Siitä vähän jossain yskähdelty kuinka nelurissa ei palkintorahat nouse.
US-openissa nousee mut nämä kyllä ilmoittivat aikoja sitten, että mixed-muutosta jotenkin kompensoidaan palkintorahojen kautta neluristeille.
Summat dollareita
Voittaja 750 000 → 1 000 000
Runner up 375 000 → 500 000
SF 190 000 → 250 000
QF 110 000 → 125 000
Kieltämättä ihan mukavat korotukset ja voittajapari tekee kyllä ihan tiliä.
Harrin ansiot tämän kauden osalta on reilu 700 kiloa, joten kyllä US Openin voittopotti on suhteessa siihenkin aikamoinen pino dollareita.
On näissä valtava heitto. Tämän vuoden AO:ssa nelurivoitosta dollareina 509 000, US aivan toisella sivulla mitä tulee tienestipuoleen.
Taisivat vielä nostaa lähdeveroa (isoimmillaan jopa brittien tasolla) eikä valuuttakurssikaan ole takavuosien tasolla niin ero on vielä paljon isompi.
Kieltämättä aika isoja eroja slämien välillä. RG:n osalta voittajaparin potti oli dollareissa 800k ja Wimbledonin 900k.
AO:n potti on siinä mielessäkin aika “pieni”, koska isompien tonnikisojen kohdalla voittopotti on 450k (siis IW, Miami, Shanghai, Cincinnati ja Toronto). Toki slämivoitto on aina slämivoitto, mutta jos asiaa ajattelee elannon näkökulmasta, niin AO ja isot tonnikisat on neluristeille oikeastaan ihan samalla viivalla.
Siis Harri ja Henry tienasi AO:n voitosta tämän päivän kurssilla 265k mieheen, Glasspool ja Cash Wimbledonin osalta 455k. Siinä on tonnikisan voittopotin verran erotusta.
Avauskierroksella vastaan hankala singelipari Lehecka / Mensik. Dubbelit taitaa alkaa maanantaina.
Eka matsi kentällä 4 alkaa klo 18… 
Harri ja Henry ei oikein meinaa löytää nyt “yhteistä säveltä” tekemiseen. Yhtäaikaiset onnistumiset jopa peruspelissä loistavat poissaolollaan. Harri on kyllä esimerkki siitä mitä voittavan tenniksen tuoma boosti tarkoittaa kentällä ja miten se erottuu kuin tähti taivaalla sen puuttuessa.
Toivottavasti saavat pelinsä kuntoon ennen US:ää.
Ovat varmasti erinomaisia kavereita kentän ulkopuolella, mutta 1,5 vuoden yhteispelin jälkeen voi jo vähän analysoida pidemmän aikavälin kehityskulkuja. Pelillinen otsikkoaika osui siihen Marrakeshin ja Wimbledonin aikaikkunaan, sen jälkeen pelillisesti atp-finaalit ja AO oli erinomaisia kisoja. Muuten on tuntunut olevan jatkuvasti tuota vaivaa, että ovat jotenkin pikkaisen pelillisesti epäsynkassa… Ymmärrän, että joka kisaa ei voi voittaa, mutta kun kaverit ympärillä pärjää paremmin pitkin vuotta, niin jotain tuosta puuttuu.
Kuten aiemmin mainitsin, niin Mate Pavic ei tosiaan taida pelata kuin aina kaksi kautta saman parin kanssa, joten olisiko se mahdollisesti kortti joka kannattaisi katsoa? Jos siis sellainen vaihtoehto tulisi tarjolle.
Näin se joo kuulemma Pavic joskus sanonut, et 2 kautta per pari on maksimit. Pavicin kanssa joskus testattiin joku kisa oliko Pariisin tonni ja sehän meni ihan mallikkaasti. Mutta parivaihdot nyt lienee vähän turhan aikaista spekulointia, ei tässä kai sellaisesta ole mitään viittetä.
