Etkö näe huomattavaa eroa Rublevin ja Emilin ykkössyötön tehokkuudessa ja tasaisuudessa? Toinen ero on, että Rublev on ehkä maailman neljänneksi paras paiskomaan tappokämmeniä vastustajan alakierteistä tai muuten lyhyistä palloista. Tuolla taidolla Emilinkin peli helpottuisi kummasti. Isohko syöttö yhdistettynä tuohon kykyyn on varsin hyödyllinen kombo, vaikka monet muut osa-alueet sakkaisi. Tuolla verukkeella top10:iin valuu jatkuvasti huumoritason rystyjä ja lentopelaajia.
3 tykkäystä
Rublev on massalla hyvä juuri tuon yhden tourin parhaan kämmenen ansiosta. Puree massaan hyvin ja aika moni on sitä vastaan aseeton.
Saattaa hieman ottaa Rublevia päähän eilinen tappio.
Näinhän se on, tollasessa lyöntikisassa Ruusuvuori voi pärjätä kärkinimiäkin vastaan, pelityylin puolesta Rublev onkin aika lailla optimaalinen vastustaja, etenkin kovilla kentillä. Tsitsipas sen aiemmin tänä vuonna hyvin sanoi vaikka aiheuttikin paljon kuhinaa, “Rublev prevailed with the few tools that he has.”
Rublev näyttää välillä kentällä siltä kuin olisi alkamassa itkemään. Hänestä jos jostain näkee ulos helposti jos asiat eivät suju odotetulla tavalla.
1 tykkäys
Saattaa olla niinkin ja innostuin liikoja. En ole koskaan oikein ymmärtänyt miten niin vähäisin ja ennalta-arvattavin teknis-taktisin keinoin varustettu pelaaja kuin Rublev patsastelee Top-10:ssä year in year out. Mutta koska pelaaja ei ole koskaan lukeutunut varsinaisiin suosikkeihini sairaalloisen rauhattomassa, ylihermostuneessa habituksessaan ja pakonomaisen yksirytmisessä staccato-tyylissään, en ole tarkemmin perehtynyt kaverin pelin vahvuuksiin saati mahdollisiin vivahteisiin. Rublev nakuttaa palloa mölähdysten saattelemana terävän nykivillä liikkeillä kuin “woodpecker on amphetamines” , pikemminkin jotenkin jäykän pakonomaisesti kuin fluidin jatkumon letkeydellä. Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota myös kaverin kasvojen riutuneen kärsivään yleisilmeeseen. Vaikuttaa siltä että venäläisen pelistä on katoamassa loppukin nautinto ja pelaaminen on yhtä tuloksen tekemisen tuskaa, unettomia öitä ja hysteeisiä itkukohtauksia pimeässä. Mene ja tiedä pitääkö sitten paikkansa, että Andreilla “ei ole eikä hän tee tarpeeksi rahaa” tällä hetkellä valmennustiimin viedessä leijonanosan palkintorahoista niin ettei janarilla ole varaa ostaa sitä “luksusasuntoa” jota ilman high maintenance tyttöystävä lähtee kohta kävelemään tms… 
Ja siksi Rublev pelaa liikaa kisoja eikä keskity tarpeeksi treenaamiseen ja lepoon. Kuulostaa kyllä oudolta kaikkinensa. Mene ja tiedä indeed.
Mutta slicet ja lyhyet pallot. Hmmm, Emilillä on kyllä ollut vaikeaa slicea paljon ralleihin sekoittavan Dimitrovin kanssa mutta en ole koskaa ajatellut koko juttua sen enempää ATP-tasolla. Omissa peleissään huomaa että nämä pallot tuottavat useille vastustajille jopa eniten helppoja virheitä superjunnuja myöten vaikka lyhyet pallot ovat aina periaatteessa hyökkäys- ja pisteenvoittomahdollisuus. Mutta että ATP-tasollakin - no mikä ettei. Ehkä Rublevin tikkamaisen nykivänterävä kämmenliike sopii erityisen hyvin noiden lyhyiden pallojen piiskaamiseen tiukoilla lentoradoilla verkon yli ja jyrkästi ulos. Siinä Ruusuvuorella kehityksen paikka vielä. Syöttöhän alkaa olla aika vahva jo.
“Neljänneksi paras”? Djokon, Alcarazin ja Tsitsipaksen jälkeenkö? 
Rublevilla on ase ja se on kämmen tai syöttö-kämmen.
