Kokoonpanoja päivän liigamatsiin odotellessa. Tennisliiton eilisten kuvien perusteella HVS:n kaksinpelaajina Patrik Niklas-Salminen, Emil Ruusuvuori ja Aaro Pöllänen, joista yhteiskuva. Aaroko menee vielä Otto Virtasen edelle? Yhdessä kuvassa tosin Ottokin näkyy eilen olleen paikalla, joten varmaksi en sano.
Kontinen ja Peers olivat käyneet eilen pelaamassa Teemu Selänteen kanssa, joka aina siellä missä tapahtuu.
Kiuru ja Brunken omaavat nimeä Suomen mittakaavassa, mutta onhan heidän nykytaso erittäin kaukana parhaista vuosista.
Jesse Kiuru hävisi viime viikonloppuna Valtteri Ahtille 4-6, 2-6 ja Otto Virtanen voittanut tänä vuonna saman pelaajan 6-1, 6-0 sekä 6-2, 6-0.
Joten ennakkoasetelmassa takavuosien miesten SM-finalisti jää 16-vuotiaan jyrän alle. Muistan vuosikymmenen vaihteesta SM-finaalin Huurinainen vs Kiuru jota selosti Sarlin ja hänen kommentti “missä tällainen syöttötykki on piilotellut” ja tarkoitti Samia. Siihen asiantuntijakommentaattori Henrik Johansen “jos johonkin tennispelaajaan panostaisin, olisi se Jesse Kiuru”. Näin siis J.Niemisen junnuvuosien koutsi.
Jessellä ei tennisura lähtenyt koskaan liitoon. Vuonna 2004 muuten Kiuru voitti SM14-finaalissa ikätoveri Henri Kontisen, joskin Kiuru “tammikuun ihmeitä”.
Jesse pitäisi olla nyt 27-vuotiaana tennisuransa huipulla, mutta pelasi paljon paremmin noin 6-8 vuotta sitten. Liekkö enää juuri treenikentällä käy?
Brunken on myös tasonsa täysin menettänyt kun lopetti aktiivisen treenaamisen. Noin siinä toki usein käy.
Dubbelissa melko varmasti Kontinen/Peers kohtaa parin Zopp/Brunken.
Kontinen kohdannut Brunkenin myös Ranskan avointen finaalissa. 2008 junnu-GS-finaalissa oli ikään kuin kaksi suomalaista vastakkain, joskin Saksaa vielä silloin Brunken edusti. 2008 Kontinen ITF4 ja Brunken ITF19.
Viisi vuotta sitten 2012 Brunken pelasi Kanadan CH-finaalissa nelinpelissä ja voitti Kazakstanin futuren.
Joo, taisi olla teippiä. Ehkä varotoimeenpiteenä?
Joka tapauksessa oli hienoa nähdä pitkästä aikaa Patrikin pelaavan täysipainoista tennistä. Mahtava asenne Niklas-Salmisella kentällä. Peukkua minulle siihen, kunnon tsemppari parhaimmillaan ja isot eväät henkisesti. Vaikka letkeydessä jää melko kauas Ruusuvuoresta ja Virtasesta, niin omanlaisensa aseet löytyy. Tämän päivän 2.erän Patrikin otteet palautti minun uskoni hänen menestysmahdollisuuksiin ainakin FU-kaksinpeleissä. Luulisi tuolla lyöntiarsenaalilla sekä tahdolla joskus top300 joukkoon kipuavan nyt vähintään - siis joskus.
Otto Virtanen oli fyysistynyt viime aikoina lisää merkittävästi ja paukkuja on entistä enemmän mutta välillä minusta ns. ylilyö kämmentä. Joskus kun saa nopeatempoisen pelinsä kohdalleen, niin oksat pois.
Kolme liigamatsia Otolla ja kaikki murskaluvuin. Kolmospelaajan paikalta ei saa vastusta 16-vuotiaana SM-liigassa. Aikamoista.
Ruusuvuoren pelistä ei sanottavaa, muuta kuin että hyvältä vaikutti Emilin otteet, vaikkakin ehkä tiettyä kulmahammasta kaipailen, joka löytyy Niklas-Salmiselta, mutta tenniksessä voi menestyä toki myös vähäeleisesti.
