Argentiinan Mayer ja Brasilian Souza hakkasivat Davis Cup -historian pisimmän ottelun, 6 h 43 min, ja ohittivat 21 minuuutilla tähän saakka pisimmän, legendaarisen McEnroe-Wilander (18 v) ottelun vuodelta 1982. Siinähän 23-vuotias McEnroe vei rubberin luvuin 9-7, 6-2, 15-17, 3-6, 8-6. Davis Cupissa tiebreak otettiin käyttöön vasta vuonna 1989.
Tämä Mayerin ja Souzan vääntö päättyi 7-6(4), 7-6(5), 5-7, 5-7, 15-13 ja on Isner-Mahut -Wimbledon-maratonin (2010) perässä toiseksi pisin ATP-tason ottelu.
Indian Wellsin toiselle kierrokselle olisi mahdollista saada pari varsin maukasta viime vuosien suurimpien lupausten kohtaamista:
Jos Coric voittaa Haider-Maurerin niin vastakkain olisivat 1992- ja 1996-syntyneiden suurimmat tähdet Bernard Tomic - Borna Coric
Ja jos Kyrgios hoitaa Kudlan, niin puolestaan 1991- ja 1995-syntyneiden parhaat Grigor Dimitrov - Nick Kyrgios
Kerrankin vuoden pitkäveteisimmissä Masterseissa saatetaan nähdä mielenkiintoisia matseja jo avausviikolla.
Babolatin viestissä mainitut Mayer ja souza hakkasivat samalla myös toisensa ulos tämän viikon turnauksista. Souzaa ei nähdä Santiagossa, ja Mayer vetäytyi Indian Wellsistä. Gilles Müller nousi tuon ansiosta sijoitetuksi.
Noista ottelupareista etukäteen paremmat ja samalla vanhemmat voittivat. Katsoin ensimmäisen erän Dimitrovin ja Kyrgiosin pelistä. Melkomoinen hosu-Nick oli tämä tämän hetken paras alle 20-vuotias. Kyllähän tenniskentällä sähäkkyydestä on tietysti hyötyäkin, mutta…että pisteiden välilläkin.
Ihmettelin myös Kyrgiosin tapaa pyytää pallopojalta pallot (kaksi joista siis toisen otti itselleen) aina kun joutui turvautumaan kakkossyöttöön vaikka taskussa olisi ollut varapallo. Jonkunlaiselle pallorotaatiolla otti sitten sen jossain vaiheessa peliin kaiketi ykkössyöttöön. Nämä omintakeiset ja turhat maneerit voivat olla epävarmuudenkin oireita.
Enivei ja enitoi, noin taitava ja sähäkkä (koleerinen?) tulee varmasti myös jatkossa menestymään, ja päässee varmaan jossain vaiheessa kymmenen parhaan joukkoon, mutta top3-paikkaan ei noilla persoonallisuuden piirteillä hevin päästä.
Mielenkiintoinen ottelu Indian Wellsin puolivälierässä: aussit Tomic ja Kokkinakis vastakkain toisen kerran tänä vuonna. Brisbanessa tammikuusa Tomic voitti.
Nyt Tomic kuittasi Acapulcon 3 viikon takaisen tappion Ferrerille suoraan kahdessa erässä ja Kokkinakis puolestaan löi Monacon kolmannen erän tiebreakissa.
Liekö Tomic ATP-tasolla koskaan hävinnyt nuoremmalleen?
Indian Wellsin nelinpelin toisella kierroksella Henkan vakiopari Draganja pääsee kohtamaan ensimmäistä kertaa urallaan Bryanin veljekset. En tiedä pitäisikö toivoa Draganjalle menestystä, jotta saisi Henkan kanssa olevaa yhteisrankingia paremmaksi, vai selvää tappiota, jotta ei ala haaveilla Henkan vaihtamista Peersiin. No, ehkäpä Peersilläkään ei ole kiinnostusta vaihtaan Jamie Murrayta mihinkään.
Toivotaan nyt ainakin, että näiden Bryaneiden kohtaaminen olisi Kontiselle jonain päivänä tuttua puuhaa.
Niin, sanamuotoon olisi voinut lisätä “tai paremmin”. Oletin tosin,että tällä palstalla se on muutenkin selvää, että mahdollisimman hyvää menestystä toivotaan enkä siis tarkoittanut toivoa tuota Henrin menestyksen ylärajaksi.
Mutta jos taso olisi sitä, että jää jatkossa muutaman pisteen päähän maailman ylivoimaisten ykkösten kaatamisesta niin tässä tapauksessa se tarkoittaisi jotakuinkin, että on maailman toiseksi paras. Se on sitten eri asia miten hyvin tuo yksi ottelu mittaa noiden kahden parin välistä todellista tasoeroa. Kun populaatio koostuu vain yhdestä havainnosta, niin varsinainen tilastollinen analyysi on vähän epäluotettavaa. Kolme palloa toisinpäin super-TB:ssä ja ottelu olisi saanut eri voittajan. Toivotaan siis nyt, että Henri on sen kolme palloa parempi kuin Peers…
Tämä se on juuri nykydubbelin hauskuus/julmuus - parempi ei aina voita, jos rouva Fortuna kääntää selkänsä.