Ase tarvitaan menestymiseen huipulla, mieluummin vaikka sitten joku heikkous ohessa kuin tasaisuus.
Emilillä ei ole aseita - vielä.
Lisäksi tulee virheitä taktisesti älyttömiin paikkoihin. Sellaista on kiva lyödä palloa kovaa vaikkei ole hyötyä. Vähän junnumaista tyyliä viime aikoina.
Rohkeampaa hyökkäystä ja verkolle kun kulkee.
Rystyllä on vähän varianssia ja se on todella pienellä marginaalilla onnistuva ajoittain. Pitää nyt joku konsti löytyä alajengoihin vastaamiseen.
Ylipäänsä taktista vaihtelua vastustajan mukaan on aika vähän.
Uusi valmentaja voisi hyvin kehittää - ei kannata odotella tuossa iässä ja rahaakin jo on. Kaikki edellytykset nousta uudeksi Sinneriksi ja ohikin.
2 tykkäystä
Rublevin suurin ase on henkinen periksiantamattomuus. Taistelijaluonne viimeisen päälle. Kuulemma 15-vuotiaana ITF proturnauksen alkupallottelussa hakkasi palloa aivan täysiä aikuista miestä vastaan joka ei päässyt sen vuoksi ennen matsia lyöntirytmiin kun junnu löi jo pallottelussa läpilyöntejä heti ekasta lyönnistä lähtien. Ja elopainoa siihen aikaan 60 kg ja eteni profinaaliin.
1 tykkäys
Eihän tuo ole taistelijan merkki. Mulkuksi meilläpäin sanottaisiin.
Mutta yks juttu, jossa Emil on parantanut on puolustuspeli. Kurotuslyönnit tulee kivasti aika pitkinä ja vaikean paikan yläkierteetkin palaa aika kivalla prosentilla.
On se hengästyttävän hypomaaninen, sanotaanko koleerinen kaveri. Mutta intensiteettiä tarvitaan tässä lajissa tai se on goodbye, hellurei ja hellät tunteet. 
Pitåä silti muistaa myös tietty kylmänviileys. Kuinka naittaa kuuma ja kylmä, niin tehdään tennispelaaja. Rento ja räjähtävä, kaikkensa antava taistelija ja mailaa puristamaton chill dude no hätä. 
Mielestäni top10 tasolle ei mahdollista yltää ellei omaa keskivertoa suurempaa tietynlaista narsistisuutta - Alex Corretja ehkä poikkeuksena joka oli tyytyväinen kun hävisi finaalissa kaverilleen.
Toki asiat ovat kuin veteenpiirrettyjä ja tietynlainen röyhkeys voi kääntyä myös itseä vastaan, jos menee ylitse.
Mutta nöyristelemällä ja kiltillä luonteella ei kilpaurheilussa tahdo pärjätä terävimpään kärkeen.
Joskin tottakai vastustajaa pitää kunnioittaa, mutta kaikki sorry-pyytelyt on huipputasolla teennäistä, sillä ei kukaan oikeasti ole pahoillaan jos pisteen voittaa.
Kilpaurheilu on lähtökohtaisesti jäänne roomalaisesta aikakaudesta tuhansien vuosien takaa ja ne arvot jotka ovat nykyisin suosiossa eivät toimi kilpaurheilun huipulla.
Ei tarvitse olla pätkääkään narsisti, jos on vaan tarpeeksi lahjakas (Federed).
Rublevin hyvyyden ymmärtää kun näkee livenä tuon kämmenmoukaroinnin kulmasta kulmaan erityisesti massalla. Tempo on luokkaa kovempaa kuin monella top50 pelaajalla ja tekee sillä pisteitä vaikeistakin lyöntipaikoista.
3 tykkäystä
Niin se on: Pelaajan vire (ja luonne) voi olla kuuma tai kylmänviileä, jopa jäätävä. SIlti ei saisi kiehua yli, sulaa eikä jäätyä.
Emil vaikuttaa ulospäin useimmiten suomalaisstereotyyppisesti todella viileältä. Kuitenkin tuntuu, että usein liiankin, ja peli menee jopa jäätymisen puolelle. Peliin tulisi ehkä saada lisää kuumaa tunnetta, että se alkaisi kunnolla virtaamaan; aika harvoin jos koskaan Emiliä näkee flow-tilassa.
2 tykkäystä
Menee paljon kauemmas. Luolamaalauksia painijoista ja juoksijoista löytyy jo myöhäispaleoliittiselta kaudelta.
