Loukkaantumiset on tietysti ikävä asia ja tätä kautta saattaa jäädä joitain asioita urallaan ulosmittaamatta, jos ei esim. täysin toivu niistä kokonaisvaltaisesti ja vaikuttaa päivittäiseen tekemiseen.
Oton osalta tuon alkukauden haasteet konkretisoitui ilmiselvästi siten, että näki selvästi noiden striimien välityksellä ensimmäiset 3kk ainakin, miten raskaasti puuskutti kentällä jo sellaisten suht. maltillisten pisteiden jälkeen, jos oli vähäänkään silmät auki otteluiden aikana. Siihen väliin toki mahtui yksi mahtava voitto Kordasta, joka oli tuolloin kova päänahka mutta tuossa oli huomionarvoista se, että tuo oli halliottelu ja Oton syöttö toimi kuin unelma sekä Kordalla oli jo ilmeisesti vammantynkää tuossa lähiaikoina jo (reisi?) ja oli kyllä telakalla pitkään.
Sitten Otto ei vaan onnistunut noissa ulkokovien kisoissa korostuen Aasia, jonka kosteuspuolen haasteet ovat luultavasti se pahin kompastuskivi, joka tuota taustaa vasten ei yllätä tappioiden tulemista ja muutenkin Otolla aina tuolla päin homma tökkinyt.
Sitten Cap Cana oli kiistatta täysi mahalasku ensimmäisen erän jäljiltä, tuossa oli selvästi pelihuumorin kanssa hakemista ja tuon luokittelen puhtaasti kauden suurimmaksi mahalaskuksi ja kauden kuvassa näitä esityksiä nähtiin koko kauden aikana huomattavasti vähemmän Otolta kuin aikaisemmin.
Massakausi vastaavasti oli voittojen osalta hyvin kaksijakoinen, mutta mielestäni pelillisesti rohkaiseva moniin muihin kausiin nähden ja siinä oli jo merkkejä paremmasta, vaikka alusta sinällään tuskin Oton suosikkeja esim. vrt. ruohoon/halliin. Massalla Otto pelasi säännöllisesti monissa turnauksissa tiukkoja kolmieräisiä matseja ja sai sieltä täältä yksittäisiä voittoja. Mielestäni tällä luotiin jo hyviä pohjia ruohokautta silmällä pitäen. Enkä poissulkisi tulevaisuudessa myöskään massalla pärjäämisen edellytyksiä pois. Ei tietenkään koskaan tule olemaan Oton paras alusta, mutta mielestäni ihan kyvykäs ottamaan hyviä voittoja, kuten Medjedovic ja Altmaier.
Ruoholla alkoi homma hyvin CH-kisavoitolla pelaamalla huipputennistä ja sitten kävi ikävästi…Tuolla oli seurauksena pidempi poissaolo, joka näkyi väistämättä pelirutiinin katoamisena ja tappiona tylysti Manacorin CH-kisassa kauden toiseksi surkeimmalla esityksellä Hamish Stewartille, jossa voisi sanoa että peli ei ollut paljoa parempaa kuin McCabe ottelussa Cap Canassa, tosin tähän sanoisin suurimman syyn olleen puhdas hyytyminen sääolosuhteisiin, taisi olla lämpötilat ottelussa reilusti päälle +30c, joka on ollut viimevuosina täyttä myrkkyä Otolle ja vielä tuon loukkaantumistauon jäljiltä ei ainakaan helpottava tekijä.
Tämän perään erittäin tukkoinen US Open, jossa karsinnoissa hädintuskin rumasti otettu voitto Willwerthistä ja suht. odotettu tappio Riedille, vaikka Riedin tulostaso tuohon asti oli vaihteleva.
Sen jälkeen Otto kävi pelaamassa Istanbul CH-kisan, tuolla kävi ottamassa avauskierroksella selkeän voiton rapakuntoisesta Kotovista myrskytuulessa…murskavoitosta huolimatta ottelu ei ollut Otolle kovin mestarinäytös, sen taakse piiloutui niin paljon puutteita. Näitä ei vaan heikolla itseluottamuksella varustettu Kotov kyennyt millään tavoin tuomaan esille, kunnes toisella kierroksella Stefanos Sakellaridis pystyi paremmin tähän tehtävään ja lopulta Otto taisi lopettaa matsinsa selkävaivoihin, joilla oli sitten lopulta vaikutuksensa myös DC -otteluun Vasilevia vastaan.
Sen jälkeen Otto vetäytyi tauolle ja skippasi Aasian kiertueen, joka ei ole ollut mikään kultakaivos urallaan, joka olikin syksyn kannalta ehkä viisain päätös. Tämän jälkeen kentälle tuli kuin uudestisyntynyt Otto, joka alkoi takoa parempaa jälkeä tutuissa halliympyröissä ja eikä ole toistaiseksi pelannut yhtään surkeata ottelua näinä kuluneina viikkoina, kun on ollut mukana…vaikkakin Brestin kisa päättyi avauskierrokseen, siinä täytyy vaan myöntää Taburin pelanneen niin mahtavan ottelun ettei vaan riittänyt tällä kertaa, kun ei ollut se ihan parhain päivä, kovasta taistelusta huolimatta. Bratislavan kisaan mahtui myös huippuotteluita kahdelle ensimmäiselle kierrokselle, kunnes taipuminen Blockxille puolivälierissä joka nosti lopulta pokaalin ilmaan Bratislavassa.
Lopullisena koontina sanoisin, että Otto on mennyt tänä vuonna eteenpäin viime vuodesta/viime vuosista, vaikka se ei ole aina välttämättä näyttäytynyt numeroina konkreettisesti…Kriiittisesti pitää edelleen katsoa tiettyjä osa-alueita Oton pelaamisen kannalta ja ehkä merkittävin asia, johon haluaisi näkevän parannusta on Euroopan ulkopuolisten kilpailujen parempi iskukyky+yleisesti ulkotenniksessä, korostuen ulkokovat joissa on ollut kroonista alisuoritumista. Tähän kyllä pitäisi löytyä kykyä, mutta näissä on selvästi jäänyt tulos ulosmittaamatta, sitä ei käy kiistäminen.