Hyviä kommentteja jälleen. Allekirjoitan.
Tarkoitin juuri tuota, mistä itsekin mainitsit, että “on olemassa intensiteetin taso jossa liikkuminen on liian löysää ja lyönnit liian löysiä”.
Rafahan oli jo junnuna rautainen taistelija youtubevideoiden perusteella, vaikka vuoden 1999 Les Petits, Rafa 12v tai eräskin video jossa 16v Rafa pelaa futurea (vai oliko CH:n sivukenttä) ahtaalla sisäkentällä ja tila ei meinaa riittää kun juoksee niin eläimellisesti.
Mitä olen aktiivisesti junnutennistä seurannut ja myös aikuisten tennistä, niin paljon näkee väljää tekemisen meininkiä. Maila saa kyytiä ja ei keskitytä kunnolla -joka ikiseen palloon-, mitä taasen Rafa tekee.
Tennis on vaikea laji ja siinä voi menestyä monenlaiset pelaajatyypit eri tyyleillä, mutta se ei poissulje sitä, että moni alisuorittaa henkisellä tasolla. Sanoohan ihmisen pääkopan tuntijatkin, että 99% ihmisistä käyttää kapasiteetistaan vain osan. Rafa kuulunee siihen harvinaiseen prosentiin, joka täyttää kaiken osaamisensa.
En liene relevantti kommentti, mutta muistelen, kun pelasin 15-16 vuotiaana B-luokan/A3 kisoissa, niin silloin kun pääsin flowtilaan jalkatyön ollessa maksimaalista ja jokaikiseen lyöntiin keskittyminen oli maksimaalista, niin tulos oli aivan toista kuin mailaa paiskomalla fletkuna pelipäivänä kuten aikanaan Lounais-Suomen mestaruuskisojen puolivälierässä A-luokassa kun otin pataan avauserässä Jarkko Niemisen valmentaja Henrik Johansenilta, mutta onneksi Henkalla oli muuta menoa ja luovutti matsin ja sain pronssia kaulaan.
Rafalla tuntuu olevan kyky pelata jokaisena pelipäivänä aina maksimaalisena intesiteetin tasolla. Ihme pelaaja, josta monen kannattaisi ottaa mallia ja kysyä Rafan salaisuutta, miten pystyy siiihen.
Pingiksessä ja sulkkiksessa ammattilaispelaajien fokus jokaiseen palloon on paremmalla tasolla kuin tennisammattilaisilla keskimäärin - miksi?
Kyllähän keskittyminen voi olla äärimmäisen kovaa, vaikkei se päällepäin aina näkyisikään. Veikkaan, että robotti-Milosin prosessi pyörii melkoisella teholla, vaikka ilme ei värähdäkään. Sitten on joitain ketkä päästelee välillä höyryjä pihalle. Toisille se ei taas sovi ollenkaan. Muistaakseni Pahansuopa juurikin joskus kehui, että Nishikorin peli-ilme oli aiempina vuosina parempaa. Mitä itse olen japanilaisen pelejä katsonut, niin kiehumispisteen ylittäminen tekee vain hallaa hänelle. Toisin kuin Andylle, joka voi saada purkauksestaan energiaa, kunhan ei vaan jää moodi turhaksi päälle.
Kaikista hauskintahan on se, että esimerkiksi Rogerin viilipyttymäisyys ärsyttää monia, mutta sitten taas valitetaan Nadalin ylivuotavaisesta tunteiden näyttämisestä, ja siitä kuinka hän saattaa tuulettaa yksittäisen voitetun pisteen jälkeen, siten kuin hän olisi voittanut koko ottelun.
Mentaalipuolen juttuja näkee monenlaisia tenniskentillä. Oliko vuoden 2016 vai 2015 Pariisin alkukierroksia, kun Paire taas kerran laahusti kentällä kuin vetelä räkä. Ottelua hän pelasi maanmiestä Monfilsiä vastaan. Paire oli selvästi häviöllä ja häviämässä koko ottelun ja kehonkielikin oli sitä luokkaa, että yleisö buuasi voimakkaasti. Jostain syystä Monfils rupesi osoittamaan sympatiaa Pairea kohtaan, ja melkein jopa tsemppaamaan miestä parempaan peliin ja myöskin yleisöä olemaan suopeampi Pairea kohtaan. Tällainen mielikuva ainakin itselle jäi. No niinhän siinä sitten kävi, että Monfils meni ja hävisi ottelun lopulta.
Ei liity otsikon aiheeseen juurikaan, mutta ei nyt viitsi muuallekaan postata.
Williamsien finaalissa ei täysillä pelata. Sinäänsä ihan hyvätasoista peliä, mutta eihän isosisko laita Serenalle tosiestettä jotta Serena saisi 23 GS kaksinpelivoittonsa noustakseen tennishistorian ykköseksi ohi Steffi Grafiin. Ottelusta on siksi mielenkiinto pois.
