Huh, aikamoinen taisteluvoitto kun hollantilainen syötti taiskan kolmannen tuplansa ja matsi pakettiin!
Mutta jumalauta mikä tuomari on kaivettu kisaan! Taiskaan mahtui kaksi aivan räikeää virhettä. Siinä ensimmäisessä tarkasteli jälkeä, joka oli oikeasti puoli metriä vasemmalla siitä kohdasta jota olisi pitänyt tarkastella. Se jälkimmäinen taas oli kymmenen senttiä pitkä, ja taas ihan väärää jälkeä tarkasteli. Onneksi ei tuohon lopulta ratkennut, olisi ollut melkoinen tyriminen.
Myös Eeron matsi käynnissä, Faria aloitti puhtaalla pidolla.
Ensimmäinen erä Farialle 3-6. Ja toisen erän alkuun portugalilainen murtaa. Taitaa olla nyt aika tekemätön paikka Eerolla, sen verran hyvin pelaa vastustaja.
Nyt Faria johtaa toista erää tuplamurrolla, joten tämä alkaa olla paketissa.
Ne kaksi tuplaa saattoi maksaa koko ottelun, koska nyt GMP:llä on momentum. Ei hyvältä näytä, koska GMP hallitsee myös takakentältä nyt.
Virtasen peli hajosi kyllä aika iloisesti ja vähän tyhjästä GMP käänsi toisen erän itselleen. Ehkä se on matsirutiinin puutetta, mutta älä syötä kahta tuplaa siinä kohtaa kun matsi pitäisi hoitaa kotiin…
Otolle tuntuu turhan usein olevan henkisesti vaikeaa pelata johtoasemassa.
Tuossa se näkyy itseluottamuksen puute, syöttäminen ei ole luotettava tiukassa paikassa ja monesti ykköset katoavat, vaikka sieltä yksittäisiä GMP ryösti ykkösiä. GMP alkaa löytämään rytmiä Oton lyöntien osalta, Oton pitäisi enemmän varioida vauhteja ja lyöntien pituuksia antaa uutta näkökulmaa, nyt liian ennalta-arvattavaa omissa syötöissä.
Otolle muutoinkin tulee tyylipuhtaita otteluita hyvin vähän, usein se kalkkiviivoilla kontrollissa oleva ottelu katoaa, vaikka saattaisikin joskus koota itsensä lopulta.
Oton rohkeus palkitaan murtopallossa ja muutoinkin teki oikeita asioita palautusvuorossa, pari pinnaa oli GMP:n hyvyyttä…1-0
Otolle helpompi pito, tosin GMP:n yläkierrerysty saanut Oton vetäytymään takapenkille…2-0
GMP:lle rutiinipito…2-1
Otolta pari stopparia hyvällä laadulla sekä verkollenousu oli tervetullut pitkästä aikaa…3-1
Otolle tarjottiin 4 murtopalloa, joista kolme peräkkäistä…Näistä kolme oli ihan ok suoritettu, mutta kolmas näistä kakkoseen kämmenpalautus verkkoon oli anteeksiantamaton virhe…3-2
Otolta paha romahdus 30-0 johdosta (puuttuu itseluottamus verkolta ja rutiinikämmen linjaan tarpeettomalla riskillä)…3-3.
Oton lyöntirytmi ihan hukassa, vaikkakin GMP:ltä ihan kelpo syöttöjä…3-4
Vähän parempaa syöttämistä Otolta…4-4
GMP:n korkeat pallot aiheuttavat isoja ongelmia Otolle ja GMP pitää…4-5
Otolta huonoa pelinlukua, heikko kämmenvirhe poikkikentän ja vaikeuksia korkeiden pallojen kanssa…4-6
GSM GMP 2-6 7-5 6-4
Että sellainen syöttövuoro sitten. Aika puhtaasti henkisen puolen juttuja nämä, pitäisi oikeasti palkata joku uusi valmentaja.
3-1 ja kaverin syötässä 0-40 tilanne vaihtuu alta aika yksikön 3-3. Pari Ottomaista lentolyöntiä ja tupla mahtui mukaan.
Nyt ranskalainen ensimmäistä kertaa ottelussa johtoon. Voi voi.
Matseja tarvisi saada vyölle, huomaa että nyt homma hajoaa aivan liian helposti käsiin.
Harvoin ylipäätään näkee tourilla pelaajia, joilla homma hajoaa käsiin yhtäkkiä niin helposti kuin Virtasella. Toki silloin, kun hänellä on itseluottamus kohdallaan, niin pystyy pelaamaan suht hyvin otteluiden läpi ilman notkahduksia.
