HH nousi ykköseksi oikeastaan siitä syystä, että muiden tiimien pelitaso hiipui siitä ympäriltä, ei sen takia, että oma peli olisi yhtäkkiä kehittynyt. Sitten kun syöttö on alkanut takkuamaan molemmilla, niin sitten syntyy ongelmia. Patten on ollut aikaisemmin se varsinainen syömähammas, jota Harri on tukenut. Se että Harri pelaa yhtäkkiä Pattenia paremmin, johtuu siitä, että Pattenin taso on hiipunut, jonka taustalla voi olla jokin pieni loukkaantuminen tai vaikkapa parisuhde, joka väkisinkin pehmentää miespuolista hormonaalisesti. Ajatus siitä, että elämässä on muutakin kuin tennis, ei tee hyvää itse tennikselle. Se että mukaan tulee vielä lapsiakin, niin varsinkin silloin kun lapset ovat pieniä, niin sillä on hormonaalisia (estrogeeni boosti) vaikutuksia miehiin. Harri on selvittänyt nuo karikot aikasen hyvin, sen verran kilpailuviettiä ja ylimääräistä testosteronia miehessä.
Kun näin nuo ensimmäiset ruohomatsit, niin suora toisinto viime vuoden Wimbledonista, jossa syötönvastaus hyviä syöttäjiä vastaan, oli täyttä kuraa. Pattenillahan tuo oli silloin täysin sekaisin, eikä tuo nytkään näytä mitenkään hyvältä, parempia syöttäjiä vastaan. Olettama/toive että vastustaja syöttää lapaan, ei ole mikään hyvä lähtökohta.
Kummallakin aina samat syötönvastaustaktiikat, riippumatta miten vastustajat syöttävät. Ei minkäälaista syvyys- tai leveysvariointia, joten lyönnit myöhässä. Paljon viistoittain taaksepäin juoksua, josta vain yksi lyöntisuunta, joten helppoja luettavia verkkomiehelle. Nostotkin lähinnä siksi, ettei niihin muuten ehdi, ei niin että ne olisivat taktisia lyöntejä. Nuo hätärit ovat verkkomiehelle myös helppoa luettavaa ja iskettävää. Myös se, ettei siinä kiireessä ehdi salamaan lyöntisuuntaa, on myös verkkomiehelle helppoa luettavaa. Ei myöskään minkäänlaista syöttäjien psyykkaamista, vaan seisoskellaan staattisesti aina samassa paikassa, katsotaan ensin mihin pallo tulee, joten ollaan myöhässä, jos syöttö onkin laadukkaasti suunnattu. Tämän kappaleen voisi tiivistää siihen, että on aivan liian paljon helposti luettavia syötönvastauksia.
Vastapuoli on myös alkanut ennakoimaan, varsinkin Pattenin syöttöjä, jolloin syötön nopeudesta on vain haittaa. Pattenin syöttöjen suuntaamisessa on ollut viime aikoina myös ongelmia, ei lähelläkään ässäsyöttöjä, vaan sellaisia johon vastaanottaja hyvin ehtii, vaikka ei ennakoisi niitä mitenkään. Ainoastaan Pattenin vasurisyöttö kakkoseen on joskus hyvä näköinen, mutta jos vastaanottaja ennakoi sen ja lyö linjaan, niin Harri ei pysty sitä estämään tai estää löysästi, joten seuraava lyönti on yleensä vastapuolen kämmentappo, johon ei mitään jakoa verkkomiehellä.
