Pikaisesti ynnättynä tämän vuoden “oikea” Race-lista, eli tänä vuonna kerätyt pisteet:
- Djokovic 7035
- Thiem 4615
- Nadal 4050
- Medvedev 4025
- Zverev 3455
- Rublev 3425
- Tsitsipas 2495
- Schwartzman 2220
- Raonic 1725
- Carreño Busta 1675
Pikaisesti ynnättynä tämän vuoden “oikea” Race-lista, eli tänä vuonna kerätyt pisteet:
Mitä nyt pari matsia silmäilin niin kyllä teki Metukka meikäläiseen vahvan vaikutuksen tämän finaaliturnauksen aikana. En muista aikaisemmin nähneeni tuollaista pelaajatyyppiä: kaksimetrinen hujoppi, joka on kuitenkin armottoman kova puolustuspelaaja ja lyö tehokkaasti molemmilta puolilta. Rysty ei järin tulinen taida olla, mutta lähtee hanakasti hakemaan jyrkkiä kulmia ja pudottelee tarkasti rajojen tuntumaan. Kämmen sitten napsahtaa sitäkin terävämmin ja vastustajat tuntuvat sitä ihan aiheesta välttelevän.
Itseäni hämmästytti, ettei Thiem saanut eilen lyömällä venäläistä ulos kentältä vaan joutui usein itse ongelmiin juoksukisoissa. Yleensä noita torneja vastaan riittää yksi kovempi lyönti rajan tuntumaan siihen, että Isnerit ja muut alkavat kompastella koipiinsa. Medvedev osaa myös lyödä vaarallisen hyvin suoraan juoksusta kämmentä. Todella erikoisen näköistä se välillä on kun pitkä mies menee jaloista matalalle vääntämään kunnon kierrettä, mutta hyvin näyttävät lyönnit tehoavan.
Mielenkiinnolla seurailen kyllä jatkossa Medvedevin matseja, omaan silmääni viihdyttävää peliä. Jos tuo paketti pysyy yhtään kasassa niin minun silmääni tässä kaverissa olisi potentiaalia seuraavaksi ATP-kiertueen dominoijaksi.
Näin ottelun ja kahden erän ajan Thiem oli selkeästi parempi pelaaja. Pelasi rauhallisesti, viljeli paljon alakierteisiä rystöjä, joihin Medvedevillä ei ollut vastausta. Voitti ansaitusti ekan erän Medvedevin lahjoittaessa hänellä yhden breikin. Toinen erä alkoi samalla tavalla ja Thiemillä oli vaikka kuinka monta mahdollisuutta ratkaista ottelun. En laskenut, mutta Jonas Björkman sanoi että hänellä oli vähintään 5 ratkaisupalloa (joko breikkipallo tai olisi saanut breikkipalloja), jossa Medvedev epäonnistui verkolla ja Thiem pääsi lyömään täysin paikallaan olevaan palloon kaksi metriä verkosta ja joka kerta löi pitkäksi. Kolmannessa erässä roolit vaihtuivat, Thiem rupesi hakemaan voittolyöntejä liian aikaisin ja teki älyttömästi helppoja virheitä. Medvedev ei hermoillut vaan nosti omaa tasoaan ja voitti kolmannen erän ansaitusti.
Ihan hyviä pointteja Hapapilla, mutta täysin eri mieltä rystystä ja kämmenestä. Kämmen Medvedevillä on hyökkäysmielessä ja pelaajan yleisen tason huomioon ottaen aivan surkea. Teknisesti nyös kertakaikkisen kamala lyönti, mutta mikä parasta tennis ei ole vain tekniikkaa. Metukka tekee paljon virheitä paikoista joissa pitäisi suht kuolleeseen palloon saada vauhtia. Rystyllä sen sijaan pystyy hyökkäämään korkeisiinkin palloihin erinomaisesti vaikka sitten hyppyrystyä käyttäen.
