Emil 
Ei oikein muuta pysty just nyt tähän kirjoittamaan.
9 tykkäystä
Ainakin Thionvillen luovutus oli katsojan silmään hieman erikoinen, joten ei nyt yllättäisi jos sielläkin joku kohtaus koettu.
Sillä ei suurta merkitystä ole näitä yksittäiskeissejä enää puida kun tämä tilanne nyt avattiin suurelle yleisölle täysin ymmärrettävällä tavalla.
Mutta itsekin yllätyin et nämä ongelmat olleet jo vuosia, ilmeisesti vaan pahentuneet viime vuoden aikana tai mahdollisesti sillon edelliskaudella kun alkoi tämä vetäytymissuma ja oltiin kisatauolla sinäkin vuonna hetken aikaa.
Ehkä tässä vedenjakaja on se, että saadaanko homma haltuun vai eikö saada. Tätä nyt monta vuotta on koitettu ratkoa eikä ole isompaa ratkaisua löytynyt. Nyt koitetaan ilmeisesti ihan uudella taktiikalla eli tuo vähän tuommoinen ilon kautta pelaamaan ja kavereita tiimiin ainakin Kontisen muodossa, sitäkään ei sit kaiketi voi varmaksi sanoa et viekö tämä tie lopulta asioita parempaan suuntaan.
Ihmettelen suuresti, jos nuo viime aikojen luovutukset eivät ole pääosin juuri näistä johtuvia seikkoja. Esimerkiksi se luovutus Coricia vastaan oli outo ja nyt tämän uutisen myötä en ihmettelisi, jos olisi tullut paniikkikohtaus, kun Emilhän siinä tuntui olevan alkuun vähän pihalla ja tuomarikin ihmetteli, että mitä se Emppu oikein meinaa.
Tosiaan pitkältä ajalta näitä ongelmia on ollut, että ihan hirvittää. Emppu todellakin ajettiin loppuun. Siihen nähden kyllä esitti silti ajoittain erinomaista tennistä ja voi vaan miettiä, miten hyvää jälkeä olisi tullut, jos pääkoppa olisi ollut kunnossa.
Nämä on kyllä kovia haastavia juttuja, oli sitten ura tai elämäntilanne mikä tahansa. Itsellä alkoi vastaavat haasteet aikuisuuden kynnyksellä ja kyllä siinä lopulta melkein kymmenen vuotta meni, että koki itsensä ”terveeksi”. Kunkin keinot näiden käsittelemiseksi on toki yksilölliset, mutta pitkään se voi vaatia että löytyy ne itselle parhaat toimintamallit. Väkisin ei Ruusuvuoren kannata paluuta tehdä, sen verran syvään päätyyn on jo näköjään menty. Muutaman kuukauden tauko on kyllä valitettavasti aika lyhyt aika näiden juttujen käsittelyssä. Toivotaan tottakai kaikkea hyvää ja toivottavasti on löytynyt hyvää ammattiapua.
7 tykkäystä
Yllättävän nopeasti Emil palasi kentälle tauon jälkeen ottaen huomioon tilanteen vakavuuden eikä nytkään voi sanoa, että peli-ilo olisi kovin korkealla. Pidempi tauko olisi paikallaan ja pelin perusteella näyttää siltä, että sellainen on vielä tulossa.
3 tykkäystä
Kuten tosiaan jo moni mainitsi, tällaiset ongelmat eivät ratkea kuukausissa eivätkä ilman täysipainoista hoitoa. Vaikka Heliövaaran pojalla ei paniikkihäiriöstä tainnut ollakaan kyse, häneltä löytynee tähän paljon vertaistukea. Ja esimerkki siitä, kuinka pitkää taukoa toipuminen todennäköisesti vaatii.
Näin maallikkona on kuitenkin helppo nähdä, että tämä julkinen ulostulo on parasta, mitä tässä vaiheessa voi tehdä. Ei siksi, että meidän penkkiurheilujoiden mielipiteellä olisi mitään väliä, vaan jotta Emil itse saa karistaa niskastaan aidot ja kuvitellut ulkopuoliset vaatimukset sekä lopettaa asioiden peittelyn. Rehellisyys on kaiken toipumisen alku.