Nyt vielä se ongelma, että se ykkönen ei edes kulje kummallakaan, vaan syötöt napsuu etupäässä verkkoon, joka on se pahin syöttövirhe. Myös se että, syötöt eivät osu ruutuun, on aina korjattavissa pienillä asioilla, jotka eivät muuta liikaa itse syöttöä. Tuota korjaamistakaan ei monesti tapahdu, vaan toistetaan sitä samaa virhettä, muutama sentti leveä tai pitkä. Jos tuo on pelin aikana toistuvaa, niin katsojavalmentajista voisi olla hyötyä, jos sieltä tulisi ohjeita, eikä vain kannustusta. Se että joku ulkopuolinen katkaisee tuollaisen huonon kierteen, on monesti hyödyllistä. Mitä tarkemmat korjausohjeet sen parempi. Pelikaverin liian positiivinen kannustus, tarkoittaa käytännössä sitä, että teet hyvää työtä kaikkine virheinesi, joten jatka vain niiden tekemistä, en moiti niistä, my friend.
Ykkössyöttöprosentti kertoo vain sen, että syöttö osuu ruutuun, mutta ei sitä, voittaako sillä pisteen, eli onko se riittävän laadukas. Se kombo, että ykkönen ei edes osu ja mikä osuukin, niin silläkin hävitään piste, ei ole hyvä juttu. Se että Harri nousee niin usein 0-40 tai 15-40 tilanteista, ei ole enää sattumaa, vaan harvinaisen hyvää keskittymistä, monesti lepsun alkun jälkeen. Hyvä taito, mutta katsojille pikkasen hermostuttavaa.
Itse en pidä myöskään siitä, että jänteiden kilomääriä muutetaan liikaa, joka vaikuttaa monesti syöttöön haitallisesti, koska se perussyöttö on selkärangassa, hankalasti muutettavissa suhteessa mailan jännitykseen. Itse pannut merkille, että varsinkin massalla, joillakin pelaajilla on käytössä erillinen syöttömaila, todennäköisesti tutulla syöttöjännityksellä (josta verkolle) ja toinen pelimaila, jossa voi olla spesiaali olosuhteiden, sää/pallot/kenttä, mukainen jännitys peruslyönteihin. Olettamahan että jos kiloja kasvatetaan, niin syötöt napsuu verkkoon ja liian löysällä syötetään rajojen yli. Harri joka käyttää enemmän yläkierteitä, on yleensä ollut hyvä tuossa tarkkuudessa, jos pallon saa toimitettua verkon yli. Pattenilla sitten tuossa enemmän ongelmia, suoraviivaisempien syöttöjen kanssa.
Joten nykyistä pitää Wimbledoniin parantaa, eikä kyseessä ole mikään yksittäinen parannettava kohta, vaan koko perustus pitää taktiikkoineen käydä huolellisesti läpi, kiinnittäen kuitenkin erityistä huomiota noihin syötönvastauksiin, joka se isoin ongelma. Kummallakin on niissä kämmenpuolella ongelmia, joka pohjautuu paljon huonoihin lähtöpisteisiin, jolloin lyönnit menevät holtittomiksi käsilyönneiksi, vailla mitään vartalon tukea. Kun tuon viistoittaisen etukäteisliikkumisen saa kuntoon, niin kohtisyötötkään ei tuota niitä ongelmia, mitä erityisesti Pattenilla on nykyään ollut.
Wimbledon on se paras tennisturnaus, jota aina kiva katsoa, koska peliympäristön lisäksi, paljon perinteitä.
Onhan tämä ollut kaikilla mittareilla aika poskettoman hyvä kausi. Tähän mennessä pelattuna 11 kisaa, niistä seitsemässä edetty finaaliin saakka. Kauteen mahtunut vain yksi avauskierroksen tappio, Barcelonan 500 kisa. Silloinkin oli Harrilla selkävaivat pari viikkoa kiusana.
on se hurjaa että tuollaisella räpeltämisellä nousivat maailman ykköspariksi, jos oikeastaan mikään ei suju!
. Toki petrattavaa löytyy, varsinkin jos noita tappiofinaaleita katselee. Suurin etuhan on ollut tiukkojen matsien kääntäminen, syöttäjen pitäminen ja palautuspeli. Iso heikkous on ollut jännittäminen.
