Aiheenahan ylikunto/työuupumus on varsin mielenkiintoinen. Molemmissa tapauksissa ohjaus ammattilaisen puheille tulee yleensä aivan muualta, kuin sitä kärsivältä henkilöltä. Emilin tapauksessa mietin, että olisiko uusi valmennus tai taustaryhmä haistanut heti tilanteen vakavuuden ja viheltäneet pelin poikki. Mene ja tiedä, mutta aikalailla 1+1 osuu Riccin lähtöön.
Työuupumus tai burnis, loppuunpalaminen. Yleisesti ammatissa kuin ammatissa aiheutuu pääosin ylikuormituksen seurauksena, jolloin siitä kärsivä henkilö mieltää ettei kykene vastaamaan häneen kohdistuvia odotuksia. Samalla peläten epäonnistumista ja siitä aiheutuvaa painetta. Osalla burnis tulee korkeassakin asemassa olevilla ihmisillä, vaikka tulos/työnteko ei aina korreloidu mitenkään esimerkiksi heikenneenä tuloksena tai laskeneena työmotivaationa/sairaspoissaoloina. Useimmiten nämä kuitenkin oireikuvauksiin osuu.
Kuten me TV kuvissa emme burniksen oireita tenniskentällä näe, ei sitä usein työelämässäkään havaitse - ennen kuin on liian myöhäistä. Yleisimmin paha burnis tuo ennen totaalista katkeamista sairauspoissaoloja, vetäytymisen tarvetta ja usein myös tilanne aiheuttaa väsymystä runsaasti - stressiä. Tästä sitten eteenpäin, väsymys ja muut tekijät altistavat heikentyneeseen vastutuskykyyn jne jne. Lumipalloefektiä ei yleensä pysäytä kuin ulkopuolinen taho.
Tulipas jaariteltua, noh, duunin kautta nämä jutut aikalailla ei nyt jokapäiväisessä arjessa, mutta todella runsaassa kuvassa.
Burnis on kuitenkin vakavasti otettava asia, osalla paluu esimerkiksi vanhaan työhön ei ole mahdollista.
Toivottavasti pelaa taas Davis Cupin karsintaottelussa silloin joskus helmikuussa. Siihen on sentään lähes puoli vuotta aikaa. Voisihan tehdä paluun vaikka juuri siinä, mutta veikkaisin, että pelaa jo ennen sitä jossain.
Hyvä huomio, 29.1. alkavalla viikolla nuo karsinnat pelataan. Eipä sitä tiedä mikä maa siellä vastaan asettuu, mutta joka tapauksessa voittohan näistä karsinnoista on aina otettava jos mielitään korkeimmalla sarjatasolla pysyä. Joten kyllä siellä sitten Ruusuvuoren tarve olisi tietenkin aika kriittinen.
Toivottavasti Emil ei lue näitä viestejä tai jos lukee, niin osaa laittaa omaan arvoonsa. Tarkoitan, että turha paineistaa miestä. Tärkeämpää, että ilo palaa elämään ja sitä kautta voi joskus taas pelatakin.
Se nyt varmaan ihan itsestäänselvyys, että Suomen DC-toiveet ilman Ruusuvuorta on kuin rusinapulla ilman rusinoita. Eiköhän herra ihan itse tiedosta tilanteensa ja oman arvonsa maajoukkueen näkökulmasta ilman, että tää fakta tarvii nettikeskusteluista lukea.
En tietenkään sitä tarkoittanut, etteikö ruusuvuori itse tietäisi arvoaan vaan, että mielestäni turha paineistaa sillä, että tule kuntoon tammikuuhun mennessä tai Suomella ei ole toivoa. So not, jos ei tule. Ehtii siellä malagassa myöhemminkin pelata
Toivottavasti ottaa sen täyden 6kk tauon ja palaa kaikessa rauhassa kun aika oikea. Ihan järjetöntä olisi olla 5kk pois ja sitten kiirehtiä Australiaan keskelle kovia matseja kun odottelemalla saa sen suojarankin.
Niin, tärkeintä, että ottaa sen ajan, mikä itsestä tuntuu oikeati tarpeelliselta.
“– Oli se yllätys. En usko, että tuollaisesta hirveästi puhuu kellekään, ja varmasti jos olisin itse samassa tilanteessa, niin en itsekään mainitsisi asiasta monille. Se on henkilökohtainen päätös. Vaikea laittaa itseään niihin saappaisiin, kun ei kuitenkaan tiedä oikeasti, mitä kaikkea siellä on taustalla, Virtanen sanoo.”
Palstalla ei varmaan tarvitse odottaa kovin laajaa avautumista, kun edes Otto ei ole tiennyt juuri mitään yksityiskohtia. Henkilökohtaisia asioita ja piste.
Kukaan ei ole missään vaiheessa vaatinut Ruusuvuoren diagnooseja tai yksityiskohtia nähtäväksi, tässä taas vedetty mutkia suoraksi. Se taas, että neljä kisaa välistä etkä anna mitään järjellistä selitystä, se on huonoa viestintää kun kyse kuitenkin markkina-arvon omaavasta ammattilaisesta.
