Oton kohdalla harkitsisin vakavasti käydä koittaa pelaamassa kaukokisoja CH:ssa, että saisi ulosmitattua paremmin omaa tulostasoaan. Mielestäni Otto on tällä hetkellä kypsempi pelaamaan näitä kisoja kuin esim. vuosi tai pari sitten urallaan, jolloin oli tekemisen laadussa aivan liikaa heittelyä. Samanlaista touhua kuin esim. Atmane toteutti eli pelaili paljon Aasiassa kilpailuja CH-urallaan eikä koittanut Euroopassa niin paljoa. Euroopassa kilpailu on äärimmäisen kovaa, kuten P-Amerikassa nykyään.
Uuden valmentajan palkkaaminen ei myöskään haittaisi, mielellään kv. puolelta.
Katseita siis kiinnittäisin enemmän jopa kisavalintoihin sekä valmennuspuoleen.
Wimbledonin cutoff on siis Rooman turnauksen jälkeisenä maanantaina. Osaako joku laittaa arvion siitä, kuinka paljon pisteitä Virtanen tarvitsee Ranskan CH-175:stä ja Roomasta yhteensä, jotta paikka pääsarjaan olisi lähes varma.
Otto muuten pelasi tosiaan Rooman hitaalla massalla viime vuonna vastoin kaikkia odotuksia hyvin, joten kai sielläkin olisi hyvällä arvalla mahdollisuus vähintään 2. kierrokselle. Tokalla kierroksella tuli vastaan silloin Musetti, eli arpa oli huono, kuten tällä kaudella kaikissa ATP-turnauksissa 1. kierroksella
“Vähintään toiselle kierrokselle” on aika paljon sanottu, vaikka kuinka olisi kaaviossa kaikki tähdet kohdillaan. Fakta kun taitaa edelleen olla se, että Virtanen ei ole uransa aikana ikinä edennyt pääkiertuetason kisoissa toista kierrosta pidemmälle.
Ei paljon parin kesän takaiset kunnialliset Paul-tappiot tai nykyinen “kypsempi peli” lämmitä, kun tulokset ovat junnanneet ties kuinka monta vuotta paikallaan. Jotain Virtasen pitäisi keksiä. En tiedä, mitä. Vaikka nyt valmentajan hommaamisesta voisi aloittaa. Aika monta vuotta on mennyt vähän kysymysmerkkinä sen kanssa, kuka valmentaa ja valmentaako kukaan.
Valmennuspuolella on varmasti kiviä kääntämättä ehdottomasti, tuolle puolelle odottaisi selkeää muutosta…Sen sijaan Oton pelaamisessa ja päiväkohtaisella vakaudella on parempia ennusmerkkejä tulevasta kuin aikaisempina vuosina, jolloin tuntui että koko homma oli hankittu top 100 sijoitus puhtaasti “tekohengittämällä”…Pelataan jtn. pelkkiä mukavuusalueen hallikisoja.
Nyt on luotu pohjia paremmin hankkia uskottavaa pisteidenkeruuta muualta kuin hallista/ruoholta. Sieltä täältä hankittu top 100 päänahkoja (4 kpl) tänä vuonna eikä yksikään hallista. Tältä kaudelta puuttuvat ne kunnon pistetulokset yksittäisistä kisoista. Tietysti myös täytyy olla pidempää terveenä, jotta saisi paremmin kaivettua potentiaalia esille eri osa-alueilla, liikaa ollut takapakkeja tällä sektorilla viimeisen vuoden ajan.
Tietysti on vielä runsaasti työmaata, jotta saisi sementoitua paikkansa pidempiaikaisemmin top 100:ssa ja vähän korkeammalla.
Vertailun vuoksi Otto nappasi vuonna 2024 top 100 päänahkoja 4+1 kpl tähän mennessä vuotta (1-4-kk), tuo yksi tulee DC -voitto-ottelu. Näistä voitoista kolme oli halliotteluja. Muutoin jääty joka vuosi alle 4:n top 100 voiton joka vuosi tähän ajankohtaan vuodesta. Ko. vuonna tuli loppuvuodesta ennätysranking 91.
