Tänään päättyi Nadalin 912 viikon putki top10:ssä. Edellinen top10-ranking ilman häntä 18.4.2005:
Nykyisen top10:n pelaajista ainoastaan Djokovic oli yli 10-vuotias tuolloin. Alcaraz oli alle 2v.
Olisiko pysynyt yhdellä Barcelona 500p tai Monaco 1000p top10:ssä? Pienestä kiinni. Kenellä toiseksi pisin putki ja miten pitkä?
Toiseksi pisin putki Jimmy Connorsilla, 788 viikkoa, vuosina 1973-1988.
Olisihan tuollainen yksi isompi titteli riittänyt vielä. Sekin olisi riittänyt, jos Wimbledonista olisi saanut pisteet, kun Nadal oli välierissä. Aika helppoahan top10:ssä on pysyä, jos on yhden slamin hallitseva mestari, kuten Nadal lähes aina ja edelleenkin on.
2013 US Openin jälkeen Rafa ja Djoko ovat kohdanneet kovalla kentällä ja ruoholla vain 10 kertaa. Vielä erikoisempi tilasto on, että viimeisen 7 vuoden aikana noita otteluita on ollut vaivaiset 3 kappaletta. Kuitenkin molemmat muistetaan kahtena aikakauden suurimpana pelaajana. Kaikki noista kymmenestä ottelusta on päättynyt Djokon voittoon. Massalla taas samalla ajanjaksolla ottelut ovat päättyneet Nadalin voittoon 7-5.
Ruusuvuori tällä hetkellä ikäluokkansa 1999 syntyneiden nro. 4 ja Virtanen 2001 porukan nro. 5.
On melkoiset asemat nyt. Ruusuvuori ei ole aiemmin nelosena ollut ja Virtasenkin viitospaikka takaisin sillä tasolla viimein jossa Otto oli 2001 syntyneiden ATP-rankingissa keväällä/kesällä vuonna 2018, jolloin 16-17v Virtanen oli ikäluokkansa nelonen parhaimmillaan ja taisi olla kuutonen syksymmällä. Sen jälkeen viideksi vuodeksi kauas kärjestä, kunnes 22v kaudella täräytti takaisin top5. Molemmat menossa edelleen ylös, joten saas nähdä saadaanko suomalaisista ikäluokkansa pelaajia 2-3. Ykköspaikat tiukemmassa.
Ranskan 26v Alexandre Muller noussut top100 pelaajaksi. Eteni Marokon ATP-kisan finaaliin ja uusi ranking ATP96.
2019 Ruusuvuori voitti Mullerin Skotlannissa CH-finaalissa murskaluvuin.
Kymmenen vuotta sitten 16v kaudella 2013 Muller oli 1997 ikäluokan nro. 3 Zverevin ja Rublevin peesissä. Niin vain tämäkin nimi saavutti lopulta top100 tason.
Tällä hetkellä Top100-pelaajista peräti 54 on syntynyt 1990-luvun jläkimmäisellä puoliskolla:
1995: 11
1996: 12
1997: 13
1998: 9
1999: 9
Kaikista ikäluokista välillä 1992-2001 on vähintään viisi pelaajaa, ja ainoa puuttuva ikäluokka välillä 1985-2004 on 1989.
1990-luvun alkupuoliskon heikkoutta kuvaa aika hyvin se, että kolme ikäluokkaa 1992-94 on täysin ilman Top50-pelaajia, vaikka kolmekymppisten luulisi olevan vielä lähellä uransa huippua, ja 50:n joukosta löytyy tusinan verran noita vanhempia pelaajia.
Tim Van Rijthoven tyrkyllä pelaajaksi joka voitti ATP-tittelin, mutta ei saavuta koskaan top100 rankingia?
Kuinkahan monta prosenttia menneiden vuosikymmenien amnattipelaajista katsoo Wimbledonin finaalia. 
Olettamus on, että uran jälkeen on melko yleistä unohtaa tennis liki tyystin. Mutta kuinka yleistä??
Jimbo Connors ei ainakaan ole unohtanut katkeria kokemuksiaan vielä. 
Mainittakoon, että 22v 1kk Veli Paloheimo ATP120 karsi sisään Australian avoimiin 1990 ja voitti kolme kovaa nimeä ja taipui vasta R16 vaiheessa.
Otto on nyt samassa iässä samassa tilanteessa GS-kisassa, mutta kuka uskoo Oton pelaavan US Openissa vielä kolmannellakin viikolla.
