Toi oli mielenkiintoinen tuo “tahra”. Ajattelin ensin et se on vain joku tahra mut kun näytti sama “tahra” löytyvän useammalta sivukentältä. Oliko se sitten aurinko mikä jotenkin otti kameraan vai mikä homma.
Mut ei tosiaan ollut pelkkä Harrin kentän erikoisuus
Olen sitä mieltä, että Erler / Galloway on yksi kaavion haastavimmista pareista tässä kohtaa. Joo, Wienissä pelasivat H & H:ta vastaan ihan päin helvettiä, mutta Pariisissa heidän voittonsa ei olisi missään nimessä ollut vääryys. Heillä myös varsin vahva kauden alku Aucklandin finaalipaikan myötä.
Tänään oli varmasti haastavat olosuhteet kiusana, mutta kyllä H & H:n pitää parantaa vähän joka osa-alueella seuraavaan matsiin jos jatkoon mielitään. Lauantaina siis jatkuu ja sääennuste lupaa päälle 35 asteen keliä.
Bolelli/Vavassori putoaa rankeissa, livessä nyt -5 sijaa ja sijat 18 ja 19.
HH livessä -6 sijaa ja T9.
HH aamuyöllä eka matsi klo 01:30 areenakentällä.
Tosiaan, keliolosuhteet sellaiset, että päivä käyntiin normaalia aiemmin.
https://www.atptour.com/en/news/australian-open-2026-saturday-schedule-extreme-heat
Matsi alkaa siis 10.30 paikallista aikaa.
Ennusteet tuonne snadisti vaihtelee riippuu mistä katselee, Foreca tarjoaa Melbourneen lauantaille max. 37 astetta. Accuweather jopa neljääkymmentä.
Harrin ottelun alkamisaikaan varmaan 27-29 astetta, puolen päivän aikaan ainakin Foreca tarjoaa jo yli 30, yhden aikaan oltais jo 33 asteessa. Hyvä tuuri kävi aikataulutuksen kanssa, yhdestä eespäin lämpötilat jatkaa nousuaan ja laskusuunta alkaisi vasta iltakuuden aikoihin. Kyllä se erittäin todennäköistä, että iltapäivän aikana jossain kohtaa pelit stoppaa ainakin ulkokentillä.
Vaikka lämpöprotokolla kerkeäisikin aktivoitumaan ekojen matsien aikana, ei se suoraan tarkoita pelien keskeyttämistä vaan siinä oli pari eri tasoa. Alemmalla tasolla tarjotaan jotain lisätaukoja ja sen sellaista, ylempi taso muistaakseni suora suspended ilman neuvotteluvaraa.
Ei tämä välttämättä pelkkää tuuria ole.
Harri blogissa vihjaili, että tälle vuodelle saanut paremmin myös harjoitusaikoja matsikentille, ja epäili turnausvoiton auttavan asiaa.
Game is on
No niin, olipahan sisukas voitto H/H:lta! Vastustaja paransi koko ajan ja molempien syötöt olivat kolmannessa erässä paineen alla. Sieltä vaan kaivettiin komea voitto ja nyt jääaltaan kautta toipumaan. Tämä oli hankala rasti, latu on nyt auki.
Seuraavaksi tosiaan vastaan tsekkipari Nouza / Rikl, joka on mitä ilmeisemmin onnistunut nostamaan uuteen kauteen varsinkin palautuspelinsä tasoa. Ainakin kahdessa ensimmäisessä matsissa palauttivat todella kovalla tasolla, olkoonkin että se eka matsi oli lukemien puolesta melko tasainen. Kumpikin on hyviä syöttäjiä, joten jos palautuspeli kulkee niin ovat varmasti kova kanto kaskessa. Harri itsekin totesi, että tsekit ovat tehneet treenipeleissä tuhojaan.
