Kansainvälinen junioritennis


#1346

1998 päätösranking

  1. Roger Federer (SUI) 1981
  2. Julien Jeanpierre (FRA) 1980
  3. David Nalbandian (ARG) 1982
  4. Fernando Gonzalez (CHI) 1980
  5. Guillermo Coria (ARG) 1982
  6. Andreas Vinciguerra (SWE) 1981
  7. Kristian Pless (DEN) 1981
  8. Artem Derepasko (RUS) 1980
  9. Lovro Zovko (CRO) 1981
  10. Irakli Labadze (GEO) 1981
  11. Aisam-Ul-Haq Qureshi (PAK) 1980
  12. Jaroslav Levinsky (CZE) 1981
  13. Jarkko Nieminen (FIN) 1981

Kuukautta myöhemmin Australian avoimissa 1-sijoitettu Pless ja 2-sijoitettu Nieminen.


#1347

Näköjään puolet pääsi tuosta katraasta huipulle. Labadze olisi päässyt korkeammalle kuin top-40 jos olisi kiinnostanut panostaa lajiin ammattimaisemmin. Vinciquerralla oli jotain loukkaantumisia?


#1348

Andy Roddick s.30.8.1982 voitti Orange Bowlin joulukuussa 1999 ollessaan 17v.
Andy oli kaavion 14-sijoitettu. Ja ilman ATP-rankingia!
Andy pelasi 17v-kaudella 6 kpl futureita ja hävisi aina 1.kierroksilla ja ranking jäi haaveeksi. Orange Bowl aukaisi lukot ja loppu on historiaa. Seuraavan vuoden ITF1 ja 2003 jo ATP1 jopa ennen vuotta vanhempaa Roger Federeriä.

13-sijoitetun Virtasen ATP834 FU-finalistin Orange Bowl voitto ei olisi yhtä yllättävää kuin oli saman ikäisen Roddickin.
Hyvä osoitus tuo Roddick miten kovalyöntiset pelaajat hakevat 17-vuotiaana vasta tuntumaa. Joillakin se loksahtaa sitten kohdilleen ja osalla ei koskaan täysin potentiaalin mahdollistamalla tavalla.


#1349

Antti Tankokalu taisi olla nuorempana kovalyöntisempi kuin myöhemmin urallaan.


#1350

Joo, myöhemmin vapajukasta tuli kovasyöttöinen tuuppari. Se oli kieltämättä kamalaa katsella, kun lopulta ei ollut minkäänlaista pelisuunnitelmaa kuin syöttää lujaa ja sen jälkeen pyörittää palloa ja toivoa vastustajan virheitä. Ihmeellistä miten vuosien kuluessa myös Roddickin syöttöä alettiin palauttamaan ihan normijourneymenienkin toimesta aivan rutiininomaisesti takaisin. Tietenkin se on ammattilaisille aika helppoa jos tiedät ettei se kaveri tule koskaan sen kovan syötön perään verkolle, ja jos floattaat pallon keskelle kentän takaosaan, niin suurella todennäköisyydellä ehdit seuraavaankiin kierrenykäisyyn mukaan. Andyn peruslyöntitekniikka oli suoraan sanottuna aivan kamala uran lopussa. Karmea määrä efforttia ja pallo ei lähde yhtään mihinkään, vaikka voimaa on kuin pienessä kylässä. Andyhän oli yhtä kova steroidihikoilija kuin Nadalkin. Lippiksestä tippui hikeä niin että pyyhkiä sai läntit puolenvaihdon jälkeen syöttöviivan luota. Yksi kaikkien aikojen viihdyttävimmistä matseista Younes vastaan Andy aus open 2003. Kumpikaan ei osaa lyödä rystyä, koko kenttä on aivan auki kämmennurkista ja pallo alkaa aina alusta jos puolustava pelaaja saa pallon rystypuolelle. Suosittelen!


#1351

Tyly, mutta osuva analyysi.


#1352

Siinä A-Rod silittelee palloa “pfiuuuu”-äänien kera. Ei kahta sanaa, ettenkö itse löisi palloa väkivaltaisemmin kuin Antti tuossa. Miten tuollainen tehoton harjailu onkaan pääasiallinen nimittäjä Andyn kämmenissä???


#1353

Orange Bowlin voittajien ITF-ennätysrankingit myöhemmin. Vuodesta 1998 lähtien katselin.

ITF1 - 8 kpl
ITF2 - 7 kpl
ITF3 - 2 kpl
ITF4 - 1 kpl
ITF6 - 1 kpl
ITF8 - 1 kpl

Eli 20 mestaria ja näistä 17 noussut top3 ja 15 top2.


