Emil Ruusuvuori - suomalainen ATP:n kaksinpelikiertueella

Mikäli jäisi ruohokausi niukasti välistä, niin voisi olla yllättävän houkutteleva vaihtoehto ottaa Tampereen CH-75 kisaan villi kortti ja sen jälkeen mennä pelaamaan mahdollisesti suojarankingilla, jos on riittävässä kunnossa Montreal ja Cincinnati pääsarja/karsinnat (riippuen mihin rima asettuu entryjen osalta), sitten perään vielä Winston-Salem ATP-250 viimeiseksi, jättää vaikka suosiolla GS-kisa luonnollisesti välistä…tai vaihtoehtoisesti säästää yksittäinen PR -johonkin loppukauteen. Talin CH:n villi kortti voisi myös maistua loppukaudesta.

Toinen vaihtoehto hoitaa nuo samat kuin vuonna 2026 alussa oli tarkoitus, sitten aikanaan vuonna 2027.

Saattaa tulla “houkutus” jatkaa “uraa” vaikka pari vuotta. Onhan niitä sponssejakin - ainakin vielä.
Toivottavasti kuitenkin uraa ja Wimbledonissa tänä vuonna

Toisen pään sisällöstä tarkemmin tietämättä, voisin kuvitella ITF-tasolta uudelleen aloittamisen toimivan myös jonkinlaisena henkisenä reset-nappulana. Siinä varmasti äkkiä näkee sen, syttyykö palo vaadittavalla liekillä vaiko ei. Jos kunto ja taidot ovat lähellä entistä Emiliä niin ei siellä pohjalla tarvitse pitkään pyöriä. Toki isot challengerit ovat sitten jo pirun kova askel, kun vastaan tulee jatkuvalla syötöllä Otto Virtasen tasoisia kavereita.

Positiivisesti ajateltuna Emil löytää ITF-kisoista sen peli-ilon ja sisäisen motivaation, jotka ovat jääneet jonnekin suorittamisen ja putkinäöllä uraa paahtamisen alle.

1 tykkäys

Uskon itse myös vahvasti tähän, että se into sieltä löytyy taas ja Ruusuvuori 2.0 palaa huipulle. Tietysti jo kertaalleen urallaan ITF ja CH tasot läpi graindanneena vaatii varmasti paljon ja ennenkaikkea motivaatiota.
Tuloksiahan pitäisi aika nopeasti alkaa löytymään ja pahimpana piruna on tietysti ne aikaiset tippumiset sekä tappiot mitkä voivat kallistaa jatkamista.

Toivotaan että ruohokaudesta eteenpäin Ruusuvuori pääsee pelaamaan säännöllisesti ja selkävaivat jäisivät historiaan.

Mä kuuntelin tuon koko 2h ja olihan se paras haastattelu mitä Emililtä kuultu. Haastattelija teki hyvää duunia, käytiin asioita kronologisessa järjestyksessä. Pidettiin huoli, että myös tenniksestä vähemmän tietävät pysyy hyvin mukana.

Nää pidemmät haastattelut Emililtä on koskeneet aika puhtaasti mentaalipuolen ongelmia, nyt mentiin enemmän overall-puolelle ja muistoihin itse urasta. Tietenkin haastiksen loppuvaiheessa kun päästiin vikaan pariin vuoteen, tätä mentaaliasiaa paljon pureksittiin. Mut ihan mielenkiintoista kuulla vähän behind the scenes-asioita sieltä “huippuvuosilta” muutakin, kuin vain näitä negatiivisen puolen juttuja.

En mä edes tiennyt et Djoko omistaa joku kolme “palautumisrekkaa” eri mantereilla ja näitä hyödynnetään kun herra on kisaamassa. No vajaa parisataa miljoonaa uran tienestit ja sponssit päälle, varaa on :grinning_face:

2 tykkäystä

Emil oli ainakin sisäistänyt hyvin haastattelussa itse, että CH-taso nykyään aivan toisella tasolla (korkeammalla) kuin silloin aikanaan, kun Emil itse suoritti tuon portaan aikanaan vuosina 2018-2019. Tätä on myös todennut moni muu nykyinen huippupelaaja, jotka ovat ATP-kiertueella.

