Eikö Emil tänään pelaa käytännössä siitä, aukeavatko 15k Futureiden pääsarjat jatkossa pääosin suoraan vai eivät? Aika usein näyttää futureiden cutit olevan tuolla 900-950 haarukassa.
Tietysti JE-paikkoja on tulossa, mutta se olisi jo mahtava juttu, jos neljän aikuisten kisan jälkeen pääsisi jo kiertämään kisoja ilman raskaita karsintaviikonloppuja.
Ruusuvuori eteni välieriin voitettuaan Olivettin 6-2, 6-3. Siellä hän kohtaa ykköseksi sijoitetun 27-vuotiaan Mohamed Safwatin (ATP 217) Egyptistä. Hän joutui urakoimaan tänään kolmieräisen ottelun ja yli kaksi tuntia oli kentällä, kun Ruusuvuori oli vähän yli tunnin.
Minusta hyvä että Safwat vastassa eikä Saksan Kern.
Erinlainen haaste kuin Olivetti, mutta voitettavissa.
Safwat pelannut tänä vuonna 4 kertaa ATP-pääsarjoissa ja GS-karsinnat. Paljon mielenkiintoisia tuloksia nimekkäitä pelaajia vastaan. Katselin Dubaista tuon Monfils matsin.
Pääosin CH-kisoissa 2.kierroksen tasoa.
Tämän viikon osallistuminen Futureen melko harvinainen Safwatille, sillä täysin CH-pelaaja on. Pelasi Tampereen CH-kisassa kesällä.
Safwat vei Tomicin kolmanteen erään toukokuussa Istanbulin massalla, hävisi kuitenkin 7-5, 5-7, 3-6. Vaikka Bernie ei nykyiskussa kyllä ole kovin kummoinen mittari.
Pitkästä aikaa valoisa kausi edessä suomalaiselle tennikselle. Realisimia uskoa, että jopa kaksi pelaajaa nousee ATP300-ATP400 sijoille vuoden aikana.
Emilin nousuun uskon minäkin, mutta Harrille Top400 tekee tiukkaa.
Onko Patte siis jo menetetty tapaus? Takana loistava tulevaisuus.
Toivotaan näin, mutta kyllä siinä tekemistä riittää: sijalle 301 tarvii tällä hetkellä 159 pistettä ja sijalle 399 103 p.
Tuolla välillä majailevat pelaajat ovat vetäneet 18 (Wu) - 38 kisaa( Stepanek) vuoden aikana. yleissilmäyksellä näyttäisi että kisamäärien keskiarvo tuolla 300-400 välillä on lähempänä 30 kisaa.
Mikäli Ruusuvuori voittaisi Helsingin ison futuren ja saisi 27p viikkopotin, niin se olisi 1999-ikäluokan kuudenneksi kovin teko.
Ruusuvuoren rankingsijoitus 1999-syntyneissä.
SF 17:sta
F 14:sta
W 8:s
Eli 27p turnausvoitto ohittaisi nämä lukuisat 18p turnausvoitot sekä Wimbledonin voittaneen Davidovich Fokinan isojen futureiden finaalitappiot.
Tällä 8p semipaikalla Emil sivuaa jo Kanadan Benjamin Sigouinia, josta Kanadan tennisfanit kirjoittaa “erittäin lahjakas pelaaja josta voi odottaa ATP-tason pelaajaa, mutta jäänyt Shapovalovin ja vuotta nuoremman Auger-Aliassimen varjoon.”
Nyt Emil siis noussut oikeasti ikäluokkansa ATP-junaan kun katsoo minkälaisien nimien kanssa samalla viivalla. Tuo Patrik Rikl puolestaan 1999-ikäluokan “Henri Laaksonen”, eli EM16-kultamitalisti ja Emil voisi nyt ohittaa myös hänet. Emil hävisi Riklille kaksi vuotta sitten äärimmäisen niukasti.
Jos Ruusuvuori ja Heliövaara saavat pelinsä rullaamaan, niin 300-400 pitäisi tulla. Harri on jo nyt ottanut turnausvoiton ja mikäli vire säilyy, niitä voi helposti tulla useampkin. Molempien suomalaisten matka helpottuu, kun turnauksiin ei tarvitse enää karsia. Tällä on iso merkitys, kun turnauksia alkaa tulemaan paljon. Ruusuvuoren kohdalla kysymysmerkki on terveys, sillä edellisinä vuosina on tullut loukkaantumisia. Pelillisesti kaverin pysyessä terveenä ei 300-400 haarukka ole mitenkään mahdoton tavoite. Enemmäkin voi tulla.