Muistaakseni Veli hävisi silloin AusOpenin neljännellä kierroksella vielä Wilanderille!!
Tämä muistin varaisena tietona. Kiva jos joku viitsisi tarkistaa.
Kyllä, joutui vielä luovuttamaan Wilanderille tappioasemasta. Paloheimo otti kolme kovaa voittoa silloin.
Oletko varma muuten karsimisesta?
Mahtui ehkä suoraan kuten Rahunenkin
Totta. Riitti tuolloin nykyistä alemmat sijat AO:n pääsarjaan suoraan.
ITF sivuilta Paloheimon profiilin kautta löysin AO kaavion ja Veli tosiaan kaaviossa ilman q merkintää, eli ei siis karsija.
Myös Wikipediasta löytyy hyvin vanhojen Grand Slamien kaavioita, myös qualification kaavioita.
Hyvää yleissivistystä ja tietovisa materiaalia tarjolla jos aikaa riittää kahlata 
Australiaan asti ei myöskään kaikki jaksaneet aikanaan aina mennä, niin selvästi alempi ranking muihin kisoihin verrattuna riitti.
Sarjassamme “sairaslomalla on aikaa”… Vanhemmalla iällä saavutettuja ennätysrankingeja, Top3/ikävuosi:
29-vuotiaana Andy Murray -1, Marin Cilic -3, Juan Martín del Potro -3 1980-luvun lopulla syntyneet nousivat huippuunsa myöhään hyvin pitkälti siksi, että tietty kolmikko tuppasi pitämään kärkipaikkoja hallussaan.
30-vuotiaana Petr Korda -2, Andrés Gómez -3, Cédric Pioline -5 Täällä sitten taas 1960-luvulla syntyneitä, jotka saavuttivat parhaat voittonsa kolmenkympin paikkeilla.
31-vuotiaana David Ferrer -3, Roberto Bautista Agut -9, Paul McNamee -24 Espanjan mainioita 1980-ikäluokkia, mutta kolmatta saikin hakea vähän kauempaa… Kahteen edelliseen ei taida ihan heti tulla uhkaajia, mutta McNameeta voisi uhata Yannick Hanfmann tai Marton Fucsovics. Kovia suorituksia toki vaatisi.
32-vuotiaana Kevin Anderson -5, Fabio Fognini -9, Youness el Aynaoui -14 Ensi vuonna samat uhkaajat kuin edellisessä, mutta marokkolaisenkin ranking tuntuu mahdottomalta noille pelaajille.
33-vuotiaana John Isner -8, Feliciano López -12, Dan Evans -21, Jan-Lennard Struff -21 Näistä kaksi viimeistä ovat 33-vuotiaita vielä reilun puolen vuoden ajan, ja molemmilla on hyvä mahdollisuus nousta 20 parhaan joukkoon.
34-vuotiaana Gilles Müller -21, Malek Jaziri -42, Victor Estrella Burgos -43 Ensi kesänä listan voivat laittaa uusiksi Evans ja Struff, ja miksei myös Dusan Lajovic.
35-vuotiaana Paolo Lorenzi -33, Gianluca Pozzi -40, Dick Norman -85 Pozzi oli todellinen myöhäisherännäisten edelläkävijä. Nyt tilastot voisi laittaa uusiksi Adrian Mannarino, joka on lähellä ennätysrankingiaan 22.
36-vuotiaana Stéphane Robert -50 Seitsemän vuotta sitten Robert saavutti tuon rankingin, ja on ainoa 36-vuotiaana ennätyksensä saavuttanut. Top50 varmistui Moskovan semifinaalilla 2016, ja vielä viime vuonna Robert pelasi yhden Challenger-karsinnan.
Mahtava listaus! 
Thanasi Kokkinakis saavuttaa tänään 27-vuotiaana ennätysrankinginsa 68. Tähän asti Kokkinakis oli ainoa 1990-luvulla syntynyt Top100:aan yltänyt pelaaja, joka oli saavuttanut ennätyksensä teininä (ATP-69, 19v).
Aiemmin näitä teininä huippunsa saavuttaneita oli jonkin verran, kuten Aki Rahunen, mutta nyt se vaatii jo poikkeuksellista uraa, jollaiseen taas on yltänyt Carlos Alcaraz (ATP-1, 19v). Tuostahan ei enää parantaa voi…