Klubilaiset pelaa keskuskentällä aina kuukauden Wimbledonissa turnauksen jälkeen ja sitten aletaan valmistautumaan ensi vuoteen. Muilla kentillä pelataan koko syksy. Vissiin välillä annetaan vähä kasvaa.
1 tykkäys
Ok, sitten on keskuskentän käyttö lisääntynyt paljon.
Ennen sanottiin, että kenttää ei käytetty kuin yksi tunti turnausten välillä.
Okay, nice. Ois kiva päästä tohon klubiin eli ilmeisesti Wimbldeon tennis and croquet club or something. No, ehkä realistisempaa on päästä itse Wimbeldonin GS-kisaan. Sitä kohti. 
Mutta itse asiaan Indian Wellsin hitaudesta: saatanpa siis olla oikeilla jäljillä kun ei parempaakaan argumenttia ole kenelläkään heittää tiskiin. No, yleensä olen. Asiassa kuin asiassa enkä vähiten tenniksessä. 
Ei karhea ja hidas kenttä ole seniorien suosima. Nilkat ja polvet ja tekonivelet kääntyilee ja palloihin voi joutua yrittää juosta.
Hmmm, mielenkiintoista. Mutta ehkä ne ei juokse. Riittää että ehtii edes lyödä niihin about strike zoneen suoraan tuleviin palloihin. Plus pari kävelyaskelta suuntaansa.
Se on leppoisaa tennistä se. Enkä toisaalta ihmettle. Pelatkaa itse kesällä tuossa pätsissä. Muistan vieläkin kun ne haki sen paikallisella shopping mallilla notkuneen yleismiesjantusen poistamaan sitä ”mehiläispesää” keskusareenan hämähäkkikamerasta (kuningattaren ja sen ympärillä häröilleen parven) kylmää Budweiser-koria vastaan, oliko mennä kaudella tms. Ei nää ihmiset likaa käsiään sorvin äärellä tai rupee grindaa avohelteellä jotain dynamic tennis tuolla hiekkapaperilla.
Silnä ollaan samaa mieltä jopa nimimerkki Härskin kanssa!
Olen näköjään ottanut vetovastuun ATP-kiertue 2025 ketjun päivittämisestä. No, tämä on ”kausiluontoista”, milloin ehtii ja on aktiivinen, milllon tulee pitkää taukoa (tenniskeskustelusta muttei sentään tenniksestä). Joten ei mitään. En siis tunne pakottavaa tarvetta sensuroida tai moderoida aktiivisuuttani tässä keskustelussa. Nyt on luppoaikaa ja hyvää viskiä.
Eli antaa mennä vaan: Francisco Cerundolo hoiti homman himaan De Minauria vastaansa mikä oli toki odotettavissa karkeasti (a pun intended) massakenttäolosuhteissa. Siinä missä Hurkacz ei riittänyt aussia vastaan hitaalla alustalla, elohopeamainen aussimme ei kyennyt vastaamaan Cerundolon yläkierrekontrolliin flatimmalla lyöntiprofiilillaan. Mitä tästä opimme? Sopeudu tai kuole? Maybe… Mutta toisaalta senhän me jo tiedämme. Dinosaurukset eivät menesty muuttuvissa olosuhteissa ja dynaamisissa toimintaympäristöissä. — Ehkäpä opimme siis vain sen, että kaikki ovat voittajia joissakin otteluissa , kukaan ei ole voittaja kaikissa otteluissa. Maybe… mutta siinä ei kyllä ole mitään oppimista, kyse on itsestään selvästä latteudesta, truismista, trivialiteetista…Tyytynemme pelkkään muistutukseen: kaikki ovat hyviä jossain asiassa, kukaan ei ole hyviä kaikissa asioissa. Lisäksi on ihan hyväksyttävää olla keskinkertainen. Huonohan ei kukaan tunnetusti ole eikä tyhmä. Lisäksi haluamme tehdä erottelun huonon päivän ja huonon ihmisen/pelaajan välillä… Meillä on vain ”huonoja päiviä”. Päivät eivät ole toistensa identtisiä kopioita. Ja se on hyvä. Kukapa haluaisi elää päivänsä murmelina yhä uudestaan. Saatii dinosauruksena. Onneksi meillä on kyky oppia virheistämme ja mennä eteenpäin.