Harrilla ei ilmeisesti kroppa oli ihan täydessä iskussa ja siellä oli tänäänkin teipit kylkipuolella. Enemmän kuitenkin huolettaa tuo syöttöpuolen takkuisuus. Ykkönen pelittää vähän yskien, joten kovia palauttajia vastaan antaa kyllä turhaan siimaa jos vaan puolet ykkösistä osuu kenttään. Viime viikolla tekeminen oli paljon kliinisempää, tällä viikolla peli ollut selvästi aaltoilevampaa.
Matsi ei huomisen ohjelmassa.
Ekaa erää kun tarvottiin, herrojen ykkössyöttöprosentti laahusti jossain 30% tienoilla.
Ja olihan viime matsissa aika käsittämätön se Pattenin viimeinen syöttögeimi, 6 matsipalloa tarvittiin omalla syötöllä. 40-0 päästiin ja taidettiin dropata niin syvälle, että vastustaja sai jopa yhden murtopallon. Siinäkin syöttövuorossa ykkönen katoili vähän turhan paljon.
HH:n kakkosella voitetut jäi vähän yli 50% tehoihin, viime aikoina nähty paljon parempiakin lukuja. Siitäkin syystä tarttis löytää ens matsiin parempi ykkössyöttöprosentti, se kun tietää HH:n tuhovoimalla käytännössä automaattipistettä. Toki olosuhteet oli hankalat, matsi alkoi ainakin ruutudatan mukaan 25 asteessa ja tunnin kohdalla oltiin muistaakseni jo 30 ylitetty. Siitä vaan lämpö nousi sitä mukaa kun matsi jatkoi kulkuaan.
Lopuksi yks ruma tilasto, breikkipallojen hyödyntäminen 1/9 eli 11%. Toki vastustaja hyvällä syöttämisellä pelasti useamman pallon mutta nuo silti heikot lukemat ei siitä mihkään pääse.
Olipa pelinä melkoinen painajainen. Vastus ei ollut alussa kummoinen, mutta ei ollut HH:n omakaan peliesitys, mutta kuitenkin alussa niskan päällä, ei niinkään oman hyvän pelin takia, vaan vastustajan huonouden. Siitä se sitten HH:n osalta kääntyi pysyvästi alaspäin vieväksi mollivoittoiseksi, kun taas vastapuoli nosti koko ajan tasoaan ja olisi jopa ansainnut otteluvoiton. Mutta pienet marginaalit, tyyliin heiltä hyviä syötönvastauksia, muutamia senttejä leveiksi tärkeissä pisteissä, kääntyi onneksi oikeaan suuntaan. Ja aina kuin vastapuoli tekee kaksoisvirheitä, niin ne otatetaan ilolla vastaan, varsinkin kun oma syötönvastauspeli on enimmäkseen kuraa.
Pattenilla ei toiminut vastaanotto, joka oli suorastaan umpisurkea ja tahdoton, mutta ei myöskään ykkössyöttö, jota takoi huolella verkkoon, samoin kuin myös Harri. Katsomovalmentajan pitäisi osata kertoa noissa tilanteissa, onko vika nostossa, vai yli-innokkaassa lyöntikädessä (tyyliin “räjäytetään hyppyrin keula”), jolloin tuon voisi korjata. Katsomovalmentaja voisi myös huomauttaa ulospuhalluksen rentouttavasta vaikutuksesta ennen syöttöä tai parista extra-pompusta, jolla fokusoidaan syöttötapahtuma harjoituksenomaiseksi. Se että katsomovalmentaja läpsii käsiä tuimana, ei yhtään paranna tilannetta tai toimi minkäänlaisena kannustimena. Katsomovalmentaja on orkesterin johtaja, joka havannoi omaa, kuin myös vastustaja peliä, joista siirtää tarvittavat tiedot pelaajille, joilla on muuten täysi työ saada omaa lyöntipeliään kuntoon. Eikä ainakaan niin, että katsomovalmentaja keskittyy tarkkailun ja kristallinterävien neuvojen sijaan, hermostuneena “kynsien syöntiin”, tässä tapauksessa symbolisesti.
Pattenin osalta huonoin peli, siitä alkaen mitä Harrin kanssa on pelannut, joten tuon huonommin ei voi mennä pelillisesti. Joten vain yksi suunta jatkossa, askel kerrallaan ylöspäin.