Tenniksen pariin palaaminen muutaman vuoden päästä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä. Varsinkaan, jos haluaa lähteä tekemään nelinpeliuraa. Kyllä siinäkin Emilin taidoilla paremmin tienaa kuin urheiluliikkeen mailaosastolla. Ehtii vielä vaikka olympiamitaleille. Tulevaisuus on pitkä aika ja täysin varmasti asiat kääntyvät tästä aallonpohjasta parempaan suuntaan, Emil.
10 tykkäystä
Emil on luonteeltaan ollut sellainen, että ainakin oma mielikuva et ei kyllä julkisuudesta juuri nauti. Jos saisi itse päättää niin pelaisi vaan tennistä omaksi ilokseen ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä, mut se kun tällä tasolla ei vaan ole mahdollista.
Se on yks ota tai jätä-paketti jos huipulle haluat vähän lajissa kuin lajissa, mukana seuraa tietynlainen sosiaalinen paine. Keskustelu käy vilkkaana eikä se kaikki kommentointi aina ole niin mukavaa, joskus ehkä suoratkin palautteet pelaajalle itselleen on hieman ei-niin-kaunista luettavaa. Mediat seuraa miten seuraa ja onhan Ruusuvuori tuttu nimi myös kansainvälisissä tennispiireissä. Sponsoreilla omat toiveet miten pelaajan pitäisi julkisuuttaan hyödyntää jne.
Mä tykkään itse käyttää termiä symbioosi. Ilman seuraajia ja katsojia ei olisi myöskään ammattiurheilua eli tietyllä tapaa Ruusuvuori saa tästä omasta julkisuudestaan korvauksen, mutta eihän näitä mentaalipuolen ongelmia rahalla ratkota. Tai no joo, rahalla kyllä saa ihan kunnon ammattilaisia ongelmiaan ratkomaan mut itse ongelmat ei suoraan rahalla katoa, ne on aina hyvin monisyisiä asioita mihin ei ole sapluunaratkaisuja olemassa.
Tätä liikettä varmasti harkittiin jonkun aikaa koska olihan tässä jo suht kauan eletty mysteeriverhon alla missä Emil vältteli aiheesta puhumista. Puhui lähinnä sen mitä oli pakko puhua, jotta joku syy tuolle puolen vuoden tauolle saatiin annettua. Mut kyllähän tää siivosi yleisen ilmapiirin, spekulointi on aina vähän turhaa mut se on ymmärrettävää koska pelaajat kiinnostaa ihmisiä ja eihän täällä keskustelu edes kävisi jos ei olisi seurattavia pelaajia.
Ei kyllä heti tuu mieleen et mistä vois spekulointia jatkaa. No onhan niitä aina pieniä juttuja jokaisen pelaajan takana mut Ruusuvuoren tilanne selkeytyi riittävästi, ei mulla ainakaan lisäkysymyksiä juuri jäänyt vaan videopätkä itsessään oli hyvin tyhjentävä.
Suurinta spekulointia mielestäni aiheessa aiheuttaa se, että miksi Ruusuvuoren ongelmiin ei reagoitu riittävällä tasolla melkein neljään vuoteen? Muistinmenetykset ovat jo aivan järkyttäviä oireita ja silti siellä ollaan taas seuraavassa turnauksessa takakentällä takomassa.
Vielä Wimbledonin 2024 pimentymisen jälkeenkin lähdettiin USA:han pelaamaan Washingtoniin. Tossa vaiheessa olisi viimeistään pitänyt pillit laittaa pussiin, vaikkakin Washington jäi viimeiseksi ennen pidempää taukoa.
Tästä löytyy omastakin elämästä aivan vastaavia burnis tapauksia, missä selkeästi ulkoisia merkkejä työntekijän burniksesta on näkyvissä jo varhain. Mikäli näihin ei puututa - no, Ruusuvuori on aika osuva esimerkki tästä. Ruusuvuoren ulostulo on myös materiaaliltaan erinomainen ja olisi jopa erilaisissa työyhteisöissä esimerkki burniksesta. Sekä siitä, mitä asioiden hautominen omassa päässä aiheuttaa mikäli ympärillä olevat tukijoukot eivät ymmärrä tilanteen vakavuutta.
4 tykkäystä
Muistan viime syksyn US Openissa ihmetelleeni, kun muistaakseni Mpetsiä vastaan Ruusuvuori nappasi syöttöjen välissä pallon ja löi sen stadionilta ulos kadulle. Siinä mietin, että todella syvissä vesissä näytti olevan, kun niin epätyypillistä käytöstä Ruusuvuorelle.
