Olipa antiklimaattinen viimeinen erä. Cobollin jaloista näytti puhti loppuvan, alkoi muistuttaa Agassin kävelyä. Cobolli pelasi välistä hyvin ja syötti fiksusti, mutta Zverev oli tasaisempi. Olen seurannut tennistä 20-luvulla sen verran vähän, ettei Zverevin pelityyli ole jäänyt oikein mieleen (eikä nykypelaajia muutenkaan oikein tahdo erottaa toisistaan), kämmen tuntui tänään erityisen hermostuneelta ja kovin hyvä syötönpalauttaja hän ei tunnu olevan. Matsi olisi ollut hänelle paljon helpompi jos olisi välistä pystynyt aggressiivisemmin palauttamaan. Mutta rysty on hyvä ja monipuolinen.
Ei mikään klassikkomatsi, muttei ne aina ole. Gaudio-Coria vuonna 2004 oli pelillisesti hyvin heikkotasoinen, mutta jäi mieleen jännittävänä ja dramaattisena tuhkimotarinana.
Saihan Cobolli hyvän huilin alle Arnaldin luovuttaessa mut Zverevillä noi matsiajat ennen finaalia ei päätä huimaa. Pisin matsi 3h7min ja hävisi kuudessa ensimmäisessä ottelussaan vaivaisen yhden erän, pelasi vain kaksi tb-erää. Ei siellä ole saksalaisella kerennyt edes hiki tulemaan kun paahtanut kaaviossa eespäin.
Cobolli eteni myös finaaliin melko vaivattomasti, kahdella erätappiolla ja vain Svajdaa vastaan neloskiekalla osoitti pientä heikkoutta kun hukkasi kolmoserässä tuplamurron ja hävisi vielä erän, nelosessakin sai tb:hen saakka puurtaa et matsi tuli kotiin ennen viidettä.
Jos näiden kahden turnauspolkuja analysoi, ehkä finaalissa oli tämän turnauksen kaksi tasaisinta pelaajaa. Siinä mielessä oikea kokoonpano tuonne saatiin, vähän harmi kyllä et vitoserä meni noin selvästi. Siinä kuitenkin neloserän ratkettua näytti, että tästä voisi tulla hyvä thrilleri mikä sitten lässähti aika vauhdilla tuplamurron myötä.