Ja kolme neljä isoa onnistumista vuodessa riittää pitämään rankingin Tourin tasolla.
Rahathan tehdään sitten vain ATP 500:ssa tai isommissa.
Alexander Zverev (17 v) voitti Irvingin challengerin 2. kierroksella Janowiczin 6-2, 7-6(3) hujoppien kohtaamisessa.
Kvartsissa vastaan 14 vuotta vanhempi Luxemburgin Muller .
Ihmettelin itsekin tätä tasoa, mutta tämähän taitaa olla näitä TP:n mainostamia “jätti-Challengereita” jossa näyttä prizepooli olevan 125k kun normistihan se on siellä 40-60k luokkaa Challengereissa. Myös se että ensi viikolla pelataan Miami, saa nämä top-50 pelaajat pysymään Amerikan mantereella ja pelaamaan tälläisen “välikisan”.
Nadali alkaa oleen jo aika ex-pelaaja ainakin kovilla kentillä kun kaiken maailman syöttötykit miestä jo retuuttaa Ei vais leikki leikkinä, hyvin Milos pelas viimeiset kaks erää ja syöttö kulki mallikkaasti mistä kertoo yli 80% ykkössyötöllä voitetut pisteet koko matsissa. Rafa ei saanut oikein missään vaiheessa matsia otetta kanukin ykkössyöttöön.
Nadal jäätyi aivan selvästi toisen erän ratkaisuhetkillä. Nykyisin aika usein tulee tiukoissa paikoissa kämmenpalautus verkon alapaunaan hiljaisen kakkossyötön vastauksena. Pallo oli jo alkanut laskemaan ja Nadal pääsi lyömään aivan rauhassa, mutta huono osuma matsipallossa ja palautus tosiaan verkon alareunaan. Raonic teki hirveän määrän helppoja virheitä ja vaikka periaatteessa asenne ettei lähde tuuppaamaan Nadalin kanssa on tietenkin oikea, niin kyllä Raonic aika monta virheellistä lyöntivalintaa teki matsin aikana. Siltikin varsin viihdyttävää tennistä ja ajoittain Nadal teki hänelle tyypillisiä kurotusohituksia ja hakuja, varsinkin siksi että Raonicin liike ja lyöntivalikoima on kuitenkin vähän rajoittunut ja Nadalin oli suht hellpo ennustaa mihin pallo seuraavaksi tulee. Kun vertaa Berdychin ja Federerin välistä matsia, niin pistin merkille miten valtava ero on Federerin asenteessa lyödyn lyönnin jälkeen. Raonic useimmiten jää aggressiivisen lyöntinsä jälkeen paikoilleen odottamaan minne vstustaja mahdolisesti lyö ja Federer taasen liikkuu todella terävästi mahdolisimman edulliseen paikkaan riippumatta siitä vaikka lyönti olisikin jo suora voittolyönti. Federer tekee tämän liikkeen aina varmuuden vuoksi, mutta Raonic hieman ‘laiskottelee’. Raonic oli ainakin tässä pelissä touchiltaan aika keskinkertainen, mutta toisaalta helponpuoleiset volleyt hoiti kyllä aika hyvin. Olisin mieluusti nähnyt Nadal vastaan Federer tässä tilanteessa. Pitkästä, pitkästa aikaa olisin ajatellut että matsi heidän välillään ulkokentillä ei olisi ollut läpihuutojuttu.
Näinhän se meni, ehkä annoin liikaa Milosille kredittiä koska oikeastaan “vain” syötöllä pelasti niin monta tilannetta. Rafa taas kerran kaukana parhaastaan. Itseasiassa Fedex- Nadali kohtaamisessa olisin kyllä lyönyt roposeni Rogerille, niin paljon vakuuttavampi ollut alkukaudesta vaikka Nadali jonkun tittelin kävikin pokkaamassa massalla Buenos Airesissa.
Nadal on viimeksi voittanut pelaamalla Top10-pelaajan 2014 RG:ssa ja kovalla kentällä 2014 AO:ssa.
Milos teki älyttömästi virheitä ja lähes aina ilman Nadalin painetta. Nadal vaikutti kuitenkin pirteältä verrattuna AO:n esitykseen. Tulee olemaan kova massakaudella.
Djokovicille uran 50:s ATP-titteli. Djoko tähtää tänä vuonna viidenteen peräkkäiseen kauteen, jolloin voittaa vähintään kuusi turnausta kaudessa. Federer tuohon pystyi viitenä peräkkäisenä vuotena aikanaan. Nadal ei ole koskaan pystynyt tuollaista viiden vuoden ajanjaksoa pelaamaan loukkaantumisista johtuen.
Ei vais leikki leikkinä, hyvin Milos pelas viimeiset kaks erää ja syöttö kulki mallikkaasti mistä kertoo yli 80% ykkössyötöllä voitetut pisteet koko matsissa. Rafa ei saanut oikein missään vaiheessa matsia otetta kanukin ykkössyöttöön.