Hyvä. Loppuun lista ATP-kiertueen (tai melkein ATP-kiertueen) ”kuvottavimmista” syötöistä/syöttäjistä. Top-5:
- Juan Manuel Cerundolo
- Cameron Norrie
- Alex De Minaur
- Michael Mmoh (en ole varma, mutta epäilen vahvasti!)
- Fabian Marozcan (maybe, maybe not).
Päivitetään näitä sitten kun uudet, nyt unohtuneet kandidaatit nousevat esiin.
P.S. Tätä Tolstoin sitaatin mukaelmaa Anna Kareninan avausriviltä minä varmaan hain edellä: Kaikki voittajat voittavat samalla tavalla, kaikki häviäjät häviävät omalla tavallaan. Sen me nyt opimme niin ettemme enää unohda. Näin se menee.
Oli taktisesti aika nerokas ottelu Francisco Cerundololta noihin olosuhteisiin De Minauria vastaan, ensimmäinen erä puhtaasti ottaa pois kaikki mehut pois De Minaurilta, ainut päämäärä voittaa avauserä pitkän taiston jälkeen sellaisia 10 lyönnin avg. palloralleja eikä antaa vastustajalle juurikaan tempoa, josta nimenomaan De Minaur elää. Ajoittain oli Franciscolla pieniä hankaluuksia pitää matalat De Minaurin ruokkimat rystynurkkaan tulevat pallot kurissa ja meni suht. paljon palloja verkkoon, mutta muuten pääsääntöisesti rysty toimi riittävän hyvin. Toisessä erässä oli sitten hyvin harvinainen näky, kun De Minaurin taisteluilme oli totaalisesti poissa. Francisco teki siis kirjaimellisesti massaottelun tuosta ja se todellakin kirpaisi syvältä De Minauria, kun ei saanut palloon mitään otetta ja sortui täten ylilyömään ja hävisi pääsääntöisesti pitkät pallorallit, jotka ovat usein häneen osaamisalaa. Välillä tuntui suorastaan, että pyrkiikö Cerundolo syöttämään tahallaan kakkosta ja tehdä omista syöttövuoroistaan näennäisesti tiukkoja, mutta kuitenkin viedä nimiin+kuluttaa jo valmiiksi hitaita palloja, joka hiekoittaa entisestään De Minaurin urakkaa.
2 tykkäystä
Hieno analyysi! Kertakaikkiaan nerokasta. Sinulta ja tietenkin argoltamme. Noinhan se taisi pitkälti mennä aikakirjoihin. De Minaur ei päässyt pelaamaan peliään ja vaikutti varsin turhautuneelta ja loppua kohden jo haluttomalta jos ei ihan luovuttaneelta.
2 tykkäystä
Viime illan, yön ja aamun satoa:
Rune pisti odotetusti Griekspoorin lauluun; ensimmäinen erä meni kuitenkin vielä hakiessa voittavaa pelinkuvaa: taktiikan hienosäätö toi Danske manin mukaan lopulta voiton - ja suht helposti toikin: (5-7), 6-0, 6-3. Rune on kuten sanottua palaamassa suosikkipelaajiemme top-3:een. Kukapa ei tästä räiskyvästä tintistä ja Kööpenhaminan kuninkaallisen baletin ex prima ballerinan virnistelevästä ja puolinokkavasta pojasta pitäisi?!
Toisessa ottelussa nähtiin draamaa, hermoja raastavia ralleja ja kisuttelua. Arthur Fils pääsi niin lähelle ja jäi silti niin kauas: kvartseihin ja katsomoon. Medvevev vei kolmannen erä tie-breakissa 8-6 haettuaan Fils’n matalapomppuisen volleyn aivan takaviivan tuntumasta armottomalla kämmensivalluksella joka lähetti palllon stratosfäärisellä lähtönopeudella kohti verkolla päivystäneen hölmistyneen patonguen napa-aluetta. Le garcon sai vaivoin mailan eteen mutta sen orientaatio oli liian avoin ja reaktiovolley lensi pitkäksi. Tämän jälkeen nähtiin Daniililta spontaanin lapsenomainen riemunpurkaus ja primitiivisen villi voitontanssi joka meni vähintään aika överiksi minkä venäläinen tajusi seuraavassa itsekin ja näytti pahoittelevan ja selittelevän verkkokättelyn yhteydessä vastustajalleen syitä tähän epäasialliseen riehakkuuteensa - ilmeisesti pettymystensävytteisellä alkukaudella.
