Sattuneesta syystä tuli mieleen, että kun tuossa viimeksi muutettiin hiukan tennissääntöjä, niin ei viitsitty ajatella loppuun saakka.
Iät ajat oli erä päätetty ilman erillistä (lisä)taukoa erien välissä. Erien välissä oli vain normaali puoltenvaihtotauko silloin, kun erässä oli pelattu pariton määrä gameja (esim. 6-3). Syöttövuorokin vaihtui siinä yhteydessä tietysti ihan kuin erän aiemmissakin vaiheissa. Eli jos erä päättyi esim. 6-4 ei puolia vaihdettu ja samalla erän syötöllä aloittaneella pelurilla oli ilman taukoa seuraavankin erän ensimmäinen syöttövuoro. Tähän asti lienee selvää!
Joskus vuosituhannen alussa tuota pelin sääntöä muutettiin. Tuli erien väliin tauko. Siinä yhteydessä olisi ollut helppo tilanne korjata se sääntöjen epäkohta, että erän aloittanut pääsee aloittamaan seuraavankin erän jos päättyneessä erässä on pelattu parillinen game-määrä.
Se kiistaton tosiasia, että varsinkin huipputenniksessä erän aloittajalla on melkoinen etu, yksinkertaisesti unohtui! Uskon että sitä mahdollisuutta, että joka toisen erän aloittaisi toinen ja joka toisen “se toinen toinen”, oli vuosikymmenten saatossa vakavasti pohdittukin. Sitä vastaan soti kuitenkin se argumentti, että (melkein) joka toisessa “erärakosessa” sama syöttäjä olisi joutunut ahkeroimaan ilman taukoa kaksi syöttövuoroa peräkkäin. Tämähän ei olisi ollut millään lailla tasapuolista ja oikeudenmukaista alkavan erän kannalta.
Nyt kun 2000-luvulla erien välissä on aina tauko (vieläpä tavallista pitempi), tuo näkemys on menettänyt kokonaan merkityksensä. En oikein osaa ajatella, kuka jollain tavalla perustellusti voisi olla sellaista sääntöä vastaan, että erän aloittanut on seuraavassa erässä AINA ensimmäisenä vastaanottovuorossa.
Minä pidän nykyistä järjestelmää ehdottamaasi parempana. Parillisiin gameihin pääsy vaatii aina syötönmurron ja en voi ymmärtää, miksi murrolla ansaittu syöttövuoron etu tulisi luovuttaa seuraavassa erässä ilmaiseksi murretulle pelaajalle.
Tästä syöttöedusta on sitten vissiin tilastotieto, kun se kerran kiistämätön on? Eli kuinka paljon useammin erän aloitussyöttäjä voittaa erän kuin vastaanottaja?
Minulle ei kyllä valkene, kuinka 1. erän aloittaja pitäisi palkita jotenkin ylimääräisesti, jos onnistuu murtamaan vastustajansa vasta erän loppuvaiheessa tilantessa 5-4 tai 6-5. Saa siis bonuksena aloittaa syötöllä toisenkin erän, kun vastaesimerkkinä jo 4-3-tilanteessa erässä murtanut ja myös erän aloittanut joutuu aloittamaan seuraavan erän vastaanottovuorolla 6-3 erävoiton jälkeen.
Jotenkin arvokkaampi suoritus, vai? Ja jos onkin, niin miksi siinä tapauksessa jo saatu etu (vaikka alkujaan kuinkakin sattumalta) annettaisiin myös seuraavan erään noin vain?
A:lta kysyisin, milloin tuo 2 minuutin taukosääntö erien välillä tulikaan voimaan? 2001?
Ainakin Mahut tuntuu uskovan etuun ja valinnee arvonnan voitettuaan käytännössä aina syötön. Kuinka paljon siinä etu-uskossa on “oikeasti” totta, kuinka paljon taikauskoa, olisikin sitten eri asia. Eikä tuollainen erottelu muutenkaan kuulu enää tähän pääasiaani.
Ehkä alkutekstini “kiistaton” oli liian vahva ilmaisu. En kuitenkaan millään pysty pitämään jotain Federeriä (taikauskoisena) hölmönä, enkä ainakaan asioissa jotka liittyvät jotenkin tennikseen ja syötön merkitykseen eri tilanteissa!
Aiheeseen on ehkä syytä palata myöhemmin jonkin toisen otsikon alla…
Onhan se tietenkin tavallaan epäreilua että tuon tilanteen voittaja tarvii periaatteessa jälleen vain yhden murron otteluvoittoon, mutta jotenkin tuntuisi silti väärältä muuttaa nykyisiä sääntöjä… en haluaisi itse muuttaa sääntöjä
Garbagekin tuntuu ajattelevan tätä asiaa reiluuden näkökulmasta. Samaa mutta ehkä kuitenkin vähän eri mieltä. Oikeudenmukaiset tasapuoliset säännöt ovat lajinkin etu. Kuitenkin hänen mielestään vain runsaan kymmenen vuoden takainen sääntömuutos oli oikeaan osunut, vaikka siihen jäi selvä moka.
