Jep viime kesänä hyvinkin. Kun nyt katsoo ketä äijiä kaatoi tuolla niin taisi olla aika helppo titteli miehelle tällä tasolla. 4/5 matsissa oli kertoimissa alle 1.50 kertoiminen suosikki eli selvä suosikki ja Pedro Sousaa vastaankin oli suosikkina. Nedelko, Giustino, Hurkacz ja Karatsev lopulta finaalissa niin eipä noista yksikään ole mitään kärkipäätä massalla CH-kisoissa. Harmi kun Tampere Open ei houkuttele edes kovia nuoria kavereita enää pelaamaan. Olisi meinaan kiva nähdä vaikka Rublevia ja kumppaneita täällä. Saas nähä tuleeko Norjan “tähti” Ruud tänä kesänä pelaamaan naapuri pohjoismaahan vai onko jo ATP-kisoissa… Sitten jotkut nimet Kovalik, Pavlasek, Carbellas Baena, Elias yms olisivat kiinnostavia nimiä eurooppalaisista. Myös e-amerikasta löytyisi kovia ja kiinnostavia nimiä tälle tasolle. Tosin portugalin kaksikko Elias/Joao Sousa väänsivät kyllä aikanaan Tampereella kun paikanpäällä olin todistamassa hyvää matsia Micken ja Sousan välillä.
Aikanaan kun Klizan, Carreno-Busta ja Bedene vääntivät ja melkeinpä dominoivat vielä CH-tasolla paljon massakisoissa niin oli kovasti toiveissa että olisivat eksyneet kesällä Tampereelle. Aina sai pettyä vaikka muuten pelasivat tosi paljon CH-kisoja ympäri eurooppaa koko kesän.
Coppejans tosiaan oli junnuykkönen kun voitti 2012 Ranskan avoimet 18v 4kk iässä. Coppejans pelasi junnuna kuusi turnausta dubbelia Herkko Pölläsen kanssa ja Herkko oli 17v-kaudella belgialaista parempi junnu, mutta vuotta myöhemmin Coppejans teki ihmeitä. Herkko hävisi esim. Japanissa G2 finaalin niukasti Nick Kyrgiosille ja voitti G1 tittelin jossa kaaviossa oli Dominic Thiem. Ja nykyisin Herkko pelaa bermudashorteissa harrastetennistä.
Olen monta kertaa sanonut, että jos nouset 18 vuotiaana junnulistan ykköseksi tai vaihtoehtoisesti saavutat 16-17 vuotiaana ITF20-30 lukeman ja siirryt 18 vuotiaana miesten peleihin, niin kovempi lupaus olet lähes poikkeuksetta tuossa jälkimmäisessä skenaariossa.
Esim. 1994 syntyneiden miesten pelien ykköstykki Lucas Pouille oli ITF23, mutta saavutti tuon rankingin 17v-kauden pisteillä ja 18 vuotiaan pelasi täyttä häkää miesten pelejä.
Novak Djokovicin ITF-ennätys 24:s ja saavutettu 16v-kauden pisteillä.
Coppejans on lähempänä lupausasteeltaan Peliwoa kuin superlupauksia.
Andy Roddick ja Gael Monfils taitaa olla lähestulkoon ainoat ITF1 rankingin 18v-kaudella saavuttaneet joista tullut ATP:n top10 nimiä. Ja tuossakin huomioitava se, että ovat syntyneet elokuun lopussa ja syyskuun alussa, joten pelasivat junnu-uransa 17 vuotiaana, toisin kuin nämä helmi-tammikuussa syntyneet Coppejans ja Peliwo yms.
no hupsista, huolimaton iskulyönti vastustajan breikkipallossa ja tiputaan toinen erä tasan 4 Mutta murto takaisin 5-4 ja jälleen ollaan edellä.
Pito varmasti loppuun ja 6-4 toinen erä.
Joutui se Henri yksittäisiä pisteitä pelaamaan ekassa erässä ja kokonaisen gamen toisessa 4-4 tilanteessa, että sai sen murron takaisin.
Oijoi, Coppejans edellä 3-1, 4-1 :), kaksoisvirheellä 5-1, pressure testing Benoit Paire, 5-3 =), 5-4 aika hyvin osuu taas Benoit, no niin 6-5 miten nyt, 6-6 :3 jännäksi menee.
Hoo! 12-10 Coppejans, ja kyllä on kiukkuista ranskalaista kentällä
No niin, nyt sai jo mailakin hieman osansa =]
Ihan erinomainen, osuu nyt taas oikeen hyvin kun sai puolenvaihdossa vähän aikaa palata keskittymiseen. Puolesta kenttää tulee vastaan lyömään kakkosesta rystyllä läpi
No niin siinähän oli jo ihan oikeasti peliä =D. Ei menny liikaa hermot vaikka aika pahalta näytti jo välissä.