Virtasella Winners/UE 36/26 ja voitti enemmän pisteitä… mutta tappio. En edes tiedä, mitä enää sanoa.
Oikeassa olet.
Tänään olisi pitänyt hoitaa suoraan kahdessa, mutta lopulta turpaan tuli. Tuo viimeinen Virtasen syöttövuoro oli sitä tasoa, että ei mitään saumaa enää kammeta taistelemaan matsivoitosta.
Paljon oli hyvää peli ja ihan eri energialla liikenteessä kuin viime viikolla. Mutta kun itseluottamusta ei ole, niin vaikea on voittaa. Vuodesta toiseenhan se on tätä Virtasen kanssa, peli on lopulta aikamoista vuoristorataa, jossa ne kohokohtia ja sellainen vakaa peli-ilme ei koskaan tunnu kestävän kovinkaan pitkään.
Tämä oli selvästi kauden ensimmäinen tappio korvienvälistä…Pelillisesti oli selvästi parempi, mutta aallonpohjat ei ole hyväksyttäviä tällä tasolla loputtomiin.
Nyt CH-175 recordi on 1W-8L, kahdeksan viimeistä tappioita.
Tuolla henkisen puolen suorittamisella on turhaa odottaa ruoholtakaan ihmeitä tällä kaudella.
Siihen nähden, mikä Virtasen kenttäpreesens on, niin pärjää yllättävänkin hyvin. Näyttää aina siltä, että kuhan tässä vähä kikkaillaan ja näytetään kuinka lyönti lähtee. Tennis on kuitenkin peli ja sitä peli-ilmettä ei vain ole.
Otto täyttää kuukauden päästä 25. Jos miettii niitä optimaalisia pelivuosia, niin vähiin alkaa käymään mahdollisuudet tehdä tulosta. Jostain on pakko saada kaivettua siihen peliin tasaisuutta, sekä suitsia pelistä kaikki, siis aivan kaikki turha kikkailu siinä kohtaa, kun pitää kliinisesti hoitaa omat syöttövuorot kotiin.
Kun elämässä kaikki on laitettu tämän yhden kortin varaan, eli taskussa on pelkkä peruskoulun päättötodistus, niin siellä taustoissa pitää ruveta miettimään pragmaattisempaa lähestymistapaa siihen, että miten saadaan uran seuraavat 3-4 kautta käytettyä.
Otolla ollut aina haasteita näiden aallonpohjien kanssa, suurin ero aiempaan on kuitenkin ottelun pitkäaikaisten dippien karsiminen (ei kuitenkaan kestäviä kärkitasolla), mutta itse peräänkuulluttaisin Oton kohdalla sitä pyyhkeellä käyntiä, eikä lähteä kiirehtimään seuraavaa pistettä ja kokonaisuuksia pohtia tiimin osalta.
Tästä käytin puheenvuoron hiljattain, tuntuu typerälle käydä joka pisteellä pyyhkeellä, mutta tuo on melkein pakko tehdä, jos haluaa kääntää kiviä aallonpohjien kitkemiseksi, vastustaja pysyy nopealla rytmillä pelissä hyvän vaiheen jälkeen, ei sellaista pitäisi ruokkia.
Näkee tourilla järjestään pelaajia, jotka käy pyyhkeellä heikon syöttövuoron aikana, sattumoisin tulee tulosta. Tuolla särjetään vastustajan rytmiä, jos hyvä vaihe menossa, pitää ottaa henkisesti happea pisteiden välillä ja koota ajatuksia, ajatus muutoin sumenee pahasti. Ei oikein voi kokonaisuutta rakentaa “streak” -pohjalle, se ei ole lopun päälle kestävä tapa ratkoa otteluita hyödyksi.
Huonointa tässä ottelussa oli kuitenkin virheiden laadut, mitä tuli ja nämä tulivat hyödyntämättömien paikkojen jälkeen palautusvuorossa, noista ei selvästi toivuttu, nämä on yleisiä tapahtumakulkuja jopa tourilla, mutta on fiksattavaa kokonaisuudessa Otolla.
Luulisin jossain uuden valmennuksen johdosssa, tuollainen toimintamalli ei käy päinsä, pitäisi olla ensimmäisiä korjausliikkeitä, tuo pisteisiin valmistautuminen huonoilla hetkillä.
Viimeistään 15-30 tilanteessa tulisi käydä pyyhkeellä, tärkeissä syöttövuoroissa jopa 0-15 tilanteessa. Johtoasemakaan syöttövuoron sisällä ei saa tarkoittaa pelin rytmin tarpeetonta nopeuttamista.