#1354

Oletko Shucker eri mieltä tämän videon perusteella, joka kuvattu kentän tasolta ja jossa vastassa selkävammasta kärsivä blake, jonka pahin heikkous epävarman rystyn lisäksi on surkea liikkuminen? Syöttö on yhä (uran jälkeisessä exossa?) tulinen, mutta kyllä oman silmään tuo kämmen on varsinkin nykystandardeilla kauhea riuhtaisu. Jos katselet youtubesta Andyn viimeisen viiden vuoden matseja, niin vaikeaa sieltä on löytää sellaista, jossa Andy dominoisi syöttö/kämmen yhdistelmillä tai vielä vähemmän että tulisi verkolle perään. Connors yritti pakottaa Andyn menemään verkolle ja siinä tuhosi melkein kokonaan Andyn itseluottamuksen. Andystä näkee, että pakottaa lyöntejään, ei anna mailankärjen tulla, vaan riuhdotaan joka paikassa väkisin ja siinä kärsii tehot, tunne ja variaatio. Andy olisi voinut olla paljon parempi pelaaja, toisaalta voi olla myös että maksimoi oman lahjakkuutensa juuri noin kuten lopun aikaa pelasikin monotonisesti, ehkä yrittämällä lyödä ‘teknisesti’ oikein tulokset olisi loppuaikoina olleet vielä huonommat. Sinänsä Andyhän teki todella hienon uran, joka ajoittui mahdottomaan saumaan keskelle Rafan ja Rogerin kultakautta. Jotenkin vaan silloin kun näin Andyn ensimmäisen karran ajattelin että tuo kaveri uskaltaa pelata ja tehdä vähän omaperäisikin juttuja kentällä. Lopulta taantui aivan todella monotoniseksi pelaajaksi, jonka otteissa ei ollut mitään yllättävää tai säväyttävää.


#1355

Jep, eli aivan eri ääni osumassa ja meininki miesten kämmenissä. Johan se johtuu tosiaan biomekaniikasta, jolla operoivat lyödessään palloa. Oikeaoppiset yläkierremätkijät lyövät tuollaisia kierteitä lyömällä pallosta läpi, mutta yläviistoon harjaten, kunnon läpimenolla mitä saattoon tulee. Andy pyörittelee palloa ohuemmin.

Varmasti, kuten pohdit, kaikesta huolimatta Andy maksimoi uransa. Moni QF-, SF- ja F-saavutus slameissa tapahtui häviämällä niissä matseissa Maestrolle.


#1356

Mites sitten OB mestareiden top ATP rankit?


#1357

Siinä on laaja skaala. Koko historiasta löytyy peräti 6 kpl ATP1 nimiä U18 Orange Bowlin voittajina ja vielä toki paljon enemmän jos muut ikäsarjat otetaan mukaan.

Voishan tuosta listan tehdä jossakin vaiheessa miltä näyttää ATP-rankingit.

Löytyy myös toinen ääripää.
2000-luvun voittajista kolmannes ei ole ATP-tasolle yltänyt. Ennen 2000-lukua lähes kaikki nousi ylös.

6 jälkikäteen erikoista voittajaa.
2000 Todor Enev
2004 Timothy Neilly
2005 Robin Roshardt
2006 Petru Luncanu
2009 Gianni Mina
2010 George Morgan

Varsinkin tuo 2000-2010 väli oli melko synkkää OB-historiaa. Viime vuosina taas parempaa porukkaa. Thiem, Tiafoe, Djere, Kecmanovic jne.
Kozlovista ja Gastonista vielä paha sanoa.

Toki tuolla 2000-luvun alussakin oli “hyviä mestareita”…Söderling, Baghdatis ja miksei myös Baker ja Berankis sellaisia.


#1358

Tuossa olisi varmaan hyvä tarkastella niitä pelaajia, jotka ovat olleet 17v voittaessaan


#1359

Totta tuokin. Toisaalta Thiem ja Baghdatis oli 18v kun voittivat ja kun historiassa menee kauemmas niin löytyy paljonkin nimekkäitä ATP-nimiä jotka voittivat tuon kisan 18v.

Nykyisin pääosin 17-vuotiaiden kisa.


#1360

Jarkko Nieminen: “kuusi ylivoimaisesti tärkeintä junioriturnausta neljä GS-kisaa, Masters ja Orange Bowl”.