Thiemin slaissittelu oli erinomainen taktinen valinta ja Medvedevin pitkä varsi on lujilla kun slaissi on aika huono ja raskasta kyykistellä tuota pitkää vartta.
Medvedevillä on kyky ajatella out of the box ja suoraan sanottuna täysin varasti toisen erän nousemalla yllättäen verkolle ja vaihtelemalla tempoa. Peruspelissä oli vastaantulija Thiemille ja kyllä Thiem tämän ottelun myös hävisi itse vaikka metukka myös ansiokkaasti niitä häviämisen mahdollisuuksia tarjosi.
Taas tuli nähtyä kuinka prosenttitennis pelityyli on nykytenniksessä yhäkin se jolla turnauksia voitetaan.
No niin, meikäläinenhän ei tunnetusti tenniksen lyöntitekniikasta mitään ymmärrä. Olen muistaakseni hävinnyt jokaisen pelaamani geimin, joita ei tietysti montaa kymmentä ole. Mutta olipahan virkistävä tuttavuus tämä venäläinen minulle. Vähän arveluttaa kyllä miten paikat kestää tuota touhua isolla miehellä, mutta toivotaan parasta. Tässä kisassa ei paljoa jättänyt selittelyille sijaa kun kaatoi koko ATP-listan kärkikolmikon edeltään.
Thiemin strategia oli sotkea peliä slaissilla ja ei kovin montaa kertaa lyönyt yläkierrerystyä. Ei siis uskonut pärjäävänsä yläkierrepelissä. Oikea mies voitti. Mieluummin pelataan omilla vahvuuksilla eikä vain eliminoida toisen vahvuuksia.
Minä olen näköjään aina se vastarannan kiiski, mutta minusta on erityisen ansiokasta ymmärtää tennistä, ymmärtää vastustajan ja omia suhteellisia vahvuuksia ja pystyä muokkaamaan strategiaa ja pelitapaa näitä kaikkia aspekteja huomioiden. Siksi myös Nadal vanhoilla päivillä on yhä mielenkiintoisempi pelaaja. Hänkään ei voi luottaa enää siihen että vain hakee ja roikottaa kämmenkrosseja.
Nadal nousi esimerkiksi Medvedeviä vastaan paljon suoraan syötöstä verkolle, vaikka Medvedev on peto ohittamaan niin ajoittainen kaukaa palauttaminen avaa kulmat ensimmäiselle volleylle. Toisaalta Nadal nousi myös verkolle paljon syöttämällä teehen. Siis erittäin oldschool taktiikka, joka ei avaa kulmia, mutta senkin Nadal näki kokonaiskuvassa tärkwäksi vaihteluksi. Tarkoituksena kenties hankaloittaa Medvedevin palautusrytmiä ja välttää pitkiä palloja. Siis Nadal koitti välttää pitkiä palloja! Miettikääpä sitä? Medvedevillä on luultavasti erittäin kova kunto, mutta onko jopa kovempi kuin Nadalilla?
Minusta myös Medvedev varioi finaalissa peliään hienosti ja ei millään ilveellä olisi voittanut toista erää vain pelaamalla peruspeliään. Mitä ikinä se Medvedevin kohdalla nyt tarkoittaakaan. Medvedev oli pelillisesti kaksi erää käytännössä kaikessa huonompi, mutta niin vain roikkui ja sai varastettua erän. Sen jälkeen pääsi hiipimään Thiemin päähän ja voitti ansaitusti, mutta ansaittu olisi yhtä hyvin voinut olla Thiemin voitto kahdessa erässä.
Medvedevin fysiikka on viimeisen vuoden aikana kypsynyt todella kovalle tasolle ja ei enää kalpene vertailussa Nadalille tai Djokovicille. Vielä viime vuonna oli sellainen tunne että ei kestäisi esim kovaa paras 5:stä matsia näitä herroja vastaan. Muutenkin olen samoilla linjoilla kuin Pahansuopa. ATP Finaalit yllättivät siinä miten monipuolista taktista ja monipuolista peliä tarjoiltiin tämän vuoden peleissä. Esim pelin jäädyttäminen hitailla slaisseilla oli täysin arkipäiväinen taktiikka tämän vuoden kisoissa.