Vaikkakin tää nyt on vähän vuoristoratamaista menoa ollut pidempään ja vähän menee viime syksyn kanssa samaa kaavaa. Silloin 2x tonnit + US tuotti yhteensä 360 pistettä, nyt on 2x tonni takana ja pisteitä 90. Eli yksinkertaisesti surkeaa suorittamista
Ainahan se on kaverin vika kun ei pärjätä mutta ihmeen hyvin tuo Glasspool on sittemmin pärjäillyt.
No ei kait kukaan niin kukaan ole väittänytkään.
Glasspoolin kohdalla vertaus vähän ontuu. Kun Harri aloitti yhteispelit Lloydin kanssa niin ei siinä kohtaa kumpikaan ollut lähelläkään maailman kärkeä. Lloyd omasi hyvän syötön, kelvollisen verkkopelin ja varsin kylmät hermot. Harri puolestaan toi palautuspelin, energian ja pelisuunnitelmat. Yhteispeli natsasi hyvin ja kumpikin pääsi pelaamaan vahvuuksillaan. Suurin haaste lopulta oli se, että Harrin syöttöpeli ei meinannut millään loksahtaa paikoilleen, eikä Glasspoolin palautuspeli ollut vielä tuossa kohtaa ihan niin kovalla tasolla kuin nyt. Mutta kyllä Lloyd saa ihan Harrin suuntaan kiitosta jakaa, olisi voinut olla urapolku myös aika erilainen jos tuo yhteispeli olisi jäänyt toteutumatta. Nykyisellään Cashin kanssa varmaan kiertueen kovimmat syöttäjät ja palauspeliin on saatu treenikentällä pari napsua lisää laatua. Siihen päälle älytön itseluottamus niin avot. Ja on sillä parilla myös väliä. Glasspool pelasi viime vuonna puolet kaudesta Rojerin parina, ja aika piippuun jäi. Cashin kanssa sitten lopulta natsasi ja tällä kaudella on tehty tulosta.
Pavic taas tarjoaisi ihan älytöntä laatua päivittäiseen tekemiseen. Muutenkin mies on voittanut urallaan ihan kaiken, monen eri parin kanssa, joten kyllähän tuo tarjoaisi Harrille ihan uuden virikkeen siihen uran viimeisille vuosille ennen olympialaisia. Pavicin parina Arevalon peli on parantunut huomattavasti ja uskallan veikata, ettei pysty samaan jonkun toisen parina. Harri puolestaan on noussut kahteen kertaan huipulle ns. varsin kokemattoman kaverin kanssa, mutta mitä mies saisi itsestään irti meritoituneen huippupelaajan kanssa?
Enemmän tässä on kysymys nyt siitä, että saadaanko Henryn kanssa vielä nostettua sitä pelitasoa ylöspäin loppukaudesta. Onhan se kait myös omanlaisensa haaste, että Henry asuu jenkeissä. Muut britit kuitenikin treenaavat ja saavat tukea LTA:n treenikeskuksen puitteissa, kun taas Henry vetää välitäpätkät kotona ollessaan UNC:n yliopistopelaajien kanssa.
Sen verran US Openin aikataulusta, että neluri vedetään vähän tiukemmalla aikataululla kuin aiemmin, sillä miesten osalta avauskierros pelataan vasta ekan viikon lopulla pe-la. Finaali sitten viikkoa myöhemmin lauantaina. Tuossa tulee H & H:lle aika pitkä pätkä ilman tosipelejä. Katsotaan miten vaikuttaa pelivireeseen.
No ei tätä nyt voi ainakaan onnistuneeksi kenraaliksi kutsua.
Joku melkein vois keksiä, että soitellaas Winstonin kisajärjestäjille mut Harri tais jo mainita aiemmin, että Suomivisiitti kutsuu ennen US-openia.
Vähemmän yllättäen Winstonin nelurilistat teillä tietämättömillä dartsrankingissa, ei pääse katsomaan onko siellä millainen kattaus tiedossa.
Ei olisi huono idea. Harri ehtisi käydä viikon kotona, la tai su takaisin rapakon taakse. Tuo kisa sitä paitsi sijaitsee ihan Henryn ”naapurissa”, että siinäkin mielessä tarjoaisi hyvän sauman valmistautua huolella US Openiin.
