Muistelisin, että siinä kohtaa Pavic oli jo sopinut pelaavansa seuraavalla kaudella Arevalon kanssa, joten ei ymmärtääkseni kelpaamisesta ollut kiinni… Toki seison korjattuna, jos sisäpiiristä on tihkunut muuta tietoa. Neil Skupski sen sijaan antoi Harrille lopulta rukkaset ja valitsi Santi Gonzalesin parikseen, mutta se ei toiminut edes vähää alusta. Toki jos Harri lähtisi kauden päätteeksi parimarkkinoille, niin pari slämivoittoa myöhemmin miehen markkina-arvokin on vähän eri kuin vajaa kaksi vuotta sitten.
Mutta, siinä taidat olla oikeassa, että Pavic ei ole ihan se helpoin partneri. Harri kuitenkin kaipaa muutakin kuin pelkästään treeneissä ja matseissa nähdään paria.
Pattenin kohdalla sinänsä ne sopivat palaset ovat pöydällä, mutta jotenkin pitäisi saada niitä onnistuneita kisaviikkoja enemmän kauteen. Olihan Kontisella ja Peersilläkin hyvin ailahtelevainen ”parisuhde” ja alkukierrosten tappioita tuli aika paljon, mutta sitten siihen osui aina niitä pöljiä viikkoja kun tehtiin monta kisaa putkeen tulosta. Jotain vastaavaa kaipaisi myös H & H:lle.
Harrin blogista käy ilmi, että W-S ei ohjelmassa ole eikä tule, vaan ny reenataan. Henry treenaa Calvinin valvovan silmän alla Pohjois-Carolinassa ja Harri toivottavasti pysyy terveenä ja saa hyvän treeniblokin alle ennen US Openia.
Kantapään suhteenkin tilanne oli selvinnyt ja toivon mukaan ei aiheuta enää hirveästi vaivaa.
Se on Harrilla hyvä kun tänäkin vuonna tajunnut pakata laukullisen verran US-palloja kotisuomeen tuotavaksi.
Mut aika paljon nyt palloista ollut asiaa uudemmissa blogeissa, ja ei mitenkään positiivisessa valossa. Eihän sitä tarvitse kierrellä laadutonta kamaa siellä täällä. Joskin ATP vihdoin reagoinut ja ilmeisesti pallotyyppejä koitetaan vähän yhtenäistää kiertueella. En tiedä toteutumistavoista sen tarkemmin
US Openissa sitten saksalaisilla puolustettavavaan finaalipisteet. Toistaiseksi mikään ei oikein viittaa siihen, että olisivat uusimassa viime vuoden urotekonsa.
Glasspool ja Cash puolestaan jatkaa voittokulkuaan, kaksi ensimmäistä matsia MTB kautta, vaikka vastustajat olleet kummassakin minibreikillä edellä ihan erän loppuvaiheilla. On vaan älytön henkinen kapasiteetti kääntää nuo matsit. Jossain kohtaa on pakko kuitenkin tulla joku suvantovaihe…
Ei puhuta enää älyttömästä edes, strike on todella, todella kova. Eikä puhuta strikesta vaan ihan jo koko menneestä kalenterivuodesta. Ilmiömäistä tekemistä ja kyllä tuota on hieno myös seurata.
Brisbane - Turnausvoitto (4-0)
Auckland - Puolivälierät (1-1)
AO - Puolivälierät (3-1)
Rotterdam - Välierät (2-1)
Doha - Turnausvoitto (4-0)
Dubai - Puolivälierät (1-1)
Indian Wells - Neljännesvälierät (1-1)
Miami - Finaali (4-1)
Monte Carlo - Finaali (4-1)
Barcelona - 1.kierros (0-1)
Hampuri - 1.kierros (0-1)
RG - Neljännesvälierät (2-1)
S-Hertogenbosch - Finaali (3-1)
Lontoo - Turnausvoitto (4-0)
Eastbourne - Turnausvoitto (4-0)
Wimbledon - Turnausvoitto (4-0)
Toronto - Turnausvoitto (5-0)
Cincinnati - Puolivälierät, kesken (2-0)
19 ottelun voittoputki menossa, samassa 4 turnausvoittoa putkeen sis. Wimbledon.
Kauden tilastot muutenkin kovat, 49-11. Koko vuoden aikana kaksi selkeää alisuorittamista 1.kierroksen ulosmenon osalta, muutoin aika tappavan tehokasta on toiminta ollut.
Totta turiset. Ja taitaa olla niin, että voittoputki on jo 21 matsin pituinen… Wimbledonissa tuli kuusi voittoa.