Seuraavaksi Indian Wellsin hulppealle keskusareenalla, joka edustaa tyypillistä “geneeristä Tex-Mex” -arkkitehtuuria luonnonvaaleine terrakottasävyineen, loivine harjakattoineen ja rapattuine seinäpintoineen, astelivatkin sitten Jack Draper ja Ben Shelton. Ottelun kulku oli odotetunlainen ja Draperin tarvitsi vain odottaa Sheltonin virheitä ja hoitaa homma himaan parilla syötönmurrolla. Nukahdin tosin ensimmäisen erän aikana joten loppu on Flashscore-datan vahvistamaa extrapolaation ja spekulaation täydentämää valistuneen mielikuvituksen satoa (highlights on YT on toistaiseksi ainakin katsomatta). – Sen sijaan merkille pantavaa ja mielenkiintoista tässä yhteydessä on erityisesti Draperin uusi, kevennetty kisaohjelma, jolla pyritään välttämään liian usein nähdyt kisojen loppuvaiheen uupumiset, luovutukset ja loukkaantumiset. Levännyt, fressi, terävä, huippukuntoinen britti on vaarallinen vastus kenelle tahansa, ja seuraavaksi saammekin todistaa tämän vuoden Aussi Openin 4. kierroksen ottelun revanssia iskukykyisen Draperin ja niin ikään huippukuntoisen Alcarazin välieräkohtaamisesssa. Tammikuussa lontoolainen joutui luovuttamaan kahden erän jälkeen (5-7, 1-6) eikä ihme Draperin loukkaantumis- ja lihaskramppihistorian tuntien: britin edelliset kolme kierrosta Melbournessa venyivät jokainen viisieräisiksi fyysis-henkisiksi maratoneiksi Navonea, Kokkinakisia ja Vukicia vastaan. Laatu ennen määrää -otteluohjelmalla eteenpäin jatkava britti tulee siis haastamaan espanjalaisen herkullisista lähtöasemista. Mihin se riittää - sitä emme uskalla tähän hätään ennustaa. Mutta toivomme todellakin täysimittaista ottelua ja upeaa tennistä ilman turhanaikaisia ja turhan tuttuja medikaalihuolia!
Ja illan viimeisenä herkkupalana kun jo heräsimme aamuun (parin tunnin yöunien jälkeen) kohtasivat itse hallitseva mestari Carlitos “bee or not to bee” Alcaraz ja ystävämme, aina sympaattinen Francisco Cerundolo. Olosuhteet olivat vaikeat, tuuli navakkaa ja lämpötila talvisissa lukemissa (in South Cal). Spanski aloittikin haparoiden samalla kun argonauttimme oli heti alkuun pelin päällä menettääkseen vain kuusi murtopalloa ja tullakseen lopulta ironisen tyypillisesti itse kerran murretuksi: erä 6-3 Indian Wellsin “senioriyleisön” rakastamalle “Beezerille”. Toinen erä hurjasteltin kurinalaisemmissa merkeissä ilman murtoja, ja Alcaraz - vähemmän yllättäen - kääri voiton himaan tie-breakissa suhteellisen selvin lukemin joita en nyt numerolleen muista ja jätän spekulaation tämän trivialiteetin suhteen tähän. It’s not worth it. - Tärkeintä tenniksessä on voittaa silloinkin kun peli ei kulje, totesi espanjalainen ottelunjälkeisessä kenttähaastattelussa. Pitää löytää keinot. Pidin huolen temmosta, fokuksesta, jalkojen liikkeestä. Vaikeuksien hetkellä pitää vain sopeutua ja voittaa, se on tennistä, päätti espanjalainen maailmanhuippu tavaramerkillään kasvojen levyisellä hymyllään säestäen.
Siksi me kaikki rakastamme Carlos Alcarzia. Hänen pelinsä ja hymynsä harvoin hyytyvät, ja silloin kun näin tapahtuu ne tapahtuvat samaan aikaan ja hän tietää sen.