Kohta alkaa suomalaisittain uraauurtava, mutta myös australialaisille harvinainen matsi. Viimeksi on australialainen ollut Ausopen finaaleissa miesten lajeissa 2005 (Lleyton Hewitt). Finaalivoitto on tullut viimeksi 2001 Todd Woodbridgelle.
Kumpi tahansa huomisen finaalin häviääkään, niin hän ansaitsee kunnioituksen lisäksi tennisväen suuren kiitollisuuden siitä, että viimeiset kymmenen vuotta tenniksessä on eletty poikkeuksellisen pitkä ja mielenkiintoinen periodi.
Pikku kunnian ansaitsee pari muutakin nimeä, mutta taitavat olla vain mausteita… Huomisten supertähtien kovia kilpakumppaneita kuitenkin, ja olisiko voinut käydä niinkin, etttä osaltaan näiden kirittäjien ansiosta kaksi erityylistä pelaajaa pystyi kasvamaan suuruuteensa!
Kestää kauan ennenkuin tämmöinen toistuu… jos silloinkaan.
Pingiksessä ja sulkkiksessa ammattilaispelaajien fokus jokaiseen palloon on paremmalla tasolla kuin tennisammattilaisilla keskimäärin - miksi?
Tuo on mielestäni mahdoton määritellä tai todeta, mutta olen samaa mieltä että kehonkieleltään noiden molempien lajien edustajat ovat selvästi intensiivisempiä. Onko heillä parempi fokus? En tiedä. Intensiteetti? Kyllä. Oleellista on tietenkin myös se että noiden molempien lajien ottelut kestävät puolet vähemmän aikaa tai jopa vielä vähemmän verrattuna miesten GS otteluun. Väittäisin myös että noissa lajeissa lyönnit on teknisesti huomattavasti helpompia suorittaa. Tällä tarkoitan nimenomaan sitä kuinka paljon koko vartalon voimaa täytyy saada välitettyä palloon monipuoliseti toisistaan eroavilla lyöneillä. Voidaan argumentoida että pingiksessä tarvitaan enemmän touchia ja nopeampia refleksejä, ja sulkapallossa suhteessa käytettyyn aikaan, enemmän ‘intervallikestävyyttä’ ja onhan sulkapallon iskulyönti yksi maailman kovimmista pallopelien lyönneistä. Tenniksessä suoritus kestää GS tasolla toisinaan 5h, jos tosiaan jäkität jokaista pistettä intensiteetillä 100, et voi mielestäni normaalisti olla maksimitehokas koko ottelun tasolla. Argumentoisin että pääset parempaan suoritukseen kun relaat vähän. Näin ei tunnu kehonkielen tasolla olevan Nadalilla. Me emme tietenkään voi tietää tarkalleen, miten paljon Nadal jännittää mitäkin lihastaan tai kuinka jäkittäen hän lyö. Ulospäin lyöminen näyttää hirmuisen jäykältä ja epätaloudelliselta, mutta voihan olla että Nadal oikeasti lyökin rennosti ja kaikella jäkittämisellään ja karjumisellaan hämää vastustajan yrittämään liikaa Lopulta, kuten monesti todettua täällä, esimerkiksi Federerin ja Nadalin kämmenlyönneissä on hyvin paljon samaa, ja samanlaista voimantuottoa (jopa kierteentuoton kannalta), vaikka ulkoinen effortin määrä näyttää täydellisen erilaisilta.
Nadal siirtyi ensimmäisen erän jälkeen taakse palauttamaan. Tuntui että peli ratkesi siihen, ja Federer alko tehdä jatkuvasti keskikentän helppoja virheitä. Kuitenkin kolme perättäistä clutch ässää murtopalloissa vapautti Federerin pelin hetkeksi. Nyt mennään viidenteen ja siellä ei ole kuin yksi suosikki, Nadal.
Niin nyt ratkaisee henkinen puoli PALJON ja se kyllä menee tässä match upissa Nadalille, mutta mites fysiikka (?) En olisi uskonut että olisin tätä koskaan sanonut Nadalista, että tällä hetkellä viisieräinen ei ehkä suosi häntä koska tahkosi 5h välierääkin… Toki Nadalihan on varmaan ollut maailman paras näissä viisieräisissä uransa läpi.
Lopulta, kuten monesti todettua täällä, esimerkiksi Federerin ja Nadalin kämmenlyönneissä on hyvin paljon samaa, ja samanlaista voimantuottoa (jopa kierteentuoton kannalta), vaikka ulkoinen effortin määrä näyttää täydellisen erilaisilta.