Kiertueella on melkein yhden käden sormilla laskettavissa pelaajat, jotka pelaa lyhyitä pisteen välejä…Päällimmäisenä tulee mieleen Rublev, Medvedev, Bublik, Blockx ja tietyin varauksin Struff, mitä tulee top 100 pelaajiin tällä hetkellä.
Olet oikeassa siinä, että rytmin rikkominen on perusoppeja, mutta pelkkä pyyhe on vain ulkoinen rutiini, eikä se korjaa asenneongelmaa. Oton kohdalla haaste ei näytä olevan hermokontrollin pettäminen, vaan pikemminkin apaattisuus.
Jos on jo luovuttanut, pyyhkeellä käynti on vain tyhjä ele, joka ei muuta lopputulosta. Ennemminkin pitäisi fiksata se, mitä siellä pään sisällä tapahtuu: löytyykö sieltä halua taistella?Työkalut ovat hyödyttömiä, jos käyttäjä on unessa ja pahoin pelkään, että nukkuminen jatkuu peliuran loppuun saakka.
Laitetaan ensimmäinen viesti Keskuskentälle, kun on sopivasti saanut todistaa Otto Virtanen -klassikkoa parin erän osalta.
Meikäläinen on siis ollut aika aktiivinen tenniskeskustelija FutisForum2-palstalla parikin vuosikymmentä, eikä ole ollut tarvetta ollut tulla tänne, kun keskustelu on ollut hyvin asiantuntevaa. Nyt se palsta meni nurin, mutta se on toinen tarina.
Mutta takaisin Ottoon:
Olin melkoinen fanipoika, kun nuori Otto tuli kartalle. Ja kukapa ei olisi ollut: Harvoin sitä Suomi-tennikseen syntyy pelaajia, joka voi voittaa geimin lyömällä pari ässää, yhden kämmenpommin ja sitten stopparin.
Viimeisinä vuosina on silti pitänyt riisua Otto-lasit silmiltä ja alkaa hyväksyä se, ettei miehestä taida tulla pääkiertuepelaajaa.
Jotenkin tämä Mpetshi Perricard -matsi on siitä oikea klassikkoesimerkki, eikä ottelun tai edes turnauksen lopputuloksella ole sen suhteen mitään väliä. Otto voi painella turnausvoittoon, mutta se ei silti muuta mitään.
Otto ei enää heittele mailoja toisille kentille tai laahustele luovuttaneena takaiskujen jälkeen niin kuin nuorempana, mutta yksi asia on ja pysyy: Paketti ei vain pysy kasassa koko ottelua. On kyse sitten syötön katoamisesta ratkaisupaikassa (Joka muuten osittain liittyy huonoon rytmiin syötössä), aivan älyttömästä aivopierulyönnistä tai totaalisesta jalkatyön lamaantumisessa jossain helpossa pallossa, niin jotain näistä joutuu todistamaan aivan usein liki jokaisen ottelun ratkaisupaikoissa. Pitkässä juoksussa, pääkiertuepaikkaa tavoitellessa, tuo touhu ei vain riitä.
Näin positiivisesti aloitin Keskuskenttä-urani, mutta toivottavasti Otto todistaa puheeni vääräksi. Ainakin se lienee selvää, että Otto painaa nyt Ranskassa turnausvoittoon.
Eihän tuo pyyhkeellä käynti ainakaan pahitteeksi ole…Ei se kuitenkaan koko totuus välttämättä, mutta kankkulankaivo on tuo pelirytmin nopeuttaminen…Se voi olla pitkä prosessi fiksata tuo juttu, että se ei tuntuisi ihan teennäiseltä, toisaalta ei välttämättä ole muuta vaihtoehtoa kuin kääntää kiviä tuolla saralla.
Sen huomannut esim. Zverevin kohdalla, kun puhutaan hänen mentaalipuolesta, niin hän ei taida käydä usein pyyhkeellä ennemmin käy tekemässä pari kieppiä takarajan takana, tuokin on vähän siinä ja siinä kokonaisuutena, on tuo kuitenkin parempi kuin puolihuolimattomasti takaisin viivalle syöttämään.
Onko Ottokin harrastanut mailojen heittelyä naapurikentille? Veljeltään Panulta muistan tuollaisen aikanaan Vierumäen Futuressa…
Taitaa sataa Roomassa. Harrin matsin pitäisi jo alkaa.
Tennistv nåyttåå harmaata keliä ja jollain kävelijällä jo sateenvarjo.