Itse melkein väittäisin, että nykyisestä sijoituksista 101-200 väliltä vähintään 3/4 pelaajista on sellaisia, joilla on ehdottomasti kyvyt olla top 100 -taistossa, monella jopa sitäkin korkeammalle. Realiteetti on myös se, että siellä on top 100:n ulkopuolella paljon niitä pelaajia, jotka eivät vain yksinkertaisesti mahdu top 100:aan.

Sanoisin, että noin 10 vuotta sitten tuollaista syvyyttä ei edes ollut paljoa jälkeen top 100:n.

Kuuntelin kans tänään koko haastattelun. Mielenkiintoinen setti ja herätti paljon ajatuksia, alla muutama hajanainen huomio.

Emil tosiaan mainitsi, että kovimpina vuosina operoitiin 400k kausibudjetilla, eli kyllä siinä saa aika monta voittoa pääkiertueella kauden aikana napata että pääsee omilleen. Ja se on ihan pennosia verrattuna tuohon top-5 osastoon. Onhan tuo tenniksen kulurakenne muutenkin ihan älytön, eikä siis pelkästään ammattilaisena, vaan jo sieltä junnuvuosilta lähtien niitä matkapäiviä kertyy mieletön määrä. Siihen päälle tietysti valmennuskulut jne. Kuten Emil totesi, niin maailmalle on pakko jo juniorina lähteä, sillä täältä ei löydy juurikaan kirittäjää ja kilpailun kovuus/vaatimustaso avautuu vasta kv-karkeloissa. Siinä pitää löytyä vanhemmilta aika monta kymppitonnia takataskusta per vuosi jos tuohon hommaan lähtee jälkikasvun kanssa. Tarkoittaa myös sitä, että aika marginaalisesta poolista nousee niitä tulevaisuuden nimiä, jos on noustakseen.

Haastattelua kun kuunteli, niin tuli vähän fiilis että onko tuo tennis ollut miehelle oikein koskaan erityisen mukavaa/nautinnollista puuhaa. Tuntui, että kilttinä poikana on aina tehnyt niinkuin on käsketty ja sellainen “omistajuus” oli puuttunut tekemisestä. Sinänsä olisi ihan saavutus, jos löytää ilon ja palon lajia kohtaan kun lähdetään kahlaamaan ITF-kisoissa.

Sit oli mielenkiintoista kuulla Emilin ajatuksia datan käytöstä. Ei tuntunut ihan hirveästi siihen lopulta nojaavan ja luotti enemmän itse peliin ja mitä siellä kentällä oikeasti tapahtui. Heliövaaran Harri ilmeisesti taas ihan päinvastainen kaveri. Luulen, että Harrin kohdalla tuo brittien valtava datapaketti on mahdollistanut sen, että on pystynyt nousemaan dubbelissa nykyiselle tasolle. Pienten marginaalien lajissa datan ja todennäköisyyksien avulla voi saada aikaan sen pienen ja ratkaisevan eron matsien ratkaisuhetkillä.

Aika paljon on erilaisia selkävaivoja uran varrelle mahtunut. Oliko junnuvuosina ollut kolmeen otteeseen selän rasitusmurtuma. Ja aikuisiällä noita selkävaivoja ollut myös tasaisin väliajoin. Nykyinenkin vamma pitää poissa kehistä ainakin kesään saakka. Mutta joo, mielenkiintoista nähdä että nouseeko vielä takaisin huipulle. Ei kuitenkaan erityisemmin yllättäisi, jos ilmoittaisi tämän kauden päätteeksi että maila menee naulaan.

1 tykkäys

Liioittelun ja pakkomielteen tasolle mennyt tuo challengereiden ja ITF-tason hehkuttaminen. Seuraavaksi jo mietitään miten on älyttömästi parempi kuin neljä viikkoa sitten? Jos muutama urallaan alaspäin menevä pelaaja haluaa selitellä asian noin niin se heille suotakoon. Mitään oikeaa ja konkreettista mittaria tuolle ei ole. Pelkkää mutuilua.

Jos tuijottaa Ruusuvuoren tuloksia kun oli nousussa 2019 ja näitä paluun aikaisia niin ei noissa nimissä ole käytännössä mitään mikä saisi tästä vakuuttumaan. Nyt on tullut takkiin esim seuraavia vastaan; Herbert, Chung, Mastrelli, Kypson? Vanhoista voitoista voi kaivaa mitä haluaa; Muller, Martinez, Davidovich-Fokina, Seyboth-Wild, Molcan. Emilin oma peli oli silloin parempaa. Selvästikin.