Kahtena edellisvuotena (2025,2024) Otto napannut 7x top 100 voittoa per vuosi, jos lasketaan DC:t mukaan. Tänä vuonna siis 4x kasassa.
Otto kun vain saisi noi kikkailut pois ja asenteen kantamaan läpi matsin, niin top100 olisi paperia. Toki Droguet paransi avauserän jälkeen, mutta ne kikkailut nosti selän pystyyn ja pari erää olikin taas Ottoa - mistä ei tiedä mitä sieltä tulee missäkin tilanteessa.
Wimbledonin cutti täyttä utopiaa viimeistään tämän päivän nollapisteen myötä, herra ei ikinä ole kevään massoilta rikkonut edes 100 pisteen rajaa. Nyt käytännössä puolet massoista pelattu ja pitäis pariin kisaan tykittää 150 pojoa. Tai kolme siihen mahtuu jos pelaa ensi viikon, Rooman avausviikon ja Rooman kakkosviikolla. Teoriassa aina mahdollista, käytäntö on toinen juttu.
Kun huomioidaan, et ruohoilta on 150 pistettä puolustettavaa isomman loikan tekeminen vaatii sillä sesongilla todellista tuloskuntoa. Heitetään vaikka, että RG:n jälkeen satkuun jäisi 100 pistettä matkaa tarkoittaa se ruohokauden pistevaateeksi noin 250 jotta satanen aukeaisi. Se on todella paljon, siksi näistä loppumassoista olis syytä saada jotain kotiinviemisiksi.
Valitettavasti alkaa vähän hoppu tulemaan, että ainakaan tämän kauden slämirajoja saavutetaan yhtään kappaletta. Toki satanen hyvä tavoite myös loppukauteen ja se on sitten toinen tarina. Cutit 6 viikkoa ennen pääsarjaa vaan tekee sen, että nää kolme slämiä niiden deadline tulee eteen melko aikaisessa vaiheessa, tämän kauden osalta ollaan vähän pistekeräilyssä oltu myöhässä osittain tietysti Virtasen vajaan kisakalenterin ansiosta. Mut ei tää tilanne varmaan ihan täysin Ottoakaan tyydytä, vaikka ei kukaan nyt voi sanoa et kausi olisi aivan vihkoon mennyt.
Tämä osaa olla tulostaululla huonompi kausi kuin moni muu aikaisempi, kun katsotaan jälkeenpäin historiankirjoja rankingin puolesta…Tosin jos katsoo puhtaasti alkukauden tekemistä pelillisesti ja kokonaisuutena, niin tekeminen ollut mainetta parempaa.
No tietysti katsotaan viimeiset noin 60 % kaudesta, mitä se lopulta sisältää. Tähän uhkakuvaan vaan on olemassa aito mahdollisuus.
Oton tilasto tänä vuonna otteluissa toistaiseksi: (ei lasketa DC)
Näissä koontina 6-0/6-1 erävoitot/tappiot eivät ole pelanneet roolia juurikaan otteluissa
Sen sijaan 6-2/6-3 tilastot tappiollisia lievästi ja 6-4/7-5 menevät voittoisasti ja tb:t menevät tasan.
Sellainen ajatus Virtasen urasta vielä tuli ilmoille, kun kerran ilman ihmeitä alkaa taas Challenger-arki tulla tutuksi, kun ranking ei kohta enää pääkiertueen karsintapaikkoihin.
Jos käy onnellisesti ja mies hilaa itsensä jälleen takaisin kutittelemaan niitä top 100 -sijoituksia, niin voisiko siinä olla mitään ideaa, että Virtanen tällä kertaa ei heti ensimmäisen tilaisuuden tullen lähtisi karsimaan paikoista ties minne? Sehän on Virtaselle ollut tyypillistä, että Masters-karsinnat ja vastaavat kutsuvat hyvin herkästi. Eikä siinä mitään, huippu-urheilija varmasti itse haluaa haastaa itseään.