Thiem on kehittänyt slaissiaan valtavasti viimeisen parin vuoden aikana ja omaa todella napakan slaissin, mutta esim Djokovicia vastaan Thiem maksimoi alakierteen ja hidasti tietoisesti vauhtia ja ei näin päästänyt Djokoa pelaamaan hänelle ominaista counter-puncher peliä. Samalla Thiemillä löytyy vääntöä lyödä winnereitä molemmilta puolin, joten vastustajat joutuvat vastaamaan löysiin slaisseihin todella tarkasti.
Samaa tempon hidastamista Thiem yritti Medvedeviä vastaan mutta olin yllättynyt että löi sitä niinkin paljon rystylle. Kämmen on kuitenkin se virheitä sylkevä puoli normaalisti Medevedeviltä. Tuntui että juuri Medvedev sai enemmän kalasteltua helppoja virheitä lyömällä alakierteitä Thiemin kämmenelle.
Vaikka Medvedevin fore on edelleen hapuilevan näköinen teknisesti, on se ilmeisesti kehittynyt viime aikoina sillä enää sitä ei painostettu samaan malliin kuin joskus vuosi sitten.
Mikähän on Federerin ‘year end ranking’?
Näin. Paitsi että ei niitä signaaleja pidä ensisijaisesti käsille antaa vaan juuri jaloille. Kuten ensin viittaatkin: jalat ja pää. Siitä tennispelaaja tehdään. Simple but not easy - ei toteuttaa mutta ei ei edes pitää johdonmukaisesti mielessä.
Aina tämä kummallinen ristiriita jossa ensin kuin
pakollisena prologina puhutaan jaloista ja jalkatyöstä ja niiden “tärkeydestä” ja sitten kuitenkin lopuksi “in the main text” luovutetaan, nostetaankin kädet ylös ja mailakäsi framille (mikä usein viittaa selkiintymättömään käsitykseen tennisswingin dynamiikasta).
Unohdetaan nyt vain ne kädet. Kaikki alkaa ja kaikki päättyy jalkoihin ( ja päähän mutta se on ilmeistä). Kädet - ne seuraavat mukana. Ja niiden rooli on letkeässä swingaamisessa lähes passiivinen, rento, tietyn muodon isometrisella lihasvoimalla ylläpitävä moninivelheiluri joka välittää jalkatyön ja lantion dynaamisen voiman rennolle ranteelle ja siten edelleen mailanpäähän. Be loose but not noodles. Have a fluid form of a ballet dancer! Kädet - mitä vähemmän focus käsissä sen parempi.
*Em. Mannarino on esimerkki käsivoittoisesta kämmenlyönnistä. Hän näpyttelee palloa hetkittäin “ihailtavallakin tarkkuudella” mutta ei kykene tuottamaan ns. vaivatonta voimaa kämmenellään. Samalla lyönnin kontrolli pettää helposti eikä counter puncheissa ole tehoa. Tennismaila kun ei ole mikään tarkkuusinstrumentti vaan heilurin päässä möllöttävä synkänpuhuva, vastustajaa rankaiseva paino! Sitä “lyödään” JALOILLA. Yllätys, yllätys.

So, what’s your point? Leo-Pekka Tähti rullaa käsillä hurjaa vauhtua jne. Kovalla treenillä voi kompensoida ja ennen kaikkea väärinohjeistetulla kovalla treenillä voi kehittää epäotimaaalisia voimantuottotekniikoita jotka tosin voivat tietyillä rajallisilla mittareilla tuottaa vertailukelpoisia tai ainakin tyydyttäviä tuloksia, ainakin lyhytkestoisesti.