Aina se sama miehistö siellä pyörii koostuen porukasta jossa entisiä ATP-ukkoja, challenger-jyriä ja nuoria nousukkaita. Samanlaisia yksipuolisia yhden pelityylin jauhajia kyllä piisaa nykyään enemmän, mutta se ei tarkoita että se olisi parempaa.

1 tykkäys

Esim. 2018 vuonna top 10 pelaajien tappiomäärät vuodessa oli 12-15 ottelun luokkaa, kun se sama oli vuonna 2025 15-20 ottelun luokkaa.

Väittäisin, että 2018 oli enemmän kyyristelijöitä top 100:ssa, jotka eivät aidosti uskoneet olemaan kykeneväisiä voittamaan yksittäistä top 10 pelaajaa toisin kuin tänä päivänä top 100:ssa.

Yhtenä osasyynä on tähän taatusti, kun nykyään puhtaiden CH-jyrien on hyvin vaikea vakiinnuttaa paikkaa top 100:ssa, esim. pisterakenne nykyään ei anna tuolle mahdollisuutta samalla tavalla, kun nuoret nousevat pelaajat syövät usein näiltä saumat viedä CH-titteleitä toinen toisensa perään (erilaiset nuorten pelaajien kisa entryt + pisterakenne suosii CH:ssa pelkästään voittajia).

Yksi syy on myös sitten top 10:n kokonaistaso ei ehkä ole samaa luokkaa kuin esim. 2018 (pl. Sinner, Alcaraz, Djokovic). Tälle osasyy on se, että kuilu terävimmän kärjen takana on kaventunut huomattavasti.

Sen lisäksi, vaikka pistesysteemiä on muutettu marginaalisesti tuossa aikavälillä, niin vaatimustaso pisteellisesti vuosien 2018 ja 2025 välillä top 100:n joukkoon on kasvanut suurinpiirtein luokkaan 50-100 pistettä enemmän kuin esim. 2018.

Yksi pelaajamassa, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle, on nuo jenkkiyliopistopelaajat/taustaiset, niin ne ovat paljon vähemmän kyyristelijöitä kuin CH-jyrät kärkipelaajia vastaan, sen takia CH-jyrät ovat pudonneet enimmäkseen sinne +200 sijoille, toki siellä joukossa on joitain ihan potentiaalisia nimiä. Esimerkkinä yliopistotaustaisista pelaajista juuri tuo Kypson, löytänyt juuri tiensä top 100:aan ja iso tukku muitakin osa top 100:ssa ja osa aavistuksen ulkopuolella.

CH-jyrät käyvät kahta tai jopa kolmea eri taistoa CH-kiertueella on sekä nuoret+jenkkiyliopistotaustaiset pelaajat+joissakin kisoissa niitä ATP-tason pelaajia, niin menestyssaumat kapenee. Hommassa vielä CH-jyrille on ongelmana, että alkukierrokset eivät enää palkitse pisteissä samalla tavalla kuin ennen.

Todellisuudessa ollaan siinä tilanteessa, että CH-jyrät pelaavat pikku CH-kisoja tai jopa ITF-25 kisoja.

Jokaisella varmaan oma mielipiteensä, mutta eipä tuo ATP60+ sijojen ranking nytkään mistään kiven kovasta aineksesta koostu. Sijat 20-60 on pääasiassa todella kovia pelimiehiä, joka helposti antaa vaikutelman, että nykytaso olisi laajemminkin jotenkin poikkeuksellisen kovaa. Ei tuolta +60 sijoilta montaa ukkoa löydy, jotka olisi viime vuonna kummoisiakaan yllätyksiä esittäneet. Kypsonkin ihan ok pelimies, mutta Emil olisi voittanut suurella todennäköisyydellä jo nousua tehdessään, kuten voitti vuoden 2024 AO:ssakin.

Emilillä on todistetusti riittävästi taitoa palata top-100 rankingiin, mutta se on sitten eri asia miten fysiikka tai psyyke antaa myöden. Joka tapauksessa CH-tason harjasi taitojen puolesta läpi edelleenkin, ei siellä mitään sellaista tasoloikkaa ole tapahtunut. Ainakaan omaan silmään.