Joku Virtasen taustajoukoissa voisi kuitenkin yrittää laittaa tällaista ajatusta miehen päähän, että uran kannalta ei ole aina parasta hakea kovimpia mahdollisia kisoja. Virtasesta tuskin koskaan tulee tasaista suorittajaa pääkiertueella, vaan hyvää peliä seuraa usein kolme huonompaa, jos vähän kärjistää. Ongelmaksi se muodostuu, kun nykymenolla pitää aloitella pelit karsinnoista. Virtanen voisi takoa 250-kisoissakin parempaa tulosta, jos mies saisi pelata niitä vähän pidemmän pätkän, jotta se suonenvetokin osuisi kohdilleen. Luvassa olisi paljon avauskierrosten tappioita, mutta silloin tällöin voisi joku puolivälieräpaikkain irrota pienistä 250-kisoista, jos katsoo ruusunpunaisin lasein. Tuollainen meno voisi pitää miehen pisteidenkin osalta pääkiertueella.
Eli summauksena: Virtanen voisi koettaa tahkoa itsensä Challengereissa sen verran turvallisiin ranking-asetelmiin, että se antaisi sauman pidemmäksikin toviksi keskittyä ihan vain pääkiertuepeleihin, ja mielellään ihan suoraan pääkaaviosta. Jos Virtanen haluaa nostaa itsensä sinne 8-alkuisille sijoille, niin pisteiden keruun näkövinkkelistä Challengerit ovat mielestäni selvästi paras vaihtoehto. Toki tässä se taloudellinen puolikin varmaan sanelee arkea, että mies löytää itsensä heti niistä Masters-karsinnoista, kun vain ranking sen suo.
Otolla ollut aika paljon tapana juuri tehdä näin: Hakea kovia kisoja: ATP-karsintoja ja kisoja Euroopassa CH-kisoista (näissä on kova kilpailu).
Sitten on niitä pelaajia, jotka hakevat ns. vähän helpompaa reittiä pisteitä (näissä ei ole niin kovaa kilpailua ympärillä). Esimerkkeinä Australialaiset Walton, Schoolkate ja Duckworth, skippaavat suosiolla usein massakisoja ja hakevat pisteitä kaukomailta kovilta kentiltä (kaavion tasot paljon löysempiä vs Euroopan CH-kisat). Näiden ranking on sitten siellä 80-110 väliä pääsääntöisesti.
Kun katsoo Oton tilannetta, niin mielestäni ykkösprioriteetti jos haluaa uskottavan ATP-uran täytyy ehdottomasti pelata ulkokovilla ja kaikenlaisissa olosuhteissa, massa voi menetellä tappioiden minimointina ja sitten syömähampaat hallit/ruohot, joita ei pääkiertueella ole liiaksi. Tästä syystä ottaisin Oton kohdalla mallia näistä Australialaisista pelaajista, joita edellä luettelin.
Oton kohdalla mielestäni on kaksi valintaa pelillisesti: Joko jatkaa nykyisellä Oton brändin tennistä eli ei olla niin yltiöaggressiivisia kuin esim. 2/3 vuotta sitten, niin on mahdollista tehdä jonkinlaista tulosta viikosta toiseen, mutta kunnon piikit voi jäädä tulematta tuloksellisesti, nyt puhun siis ATP-kiertueen osalta.
Toinen vaihtoehto palata 2/3 vuoden takaiseen aggressiivisempaan modeen, jolloin piikkitulokset on mahdollisia mutta täytyy hyväksyä tällöin ettei tule koskaan tasaista suorittajaa kisasta toiseen, tällöin voi olla vaikeita hetkiä pidemmän aikaa uralla eikä ATP-paikka ole niin helpolla sementoitu vuodesta toiseen.
Se on sitten valintojen maailma kumpaa haluaa toteuttaa pitkässä juoksussa, näissä kummassakin on omat nurjat puolensa.
80 ranking on siinä mielessä tärkeä, että saisi Masters -pääsarjapaikkoja ja nykyään on isot Masters -kaaviot valtavirtaa (Vain Monte-Carlo/Pariisi ovat pienempiä kaavioita), joissa on mahdollisuudet paremmin avautua kaaviot ja minimissään saa sen +10p jokaisesta pääsarjasta, jolloin saa ilmaispisteitä kivan kasan kauden aikana, vaikka menisi Masters -pääsarja silloin tällöin vihkoon.
