Vähän tekstiä mutta missä asia, Janne?
Joku viisas tosin sanoi kerran, että kaikki, mikä on tietoa, eikä vain hälynä ja pauhuna kuultua, mahtuu kolmeen sanaan. Ja oli ehkä oikeassa siinä, että maailmankuvan ja siinä Ilmaistujen asioiden suhteet ja tilat voi rakentaa kielellä jossa esiintyy vain lyhyitä ja ytimekkäitä päälauseita: subjekti-predikaatti-objekti (tms.): S P o. Esimerkiksi Janne lyö palloa - tai jos negaatio ja apuverbi sallitaan samaan kolmikkoon: Jannen ei pidä lyödä palloa. Tosin nyt olemme jo ongelmissa. Emme enää kuvaa maailmaa tai tässä tenniksen periaatteellista, ideaalista fysiikkaa vaan esitämme sitä koskevia normeja - ohjeita, neuvoja ja suosituksia itsepäiselle pelaajalle, joka katsoo tietävänsä paremmin. Olemme siirtyneet kommunikoinnin, tietämättömyyden, erimielisyyden, kiistelyn, arvojen ja erinäisten keinojen sekä tietenkin valtasuhteiden ja bisneksen
hämmentävään maailmaan.
Lyhyesti: What we’ve got gere is a - … failure to communicate. Filosofinen asenne ja lähestymistapa kannattaa aina pitää itseään lähellä kun luovii ”tosiasioiden”, ”asiantuntijoiden” ja kaiken maailman ”mielipidevaikuttajien” maailmassa; samalla näiden asioiden ympärillä säilyvät tervettä kriittistä etäisyyttä ylläpitävät lainausmerkit ja kyky itsenäiseen, omaehtoiseen, mahdollisimman riippumattomaan ja objektiiviseen kysymysten tarkasteluun, näkemysten arviointiin ja omien käsitysten muodostamiseen milloin missäkin debatissa tms. Bonuksena voi kaupanpäälle saada roppakaupalla tyyli- ja ironiatajua (mikä tietenkin ärsyttää niitä mahdollisia asiantuntijatahoja, joihin ivan terä sohaisee sattuvasti mutta sehän osa pelin henkeä
).
Kommentissasi on nähdäkseni useita muitakin - itse asiaan liittyviä ongelmia, eräänlaisia sokeita pisteitä jotka vain esität annettuina. Otetaan pari esimerkkiä: Käsi-silmä koordinaatio - käytät termiä epätavallisessa yhteydessä tai ainakin täysin selkiintymättömässä merkityksessä. Mitä tekemistä fouksoidun visuaalisen informaation (harjaantuneen prosessoinnin) kautta tietoisesti ohjatuilla spesifisenä motorisena taitona/taitoina/taidokkuutena ymmärtämällämme käsien hallituilla, tarkoituksenmukaisilla, hyvin ajoitetuilla liikesuorituksilla on swingin kiihtymisvaiheen kanssa, joka on ensisijaisesti dynaaminen ilmiö, jonka biomekaaninen koordinaatio on pitkälti automatisoitunutta eikä edes käsilähtöistä ja lisäksi käsivarren swingivaihe on puheen alla olevassa aggressiivisen energeettisessä, suuren kulmakiihtyvyden alaisessa, sekunnin murto-osassa tapahtuvassa liikkeessä käsi-silmäkoodinaation ulottumattomissa eikö siten edes kuulu ao. termin normaaliin sovellusalaan?
Ja mitä me sille voimme että nämä 10 kivenheittäjää heittävät eri tavoin (korkeintaan osoittaa asianosaisten perustavat tekniset virheet ja yrittää saada heidät korvaamaan ne asteittain oikealla tavalla, mutta visakalloisia kun ovat…!
). Toiset tekevät sen ehkä optimaalisella (tai sitä lähentyvällä) tekniikalla, heittoliikkeen energian maksivoivalla ihanteellisella biomekaniikalla, toiset sitten heikommin ja kompensoiden omia kirjaimellisia vahvuuksiaan käyttäen, kuten esimerkiksi vahvoja olka- ja kyynärvarren lihaksiaan. Näin on tenniksessäkin. Eivät nämä kompensaatiolla ”pitkälle linkoavat” lihaskimput silti heitä oikein tai tuloksellisesti ja energiataloudellisesti optimaalisella tavalla. -Tyylikkäät keihäsherrasmiehet Zelezny ja Thorkildsen - heillä oli yhteys ”salaiseen” vaivattomaan voimaan (oik. ”salainen”yhteys ns. vaivattomaan voimaan) kuten tenniksessä Federerillä ja hänen uskollisimmalla opetuslapsillaan mukaanlukien lippalakkipäinen lehdenjakajamme bmx-pyörän selässä (tähän se kuva, go ogle!
)


Sakeaa suusta toiseen kulkevaa sanapuuroa ilman kirkastunutta johtoajatusta, ilman swingidynamiikan perusteiden tyydyttävää tieteellistä selitystä/kuvausta tai mitään yhtenäistä, kokoavaa, rakenteellisesti ja toiminnollisesti selkeää, hierarkkista/kausaalista
. Kertoo kaiken.