1 tykkäys

Kypson oli tuolloin ATP-183 ja siinä oli heikompi vaihe sen jälkeen Kypsonilla, kunnes alkoi nousua tehdä pikkuhiljaa viime vuonna…Käsittääkseni Kypson on todennut yhdessä haastattelussa viime vuonna, että hän on erittäin hyvin kartalla minkälaisia pelaajia on tällä hetkellä top 300:ssa eli siis hyvä käsitys miten kukin pelaa.

Yleisesti ottaen top 100:ssa on nyt enemmän pelaajia ja jopa sen ulkopuolella, jolla on kapasiteettia voittaa jopa näitä top 10-20 kavereita yksittäisissä otteluissa, kuten on nähty. Toinen juttu on miten he kykenevät toteuttamaan tekemisen laatua viikosta toiseen/alustakohtaisesti.

Nykytennistä kuvastaa isossa kuvassa arvaamattomuus ihan Sinnerin, Alcarazin takana. Vielä 10 vuotta sitten melkein osasi melkein arvioida miten kaaviot piirtyy pitkälle turnausta, nyt ollaan hyvin kaukana tuosta. Oli melkein suoranainen shokki, jos joku top 10 lensi pihalle jtn. +40 rankattua vastaan.

Kypsonin kohdalla esimerkiksi otti Acapulcossa tiukan voiton De Minaurista.

Kyllähän tuolta rankingeista erottaa ne tietyt pelaajat, joilla on ne tietyt limitit voittaa ns. kovia vastustajia vaikka olisivat rankingiltaan ns. parempia kuin toiset. Pelistä ei vaan löydy niitä elementtejä, joita vaaditaan top 10-20 pelaajien voittoon, ellei tule karmea työtapaturma päivä näille nimille.

Esim. kaikella kunnioituksella Damir Dzumhuria kohtaan, niin kärkinimien päihittäminen kaikkea muuta kuin realismia, toisinkuin esim. Aleksandar Kovacevicilla, tosin Kovacevicin ongelmana on enemmän tasaisuuden puute.

Rankingkokonaisuus on muutenkin nykään hujanhajan, koska niin monilla loukkaantumishuolia, joten tällaisia nimiä, kuten Berrettini, Hurkacz, Coric, Goffin, Wu tai Thompson löytyy yllättävän kaukaa maailmanlistalla.

2 tykkäystä

En katsonut haastattelua, mutta keskustelun perusteella voisi ajatella niinkin, että Emppu on jo henkisesti valmistautunut siihen, ettei tule pärjäämään. Absoluuttinen taso hänellä riittäisi kyllä, kun on 40 sakissa ollut, mutta vaatisi totaalisen panostuksen tennikseen, johonka hän ei taida olla valmis.

No se sanoi siinä et pre-season meni todella hyvin ja alkoi olemaan vanhaa Emiliä mukana kunnes selkä meni Hong Kongissa.

Mut eipä noista paljoa johtopäätöksiä voi vedellä, todistusaineistoa ei ole tältä kaudelta matsin matsia

Ehkä yks iso kysymys et kun paluu tapahtuu, pystytäänkö tasapainoiseen uuden uran luomiseen vai jatkuuko katkonaisuus. Ei tästä mitään isompaaa nousua saada jos pari - kolme kertaa kaudessa tulee jotain ongelmia mitkä pistää pelitauolle

Tenniksessä liikkuu nykyään paljon enemmän rahaa, mikä tarkoittaa että myös TOP200 pelaajat pystyvät satsaamaan täysipäiväisesti tennikseen. Valmennukseen, fysiikkaan, välineisiin. Tasoero on varmaan kaventunut. Toisaalta, olen jo 30v kuullut PR-puheet siitä kuinka ATP tour on “nykyään täynnä kovia pelaajia”. PR-porukka on myös huolehtinut siitä, että jos kysyt keneltä tahansa pelaajalta seuraavasta ottelusta, niin vastaus on aina että “Tosi tiukka ottelu tulossa…vastustaja on erittäin vaarallinen…joudun parantamaan ja pelaamaan parastani, jos haluan voittaa”.