Mikä oli niin kauheaa mainita tästä ylirasituksesta? Vuosi kesti kunnes vihdoin suu aukesi. Hyvä, että aukesi ja sieltä joku selitys saatiin kun koko ura ajautunut täyteen kaaokseen ja aina Harrin blogia myöten ihmetelty, että mikä miestä vaivaa. Nyt voikin jatkossa olla ihan rauhassa ja meidän ei tarvii spekuloida syillä.
Tämän tason urheilijalla on aina se kaksi puolta. On henkilökohtainen elämä, mutta niin kauan kun pyörii pelikentillä takomassa katsojien rahaa omaan taskuunsa, on tietynlainen vastuu myös sinne toiseen suuntaan. Se on sitten pelaajan itsensä päätettävissä, että millä tavalla tämän PR-puolen hoitaa. Voi siellä sponsoritkin ruveta jossain vaiheessa vähän kyselemään, kun puol kautta jääny pelaamatta ja kukaan ei tiedota mitään järkevää syytä tälle touhulle.
Ja täähän on jatkuva puheenaihe tää kiertueella jaksaminen ja vaatimustasot. Jarkkokin toi haastiksessa esille sen et ei tässä oo varaa huilia kuin pari viikkoa tuossa kauden jälkeen. Nää kaipaa enemmän keskustelua lajipiirissä koska selkeästi ollaan siinä limiteeillä, et pelaajien jaksaminen jo isommassa kuvassa alkaa olemaan kyseenalaista. Swiatek viimeksi US openin aikana toi esiin tän pointin kuinka sen mielestä WTA-kalenteri alkaa olemaan jo liikaa.
No tässähän kesti heiltä ihan itseltäänkin vuoden päivät ymmärtää ja hyväksyä, että kyse on ylirasitustilasta! (se, että Otollekin tämä tuli yllätyksenä, kertoo vain siitä mielestäni, että perimmäsiet syyt eivät ole olleet edes tiimin itsensä tiedossa kovin selkeästi).
Jos ja kun se on oirellut siten, että on vähän väsynyt ja taudit iskevät aika usein ja sitten siinä sivussa on ollut selkä, joka on vienyt pääosin huomion, niin on vain tainnut käydä siten, että tiimissäkin on ajatelut, että “onpas nyt paskaa tuuria, taas iski flunssa ja taas vähän väsyttää”. Sitten on parannuttu ja tuntunut ihan hyvältä ja kesällä oli lehdessäkin jhaastattelussa, eettä “eiköhän tässä ole vaikeudet voitettu”, kun oli vaikka kuukausi ilman flunssaa.
…lopulta on nyt itsekinv asta tajuttu ja hyväksytty, että nyt on selvästi alentunut vastustuskyky ja palaset ovat loksahdelleet kohdalleen ja asia ei voi olla mitään muuta kuin ylikunto. Paha siinä on viestitellä enempää, jso ei ole itsekään tajuttu, että tilanne on noin paha.
Sitten ensin kesälä todettu, että kokeillaan vähentämällä rasitus minimiin, keskitytään valikoituihin atp-kisoihin ja jätettiin ne olympialaisettkin väliin, kun todettu, että nyt on pakko mennä minimillä ja sitten huomattu, että sekään ei riitä. Nyt tuli sitten täysstoppi ja Emil itsekn henkisesti hyväksynyt, että kyllä: tämä on ylikunto ja todenntu sen heti päätöksen jälkeen lehdellekin, ei ehkä ihan suoraan, mutta melko suoraan kutienkin.
Ruusuvuori jo viime kaudella puhunut jossain kiertueen rasittavuudesta.
En nyt muista tarkkaan, että mikä haastattelu mut tais myös mainita ATP-systeemistä eli jos et ole ihan maailman kärkeä, se melkein pakottaa pelaamaan tiiviisti jotta pystyy asemansa säilyttämään.
Mutta joka tapauksessa tilanne on nyt tämä, jos Emil ei enempää tilanteestaan halua kertoa niin se on ihan vapaa valinta, ei siihen kukaan pakota. Me ymmärretään täällä jotenkuten tilanne, Ruusuvuori toipukoot rauhassa sen ajan mitä tarvitsee.
Ikäviä asioita nämä ovat, mutta en usko Emilin olevan ainoa kiertuepelaaja jolla voi olla vastaavia haasteita joko nyt tai sitten joskus tulevaisuudessa. Todella rankkaa hommaa niin fyysisesti kuin henkisesti, ei me ehkä täällä pystytä sitä edes ihan täysin hahmottamaan, että paljonko tuo kiertueen läpipelaaminen oikeasti syö paukkuja ihmiskropasta.
Joskus 1,5v sitten kun kierre alkoi, niin Ricci puhui ylikunnosta ja rasituksesta. Eli oire on tunnistettu heti alussa, mutta kai siinä kävi kuten monelle työuupumusta kokeneelle, että pitkään sinniteltiin ja toivottiin, että lepo auttaisi. Olen edelleen sitä mieltä, että syksyn DC-pelit olivat myrkkyä Emilille, kun kausi vaan piteni. Mutta toki ymmärrän hyvin miksi pelasi.