Pieni kauneusvirhe kahden avauskierroksen tappion osalta meni osin Glasspoolin terveysmurheiden piikkiin, sillä Barcelonassa oli ilmeisesti jo se rannevamma häiritsemässä, Hampuri oli taas tauon jälkeinen paluukisa. Noin muuten koko kausi todella kovaa ajoa.
Lisäksi Cashilla ollut kai jo jonkin aikaa lonkan kanssa pientä murhetta, että senkin puolesta annettu vähän tasoitusta.
Tänään sitten kvartseissa vastaan tulee Bolelli / Vavassori.
Kova on kundeilla tahti… ei voi muuta sanoa …mutta se on nuoruus, kun jyllää,ei voi mitään. Lloyd tehny paljon duunii ja saanu hyvää oppia Briteissä ja Harrilta. Julian päässy nuoruusvuosiensa tasolle yhdessä Lloydin kanssa. Lloyd tarjoaa vahvan tukipilarin oman pelin kehittämiseen ja parin väliseen luottamuksen rakentamiseen. En ihmettelis, vaikka Lloyd/Julian olisivat ihan huipulla useita vuosia. Jos vaan motovaatio säilyy ja yhteispeli sujuu.
Bolelli/Vavassori vuosi sitten Wimbledonissa oli ykköspari. Eli kyllä nämä jutut heittelee. En olisi H/H:sta huolissani. Tulee suvantovaiheita. Tosin oli kyllä Arevalo/Pavicia kiva kattella eilen, kun oli itseluottamus kunnossa. Todella nättiä peliä verkon päällä ja koholyönnit oli tappavia.
Bolelli / Vavassori taisi olla vuosi takaperin 5. seedi Wimbledonissa, mutta joo, kyllä se normaalisti pareilla kauden aikana tuloskunto heittelee. Italialaiset oli tämän kauden alussa ihan liekeissä, kun voittivat kaksi kisaa ja AO:ssa finaalissa, mutta maaliskuusta alkaen yhtäkkiä 2,5 kuukautta niin, että pääkiertueella plakkariin kaksi matsivoittoa. Viime syksynä Arevalo / Pavic ei puolestaan montaa ottelua voittanut US Openin ja ATP-finaalien välissä.
Harri ja Henry sen sijaan vetää kyllä sellaisella tasaisen tahdin meiningillä, jossa alkukierrokset hoidetaan käytännössä kisassa kuin kisassa. Pienestähän tuo tuntuu olevan lopulta kiinni, että saavat tuloskunnon ihan tappiin. Toki nämä elokuun jenkkikisat tuntuvat olevan Harrille aikamoista tervanjuontia vuodesta toiseen, mutta jospa se sitten viimeistään Davis Cupissa alkaisi kulkemaan taas ihan tosissaan.
Ensin kuitenkin kauden viimeinen slämi. Toivottavasti Harri säilyy nyt vaan terveenä ja treeniblokin pystyy vetämään ihan suunnitellusti.
Arrevalo/Pavicilla oli vuos sitten loukkaantumishuolia ja ottivat sen takii iisimmin. Samanlaisia hiljasempia jaksoja tulee useimmille huippupareille, joko valinnan tai loukin kautta… esim. Wimbledonin jälkeen on HH yleensä ottanu vähän rennommin. Nyt vaan Henryn syöttö kohdilleen, niin siit se lähtee. Ehkä Henryllä ollu vähän asenneongelmaa, kun AO-voitto tuli niin yllättäin.
Henryllä on muuten myös ollut vammoja. Kun ei ole blogia niin niistä tiedetään vain Harrin kautta. Mutta voi hyvin olla, että ekojen syöttövuorojen ongelmat osittain jouhtuneet siitä, että on vielä vamman jälkeistä jäykkyyttä ottelun alussa, ennen kun kroppa lämpenee.
Olen viime aikoina seurannut Cash-Glasspoolin pelejä ja erityisesti MTBt. Jännää kuinka paljon itseluottamus vaikuttaa myös ihan huipulla. Mielestäni eivät ole esittäneet mitään ihmeellistä. Syöttöprosentit aika alhaiset ja joka MTBhen tullut tuplia. Mutta se mitä tekevät tällä hetkellä paremmin kuin muut on, että eivät epäröi ja jokaisella lyönnillä on selkeä suunta ja tarkoitus. Vastustajat lyövät myös toki ässiä ja läpilyöntejä, mutta melkein kaikki pidemmät pallorallit päätyvät CG:lle. Koska eivät lyö huonoja lyöntejä ollenkaan, jokainen lyönti pakottaa vastustajan pikkuisen huonompaan lyöntiin ja 4-5 lyönnin jälkeen virheeseen.