Jos Harri on ilmoittanut tähtäävänsä dubbeliiin ja pyrkii siinä Tour-tasolle, niin jaksaakohan veivata singelissä näitä pikkukisoja enää kovinkaan paljon ?
Loukkantumisriski on kuitenkin paljon suurempi ja sijoilla 300-400 ei pääse kuitenkaan vielä palkoille vaan jää “nettomaksajaksi”.
Eivätkös monet nelinpeliin keskittyvät pelaajat kuitenkin osallistu myös kaksinpelin CH- tai jopa ATP250-karsintoihin ja hae lisätienestejä sieltä? Sitten jos pääsee nelinpelissä ATP-tasolle, niin kaksinpelit jäisivät vähemmälle, kun ranking ei yleensä riitä karsintoihin. Futures-kisoja ei tosiaan kannata jauhaa sen enempää kuin että pääsee nelinpelissä CH-tasolle. CH-karsintoihin pääsee kuitenkin surkeallakin rankingilla.
Emil ei vielä tämän päivän voitolla ohita Heliövaaraa rankingissa ensi maanantain rankingissa vaan se vaatisi vielä turnausvoiton. Harrin projektiranking ensi viikolle on ATP705 (29p).
Ruusuvuori kohtaa finaalissa viisi vuotta vanhemman Karlovskiyn, jota pidän vaikeampana kuin Safwatia.
Karlovskiy 23v on menossa urallaan aivan selvästi ylöspäin, kun 27v Safwat taas sementoituneemmassa asemassa. Veikkaankin että 12kk kuluttua Karlovskiy on paremmin rankattu kuin Safwat. Mutta toki varsin kova oli egyptiläinenkin.
Monesti koville junnuille pahin rasti on juurikin nämä hieman päälle parikymppiset lahjakkuudet jotka tavoittamassa uransa parasta virettä, ei niinkään kokeneemmat kehäketut välttämättä. Rajusti yleistäen siis.
Päivän vire kuitenkin ratkaisee ja Emilin paukut niin suuret, jotta kaikki mahdollista. Hyvä kun alla Junior Mastersista kokemusta kovan finaalin voittamisesta. Emil sanoi muuten haastattelussa ettei Safwat hänen mielestään ollut sen parempi kuin Junnu Mastersissa vastustajat ja tuo on helppo allekirjoittaa, sillä voittihan Emil siellä tuoreen CH-voittaja Wun, sekä CH-semifinalisti Rodionovin, kun taas Safwat ollut syksyllä CH-kisoissa 2.kierroksen tai kvartsitasoa.
Karlovskiyn muistan vuodelta 2010 ikäluokkansa 1994-syntyneiden top5 nimenä ITF-rankingista 16-vuotiaana, joten tunnettu lupaus ollut.
Heliövaara pelasi juuri kaksi matsia Karlovskiyta vastaan voitoin 1-1.
Mutta ehkäpä se mielenkiintoinen tulos Ruusuvuoren kannalta on lokakuulta Saksan 15.000 Futuren finaalista. Saksan 1999 junnu Marvin Moeller voitti Karlovskiyn finaalissa 6-3, 5-7, 7-5. Moeller oli alkuvuonna ITF9 ja pitkään ollut Emiliä askeleen edellä, mutta liekkö enää. YouTubessa muuten kuuden vuoden takaa Lohjan Kisakallion Tennis Europe U12-sarjan turnauksesta kuvattu sekä Moeller että Ruusuvuori. Pelasivat silloin 3.erää. Nyt viimeisenä junnusyksynä kumpikin kohtaa kotimaansa FU-finaalissa Karlovskiyn, sillä erotuksella että Ruusuvuori voi tienata 27p, kun Saksan 1999-ykkösnimi Moeller sai 18p.
Jos tähtäin on päästä tienaan tenniksellä niin kyllä tällaisia voittoja pitää jo tullakkin. Kotikentällä on aina helpompi vielä pelata. Nämä jätkät jotka vielä parin kympin iässä pyörii siellä tonnissa, niin harvasta mitään enää tulee.