Pavicin kanssa testattiin erinomaisesti mutta ei Harri kelvannut Matelle.
Pavic on erittäin dominoiva pelaaja ja persoona - vain perämiehen roolia on tarjolla ja sopiiko se johtavan tietokoneaivoisen ja fiilistelijä-Harrin pirtaan? Kannattaako briteille pyllistää kun ollaan systeemissä?
Uskon, että Pavic vaihtaa paria - on hänessä itsessään varmaankin kestämistä peliotteista huolimatta.
En lähtisi vaihtamaan: avioliitossa, humalassa ja tenniksessä on nousuja ja laskuja. Henry on niin kova ukko parhaimmillaan. Nyt ovat vain olleet parina eri aikaan tai väärään aikaan hyviä. US openiin hyvän levon ja reenin kautta!
Tähän tilanteeseen sopis, Frank Zappaa (RIP) lainatakseni: “We have to come up with some new shit!” 
Silloin kun Patten oli timangia syötönvastauksissa, niin se pelasti monta ottelua. Nyt tuota etua ei enää ole. Hänen kannattaisi katsoa vanhoilta videoilta silloisia syötönvastauksia, jotka olivat erinomaisia. Ainoastaan T-piste-syötöt tuottivat silloin harmaita hiuksia, joten niitä voisi välillä ennakoida enemmän ja muutenkin syötönvastauksia voisi enemmän varioida, eikä aina mennä siihen samaan pisteeseen seisomaan. Patten ei ole mikään supernopea takaviivapalauttaja, vaan vaatii lyönteihin enemmän tilaa ja aikaa, jolloin syvyyssäätöjen on oltava kunnossa. Wimbledonissa takaviivailu meni täysin vihkoon kämmenpuolelta.
Harri jatkaa samaa syötönvastaus-tyyliä, joka ei ole koskaan toiminut 2-ruudussa parempia ykkössyöttäjiä vastaan, jotka eivät syötä ykkösiä keskustaan. Se että seisoo aina samassa pisteessä keskellä, ei todellakaan haasta syöttäjiä mitenkään. Ei siis ole mikään ihme, että matka tyssää monesti siihen, kun syöttäjät paranevat loppua kohden.
Se syötönvastaus-poukkoilu, minkä Harri teki sekurissa Pattenia vastaan, on juuri sitä, millä syöttäjä ja verkkotaktiikat saadaan täysin sekaisin. Pattenhan meni siinä täysin solmuun. Annakin ennakoi 2-ruudussa vasurisyöttöjä oikein huolella ja sai Pattenin ykkösiäkin takaisin, kunnes alkoi T-pisteen pommitus ja Anna tippui kyydistä. Se että aavistaa syöttösuuntia ihan randomina, ilman että tietää mitään vastapuolen syöttäjän mieltymyksistä, ei ole optimaalisin tapa. Mutta jos pääsee vähäänkään syöttäjän pään sisään, niin sekin toimii. Jyvälle pääsee jo siten, että katsoo jostain ottelusta pelkästään kaikki vastapuolen syötöt, niin intuitio voi sitten pelissä vinkata, mihin syöttö voisi seuraavaksi tulla. Se että valmentaja katsoo nuo syötöt ja kertoo niistä, ei ole ollenkaan sama asia. Sanallinen selostus vs. videomuistikuva.
Kun lukee Harrin vanhoja blogeja, niin tuo syötönvastaus parempia syöttäjiä vastaan on aina ollut se akilleen kantapää. Eikä edes niitä lapaan syöttäjiä vastaan, homma ei ole lähtenyt täysin liikkeelle, joka on huolestuttavaa. Ongelma on aina ollut kämmen. Rysty on yleensä ollut kelvollinen, vaikka siitäkin puuttuu kunnollinen linjapelote. Vastapuoli on pystynyt kalkuloimaan sen, että nyt kun leikkaamalla on voitettu 2-3 pistettä peräkkäin, niin nyt voisi olla paineita linjalyöntiin, joten syötetäänkin taktisesti rystylle ja laitetaan linja kiinni.