8 tykkäystä
Medvedevin tuuletus oli kyllä herralle aika poikkeuksellinen veto. Twitterissä tiedetään kertoa, kuinka Davidovich Fokina olisi vuonna 2022 jossain slämissä tuulettanut vastaavalla tavalla, Medvedev olisi tätä tyyliä treenannut myöhemmin siinä samassa kisassa jossain harjoitusten yhteydessä. Nyt sitten kolmisen vuotta myöhemmin vedettiin tämä kortti esiin. 
4 tykkäystä
Mä en tykkää Runesta - Ridge Forresterin harmaanveden jengistä.
Ehkä ikä vie pikku hiljaa ylimielisyyttä vähemmälle ja shortsitkin putoavat kivesrajalta alemmas.
Toisaalta, makuasioita on monia, sanoi koira kun …
Rune mun mielestä rauhoittunut viimeisen parin kauden aikana. Ei oo enää teinimäistä uhoa samalla tapaa, joskin kyllä se persoona edelleen kentällä näkyy. Ei oo ylilyöntejä nähty, pientä kinaa silloin tällöin yleisön tai dumarin suuntaan mut on niitä pahempiakin höyrypäitä tourilla.
Mun makuun mielenkiintoisempi pohjoismaalainen seurata kuin Ruud, kenen persoona on tylsän harmaa unelmavävy eikä pelityylissäkään oikein mikään jaksa sytyttää.
Shortseista voi olla montaa mieltä, kyl mä luulen et toi on enemmän ihan mukavuuskysymys kuin et olisi osa jotain pelaajan stailia suuren yleisön suuntaan. Ehkä enemmän vois noiden hihattomien paitojen kanssa funtsia, että onko ne puhdas mukavuuskysymys vai halutaanko niillä brändätä pelaajan imagoa ja toimivat sitten tavallaan osana pr-koneistoa.
Indian Wellsissä vähän historian havinaa, eka kerta koskaan kun kolme tai enemmän 2000-luvulla syntyneitä pelaajia välierissä GS / tonnitasolla. Eli kyllä se uusi sivu vaan sieltä on hiljalleen vaihtumassa ja nuorisokaarti esiin marssimassa entistä väkevämmin.
4 tykkäystä
Mikä tää Ridge Forrester -läppä on oikein? 
Nuorison hjuumoria? En tajuu.
Rune on aivan mainio sälli! Lisää näitä. Tai no ehkä yksi kaksi riittää.
Siis eihän se enää ole se matsin aikana ”homoa!” Etchverrylle (?!) huutanut räkänokka kuitenkaan…
1 tykkäys
Patrick Mouratoglou → Ridge Forrester
Wai niin! 
Hihattomat paidat voisi jättää Palsanmäen huutokaupan meklareille yksinoikeudella.
Konservatismi puskee viemeistään tässä kohtaa vaikka kuinka olisi muuten liberaali.
1 tykkäys
Minusta niissäkin on eroja. Itseä häiritsee tuo nykyinen leikkaus, missä paidan olkapään yli tulevat osat ovat kovin kapeat. Siitä tulee aluspaitamainen mielikuva.
Aiempina vuosina nuo “olkaimet” tulivat sivusuunnassa olkapään päälle tai vähän ylikin. Ja silloin Rafan valkoiset hihattomat kelpasivat Wimbledoniinkin.
1 tykkäys
Jossain keskusteltiin, että voitonjuhlinta olis ollut irvailua Filsin ylivedetyille tuuletuksille pisteissä. En nähnyt koko matsia niin tiedä sitten…
Ei tuollainen ilakointi kuulu kaverin persoonaan, hyvä jos jaksaa joka matsissa tuulettaa yhtään mitään. Ei se kaukaa haettua ole, että oli tietoinen kuitti Filsille varsinkin kun pomppi käytännössä suoraan sen edessä. Verkolla sitten olevinaan pahoiteltiin tai mitä nyt siinä sanoikaan ranskalaiselle.
Ainakin oli ilmeisesti 1W-9L tilasto ennen Fils ottelun päätöstä…siis noiden päätöserien tiebreaktilastot Medvedevillä vuoden 2022 alusta lähtien.
1 tykkäys