Pyörätuolisyötön tutkalukeman kaltaiset vastaesimerkit vain ylläpitävät vääriä käsityksiä ja perusteiltaan virheellisiin tekniikkoihin johtavaa harjoittelua.
Älä naurata! Olen tuota kaaviota (jota myydään Roddickin tykkisyötöllä) joskus nauranut. Mitä tuokin epämääräinen esitys muka tarkoittaa. Ihan paskaa joka tapauksessa. Tyypillistä jenkkibiomekaniikkapaskaa. Ei ihme että maan tennis ollut pitkään alisuorituksen tilassa.
Kädellä! 
Edit: Kaavion naurettavuuden kruunaa (ja vahvistaa epäilijöillekin) sen räikeäntyperä “väite” (joka on kirjallisessa muodossa varmaan kääritty johonkin pronaation ja wrist snapin/fleksion kaltaisiin terninologisiin pehmennyksiin (pronaatio tosin koskee kyynärvartta eikä ranteen pidä syötössä koukistua yli neutraalisennon)), että käsi, siis ranteen jatke ja ilmeisesti myös ranne (jos ei sormet lol) vastaavat 30 % syötön energiasta!!!
Ei …i. Not sure if serious. Siis nämä jampat (keitä lienee tämän hölynpölyn taustalla, pari PhD llä tittelöityjä USTA:n palkkalistoilla olevaa klownia, I reckon) väittävät vakavissaan (tai ehkä kieli poskessa ja nauravat matkalla pankkiin) että ranne ja ehkä sormet (lol) tuottavat lähes kolmanneksen syötön mailaan johtuvasta liike-energiasta samalla kun alavartalon, lantion ja keskivartalon isot lihakset joiden pitäisi singota keho ja sitten käsivarsi ylös ja swingiin (jälkimmäinen) vastaavat vain 20 % syötön liike-energiasta eli 1/3 vähemmän kuin “käsi” eli RANNE!! (plus sormet!!)
VMP. What a joke!
Monella rimpulajalkaisella on piiskamaisen letkeät kämmenet ja monella tukkijalkaisella varsin väkinäisen oloinen vempautus.
Heliövaaralla todella vahvat jalat ja Virtasella puolet ohuemmat. Kuitenkin Oton kämmen merkittävästi sutjakkaammin tuhoa vastustajan kenttäpäätyyn aiheuttava. Mikäli puhutaan vauhdin tuotosta ja läpilyöntikyvystä.
Rublev tykitti todella lujaa peruslyöntejään jo 60 kiloisena 16-vuotiaana, jolloin hauiksen ympärysmitta oli 25 senttiä ja reiden ympärysmitta max 45 senttiä.
Fognini tykittää lyöntejään lähes suorilta jaloilta kiitos nopean kädenkin. Toki lantion liike ja keskivartalon käyttö myös erittäin olennaista vauhdin saamisen suhteen.
Sanoisin että hyvään tennislyöntiin tarvitaan jokaista ruumiinosaa ja tietynlaista rytmitajua saada ne kaikki osat liikkumaan optimaalisella tavalla.
Mikäli omaat paljon voimaa, mutta et rytmitajua liikuttaa kropan osia kuin mestaritanssija soveltaen liikesarjat tennislyöntiin soveltuvaksi, niin voimasta ei ole merkittävää hyötyä.
Mailankärjen nopeus osumahetkellä saavutetaan silloin kun kropan eri osien liikkeet soljuu kuin rasvattu ilman kitkaa. Usein näkee liikesarjoissa jossakin vaiheessa kesken kaiken pysähdyksiä tai sellaisia hetkiä jotka eivät ole harmoniassa edeltävän tai tulevan liikkeen kanssa ja asiat ei solju eteen päin kuin tanssi, kuten ihannetapauksessa pitäisi.