Tasapuolisuudesta kahdella esimerkillä:
a) Syötöllä 1. erän aloittanut murtaessaan vastustajan syötön erän viimeisessä gamessa pääsee aina aloittamaan syötöllä myös 2. erän.
b) Vastaanotolla aloittamaan joutunut pääsee aloittamaan 2.erän syötöllä vain jos 1. erän viimeisen gamen lisäksi on murtanut jo aikaisemminkin vastustajan syötön. (lisämahdollisuus vain tie-breakin kautta)
Juuri päättyneessä Tourin finaali-turnauksessa Djoko ja Fede kohtasivat kaksi kertaa kahden erän otteluissa. Ensimmäinen ottelu pelattiin a)-esimerkin mukaan Feden aloittassa syötöllä molemmat erät sekä voittaenkin ne. Toisessakin ottelussa Fede pääsi aloittamaan, ja niin Djokon täytyi murtaa 1. erässä kahdesti Feden syöttö päästäkseen näin vihdoin viimein aloittamaan erän syötöllä. Ja voitti toisenkin erän murtamalla sitten Feden syötön erän viimeisessä gamessa.
Tärkeän tenniskisan finaalissa b)-tapauksen mukaisesti hankittu voitto oli tietysti paljon komeampi saavutus kuin a)-esimerkissäni kuvattu voitto, mutta kyllä muutenkin. Joku eri mieltä?
Arvaan nyt, että ei tainnut 90-luvun sääntökirjoista löytyä tätä huolimattomasti tehtyä sääntömuutosta vaan vasta 2000-luvun puolelta. Mikähän se pakotti tekemään tämän nykymuodossaan varsin joutavanpäiväisen “uudistuksen”?
No en kerennyt vielä etsiä kellarista vanhoja pumaskoita, mutta muutoksen taustalla oli se että haluttiin jo silloin lyhentää tennismatsia. Ennenhän oli (muistaakseni) minuutin tauko 5-4:ssä. Sitten 6-4:ssä ja sitten taas 1-0:ssa.
Samoin onhan ihan turhaa pitää minuutin taukoa matsin alussa 1-0:ssa.
En nyt edelleenkään ymmärä mitä ajat takaa? Pitäisikö palata tuohon vanhaan käytäntöön vai riippuen siitä kuka on breikannut tai ei vaihtaa syöttöjärjestystä joka erän alussa?
Pallojen vaihtokäytännönkin järjestely olisi silloin vähän haastavaa, koska nyt molemmat pelaajat/teamit saavat aina vuorotellen uudet pallot omiin syöttövuoroihinsa 7/9/11/13 gamen välein kisasta riippuen.
Ei se noin mennyt, Arbitro. ilmeisesti siis vuonna 2001 tuli erien väliin 2 minuutin lepotauko ihan riippumatta siitä, oliko päättynyt erä pariton- vai parillis-gamenen. Sitä ennen esim. 6-3 päättyneen erän jälkeen pidettiin ihan normaali puoltenvaihtotauko (90 s) ja 6-4 erän jälkeen ei ollut mitään taukoa, vain syötönvaihto. Uuden erän 1. ja 2. gamen välissä oli ennen se normaali puolten vaihtotauko (Olihan siis kaksi gamea pelattu tauotta siinä tilanteessa.)
Kokonaistaukoajoille kävi näin, kun päättyneessä erässä oli
a) pariton game-määrä: 90 s:n puoltenvaihtotauko + 90 s:n puoltenvaihtotauko seuraavan erän 1. gamen jälkeen MUUTTUI 2 minuutin eränvaihtotauoksi + puoltenvaihdoksi hörpyn ottamisineen (=ehkä 1 min). Molemmissa tapauksissa päästään 3 minuuttiin.
b) parillinen game-määrä: erän päättymisen jälkeen ei taukoa eikä puoltenvaihtoa mutta syötönvaihto (n 30 s) + 90 sekunnin tauko seuraavan erän 1. gamen jälkeen MUUTTUI 2 minuutin erätauoksi + puoltenvaihdoksi hörppytaukoineen (n. 1 min). Taukoaika kasvoi yhdellä minuutilla.
Tuolla tempulla ottelut siis käytännössä aina pitenivät. Jos ITF tai ATP lanseerasi sääntömuutoksen jollain ottelun tiivistämisperusteella, niin palturia kehtasivat lasketella! Missäköhän silloiset perustelut tätä nykyä luuraavat?
Ajan takaa sitä, että uusi käytäntö (v. 2001->) erätaukoineen olisi mahdollistanut (vaikka pitkää historiaakin takana) tasapuolisemman sääntökohtelun syötöllä aloittavan ja vastaanotolla aloittavan välillä kuin mitä siihen asti ja vielä nytkin on käytössä.
Pallojen vaihdon haastavuutta tapauksessa, jossa erän aloittaja aina vaihtuisi seuraavassa erässä, en ollenkaan tajua. Järjestyslukuihinhan en pysty vaikuttamaan. Ehkä kardinaali Jokinen olisi aikanaan pystynyt kehittämään siitäkin ongelman…
G:lle: Arvonnan voittanutta saa kai jotenkin palkitakin! Kolmieräisessä pääsisi kaksi erää aloittamaan syötöllä. Toisaalta se toinen erä on usein tärkeä. Arvonnan voittanut voisi hyvin valita vastaanottoaloituksenkin, mikä ettei!
. Suomen lakiakin on helpompi muuttaa kuin tenniksen sääntöjä.