Ehkä jos jotain taitoa niin Emilille kuin kenelle tahansa julkisuudessa operoivalle toivoisi, niin sitä ettei välittäisi siitä mitä ulkopuolella tapahtuu tai puhutaan. Etenkin nuorille tämä on vaikeaa, kun on kova hype ympärillä koko ajan, mutta siinä vaiheessa kun pääsee sinuksi itsensä kanssa, muuttuu se kaikki ulkopuolinen vain taustakohinaksi.
Vaikka burnout voi aiheuttaa paniikin kaltaisia tuntemuksia voi tuntemukset syntyä ilman uupumustakin. Eikä voida sanoa tuntematta paremmin, että olisi ajettu tähän tilaan. Paniikkihäiriö olisi voinut syntyä millaisissa olosuhteissa tahansa. Kyseessä kuitenkin osittain henkilökohtainen ominaisuus reagoida ulkoa tuleviin paineisiin. Kuten Kierkegaard on sanonut, että elämään kuuluu ahdistusta ja ahdistuksen kautta kehitymme. Nuori ihminen ei vaan vielä osaa käsitellä ahdistustaan, ja siihen liittyviä fyysisiä oireita ja tämä voi johtaa paniikkiin. Pelätään, että sama tunne toistuu uudestaan ja aletaan esimerkiksi välttämään niitä paikkoja, joissa tuntemukset syntyivät.
1 tykkäys
Muistikatkojen kanssa ollaan tosiaan jo pitkällä, esim. mailojen unohtelu.
Kun itselläkin alkaa kännykkä ja avaimet unohtua, niin yleensä on pikkuisen liikaa, mutta eipä ollakaan missään huipputennismaailmassa kilpailemassa.
Ehkä huolestuttavaa on se, että nimenomaan tennis ja kisoihin meno aiheuttaa edelleen sitä paniikkia.
Ihan keittiöpsykologina tuntuu, että aivan liian lyhyt tauko ja aivan liian myöhään.
Varmaan taustalla on kovia ammattilaisia, jotka tietävät paremmin. Toivottavasti Emilin palkolliset eivät vaan häntä puske väkisin kentälle.
2 tykkäystä
Muistikatkot voivat liittyä ihan paniikkikohtaukseen. Kaikki kapasiteetti menee sisäiseen selviytymiseen eikä näin voida rekisteröidä ulkopuolisia ärsykkeitä ja näin esim. ei muista sitä, mihin on mailat jättänyt.
1 tykkäys
Mailojen unohtamisen voi myös yhdistää siihen, että yksilö alkaa tuntemaan et kohta on huono olo jolloin kaikki keskittyminen menee oman olon tarkkailuun, saattaa käydä arkiasioissa hullusti. Varmaan yksilöllisiä juttuja, joillekin voi tulla paniikkikohtaukset ihan varoittamatta ja toisilla sitten saattaa keho ennalta reagoida ikään kuin varoittaa et kohta voi tulla huonot olot eteen.
Jotenkin mulla jäi kuva tuosta haastattelusta et siellä epävarmaa oloa on koettu jo ennen matseja ja sitten jossain matseissa on napsahtanut niin sanotusti. Eli näitä on voinu ainakin joskus ennakoida, mikä ei välttämättä ole hyvä juttu koska se vaan lisää ahdistusta ja stressiä mikä taas on omiaan ainakin joillakin aktivoimaan paniikkihäiriöitä.
Eihän normaalissa paniikkikohtauksessa taju lähde, yhdistän tän muistinmenetyksen survival moodin mikä ihmisellä saattaa tulla et joutuu kaiken aivotoiminnan keskittää oman olonsa seuraamiseen ja siihen, että siitä selviää. Yks keino paniikkikohtauksissa on poistua tilanteesta ja sitten mikä kenellekkin parhaiten sopii. Vaikkapa yksinään ulkoilmassa tai jotain muuta.
Mut tuommoinen et napsahtaa raju kohtaus kesken matsin, kaikki katsomossa seuraamassa ja kentältä ei noin vaan pukkariin lähdetä ilman medicalia tai luovutusta ja panoksena tietenkin isoja asioita tuolla tasolla. Et siinä sitten jotenkin on Ruusuvuori onnistunut taituroimaan, mut vaikea nähdä jos paniikkikohtaus päällä et pystyis mitään kovin kummoista keskittymistä otteluun säilyttämään.