Ilman viime kesän loukkaantumista ja näitä pieniä muita vammoja sen jälkeen Virtanen saattaisi hyvinkin olla jo ATP-80 paikkeilla. Tänä vuonna peli on näyttänyt melkein kaikilla osa-alueilla paremmalta kuin koskaan, pl. ehkä liikkuminen, ja syöttökin on nyt varmempi, mutta Otolla oli todella heikko arpaonni kaikkien ATP-turnausten pääsarjassa. Monet on varmaan kärsimättömiä Virtasen tulosten suhteen, mutta tenniksessä tulokset eivät tule lineaarisesti pelillisen kehityksen myötä, vaan se realisoituu tuloksina joskus viiveellä tai yhtäkkiä yhdessä turnauksessa.
Pitkässä juoksussa näkisin silti, että Virtanen tarvitsee uuden valmentajan tuomaan suorittamiseen lisää tasaisuutta. Keskittymisen herpaantumisista ja syötönmurtojen lahjoittamisista pitää päästä eroon. Se on tällä hetkellä isompi jarru kehitykselle kuin mitkään pelilliset asiat, vaikka niissäkin on kehittämisen varaa.
Hyviä pointteja. Muistan Oton itse sanoneen, että asiaa käytiin läpi paljon jo Jan de Wittin kanssa. Omissa syöttövuoroissa 30sec-1minuutin huolimattomuus / hälläväliä jaksot maksavat ATP-tasolla murron ja sitä kautta erä on usein hävitty. Otolta tulee niitä edelleen liikaa, mutta ne ovat selvästi vähentyneet. Myös ensimmäisen kierroksen tankkaustappiot tai ihan hirvittävät esitykset ovat nykyään harvinaisia, joitakin eriä toki on antanut mennä jos 1-2 murtoa onnistunut vastustaja tekemään.
Olet ihan oikeassa. Ihan eri kaveri verrattuna kauteen -23 kun kävi paremmalla listasijoituksella ottamassa kuokkaan Monte-Carlon, Barcelonan, Madridin ja Rooman karsinnoissa. Sinänsä tuo listasijoitus vähän hämää, sillä vaikka ranking ei ole käytännössä noussut 3,5 kauteen niin pelillisesti joka kausi on nähty kehitystä ja nykyään mies on kuitenkin kilpailukykyinen kaikilla alustoilla. Matsin sisällä kun saisi pidettyä ajatuksen kasassa matsista toiseen, varsinkin omissa syöttövuoroissa, niin jossain kohtaa tulosta pitäisi kaiken järjen mukaan tulla…
Pitäisi nyt saada se riittävä suonenveto jossain kohtaa että pääsee kunnolla sisään pääkiertueelle. Helpottaisi kummasti kun ei tarvisi aina hinkata karsintoja.
Tämä on mielestäni erikoinen lähestymiskulma asiaan, kun sitä valmentajapestiä ovat hoitaneet sellaiset meritoituneet kaverit kuin Jan de Wit, Peter Carlsson, Pasi Virtanen, Jarkko Nieminen, Burghard Riehemann. Taisi siellä olla yksi entinen ruotsalaispelaajakin, joka valmensi noin 2 kk ja ensimmäisessä kisassa jossain Monastirin tyyppisessä paikassa tuli totaalinen tankkaus. Loppui se valmennussuhde siihen. Ehkä se syy on jossain muualla?
Koska pelaajaa ei voi laittaa vaihtoon, niin se on melkein pakko etsiä valmennuksen puolelle sellaista ratkaisua joka sopii Virtasen sielunmaisemaan. De Witt oli varmasti erinomainen valmentaja Jarkko Niemisen kaltaiselle työhevoselle, mutta Otto on aika eri puusta veistetty kun Jakke… Ja kyllähän Otto on myös kehittynyt tässä viimeisen muutaman kauden aikana, mutta vielä tarvittaisiin se viimeinen silaus, että mentaalinen puoli saadaan viritettyä ihan jiiriin.
En oikein tiedä mitä muutakaan vaihtoehtoa tässä tilanteessa on kuin katsastaa, että löytyisikö valmennukseen vielä hyvä ja toimiva paketti.