Jos vertaa Harriin, jonka täytyy syyttyä, jotta huippylyönnit löytyy, niin CG:lle riittää sama tasainen robottimainen painava pelitapa. Siksi myös helpompaa ylläpitää ottelusta toiseen.
Toki itseluottamusta on myös helppo kadottaa. Saa nähdä miten pärjäävät US Openissa, kai jossain vaiheessa iskee vielä se paniikki, että nyt on jo voitettu liikaa.
MTB merkitys nelurissa on kyllä valtava. Harri/Henry edelliset viisi MTB:tä 1-4, Cash/Glasspoolilla voitettuna nyt yhdeksän(!) peräkkäin. Mikäköhän mahtaa olla ennätys? Ja olisi voinut näyttää aika erilaiselta Cash/Glasspoolin kesä jos olisivat hävinneet HH:lle Queensin semin ja Wimbledonissa eivät pelastaneet noita ottelupalloja.
Tuli isosta pettymyksestä huolimatta sentään normaalipituinen blogi toisin kuin vuosi sitten US:n jälkeen. Ei kai mitään parinvaihtoja tarvitse miettiä, tässä ollut jokunen matsi missä matsivoitto ollut pisteen päässä eikä siellä mitään tukkapöllyjä ole otettu.
Mut ei marginaalit nyt tykkää kääntyä, viime kaudelta tuttu tiukkojen paikkojen hoitaminen kotiin kovalla prosentilla on kokenut inflaatiota pidemmän aikaa. Ja koska lopulta voitto tai tappio on ainoa mikä oikeasti merkitsee, kolme isoa kisaa putkeen täysin vihkoon on suorastaan katastrofaalinen tulos. Jenkkien maaperällä 4000 pistettä maximit jaossa isoissa kisoissa, lopputulos 90. Ei tästä paljoa positiivista sanottavaa jää, ei edes Harrilla itsellään. Mut koska tulokset ei muuksi muutu, silloin pitää katse siirtää jo tulevaan. Ainakin blogin perusteella tällä kertaa DC on suunnitelmissa vaikka nyt massalla pelataankin.
Nyt on HHn ja vastustajien roolit vaihtunu: aiemmin HH odotteli, et vastustajat tekee virheitä ennemmin tai myöhemmin; nyt vastustajan ei tarvi ku olla skarppina ja keskittyy omaan peliinsä, niin HH tekee virheitä ennemmin tai myöhemmin. HH ei enää pysty painostamaan vastustajia eikä vastustajat pelkää pelata HHta vastaan omaa peliään.
Ollu kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja loukkaantumisia, niin nyt ois aika ottaa uus suunta kohti ATP-finaalia. Paikat on kunnossa ja pahin turnausruuhka takana! Vamos
Kyllä Harri hyvin osaa tilanteen analysoida. Sinänsä mielenkiintoista, että valmistautuminen sujui melkolailla nappiin, mutta otteet kentällä oli kyllä aika vaisut ja matsipalloista huolimatta parempi pari voitti. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin kummankaan täyttä potentiaalia ei ole saatu tällä kaudella ulosmittattua kuin muutamissa matseissa AO:n jälkeen. Wimbledonin kvartsi oli erinomainen ottelu, mutta noin muuten otteet kentällä on olleet vähän niin ja näin.
Ymmärrän, että joku voi kokea parinvaihtohuutelun typeränä asiana, mutta jos ihan pelillistä kehitystä katsotaan niin aikalailla paikallaan on junnattu suurin osa kautta. Jos loppukaudesta ei onnistumisia tule, niin ensi vuoden alussa sopii tosissaan miettiä, että onko muutokselle tarvis. US Openin alla Harri tuntui saaneen jokusen ahaa-elämyksen treenin suhteen, joten täytyy toivoa sen kantavan loppukaudesta hedelmää. Mielestäni Patten on Harrille erinomainen pari, mutta jos tulos jää viikosta toiseen vähän piippuun, niin varmaan asiaa joutuvat tosissaan pohtimaan.
Sinänsä oli mielenkiintoista kuulla myös siitä, että esim. Glasspool ja Cash eivät enää juurikaan treenaa keskenään, vaan kumpikin tekee pääosin omat juttunsa valmentajan kanssa. Se toki tarkoittaisi H & H kohdalla sitä, että jatkossa mukana pitäisi kulkea viikosta toiseen valmentaja, jonka kanssa kumpikin voi myös lyödä. Calvin Betton ei siihen taivu, että ehkä taustoihin tarvitaan joku sellainen, joka tuon mahdollistaa viikosta toiseen. Boris kait ei voi koko ajan matkustaa mukana.