Joku tennissomettaja sanoi osuvasti, että syy miksi nyt on nähty enemmän TOP10 yllätystappioita on, että viimeiset 20v TOP10ssa oli Federer, Nadal, Djokovic, Murray ja Wawrinka. Nämä kaverit hävisivät käytännössä vain toisilleen. :slight_smile:

Jos Emil pysyy terveenä ja motivaatiota riittää, hän palaa ilman muuta ATP-tourille vuoden sisällä. Vertaa vaikkapa Emilin taidot Eeroon, joka kuitenkin jo kolkuttelee challenger tourin portteja. Mutta valitettavasti en usko, että Emil pysysi terveenä. Toivotaan toki, mutta pelkäänpä että tämä on Emilin viimeinen kausi. Pidetään kuitenkin peukkuja, että olen väärässä.

2 tykkäystä

Federer, Nadal, Djokovic ja Murray olivat tasaisen varmoja suorittajia tuohon aikaan ihan kisasta toiseen, heidän kohdalla taatusti pitää paikkaansa, että hävisivät melkein vain toisilleen.

Sen sijaan Wawrinka oli siihen aikaan epätyypillisempi kärkinimi, vaikka hänellä on yhtä monta GS-voittoa kuin Murraylla (3), niin Wawrinka oli oikeastaan ihan Prime iskussa nimenomaan GS-kisat.

Sen sijaan hän oli aika krooninen alisuoriutuja esim. Masters -kisoissa urallaan vain yksi Masters -voitto, toki hänellä oli hankala aikakausi pelaajia, joita vastaan piti kamppailla (toisaalta 9 Mastersia kauden aikana) vs GS-kisat (4).

Monesti jäi Stanin uralta mieleen huippuvuosilta, että hänellä on niitä ns. ei nyt ihan tankkaus, mutta sellaisia “tuulella” käyviä päiviä, jolloin saattoi tulla yllätystappioita tavanomaista enemmän, vaikka GS-menestystä tuli ja oli pitkään top 10 kärkikahinoissa, niin hänen kohdallaan tuo tasaisuus ei ollut itsestäänselvyys, se on varmasti yksi syy minkä takia ei noussut rankingissa koskaan edes hetkellisesti sijalle 2.

Vertailun vuoksi Stan saavutti urallaan, jos ei tule tänä vuonna yllätyksiä, niin 9 Masters SF+ paikkaa. Vastaavasti hänen aikakaudellaan esim. Berdych saavutti 19 Masters SF+ paikkaa ja Ferrer 18 Masters SF+ paikkaa.

1 tykkäys

90-luvulla ja 2000-luvun alussa top-10/20 pelurit hävisivät enemmän kuin nykyään, eivätkä toisiaan vastaan. Rahaa tenniksessä on ollut hyvin suhteessa moniin muihin lajeihin jo kauan sitten.

Emil laittanut facebook -postauksen noin vuorokausi sitten, että selän kuntoutuksessa on kahden kuukauden jälkeen päästy askeleita lähemmäs tavoitteita, tiedottaa vissiin lähiaikoina asiasta lisää.

Tuo on ihan hyvä signaali, jos näin on…Vielä on sellaiset 10-11 viikkoa ruohokauden alkuun, näistä ainakin 4 viikkoa tarvitsee valmistautumiseen kisoja varten, joten tuossa olisi 6-7 viikkoa vielä liikkumatilaa, joten ruohokautta voisi jo pitää suht. realistisena tavoitteena paluuaikatauluna.

4 tykkäystä

Uusi sos.median päivitys äsken:

No big update yet, just a nice day and a rather ambitious choice of takeaway cup.

Sais nyt alkaa jakelemaan niitä tenniskenttäpätkiä mitä ahkerasti jakeli viime kaudella ja vielä off-seasonilla. Ne olis hyvä merkki sitten, mut edelleen on itse tenniskenttämatskun kanssa vähän hiljaista.

Joo pari promopätkää tullut mut niistä oikein ota selvää onko sinne kentälle menty mainospätkää varten vai mainospätkä kuvattu treenien yhteydessä

Tähän on nyt Ruusuvuoren puolelta vastattu ja laittoi eilen liikkuvaa kuvaa Talin treenikentältä. Eli palloa tosiaan lyödään ja hyvin ehtii saada miehen täyteen iskuun ruohokautta varten. Siis mikäli selkävaivoihin on löytynyt toimiva lääke.

2 tykkäystä