Esim. 2018 vuonna top 10 pelaajien tappiomäärät vuodessa oli 12-15 ottelun luokkaa, kun se sama oli vuonna 2025 15-20 ottelun luokkaa.
Väittäisin, että 2018 oli enemmän kyyristelijöitä top 100:ssa, jotka eivät aidosti uskoneet olemaan kykeneväisiä voittamaan yksittäistä top 10 pelaajaa toisin kuin tänä päivänä top 100:ssa.
Yhtenä osasyynä on tähän taatusti, kun nykyään puhtaiden CH-jyrien on hyvin vaikea vakiinnuttaa paikkaa top 100:ssa, esim. pisterakenne nykyään ei anna tuolle mahdollisuutta samalla tavalla, kun nuoret nousevat pelaajat syövät usein näiltä saumat viedä CH-titteleitä toinen toisensa perään (erilaiset nuorten pelaajien kisa entryt + pisterakenne suosii CH:ssa pelkästään voittajia).
Yksi syy on myös sitten top 10:n kokonaistaso ei ehkä ole samaa luokkaa kuin esim. 2018 (pl. Sinner, Alcaraz, Djokovic). Tälle osasyy on se, että kuilu terävimmän kärjen takana on kaventunut huomattavasti.
Sen lisäksi, vaikka pistesysteemiä on muutettu marginaalisesti tuossa aikavälillä, niin vaatimustaso pisteellisesti vuosien 2018 ja 2025 välillä top 100:n joukkoon on kasvanut suurinpiirtein luokkaan 50-100 pistettä enemmän kuin esim. 2018.
Yksi pelaajamassa, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle, on nuo jenkkiyliopistopelaajat/taustaiset, niin ne ovat paljon vähemmän kyyristelijöitä kuin CH-jyrät kärkipelaajia vastaan, sen takia CH-jyrät ovat pudonneet enimmäkseen sinne +200 sijoille, toki siellä joukossa on joitain ihan potentiaalisia nimiä. Esimerkkinä yliopistotaustaisista pelaajista juuri tuo Kypson, löytänyt juuri tiensä top 100:aan ja iso tukku muitakin osa top 100:ssa ja osa aavistuksen ulkopuolella.
CH-jyrät käyvät kahta tai jopa kolmea eri taistoa CH-kiertueella on sekä nuoret+jenkkiyliopistotaustaiset pelaajat+joissakin kisoissa niitä ATP-tason pelaajia, niin menestyssaumat kapenee. Hommassa vielä CH-jyrille on ongelmana, että alkukierrokset eivät enää palkitse pisteissä samalla tavalla kuin ennen.
Todellisuudessa ollaan siinä tilanteessa, että CH-jyrät pelaavat pikku CH-kisoja tai jopa ITF-25 kisoja.