Ja tämä epäharmonia tapahtuu juuri silloin kuin pelaaja tietoisesti “lyö palloa” ylävartalon/käsivarren lihaksilla eikä liike jatku kineettisen ketjun kautta virtaavana voimansiirtona “from the ground up” eli takajalan ja lantion räjähtävästä voimantuotosta coren ja olkapään kautta mailakäteen. Toinen syy (vakiintuneen väärän tekniikan lisäksi) tällaiseen epäjatkuvaan, kulmikkaannykivään lyöntiiikkeeseen voi olla sitten epäluottamus omaan swingiinsä, varominen ja kontrollintarve jotka jäykistävät kehoa ja mailakättä (tarpeeton, haitallinen lihaskontraktio) ja estävät siten sulavanrytmikkään liikkeen ja energiankulun läpi swingin.
Se että joku lihaskimppu bodari lyö lihaksilla pakottavasti ja jäykästi ilman vaivatonta voimaa ja pallonnopeutta samalla kun teini-ikäinen S(k)inner lehdenjakajan lippalakissaan piiskaa palloa häkellyttävällä vauhdilla winnerin winnerin perään pitäisi vain allekirjoittaa rennon mailakäden (ja käsivarren nivelten) tärkeyttä kuin myös alavartalon voimantuoton merkitystä tennisswingissä. Pakottamalla tai kädellä “täysillä lyömällä” liikesuoritus ei ammenna isojen lihasten räjähtävää voimaa kentänpinnasta eikä edes pystyisi välittämään ponnistuksen ja lantionkierron aikaansaamaa liike-energiaa jäykän kehon blokatessa energian siirtymisen keskivartalon rotaation kautta käsivarteen ja mailaan.
Kyse on toki aina jossain kriittisessä määrin yksilöllisestä fysiikasta; lihas-hermojärjestelmästä ja vartalontyypistä: fyysis-rytmillisestä lahjakkuudesta kuinka helppoa oikeaoppinen, “vaivaton” swingaaminen kullekin pelaajalle on. Usein parhaita ovat nämä pitkänsolakat, rytmitajuiset tyypit joista voisi tulla tanssijoitakin. -“Kanki-kaikkoset” ja bodarityypit - not so much.
Loppukaneettina ja yhteenvetävänä muistisääntönä todettakoon että aina ensin on alavartalon räjähtävän nopea “thrust” - työntöimpulssi (ja lantion kiertoimpulssi). Se on nopea, räjähtävä suoritus. Sitä seuraa ylävartalon kierron välittämä käsivarren ja mailan swingi. 1. THRUST ==> 2. SWING.
Ei näitä lyöntisuorituksen käsitteellisesti erillisiä ajallisesti toisiaan fludin saumattomasti seuraavia (ja paljaalla silmällä vaikeasti erotettavia) segmenttejä pidä mitenkään ympäripyöreästi sekoittaa ja todeta, että “kaikkia tarvitaan sopivasti, siinä ja siinä prosenttimäärässä” ja ehkä “oikealla hetkellä” mitenkään täsmentämättä miten tämä oikeahetkisyys saadaan dynaamisesti tuotettua.
Varsinkin syötössä kädellä ja olkavarren kierrolla, todellakin tehdään valtaosa vauhdista. Toisaalta, jos jalat pettää vaikkapa matsin aikana, niin että joutuu varomaan toista jalkaa ettei se esimerkiksi kramppaa, niin haastava on päästä lähellekään omia maksimeja tai syöttää mitenkään järkevästi.
Jaloista voima lähtee ja jos pohja pettää ei voimaa voi tuottaa. Toisaalta, jalat voi silti olla melko tönköt kuin Stichillä ja pallo lähtee lujaa tai niiata voi syvään ja pallo ei lähde yhtään mihinkään. Jaloilla ei syötössä tuoteta voimaa siinä mielessä että esimerkiksi syvemmälle kyykkäämällä tai koukistamalla polvia saisi syötön lähtemään kovempaa. Koukistamalla polvia ja ponnistamalla pääsee todennäköisesti korkeammalle ja on hyöytyä olla ylempänä osumakohdassa. Saa suuremmalla marginaalilla pallon verkon yli ja ruutuun.
