Tuo on vähintään kakspiippuinen juttu. Meille lajiniiloillehan asia on tietysti päivänselvä: muutokset kiinnostavat.
Suuren yleisön kannalta tilanne on just päinvastainen. Media tietysti heijastelee sitä, ja lajin näkyvyyden heiketessä myös uudet pelaajapolvet heikkevät/pienenevät vaikkakin viiveellä.Totinen kilpailu käydään (onneksi!) olemassaolevien pelaajien välillä, ja aina löytyvät niistäkin voittajat. Tennis on ja pysyy suurena lajina eikä siinä tarvita maailmanennätyksiä jänisjuoksuineen.
Jos suurvoitot jakautuvat “liian” usealle, niin se aina kuitenkin merkitsee eräänlaista kriisitilannetta näkyvyyden kannalta. Vuosituhannen vaihteen vuosina jo suhteellisen iäkkään pelurin, Agassin hartiat kantoivat käytännössä yksin tenniksen näiden kriisivuosien ylitse; näkyvyys oli taattua.
Tennishistoriaa tehnyt Big Four on nyt menettänyt otteensa, eikä uudesta Agassista ole tietoakaan. Nishikorista siihen ei tietenkään ole, eikä oikein Cilicistäkään. Monet uskoivat jo Wawrinkaan suurena uussankarina vuoden alussa, mutta ihan niin ei tainnut sitten käydäkään. Cilicillä lienee häntä enemmän mahdollisuuksia useampaan GS-voittoon, mutta tuskin esim. kuuteen, jonka taannoin rajasin todellisen suurpelaajan minimikriteeriksi.