Tennisliitto: “Andreevin parhaat saavutukset EM-hopea ja US Open nelinpelivoitto”

Minne unohtui legendaarinen Milano GA, joka pelattu vuodesta 1959 saakka.

Onhan se hyvä pitää suomalaisten puolia kun voittivat nuo kaksi mainittua turnausta.
Mutta Milano on kovempi nykyisin kuin Orange Bowl ja ollut aiemmin samalla viivalla.

Esim. tänä vuonna Milanossa oli mukana paras 2001 Tseng ja monta 2000 ikäluokan kärkinimeä.

Kauden päätösrankingin 14 parhaasta 7 osallistui Milanon kisaan ja vain 2 kpl Orange Bowliin.
Sama kaava toistunut aiemminkin. Parhaat junnut liukenee miesten peleihin ennen syksyn kisoja mutta keväällä/kesällä ovat vielä mukana.
Andreevin kauden ylivoimaisesti paras saavutus on Milanon voitto eikä EM-hopea tai joku dubbelimeriitti.

Mutta seitsemän kovimman kisan joukossa on OB ja tänä vuonna oli kahdeksas sillä Youth Olympic oli selvästi tasokkaampi.


#1361

Ja matsipallon päässä EM:stä.


#1362

2019 kausi alkaa pohjoismaiden pojilla.

  1. ITF6 Otto Virtanen (FIN) s.2001
  2. ITF30 Holger Rune (DEN) s.2003
  3. ITF38 Gustaf Ström (SWE) s.2001
  4. ITF100 Elmer Møller (DEN) s.2003
  5. ITF154 Kevin Chahoud (SWE) s.2001
  6. ITF185 Carl Gustafsson (SWE) s.2001
  7. ITF207 Roni Hietaranta (FIN) s.2001

Kolme GS-pääsarjassa joista Otto sijoitettuna. Moller GS-karsinnoissa kohden pääsarjaa neljäntenä. Ehkäpä kesäksi saadaan Chahoud, Hietaranta osastoa GS-karsintoihin myös. Gustafsson tuskin tuosta juuri nousee.

Oli tuo Oton GA-voitto tähän kohtaan senkin puolesta passeli, ettei kaksi vuotta nuorempi Rune sentään rinnalle noussut. Rune hehkutti marraskuussa Meksikon GA-semipaikkaansa ja Otto laittoi nyt paremmaksi.
Toki Rune ja Moller ovat vuoden kuluttua 16v jo vahvoilla voittamaan Orange Bowlin vuotta Ottoa nuorempana. Vaan eipä se ATP-menestystä määrittele.


#1363

Tuo Rune näyttää ikäisekseen fyysisesti tosi valmiilta. Kozlov muistuttaa meitä, että on syytä hahmottaa tarkkaan, mihin menestys tietyssä iässä perustuu. En tällä vertaile Kozlovia ja Runea, koska Runella on paremmat lyönnit rentouden ja tehojen osalta.


#1364

Australian avointen listalla suoraan pääsarjaan menossa kolme 2003-syntynyttä 16v-kautta aloittavaa.
Holger Rune (DEN)
Toby Kodat (USA)
Carlos Alcaraz Garfia (ESP)
Espanjan suurlupaus tosin tarvitsee muutaman poisjäännin, jotka luultavasti tulee.

Bernard Tomic voitti Australian avoimet 16v-kauden alussa 15-vuotiaana tammikuussa 2008.
Tiukkaa voi tehdä että 15-vuotiaat Alcaraz Garfia tai Rune tuohon pystyisi vaikka sensaatiomaisen kovia kaksi vuotta alaikäisiä 2019 kauden alussa ovatkin.

Eiköhän Virtanen kohtaa ensi kauden aikana jonkun näistä 2003-syntyneistä. Otto hävisi tuolle Toby Kodatille 2017 marras-joulukuun vaihteessa Eddie Herrin avauskierroksella, mutta se oli OB:n lämmittelykisa ja yhtään paremmin ei sujunut vuotta myöhemmin Eddie Herrissä.
GS-kisassa näitä vastaan olisi kiintoisaa, varsinkin kaksikkoa Rune ja Alcaraz Garfia.

Etenihän se 2002 Lorenzo Musetti US Openin finaaliin tänä vuonna ja 2003 kärki on ollut tänä vuonna kovempi kuin Musetti vuosi sitten.
Joten saas nähdä.


#1365

Kysytään nyt tässä ketjussa, kun tuli tuossa vain mieleen että mitä sille Jan Silvalle nykyään kuuluu?
Tuliko tennisurastaan koskaan mitään?