Tästä aiheesta ei taida olla ketjua, joten avataan sellainen. Tämä avaus nyt sisältää lähinnä kysymyksiä, kun en itse aiheesta hirveästi tiedä.
Mulla on ollut jostakin mielikuva, että suomalaisessa huippu-urheilussa ollaan oltu jäljessä erityisesti henkisen valmentamisen osalta. Onko tämä totta? Olisi mielenkiintoista kuulla kannanottoja erityisesti henkilöiltä, jotka ovat päässeet seuraamaan urheilua huipputasolla lähempääkin.
Kuinka paljon tenniksessä käytetään henkisiä valmentajia huipputasolla? Onko suomalaiset tässä jäljessä verrattuna muihin huippumaihin? Voisi kuvitella että erityisesti tenniksen kaltaisessa yksilölajissa olisi käyttöä henkisille valmentajille. Itse olen tenniksen osalta seurannut lähinnä GS-kisoja, ja ainakin niitä seuratessa on tullut fiilis, että hyvin usein ottelut ratkaistaan pään sisällä.
Otto Virtanen ainakin käyttänyt tunnetun ruotsalaisen urheilupsykologin vinkkejä apunaan, kuulemani mukaan.
Ruotsissa tuo normikäytäntö ja siellähän Otto treenaa.
Pete Sampras sanoi 90-luvulla, että kaikki top100 pelaajat lyö käytännössä yhtä hyvin, mutta ratkaisu tapahtuu siinä, ketkä ovat henkisesti vahvimpia.
Kyllä suomessa henkisen valmennuksen osaajia ainakin alkaa olla, ja tiedän että näillä osaajilla on myös kalenterit täynnä eli näitä käytetään. Siitä että kuka tarkalleen ottaen käyrtää en tiedä. Näistä henkisen puolen valmennussuhteista eivät ainakaan kaikki kovin julkisesti jostain syystä puhu. Pelätäänkö sitten yhä sen olevan heikkouden myöntämistä vai mikä on syynä?
Tämä on itseasiassa erittäin hyvä kysymys. Niin kauan kuin heikkoutta ei myönnetä, ei myöskään muutosta tule tapahtumaan.
Itselleni tulee Emilin parin edellisen ottelun perusteella vahva tunne siitä, että erityisesti henkisellä puolella on paljon kehitettävää. Olisi Emilin uran kannalta erittäin tärkeä, että tälle puolelle löytyisi myös hyvä valmentaja. Henkinen puoli vaatii myös treeniä, ihan samalla lailla kuin kaikki muutkin pelin osa-alueet.
Tennis on hyvinkin henkinen laji. Lajin pistelaskusysteemi yhdistettynä kamppailulajin luonteeseen aiheuttaa sen, että kaikilla pelaajilla on päänkopan keston puolesta aivan varmasti joskus myös niitä päiviä, kun voi sanoa “ettei kestänyt pää”.
Aivan kaikilla. Sellaista robottia ei ihmisen mielestä löydy, joka pelaa lähes 100 ottelua kaudessa kylmänviileästi. Tai on tuossa ainakin heittoja päiväkohtaisesti. Tottakai terävin kärki pystyy suurella prosenttiosuudella saavuttamaan oman maksimitason. Huonoja pelipäiviä kuitenkin näkyy aivan kaikilla vähintään muutama per vuosi ja useimmiten lataus otteluun ei ole silloin onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Keskittymiskyvyn harjoittaminen olennaista. Elä kentällä hetkessä. Älä mieti miten edellinen pallo sujui ja äläkä mieti kuinka lähellä erävoittoa olet. Jokaisen pisteen kun ottaa hyvänä haasteena ilman pelkoa pisteen häviämisestä, niin pitkässä juoksussa tavoittanet omat pelilliset maksimisi.