Tähän pitää mainita, että Herkon koulu Ohio State on ihan terävintä kärkeä; tällä hetkellä rankingissa kakkosena, mutta käväisi alkutalvesta ykkössijallakin. Kaksinpelirankingissa ykkösenä on Herkon joukkuekaveri Mikael Torpegaard (DEN) ja seiskana toinen joukkuekaveri Huge di Feo (CAN), joten pitää siellä olla ainakin valmennus ja treeniolosuhteet kunnossa. Rise Lanne antoikin aiemmin taustoja siihen, miksi Herkolla on ollut vaikeampaa.
Nuo yliopistojen kärkipelaajat monesti singahtavat ATP-kiertueelle melkoisella rakettinousulla kunhan koulunsa saavat hoidettua. Aiempia yliopistorankingin ykkösiä ovat
2008 Somdev Devvarman (ex-ATP 62)
2009 Aleksandr Nedovyesov (ex-ATP 72)
2010 Robert Farah (ex-ATP 163, dubbelin 21. yhdeksällä turnausvoitolla)
2011 Steve Johnson (ex-ATP 21)
2012 Steve Johnson
Itselleni uutena tietona sieltä löytyy näköjään myös Kontiselle nyttemmin tuttu kova dubbelimies Farah! Tuoreemmista ykkösistä ei (vielä) ole tullut mitään erikoista, mutta viime kauden ykkönen Mackenzie Mcdonald on jo ATP-sijalla 235 menossa kovaa vauhtia ylöspäin. Mielenkiintoisen kirittäjän tulevat saamaan Tanskan vielä teini-ikäiset huippulupaukset Torpegaardista, joka valmistunee koulusta parin vuoden päästä. Møller ja Rune ovat silloin jotain 16-vuotiaita eivätkä ihan taida ehtiä samaan kyytiin Torpegaardin kanssa, jolle normaalia urakehitystä olisi singahtaa suoraan koputtelemaan ATP-kisojen portteja. Hänhän voitti sivutöinään yhden haastajakisan jo viime vuonna.
Meni nyt ehkä vähän väärään ketjuun, mutta kun asiaa oli Herkosta tanskalaisteinien kautta dubbelihuippuun niin ei oikein sopinut muihinkaan ketjuihin.
Hyvä katsaus! Se olisikin todella lupaavaa mikäli Herkko olisi tuossa ikätoverin Torpegaardin asemassa joukkueensa ykköspelaajana. Mutta kun ei ole, niin näyttää -ei niin lupaavalta-
Nämä jotka nousseet ATP-listalla ylös, ovat olleet tähtipelaajia yliopistossa, kun taas jos et ole siellä tähtipelaaja, niin harvemmin sinusta paljoa kuullaan prokiertueella.
Herkko nuiji Torpegaardin junnupeleissä täysin pystyyn olemalla kovemman tason lupaus. Näin jälkikäteen voinee kuitenkin sanoa, että Herkko oli varhaiskypsä jässikkä ja tanskalainen oli junnuna luuviulu, jolla oli enemmän varaa parantaa kun sai ytyä reisiin, jonka ansiosta hakee kulmista pallot nykypäivänä aivan toisella tavalla kuin junnuna ja Herkolla ei ollut samanlaista kehittymispotentiaalia fyysisesti. Varmasti myös loukkaantumisia yms taustalla, jotka hidastaneet kehitystä.
Mitä tulee viittaukseen bermudashortsit, niin katselin Turun SM-kisoissa Herkon matseja ja pelasi tosiaan yli polven ulottuvissa värikkäissä housuissa ja pelipaitana oli tuo Ohio Staten paita.
Makea homma olisi mikäli H.Pöllänen löytäisi vielä uudelleen parhaan pelinsä. Herkko pelasi 18 vuotiaana Ruotsissa FU-finaalissa keväällä 2013. Täyttää kohta 23v, mutta melko vaikea nähdä että yltäisi samalle FU-finaalitasolle tällä hetkellä, vaikkakin äkkiäkös tuo muuttuu, jahka keskittyy 100 prosenttisesti jälleen tennikseen.
Ps. Kun bongasin 14v H.Pölläsen Impivaarasta vuonna 2008 prikulleen samalta kentältä kuin 17v H.Kontisen 2007, niin Ylen palstalla tuli povattua 14v Pölläsen osalta. “varmasti nousee ITF:n top50 joukkoon”. Tuo toteutui ITF16 rankingin muodossa neljä vuotta myöhemmin. Mutta iso pettymys on ollut miesten pelit toistaiseksi tuota Ruotsin FU-finaalipaikkaa lukuunottamatta.
