Mikäli jäisi ruohokausi niukasti välistä, niin voisi olla yllättävän houkutteleva vaihtoehto ottaa Tampereen CH-75 kisaan villi kortti ja sen jälkeen mennä pelaamaan mahdollisesti suojarankingilla, jos on riittävässä kunnossa Montreal ja Cincinnati pääsarja/karsinnat (riippuen mihin rima asettuu entryjen osalta), sitten perään vielä Winston-Salem ATP-250 viimeiseksi, jättää vaikka suosiolla GS-kisa luonnollisesti välistä…tai vaihtoehtoisesti säästää yksittäinen PR -johonkin loppukauteen. Talin CH:n villi kortti voisi myös maistua loppukaudesta.
Toinen vaihtoehto hoitaa nuo samat kuin vuonna 2026 alussa oli tarkoitus, sitten aikanaan vuonna 2027.
Saattaa tulla “houkutus” jatkaa “uraa” vaikka pari vuotta. Onhan niitä sponssejakin - ainakin vielä.
Toivottavasti kuitenkin uraa ja Wimbledonissa tänä vuonna
Toisen pään sisällöstä tarkemmin tietämättä, voisin kuvitella ITF-tasolta uudelleen aloittamisen toimivan myös jonkinlaisena henkisenä reset-nappulana. Siinä varmasti äkkiä näkee sen, syttyykö palo vaadittavalla liekillä vaiko ei. Jos kunto ja taidot ovat lähellä entistä Emiliä niin ei siellä pohjalla tarvitse pitkään pyöriä. Toki isot challengerit ovat sitten jo pirun kova askel, kun vastaan tulee jatkuvalla syötöllä Otto Virtasen tasoisia kavereita.
Positiivisesti ajateltuna Emil löytää ITF-kisoista sen peli-ilon ja sisäisen motivaation, jotka ovat jääneet jonnekin suorittamisen ja putkinäöllä uraa paahtamisen alle.
Uskon itse myös vahvasti tähän, että se into sieltä löytyy taas ja Ruusuvuori 2.0 palaa huipulle. Tietysti jo kertaalleen urallaan ITF ja CH tasot läpi graindanneena vaatii varmasti paljon ja ennenkaikkea motivaatiota.
Tuloksiahan pitäisi aika nopeasti alkaa löytymään ja pahimpana piruna on tietysti ne aikaiset tippumiset sekä tappiot mitkä voivat kallistaa jatkamista.
Toivotaan että ruohokaudesta eteenpäin Ruusuvuori pääsee pelaamaan säännöllisesti ja selkävaivat jäisivät historiaan.
Mä kuuntelin tuon koko 2h ja olihan se paras haastattelu mitä Emililtä kuultu. Haastattelija teki hyvää duunia, käytiin asioita kronologisessa järjestyksessä. Pidettiin huoli, että myös tenniksestä vähemmän tietävät pysyy hyvin mukana.
Nää pidemmät haastattelut Emililtä on koskeneet aika puhtaasti mentaalipuolen ongelmia, nyt mentiin enemmän overall-puolelle ja muistoihin itse urasta. Tietenkin haastiksen loppuvaiheessa kun päästiin vikaan pariin vuoteen, tätä mentaaliasiaa paljon pureksittiin. Mut ihan mielenkiintoista kuulla vähän behind the scenes-asioita sieltä “huippuvuosilta” muutakin, kuin vain näitä negatiivisen puolen juttuja.
En mä edes tiennyt et Djoko omistaa joku kolme “palautumisrekkaa” eri mantereilla ja näitä hyödynnetään kun herra on kisaamassa. No vajaa parisataa miljoonaa uran tienestit ja sponssit päälle, varaa on
Emil oli ainakin sisäistänyt hyvin haastattelussa itse, että CH-taso nykyään aivan toisella tasolla (korkeammalla) kuin silloin aikanaan, kun Emil itse suoritti tuon portaan aikanaan vuosina 2018-2019. Tätä on myös todennut moni muu nykyinen huippupelaaja, jotka ovat ATP-kiertueella.
Itse melkein väittäisin, että nykyisestä sijoituksista 101-200 väliltä vähintään 3/4 pelaajista on sellaisia, joilla on ehdottomasti kyvyt olla top 100 -taistossa, monella jopa sitäkin korkeammalle. Realiteetti on myös se, että siellä on top 100:n ulkopuolella paljon niitä pelaajia, jotka eivät vain yksinkertaisesti mahdu top 100:aan.
Sanoisin, että noin 10 vuotta sitten tuollaista syvyyttä ei edes ollut paljoa jälkeen top 100:n.