Ei noita voi kuin kuvitella, että miten hirveet olot siellä on sitten ollut jossain matseissa. Hirveältähän se nyt muutenkin pitää tuntua kun rupee hapottaa ja kroppa huutaa hoosiannaa, mut päälle vielä paniikkikohtaukset niin ei kyllä varmaan kokemusmielessä oo kovinkaan mukavia juttuja. Ja sitten kun niitä kokee, siitä jää sellainen alitajuinen trauma missä alkaa pelkämään niiden uusiutumista samoissa tilanteissa. Pahimmillaan tää voi mennä siihen, että jos yksilö saa paniikkikohtauksen vaikka kauppakeskuksessa niin jatkossa se välttelee kauppakeskuksia. Mut Ruusuvuoren kohdalla, jos haluaa ammattia jatkaa niin se vaan pakko altistaa itsensä samoihin ympäristöihin kerrasta toiseen.
Kakkossyötön pelosta olen itsekin joskus kärsinyt ja joskus pesäpalloa pelatessa lautaskammosta. Toki näihin oli helpompi suhtautua huumorilla, kun koko identiteetti ei ollut rakentunut urheilun ympärille, vaikka olikin tärkeä asia. Ja tietysti pelkoa lisää tässä se, että seurantaa on ihan eri tavalla mukana. Olisiko pitänyt viheltää pilliin aiemmin, sitä on turhaa viisastella. Paniikki ei ole sama kuin fyysinen vamma ja varsinkin, kun tiedetään niin pelot lähtevät vain kohtaamalla ne.
Kieltämättä jäi hieman kysymysmerkkejä sen ympärille, että miksi tiimi ei reagoinut vahvemmin. Toki en tiedä mitä kaikkea on yritetty, mutta jos jatkui kolme vuotta ja ympärillä kuitenkin fiksuja aikuisia, niin ehkä olisi pitänyt viheltää peli poikki jo pari vuotta sitten. Kuinka paljon vaikutti valmennustiimin omat tavoitteet?
Saa nähdä mitä Emil tekee. Ainakin minulle jäi sellainen kuva, että nyt on tietoisesti lähdetty vaan pelailemaan ilman paineita. Pelataan kun siltä tuntuu, ja luovutetaan, jos alkaa ahdistaa. Aikaisemmin oletin, että pehmeä alku jatkuisi kesään asti, mutta nyt veikkaan, että koko tämä vuosi menee samalla lailla ja sitten syksyllä mietitään jatkoa. Toivotaan, että voi joka päivä hieman paremmin ja syksyllä riittää vielä uskoa ja intoa lähteä uudestaan rakentamaan ammattilaisuraa. Jos näillä rajoitteilla oli ATP37, niin terveenä on vielä mahdollisuudet vaikka mihin.
Mistäpä me tiedämme, kuinka paljon ja millä tavalla Emil on haasteistaan puhunut. Ajatellut/ajateltu, että menee ohi sillä millä on tullutkin? Näkisin, että tämä paniikkihäiriö on kuitenkin helpommin selätettävissä kuin uupumus. Ja tarkoitan sillä sitä, että pelaaminen ei sinällään kyllästytä vaan juurisyy on pelko, johon kyllä lääkkeet löytyy. Ja varmasti tämä avutuminen on erinomainen asia pelon voittamiseksi, ei tarvitse enää kantaa ylimääräistä painetta siitä, jos joku tietää, että pelkään jne.
Se on tietysti iso asia, kun kuitenkin rahaa tuli varsin hyvin ja sitä ei vielä siinä kohtaa ollu tkertynyt, niin onhan se kiusaus iso kuitenkin jatkaa eläkerahojen keruuta. Nyt ihan kelvollinen eläkekassa on kasassa, eli ei tarvitse sinänsä tuntea sellaista valtavaa painetta, etä sinne intersportiin olisi pakko mennä joskus. Nyt voi siis vähän vapaammin koittaa rakentaa nautinnon kautta.
Sekin olisi ollu ttoisaalt aika hankala tilanne, että olisi pitänyt pitkän tauon ja paluuta olisi ollut pakko tehdä isojen rahapaineiden kanssa.
Onhan Emilillä varmaan ihan rahakkaat sponsorikuviot mistä nyt ainakin osa uusittiin alkuvuodesta kun niistä erikseen tiedotettiin.
