratkaisut on täysin vääriä ja monet virheet kertaantuvat tätä kautta.
Myöskin yksi kipukohta on se, että jos tulee keskikentän pallo niin ei oikein löydy kykyä niitata tuollaisia palloja pois kuljeksimasta terävämmällä liikkellä tai jos tuo ei riitä, niin ei ole kykyä perääntyä tilanteesta enää pois takaisin takaviivalle liikkuen takaviiston olla valmiutta jatkamaan pistettä pidempään, vaikka olisi tuohon vielä aikaa vaan monesti lopputulema on hätäinen ratkaisu ja pois tilanteesta äkkiä. Noissa tilanteissa esim. korostuu ATP-tasoon vaadittava jalkatyön aste, kaivaa hyvin vaikeita palloja esim. hyvin vaikeista asennoista. Tietysti kaikkein ideaaleinta olisi, jos saisi niitattua nuo keskikentän pallot lähes joka kerta virheittä, pelityyli on kuitenkin hyökkäävä.
Palautustyöskentelyssä Otolla on selvästi paremmin hallussa idea ja kokonaisuus, mitä haluaa pääsääntöisesti toteuttaa. Murtoa jahdatessa luotetaan selvästi pallovarmuuteen ja haetaan sellaista neutraalia asetelmaa ja katsotaan kumpi tekee virheen ja harkiten mihin palloon hyökätään, jonka seurausvaikutus voi olla se että hintaa sitten maksetaan omien syöttöjen takkuisuudessa, kun rasitetta on pohjilla eikä pystytä aivan ideaalilla tavalla toteuttamaan omaa haluamaa pelisuunnitelmaa.
8 tykkäystä