Emil on isojen otteluiden mies. Parasta Emiliä ollaan nähty Rublevia, Sinneriä, Alcarazia ja Zvereviä vastaan, sekä Davis cupissa. Yleensä vaan seuraava ottelu on sitten ollut heikompi, kun tankki on ollut tyhjä (toivottavasti ei tänään). Emilin pitäisi päästä siihen, että vasta loppuottelussa tulisi se 120% suoritus ja aikaisemmilla kierroksilla 100% suoritus. Miten ylläpitää sopivaa voitonnälkää ottelusta toiseen? Siinä se pulma. Edelleen olen sitä mieltä, että Emilin pitäisi ottaa tiimiinsä mukaan henkilökohtainen hengenluoja joka jaksais heilua pelaajaboksissa. 
5 tykkäystä
Erittäin hyvin kiteytetty. Tänään(kin) Emilistä näki, että Power tennis ei toimi jos korvien välissä vähänkään jotain pielessä. Peli perustuu niin pienen marginaalin alueelle. Aivan sama mitä Sinnerillä eilisessä pelissä. Rasitusta Torontosta ja ehkä pieni kylläisyyden tunne - aivan puuroa ja Lajovic voittoon.
Tokassa erässä Emil tikkas ku singeri. Kaikki palaset kohillaan, väitän että Djokovickin olis ollut tiukoilla tossa käsittelyssä. Siitä etulyöntiasema ja henkinen yliote, mikä kääntyikin sitten Emiliä vastaan. Popyriniltä mitään poisottamatta, pelasi hyvin myös.
1 tykkäys
Joo kyllähän Sinnerillä varmaan jtn. kylläisyyden tunnetta Toronton jäljiltä, mutta olisiko ollut jtn. fyysistä vaivaa myös, kun esim. piteli kyljen seuduilta vähän väliä. Tuo oli muuten joka tapauksessa neljäs peräkkäinen top 10 pelaajan voitto Lajovicille.
Mitä tulee muutenkin Lajoviciin, niin siinä on pelaaja, jolla on kyllä selvästi aliarvostettu syöttö, erityisesti kakkosruutuun ulospäin syötettynä korkeahko pomppusille alustoille tehty kick -syöttö tekee työnsä aika hyvin, vaikka vastustajat osaisivat sitä lähtemään ennakoimaan. Siihen perään kentän avaamiseksi heti suhteellisen aikaisin otettu kämmen tai vaihtoehtoisesti rysty pitkin linjaa läpi tuo lähes varman pisteen. Tuo kuvio toistuu hyvin säännöllisesti Lajovicin pelaamisessa kakkosruutuun syöttäessä, eikä edes aina tarvitse lyödä tuota linjalyöntiä välttämättä aivan täysiä tai pienellä marginaalilla. Muutenkin Lajovic osaa hyödyntää kenttää erilaisilla lyöntivalinnoillaan erinomaisesti ja pelaa aika älykästä tennistä ja liikkuu kentällä parhaimmillaan erinomaisesti.
3 tykkäystä
Emil nousi Winston Salemin ensi viikon ATP250 turnauksen sijoitetuksi pelaajaksi (16. sijoitettu).
Näin hän pääsi suoraan toiselle kierrokselle ja kohtaa voittajan ottelusta Purcell-Cecchinato…
9 tykkäystä
Ruusuvuori-Purcell tänään klo 21 Winston Salemissa.
Purcellilla 5 kovaa voittoa CIncinnatissa, kunnes hävisi Alcarazille kvartsissa.
Aikaisemmat keskinäiset Ruusuvuorelle:
- AO 2023: 4-6, 6-3, 6-4, 7-6(11),
- Nur-Sultan 2020: 6-1, 6-2
2 tykkäystä
Purcell taisi olla tuossa AO2023 kohtaamisessa maailmanlistalla jossain ±200 tuntumassa ja oli karsinnoista päässyt pääsarjaan. On aivan eri kaliiberin tekijä tällä hetkellä, mistä kertoo jo todella kova nousu ATP-listalla jo sijalle 47 - 7kk aikana.
Sanoisin että Purcell on selkeä ennakkosuosikki ja Ruusuvuori pääsee haastamaan Aussin nykykunnon. Alcaraz tappiokin oli todella tiukan väännön jälkeen.
3 tykkäystä
Vedonlyöntikerrointen perusteella Ruusuvuori on kuitenkin yllättävänkin selkeä ennakkosuosikki. En oikein usko, että nykyvireissään Emil pystyy Purcellia haastamaan.