Syöttö T-pisteeseen tai ulos, tuottaa hyvällä prosentilla vastapuolelle pisteitä, usein ässinä. Se että rynnätään tuosta alkuasennosta päättömästi syöttäjää kohti, tietämättä edes, mitä sieltä on tulossa, varmistaa sen, että ollaan varmasti epätasapainossa lyöntihetkellä, jos siis pallo sattuu tulemaan ulottuville.
Tuloksena monesti holtiton käsilyönti, ilman kunnollista vartalotukea, joskus onnistuu, useimmiten ei. Se vielä, että palloa vielä yritetään lyödä, eika vain puhtaasti kontrata, pahentaa vain tilannetta.
Kurottaessakaan ei ole pakko lyödä sitä löysää kierteetöntä nostoa, vaan ranteella voi yhtä hyvin piiskata palloon yläkierteen, joka kaartaa komeasti korkeakaarisena takarajalle. Mutta jos tuossakin juostaan viistosti taaksepäin, niin vaikeaksi menee tuonkin lyönnin kanssa.
Se että Harri ryntää ensin melkein takaviivalle, josta sitten joutuu vetäytymään viistosti taaksepäin, tarkoittaa melkoisen varmaa pistettä vastustajalle. Syötönvastauksissa pitäisi olla useita harjoiteltuja variaatioita erilaisilla alkupisteillä, syvyyksillä ja liikesuunnilla, huomioiden kentän, pallot ja syöttäjät.
Wimbledonissa Glasspool, joka on tällä hetkellä paras nelinpelaaja, kokonaisuus huomioiden, vastasi tekniikalla, jossa hän siirsi syötön alkaessa pelkästään jalkaterän osoittamaan oletettuun syöttö/juoksusuuntaan, mutta muuten säilytti täydellisen vartalotasapainon, josta pystyi ryntäämään tarvittaessa molempiin nurkkiin. Hän ei myöskään juossut ollenkaan taaksepäin, vaan liikkui siinä linjassa, jossa alussa seisoi. Hän siis sai aina, ainakin jonkinlaisen vartalotuen lyönteihin ja jos syöttö oli heikompi, niin sitten viistosti eteenpäin, jolloin vastaus tulikin jo miljoonaa takaisin.
Se että liikutaan syötönvastauksissa täysin poikittain, ei ole täysin optimaalinen vartalotuen kannalta, vaan viistosti eteenpäin, vaikka loivasti, olisi paljon parempi, jolloin hallitsee lyöntisuuntia paremmin, mutta tuollakin tyylillä näköjään pärjää. Jos syöttö on tosi paha, niin yleensä hän kuitenkin pystyy nostamaan pallon verkkomiehen yli, koska operoi varsin lähellä takaviivaa.
Se että operoi lähellä takaviivaa ei siis välttämättä ole huono asia, jos vartalon painopiste pysyy keskellä riittävän pitkään. Se mahdollistaa sen, että ollaan jo liikkeessä silloin, kun syöttösuunta on suurin piirtein selvillä, eikä niin, että ensin katsotaan mihin pallo on menossa tarkalleen ja vasta sitten käynnistetään liike. Glasspool on parantanut varsinkin verkkopelaamista valtavasti, imenyt selkeästi Pattenilta vaikutteita, eli puhdasta mailaa väliin ja hyviä suuntauksia.
Glasspool osoittaa sen, ettei koskaan ole myöhäistä muuttaa vastaustekniikkaansa paremmaksi, kun tosissaan paneutuu asiaan.
…voisko tota selkeemmin sanoa, mutta ongelmahan Harrilla on handari ts. alaselkävamma, joka ei ota parantuakseen ihan vähällä. Se rajottaa Harrin kuvioita aika lailla ja toisaalta siirtää pelikaverille vastuuta… et aika vaikee yhtälö kaiken-kaikkiaan. 