Nyt on keskustelu syötönvastauksesta, niin lisätään siihen vielä pieni jäniskevennys, johon tarvitaan:
- Parveketyylinen korkea paikka, josta videokuvataan tenniskenttää syöttäjän takaa, siten että sekä syöttäjä että vastaanottaja näkyvät selkeästi.
- Videoeditointivälineistö, jossa mahdollisimman tarkka kello.
- Sitten hahmotetaan kentästä ja kentän ulkopuolelta paikat, johon pallon paikan voi suhteuttaa pysäytyskuvissa, ellei sitten ohjelmisto itsessään tue tuota hahmottamista.
- Roudataan kentälle syöttäjä ja vastaanottaja.
- Syötön nopeus olisi mukava lisä. TV-kuvistahan se monesti löytyy poimittavaksi, mutta alkuvaiheessa pärjää ilmankin.
Syöttö ja vastaanotto siis katsotaan yksittäisten pysäytyskuvien kautta. Erityisesti tarkkaillaan omaa reagointinopeutta oikeaan suuntaan, suhteessa siihen missä kohtaa pallo silloin on. Tuota reagointinopeutta sitten yritetään kehittää ymmärryksen ja vaistojen kautta. Ammattitasolla tarkkaillaan samalla myös eri syöttötyylejä, taktisia kuvioita yms. perusjuttuja, jotta ne olisivat mahdollisimman tuttuja itse pelissä, jolloin vastaanotossa intuitio astuu jo kehiin mukaan, tarkoittaa jo monesti flow-vastaamista.
Kun syötön hahmottaa tuolla tavalla kokonaisvaltaisesti myös takaapäin, niin sekin yllättäen parantaa vastaanottoa. Yleensähän vastaanottaminen on erittäin sisäänpäin kääntynyttä, omissa ajatuksissa vellomista, mutta kun tuota takaperspektiivi-juttua harrastaa pidempään, niin ymmärrys vastaanottamisesta kasvaa, siitä tulee kokonaisvaltaisempaa. Silloin ei nähdä enää yksittäistä puuta, vaan kokonainen metsä.
Ja sitten kun tuo ymmärrys siitä, että nyt ollaankin metsässä, niin aletaan seuraamaan, miten tuossa metsässä liikutaan, ettei törmättäisi niihin yksittäisiin puihin, jotka ovat kivuliaita virheitä. Niistä tulee sekä henkisiä kuhmuja, pistemenetyksiä ja ammattilaistenniksessä myös paksu lovi lompakkoon. Kun otsassa on niin paljon kuhmuja, ettei uusille ole enää tilaa, niin ehkä se ymmärrys vastaanottamisesta siitä sitten pikkuhiljaa kasvaa tai vaihtoehtoisesti aletaan rakentamaan kuhmuista varsin kivuliasta kerrostaloa.
Tenniksessä syöttöjen vastaanottaminen on aivan parasta, siinä ei ole koskaan täydellisen hyvä, johtuen siitä, että vastustajat / kentät / pallot / olosuhteet vaihtuvat, tuottaen taas uusia ratkaistavia ongelmia. Joten otetaanpaas se mahdollisesti hankala tyyppi videoeditointipöydälle ja katsotaan, miten syntynyt ongelma tällä kertaa ratkaistaan. Ammattilaistenniksessä tuon pitäisi olla pelaajille elämäntapa, eikä vain sellainen, että valmentaja näyttää pikaisesti jonkin koosteen, joka katoaa ensimmäisen vessakäynnin yhteydessä, riippumatta missä muodossa palaute tulee silloin ulos. Sitten kentällä onkin taas aika tyhjä olo, kun pallot viuhuvat ohituskaistoja pitkin ohi.
Itse katson lähinnä nelinpelejä ja erityisesti Harrin pelejä, koska kyseessä tosi kiinnostava tuhkimotarina. Syöttöjen vastaanottaminen on itselle se tärkein katsottava osa-alue, kaikkien kentällä olevien pelaajien osalta. Aina kun joku kehittää sille rintamalle jotain täysin uutta ja omaperäistä taktista kuviota, niin wau. Nykysuuntaus on valitettavasti menossa entistä tylsempään suuntaan. Monet matkivat jotain hyvää palauttajaa, ymmärtämättä että se ei ole vain tekninen suoritus, vaan siihen kuuluu myös pään sisällä oleva tietopankki, mahdollisimman monesta syöttäjästä, jolloin syöttäjää luetaan kuin avointa kirjaa.