Peruslyönneissä mielestäni aika sama juttu. Tasapaino täytyy lyönnissä olla, mutta jalkojen ylenmääräinen koukistaminen on aika oldschool ja enemmänkin entisaikojen mataliin palloihin osumisen helpottamista varten. Hyppimällä tai jalkoja pumppaamalla vauhtia ei palloon tule. Vauhti syntyy hyödyntäen lantion ja käsien liikeketjuja, kuten syötössäkin.
Mielenkiintoinen maininta Bumerangilta Fogninista jonka itsekin näissä keskusteluissa lähes aina otan esille. Vauhtia palloon saa monella tavalla. Fabio ei hyödynnä jalkoja ja liikkeet muutenkin erittäin minimalistisia. Siltikään hän ei minun mielestä runttaa, vaan lyö erittäin kauniisti ja rytmikkäästi, pienen pömppömahan tuottamaa tasapainoa hyödyntäen!
Aamuwarhainen gets the word wai miten se meni; “w” for “the old school” ironisesti.
Mä en tiedä miten te lyötte ja onko nykivää ja käsivoittoista ja miten kullakin mutta on vääriä ja oikeita tapoja. Oikeat tavat ymmärtävät ja noudattavat swingin tosiasiallista fysikaalis-biomekaanisia fundamentaaleja. Eikä kädellä lyöminen ole mikään swingi. Te lyötte ja lyöminen on väärin kuten sanotaan tarhaikäiselle lapselle joka on juuri läppäissyt kaveriaan nenukkiin. Se pitäisi sanoa aina alle 10-v. tennisjunnuillekin joka treenin aluksi. Älkää lyökö palloa enempää kuin kaveria. Swingatkaa lonkalta letkeästi niin ettette huomaakaan.
On nimittäin myös niin että keho tietää vaikka tietoinen mieli panee vastaan. Ja keho voi suorittaa oikein vaikka mieli haraa vastaan ja esittää suoritustekniikan väärin. Eli esimerkiksi juuri kädellä lyömisenä. Tästä on esimerkkejä ihan huippupelaajia myöten joiden swingeissä ei ole ollut moitittavaa. Eivät kaikki osaa ajatella kovin selkeästi tai käsitteellisesti kehonsa liikesuorituksia tai niiden perusmekanismeja ja -mekaniikkaa.
Syöttö kuten kämmen. Niillä on tiettyjä yhtäläisyyksiä mutta ei välttämättä siten kuin sinä Pahansuopa esität. Niillä on myös tiettyjä tärkeitä eroja. Mutta usein pelaajan syöttö ja kämmen näyttävät toisiltaan hyvässä ja pahassa
Enemmän hyvässä esimerkiksi Dominic Thiemillä. Verratakaa hänen syöttöään ja kämmenSWINGIÄÄN. Mitä yhtäläisyyksiä löydätte?
Rafa - älkää antako haban hämätä. Rafa swingaisi kämmenet ja syötöt mahdollisesti jopa nykyistä suuremmalla teholla (syöttöhän nyt ei hänellä ole mikään erityinen tykki vaikka onkin viime vuosina saanut lisää ruutia) JOS hänellä olisi puolet pienemmät käsivarren lihakset. Ai kuinka niin? No, tämän selkiyttävän hypoteettinen tilanteen tapauksessa voidaan ajatella että rotaation kulmaliikemäärä (jonka säilyminen on luonnonlaki) saisi manacorilaisen käsivarren tällöin
lähes kaksinkertaiseen swinginopeuteen ja tämä välittyisi sitten vastaavasti tehokkaammin ranteelle kuin massiivisemman käsivarren hitaamman liikkeen sisältämä vastaava liike-energiaa. Tässä toki yhtäällä oletetaan että liikemäärän säilyminen ja siirtyminen tapahtuu enemmän tai vähemmän ideaalisesti kineettinen ketjun läpi ja toisaalta että käsivarren nopeus välittyy ranteelle (ja mailalle) suuremmalla hyötysuhteella kuin raskaamman käsivarren pienempi kulmanopeus . Mutta kyse onkin ensisijaisesti heuristisesta ajatuskokeesta. (Toinen sivuava, aiemmassa yhteydessä esille nostettu (ja ehkä ilmeisempi) syy swingitehon käänteiseen verrannollisuuteen suhteessa käsivarrenlihasten massaan (tietyllä kriittisellä eli “bodarimaisella” lihaskasvun alueella) on tietenkin lihasmassan käsivarren nivelliikkuvuutta jäykistää vaikutus; Skinnerin ruoskat kiittävät osaltaan solakannotkean italiaanon ruoskamaisen rimpuloita käsivarsia.)