Menin hehkuttamaan eräälle tennisihmiselle Talin lehtereillä takavuosina, että H.Pölläsessä on potentiaalia ja että eiköhän CH-tason pelaaja hänestä saada". Keskustelukumppani oli toista mieltä ja hymähti: “pikkuveli Aaro on lupaavampi”.
Onhan Herkolla moukarimainen kämmen joka soveltuu massalle, mutta Kaarinan Futuressa viime elokuussa Herkon pelissä ei ollut mitään muuta aseita kuin tuo hurja junttakämmen. Järkevä vastustaja joka löi paljon rystylle ja liikutti Herkkoa, niin tuolla sai hyydytetyksi. Rysty on liian suuri heikkous, toivottavasti se kehittyy vielä.
Tosiaan sen verran minäkin tiedän, että joku Stevie Johnson taitaa olla jotain historian parhaita jossei paras yliopistopelaaja, ainakin Jari Hedmanin hehkuttamana aina maikkarin sportilla kun mies ei tainnut hävitä yhtään matsia koko yliopisto urallaan. Tiedä sitten pitääkö täysin paikkaansa, vai onko vain Hedmanin höpinöitä
No tosiaan! Steve Johnson oli kauden 2011-2012 voittamaton. Mutta ei sentään koko yliopistouraansa selvinnyt ilman tappioita vaan mm. Rhyne Williams, Bradley Klahn ja Austin Krajicek hänet kaatoivat. Näistäkin kaksi viimeistä muuten nousivat sadan joukkoon ATP-listalla ja Williams oli parhaimmillaan 114.
John Isner kannattaa myös mainita, parhaan ATP-rankingin (ATP9) nykypelaajista saavuttanut ex yliopistopelaaja.
Isner oli vielä 22 vuotiaana ATP800+ sijoilla johtuen yliopistopeleistä, mutta jahka siirtyi ammattilaiseksi, niin nousi räjähdysmäisesti puolessa vuodessa top100 ja siitä matka jatkui top10 saakka.
Max Wennäkoski kun kirjoitti tennis.fi:ssä yliopistopelien olevan suomalaisille hyvä vaihtoehto kehittymiseen, niin toi esille paljon näitä esimerkkejä top100 ja top200 rankingin saavuttaneista ulkomaalaisista.
Se on tosin mielestäni huomioitava, että kaikki tälläiset ATP/CH läpimurron tehneet ex yliopistopelaajat ovat olleet melko tasokkaita junnukiertueen pelaajia, joten ei siihen kuka tahansa pysty. Ja lisäksi tosiaan mikäli et ole joukkueesi ykköstähti, niin todennäköisempi taso ammattilaisena tulee olemaan väliltä ATP400-500. Löytyy tuollaisesta muutamia unkarilaisia esimerkkejä viime vuosilta.
Jos esim. huhujen mukaan Eero Vasa ja Patrick Kaukovalta, sekä Aaro Pöllänen(?) tms siirtyvät yliopistopeleihin, niin heillä on samantasoiset edellytykset nousta Torpegaardin asemaan, mutta toisaalta myös mahdollisuus H.Pölläsen kaltaiseen asemaan.
Vasa ja Kaukovalta ovat kieltämättä sen oloisia pelaajina, että voisi uskoa kehitystä tapahtuvan jenkkilässä, mikäli tennikseen haluavat siellä panostaa. Isoa peliä pelaavia hoikkia ja melko letkeitä pelaajatyyppejä jne, joilla aivan riittävän kova junnu-ura ollakseen tulevaisuudessa vaikkapa top200 tasolla.
Mutta elleivät ota jenkkilässä asemaa joukkueensa keulakuvana, niin en lähtisi hehkuttamaan kovasta pro-urasta 23+ vuotiaana.
Laaksonen - Coria 6-3 2*-0. Coria on täysin kyytiläisenä, kun Henri pääsee liikuttamaan kämmellä. Winnereitäkin tulee kuin liukuhihnalta! Todella pirteänoloinen tsemppi Henrilta tohon toisen erän tokaan geimiin, kun pääs breikkipallossa tälläämään luokattamosta stopparista kämmenpuolelta, niin menikin päin vastustajaa, josta matala lob-volley keskelle kenttää, josta taaksepäin liikkuessa lentolyöntivirhe Henriltä. Kuittasi tilanteen hyvin ja sitten kaksi pistettä putkeen ja murto kotiin.