Harrin suurin ongelma Grand Slam-peleissä on tuo, että kun syötönvastaukset on muutenkin enimmäkseen pallotölkki-diipadaipaa (samoin kuin myös Pattenilla nykyään), harvakseltaan onnistuen, niin ei voi olettaa että ne yhtäkkiä olisi priimaa supertärkeissä murtopalloissa, jotka jatkopalloina menee kaikki Harrille tunnetuin seurauksin, tyyliin 1 jee / 8 noup.
Kuuman ilman vaikutus palloihin tai jännekireyksiin, ei ole koskaan mikään syy huonoon peliin. Sopiva maila löytyy aina ja pallot kyllä talttuvat maltillisilla yläkierteillä, varsinkin kun keskittyy mieluummiin syötön tai peruslyöntien tarkkuuteen, överivoimankäytön sijaan.
HH:n onni on ollut koko alkuvuoden se, että vaikka oma peli ei ole priimaa, niin sitä ei ole ollut myöskään vastustajien peli. Joten parempi laittaa oma peli kuntoon, ennen kuin tulee vastustaja, jolle sattuu se hyvä päivä.
Toivottavasti maanantaina pääsevät kehiin, sillä tiistaille luvattu yli 40+, joten voi hyvin olla että silloin ei montaa matsia päästä pelaamaan.
Kyllähän se maanantaina on kun huomenna pelataan yläkaavion kolmoskierros ja näkyy myös AO:n kalenteripäivissä, että tiistaina ei miesten neluria pelata vaan kvartsit keskiviikko, semit torstai ja finaali lauantaina.
Muutos viime kauteen, että naiset pelaa nelurifinaalin myös lauantaina viime kaudella oli sunnuntai.
Ei itse asiassa yläkaavion, vaan ihan miten sattuu. Jokaisesta seuraavan kierroksen parista toinen pelaa ensi yönä. Nelurissa ei niin tarvitse miettiä rasitusta…
McCabe/Tu - Kubler/Polmans. Ollaankos tässä Aussi-Challengerissa vai Grand Slamin kolmoskierroksella?
Patten muuten pelaa mixtyä, avaa huomenna Nichollsin parina, vastassa Danilina/Tracy.
Lähellä oli ettei taas Helly Hansenit vastakkain
Danilinan tiimi vei, joten Henry pääsee keskittymään päälajiin.
Vanha keskustelu mutta palaan vielä tähän..vuonna 1996 Jari Litmanen pelasi mestareiden liigan finaalissa jossa teki kaksi maalia. Voitti lisäksi mestareiden liigan maalipörssin. Niin, ja vuoden urheilijaksi valittiin Heli Rantanen. Marginaali lajeista jos puhutaan yksi taitaa olla naisten keihäänheitto.
Rantasen kohdalla olympiakulta oli se painava argumentti, en ole historiaa kaivellut mut tuskin kovin montaa vuotta löytyy on kun olympiakultaa voittanut urheilija ei olisi ollut vuoden urheilija.
Se on vaan niin myyttisen iso asia tässä maassa varsinkin henkilökohtainen olympiakulta ihan sama vaikka tulisi jostain täydestä marginaalilajista, vaikea sitä on valinnoissa ohittaa. Tietenkin jos käytettäisiin mittarina lajin kansainvälistä kilpailuasetelmaa, olisi Litmasen tullut voittaa tuo pysti aivan murskalukemin.
Varsinkin 1900-luvulla saa tuosta listasta hakemalla hakea joukkueurheilijoita. Ei niitä 2000-luvullakaan jonoksi asti ole, viimeinen kymmenen vuotta tekee lähinnä poikkeuksen kun jaettu joukkueurheilijalle neljään kertaan. Tai no viiteen jos Harrin joukkueurheilijaksi mieltää. Et kyllä siellä on tosi vahvasti yksilöurheilun arvokisamitalit painaneet ja painaa vielä tänäkin päivänä, jos mitalin väri on kirkkain ja mielellään MM/olympiastatus