Miksi Rafalla on sitten niin lihaksikkaat käsivarret? Ainakin pari mahdollista vastausta. Ensinnäkin siksi että alavartalon voimantuotto aiheuttaa käsivarren nivelissä ja niitä tukevissa ja suojaavissa rakenteissa niin suuria repiiviä voimia että ilman käsivarsien massiivisua lihaksia loukkaantumiset olisivat jatkuvia. Toinen vastaus viittaa edellä todettuun mahdollisuuteen että Rafallakin (ja Uncle Tonylla ja Carlos Moyalla jne) on perustavasti väärä käsitys, huono ymmärrys siitä mitä Rafan keho tekee tämän swingatessa aggressiivia buggy whip lassojaan non-stop.
Ja syöttö vielä kerran. On oikea tapa syöttää. Ja sitten on liuta vääriä. Suurin osa naispelaajista WTA syöttää väärin. Suuri osa myös miespelaajista ATP syöttää väärin. Mutta ei Fed, ei Nole, ei edes Rafa, ei Thiem - jatka listaa (etsi pienin (tai suurin) yhteinen nimittäjä). Ei se ole täysin sattumaa että aivan terävimmällä huipulla olevat kaverit tekevät yleensä ne perusasiat jotka näyttävät ehkä ulospäin toissijaisilta yksityiskohdillta (ne voivat olla yksityiskohtia ja osin ovatkin, mutta eivät toissijaisia) OIKEIN. Vaikka eivät hallitsemaansa oikeaa tapaa ehkä osaisikaan verbalisoida. Silti se on juurtunut heidän liikesuorituksiinsa luonnolliseksi automaatioksi, kehon hiljaiseksi tiedoksi.
No, sitten on tietysti Daniil “mustekala” Medvedev. Hän on oma lukunsa Friikki. 
Tietyiltä osin holtitonta, ei-optimaalista jalkatyötä mutta ei hänkään kädellä rumahkoja peruslyöntejään “lyö” vaikka venäläisen “lonkeroiden shakkimestarin,” (tähän kuva mustekalamiehestä pelaamassa shakkia kuudella teleskooppiraajalla), strategisen neron swingit hetkittäin hysteerisen tyttöystävän tehottomalta huitomiselta vaikuttavatkin (believe me, I know my shit!) Syöttö - sitä pitäsi ruotia tarkemmalla silmällä. Ei tänään.