Jep hehkutus mennyt “hiukkasen” yli joillain tennisromantikoilla, koska pitää muistaa että Patti oli about samaa tasoa tässä iässä ja katsokaa missä nyt kyntää mut toki tähänkin aina keksitään se perussyy eli loukit Patin kohdalla jolla ei yksinkertaisesti peli riitä to-150 pitkässä juoksussa. Mut tosiaan veikkaan et Emppu Rosemountainillekin kun aukenee CH-tason karuus, kuinka kovaa oikeasti siellä top-100-200 välillä on elämä ja pelimannit niin voi olla että ei kaveria vielä moneen vuoteen nähdä top-150.
Mukavaa, että joillakin palstalaisilla pysyy kommentit realistisina. Usein yksittäisten fanien lisäksi tennisliitolla ja medialla menee aivan överiksi muutama onnsituminen ja ollaan leipomassa pelaajasta saman tien takuuvarmaa uutta Niemistä. Oma mielipiteeni on, että silloin kun Ruusuvuori etenee finaaliin jossakin $25.000-kisassa tai Challengerissa kaukana kotoa, “oudoissa” oloissa, saa ja pitää hehkuttaa ja itse meinaan niin tehdä. Tämä viikko menee vielä aivan liian paljon kotikentän ja kotiyleisön piikkiin. Kannattaa muistaa myös kuinka lähellä poistuminen jo ekalla kierroksella oli.
Ei mun mielestäni tällä palstalla mitään ylenpalttista hehkutusta ole ollut. Veikkauksia sijoista 300-400 lähivuosina. Onko se kohtuutonta?
Totta kai kaikki toivovat suomalaismenestystä lajissa kuin lajissa, ja kaikkia vähänkin potentiaalisia tulevaisuuden menestyjiä nostetaan medioiden urheilusivuilla esiin liikaakin, kun pitää löytää nykytyyliin tarinoita. Ei kuitenkaan näillä palstoilla yleisesti ottaen mitenkään kohtuuttomasti liioitella, vaan toivotaan parasta. Vai?
Taidat olla oikeassa tämän tapauksen suhteen. Lieneekö sitten mielessä ollut aikaisempien aikojen ylihehkutukset tai jotakin livenä kuultua kun tuota lähdin kirjoittamaan. Pidättäydyn kuitenkin siinä mielipiteessä, että vasta ulkomailla saavutettu vastaava menestys aikuisten kisassa oikeasti merkkaa jotakin. Onhan näitä vastaavia onnistumisia kotikisoissa nähty ennenkin. Esim. Paukulle olisi suonut muitakin huippuonnistumisia kuin Tampereen Challengerin menestys. Ehkä ei tarvitse montaa kuukautta tätä odotella Ruusuvuoren kohdalla…
Haetaanpa realismia tilastoista, ja verrataan 1998-ikäluokan tähän kauteen. Emilin pisteet finaalista riippuen 22-34, ja suunnilleen noilla pisteillä (21-33) lähti yhteensä kymmenen 1998-syntynyttä. Tässä noiden pelaajien rankingit kauden alussa ja tällä hetkellä:
Kenneth Raisma EST 707 - 978
Renta Tokuda JPN 725 - 606
Borna Gojo CRO 726 - 712
Khumoyun Sultanov UZB 739 - 974
Oliver Anderson AUS 743 - 1101
Jurabek Karimov UZB 762 - 653
Youssef Hossam EGY 801 - 293
Valentin Vacherot FRA 803 - 1152
Wu Tung-Lin TPE 816 - 572
Gian Marco Moroni ITA 820 - 587
Eli vastaavista pisteistä 19-vuotiskaudelle lähteneistä vain yksi on onnistunut nousemaan 500:n joukkoon. Hossam on lisäksi kerännyt pisteensä kotimaan Futureista.
Toisaalta Emil on pärjännyt mainiosti 500:n joukkoon nousseita ikätovereitaan vastaan, volttaen Rodionovin jopa ylivoimaisesti.
Aika hyvä vertailukohta voisi olla Geoffrey Blancaneaux (s. 1998), joka on noussut tällä kaudella sijalta 637 sijalle 290.
Hyvä tavoite olisi olla oman ikäluokan kympin kärjessä, jolloin ranking olisi 300:n paikkeilla. Ensimmäinen oikea kausi aikuisten sarjoissa on monelle vaikea, mutta juuri nyt näyttää hyvältä. Veikkaan ensi kaudella rankingia välille 350-500. Paremmasta olen positiivisesti yllättynyt (vaikkei se vaadikaan kuin yhden nappionnistumisen Challengereissa), ja jos jää kutosella alkavaan, niin olisin sitten jo todella pettynyt.