Ykistyiskohdat eivät kuulu meille, mutta ammattiurheiluun kuuluu kyllä, että tiedotetaan ketkä ovat pelikunnossa ja ketkä ei. Vaikka Emil ei ole maailmanluokan stara, niin esim ensi viikon DC-lipunmyynti olisi näyttänyt erilaiselta, jos olisi ollut tiedossa, ettei Emil pelaa. Ja en tässä syytä ketään, päätös tehtiin vasta nyt. Mutta vain muistutuksena, ettei ole ihan samaa mitä tiedotetaan ja milloin.
Varmaan kuitenkin on hyvin todennäköistä, että mitään paluuta kiertueelle ei ikinä tule tai jos tulee, niin se jää 9 turnaukseen suojatulla rankingilla. Challenger-tasolla ura tuskin jatkuu. Vuoden päästä ollaan viisaampia.
Onko joku onnistunut paluussa kiertueelle vastaavista syistä johtuvan pelitauon jälkeen?
40 % ammattiurheilijoista kamppailee ainakin jossain kohtaa ylirasituksen kanssa. Oletettavadti nytkin Emil kykenee silti ihan hyvään treeniin ihan koko tauona ajan. Selvästi vähemmän fysiikkatreeniä toki, mutta tekniikkaa ja tatsia ja edelleen oikein kohdistettuna muutakin kevennettyä voi varmastikin puuhastella.
Eli tuskin tatsikaan ihan kauheasti edes tauon aikana katoaa.
Ilman muuta paluu voi tapahtua ja onnistua. Olennaista olisi miettiä, mitkä tekijät ovat aiheuttaneet nykyisen tilanteen ja tehdä tarvittavat muutokset. Vanha klisee, pitää kuunnella kroppaa ja mieltä enemmän, pätee uupumuksen toipumisessa. Oppia ikä kaikki.
Niin, eihän se paluu tosiaan aina mikään itsestäänselvyys ole. Mitä nyt on vähän lajin sisäpiiristä kuulunut juttua, niin Emilillä on tällä hetkellä ihan rehellisiä motivaatio-ongelmia. Se että kumpuaako ne tuosta vuoden jatkuneesta jojoilusta, vain toisinpäin niin en tiedä. Kiertue-elämä on kuitenkin sen verran rajua, että ei ihme jos joutuu vähän arpomaan tilannettaan.
Sinänsä ollut ihan mielenkiintoista kuulla, että Ricci oli paaluttanut jo pitkään, että sinne terävimpään kärkeen murtautuminen vaatisi vieläkin syvempää omistautumista ammattilaisuuteen ja ihan rehellistä treenimäärän nostoa. Tähän ei ilmeseisti pelaaja ole sitten ihan lopulta sitoutunut ja sekin sitten edesauttanut valmennussuhteen päättymistä. Rajua leikkiä. Varsinkin kun ottaa huomioon sen, että ei Ruusuvuori mikään läpsyttelijä ole treenipuolella ollut. Mutta toki se on niin, että ei se ihan kirkkain huippu ole siellä huipulla täysin sattumalta.
Ja olikohan se Thiem vai kuka kritisoi korona-aikana sitä, että miksi huippupelaajien pitäisi maksella siellä top-100 sijan hujakoilla olevien pelaajien kuluja/korvauksia, koska moni näistä ei edes elänyt ja treenannut kuin todelliset ammattilaiset tms. Benoît Paire taitaa olla ihan malliesimerkki, kuvaili jossain haastattelussa että treenaa kerran päivässä ja ihan max. se 1,5h, ja siitäkin suurimman osan ajasta miettii tyttöystäväänsä ja odottelee että pääsisi jo himaan. Kaveri oli parhaimmillaan top-20 Samassa haastattelussa kävi ilmi, että Casper Ruudin treenimäärät oli helposti kolminkertaiset tuohon verrattuna.
Sama kai se on miten paljon eri yksilöt treenaavat. Sehän on ihan henkilökohtainen asia. Valtavalla lahjakkuudeella ja hyvillä fyysisillä ominaisuuksilla (Kyrgios) voi kiertuelämää viettää juhlien rööki suussa, mutta hoitaen pelit ammattaisesti.
Toiset joutuvat näkemään enemmän vaivaa menestyksen eteen ja toiset pystyvät vähemmällä panostuksella olemaan jopa terävimmässä kärjessä.
Hyvänä esimerkkinä muuan Kimi Räikkönen. Tätä tuskin tarvitsee enempää avata.
Hyviä nostoja. Se voi hyvinkin olla, ettei kiertue-elämä tarjoa riittävästi kicksejä. Puolivillasena sitä on kuitenkin erittäin vaikea toteuttaa. Joitain poikkeuksia varmasti on, mutta en usko, että emil kuuluu tähän porukkaan.
Samassa haastattelussa kävi ilmi, että Casper Ruudin treenimäärät oli helposti kolminkertaiset tuohon verrattuna.