Edit: Lisätään yksi kaksi täydentävää huomiota tähän virstanpylvästekstiin (suomalaisessa tenniskirjoittamisessa). Palataan toiseen ääripäähän eli jaloista (ja päkiöistä) päähän. Miksi tennis vääristyy mielessämme ja näemme usein suorituksen illuusion sitä määrittävä todellisuuden sijaan? Koska emme voi päästää irti subjektin kontrollista ja rationaalisesta, ympäristöään ensisijaisesti KÄSILLÄ hallitsevasta ja manipuloivasta mielestä. Käytännön käyttöliittymämme maailmaan on MANUAALINEN: kirjaimellisesti: käsien kautta toteutuva, ei jalkojen. Kun vielä maila laitetaan käteeemme niin helposti alamme tulkita tennistä taas yhtenä käsiliitännäisenä käyttöliittymänämme, tarkan motoriikan ja hallinnan alueena. Tämä on periaatteellinen, filosofinen virhe. Se heijastuu taipumukseemme hallita lyöntiä, lyödä kädellä, ajatella kädellisen termein. Tenniksessä kuten kaikessa urheilun ja tanssinkaltaisen aktiviteetin lavealla alueella tapahtuvassa performanssissa pitää kyetä päästämään irti, mykistämään hallintaan pyrkivä ego ja lähestymääm kehollis-holistista tapahtumista, flow-tilaa. Lisäksi tanssin ja (tiettyjen) pallopelien sumea perhe jakaa sen meille kädellisille ajattelijoille alustavasti epäintuitiivisen yhtäläisyyden joka kieltää käsien ja kädellisen suorittamisen ensisijaisuuden. Tanssissa tämä on toki ilmeisempää ja helposti käsitteellisellä tasolla hyväksyttävissä (kuten juoksussa ja kävelyssä; tai jalkapallossa). Tanssin KEHOLLISUUS kuitenkin edellyttää tenniksen kaltaista heittäytymistä (ja vahvaa corea sekä rytmikkään elastisia jalkoja). Tenniksen erityinen hienous on siinä että se ulottaa jalkojen rationaalista ajattelijaa hämmentävän dominanssin myös kädelliseen mailapeliin; toki sen tekee myös mm. pöytätennis - vaikka maila onkin kevyt!
Näin yhteys länsimaisen rationaliteetin ulkopuolelle tulee näkyväksi. Samat lainalaisuudet pätevät tenniksessä kuin itämaisissa taistelulajeissa (ja toki myös länsimaisessa nyrkkeilyssä). Myös suhteessa taolaiseen ja sen sukuisiin luonnonfilosofioihin ja viisausoppeihin. Wu wei. Let it go; let it (swing) flow Unohda kontrolli. Älä pakota käsiäsi, hallinnan tukahduttavaa ääntä esiin. Anna swingin virrata like a river of energy. Maasta dan tianin kautta taivaisiin. 


Hälvetisti tekstiä, kiitos sinänsä kun tuota tyyliä hauska lukea, mutta missä asia? Jos laitat riviin sata jannua heittämään kiveä/palloa tai muuta helppoa esinettä, niin kymmenellä parhaalla niistä ei oo keskenään samanlainen ruumiinrakenne eikä myöskään yhtä tehokas jalkojen/lantion käyttö eikä siten samanlainen heittotekniikka (heittäjistä tähän vaikka ääriesimerkit Pitkämäki vs Räty) mutta jokaisella kymmenestä on niitä jämiä nopeampi heittokäsi ja tarkempi silmä-käsi-koordinaatio. Jaloilla/lantiolla mennään tietenkin asemaan josta on otollista lingota, mutta se lingon teho viimeistellään ylävartalolla ja korostetusti käsivarrella. Ohjaava yksikkö (silmä-käsi) määrää paljonko potentiaalisesta tehosta (koko voimantuottoketjua päkiästä sormenpäähän) saadaan käyttöön - ja oletan että tuolla ohjaavan yksikön tasolla erotellaan mestarit ja marisijat.
Nähdäkseni vipu/heiluri ei muuta edellistä asetelmaa vaan korostaa vain lihassolujen nopeutta ja silmä-käsi-koordinaatiota - jos siis tarkoitus keskustella vauhdin tuottamisesta ihmiskeholla liikuteltaville esineille eikä tanssia filosofisia performansseja.
Miekka terässä ja mieli kirkas niin tulosta tulee kyllä visuaalisesti laajalla tyylivalikoimalla - “Niin kuin samurai tietää katanan halkaisevan kypärättömän miehen kahtia, niin tietää nyrkkeilijä kärsivällisyyden ja yhden iskun riittävän.”