Et ei kai niiltä ulkoisilta paineilta voi rahamielessä vieläkään välttyä, eihän sponsoreita olisi ellei pelaajalla olisi näkyvyyttä mikä taas ei ainakaan samassa mittakaavassa pelitauolla toteudu. Ja sponsoreilla aina omat toiveet tai mitä nyt sopimuksissa lukeekaan, niitähän pitää sitten pyrkiä toteuttamaan kun kerran on nimensä paperiin laittanut.
Noin ikämielessä uraa olisi vielä kymmenen vuotta jäljellä, ehkä ylikin. Jos pääsisi ongelmistaan eroon tai vähintään saataisiin täysin hallintaan niin olisihan tuossa iso varallisuus kerättävänä, riippuen et pystyykö vielä palaamaan ATP-tasolle. Miksei teoriassa pystyisi jos saisi tasapainoisen ammattiarjen rullaamaan.
Mut nyt on niin sanottu kuuma ikävaihe menossa, Ruusuvuori ehkäpä tennispelaaja parhaassa iässä et siinä mielessä painitaan isojen ongelmien äärellä vähän huonolla hetkellä. Mutta kuten Ruusuvuori viisaasti tuossa pätkässä totesi, pitää ymmärtää laittaa oma terveys edelle ja siinä kohtaa tennisura on sivuseikka. Mutta toki meille seuraajille kun seuraamme Ruusuvuorta puhtaasti tennisuran takia, tässä nyt keskustelu käy juurikin tennisuran tulevaisuuden näkökulmasta.
No juu, mahdotontahan se on lähteä arvailemaan juurisyitä pahoinvoinnille. Itselleni tulee kuitenkin väkisin mieleen, kumpuaako pelkotilat jo lapsuudesta. Monestihan lapsena koetut traumat nousevat aikuisena pintaan. Etenkin tuo kakkossyöttökammo jäi mietityttämään.
Onko Emil lähtenyt vaan harrastamaan tennistä, todettu lahjakkaaksi, edetty pikaisesti kovaan treenitahtiin, joka viikonloppu kisoja, menestystä lapsena, junnuna, lisää kisoja, isompia ympyröitä, ainoa ajatus ammattilaisuus, siitä ITF, CH, ATP tasolle…hienoa, mutta kysyikö kukaan koskaan Empulta miltä kentällä tuntuu, pelottaako, onko ahdistusta? Oletuksena varmaan se, että kun menestyy, kaiken täytyy olla hyvin vaikka todellisuudessa joka matsissa olisi romahtamisen partaalla.
Toivon kaikkea hyvää Emilille ja lisäksi toivon, että tämä ulostulo helpottaa lähestymistä tähän ammattiin. Jos ei auta, on syytä lopettaa. Ahdistus lähtee usein pois vain katkaisemalla juurisyyt. Duuneissa se tarkoittaa duunin vaihtoa.
Emilin kisatahti oli kyllä aika hurja tuolloin kausilla -21 ja -22.
Ei siellä paljoa väliviikkoja pidelty, muistan kun Seiro tästä mainitsi joskus kaudella -22 et oli top100 pelaajien kärkipäätä ollu kisamäärissä mut kaudelle -23 olis ollut tarkoitus vähän höllentää. En tiedä mistä tää tieto silloin oli peräisin, mutta ei kyllä myöskään kaudella -23 siltä näyttänyt et tahti rauhoittuis kunnes toisella puolikkaalla alkoi ongelmat.
Sehän on ihan loogista, jos olet ynnä muut-pelaaja top satasessa niin käytännössä pakko kiertää ahkerasti ja tästä myös Ruusuvuori jossain haastattelussa on puhunut, kuinka touri on aika armoton paikka niille ketkä ei oo siellä top30. Pistepottien koko per kisa jää aika pieneksi ja usein kisa päättyy alkukierroksilla joten täytyy vaan jaksaa painaa viikosta toiseen pisteiden perässä jotta ne asemat säilyy.
Sitä en siis tiedä onko tällä asialla mitään syy-seuraussuhdetta Ruusuvuoren nykytilanteeseen, mutta kyllähän jälkiviisaana voi todeta, että ehkä hieman kevyempi kisakalenteri ei olisi asioita ainakaan huonompaan suuntaan vienyt.