On sääli, ettei SM-liigan matseissa vaihdeta palloja ottelun alettua. Otto Virtanen veteli ensimmäiset geimit sellaista etenkin syöttö- ja kämmenpaukutusta, että ääniä ja pallon vauhtia/“actionia” myöten en nähnyt eroa IPP Openin Top-100-pelaajiin, joita olen vastaavasta kuvakulmasta nähnyt useaan otteeseen. Toki Kiurun palloon on helpompi “antaa palaa”. Oton kakkossyöttö on monipuolinen ja vahva, ainakin tällaisissa matseissa kun voi rennosti pelailla.
Kuvaavaa Oton superlahjakkuudesta ja pallonlyömisen tasosta on se, miten hän, verrattuna vaikka P N-S:ään, junttaa vahvasti yläkierrettyjä kämmeniä suorempien tykitysten ohella: federermäisesti palloon harjautuu vahva kierre suoralla lavalla, mailan tullessa vahvasti pallon alta yläviistoon, ja samalla “kantaen paksusti” osuman läpi, lavan kärjen todella nopealla vauhdilla. Sen näkee osumasta ja pallon-lavan kontaktista - ja kuulee myös äänestä. Ei ole mitään lavan pyöritellyä pallon ympäri; veivausta/vispausta. Pallonlyömisen tasossa ei mielestäni ole juurikaan mahdollista, että maailmassa olisi montaa kovempaa 16-vuotiasta, eikä ero voi olla kuin triviaali.
Valtavia syöttöjä vetivät Otto ja etenkin P N-S. Se, että niitä saatiin Tuomen ja Kiurun toimesta takaisin ylipäänsä täytynee kertoa siitä, että syötön suunnan ja kategorian peittämisessä vielä tekemistä.
Hyvä analyysi Virtasesta. Mietin eilen klo 17 tietämillä samaa, että Oton lyöntien kovuus ja äänimaailma kyseisellä Talin kentällä palautti mieleen viiden vuoden takaiset kovatasoiset Helsingin challengermatsit samalla kentällä.
Nyt vähän harmittaa kun en nähnyt ottelun ensimmäistä varttia, kun katsoin ensin muutaman pelin Ruusuvuoren otteita kunnes siirryin Oton ja Patin otteiden pariin. Mutta olihan se Oton moukarointi vielä avauserän 3-1 tilanteesta lähtienkin näkemisen arvoista. Voitti Kiurun 61, 61 ja tuli tunne että pystyy vielä ehjempäänkin suoritukseen.
Klo 17 maissa Talissa oli ehkä jo 800 ihmistä, joista 600 katsoi Ruusuvuoren matsia, reilu sata Niklas-Salmista ja kourallinen muutama kymmen superlupaus Virtasta. Luulenpa, että tenniskansasta iso osa ei vielä tiedä millainen helmi O.Virtasessa meillä on kasvamassa.
Ei varmastikkaan ole maailmassa montaa yhtä puhtaalla ja tulivoimaisella tekniikalla lyövää 16-vuotiasta. 2001-ikäluokan hehkutetuin pelaaja on Taiwanin Tseng, jota Djokovickin kehunut. Olen katsonut Tsengiltä tänä vuonna pari GS-matsia streameistä. Lyö myös erittäin puhtaasti mutta se mikä erottaa Virtasesta on ennen kaikkea Tsengin parempi kärsivällisyys jauhaa ja rakentaa pisteet älykkäästi ja maltilla odottaen oikeaa hetkeä läpilyönnille kuten muillakin 2001-kärkinimillä. Otto on usein todella hanakas hakemaan ratkaisua jo muutaman lyönnin jälkeen ja virheinä se kostaantuu. Jos pelaisi hieman pidemmän kaavan kautta niin voisi voittaa enemmän matseja vastustajan virheilläkin, kun juuri kukaan ei voita tennismatseja vain showmaisesti läpilyöntejä pelkästään tekemällä,vaan pitää taitaa myös rumasti voittaminen, mutta olisiko se hieman varovaisempi pelitapa lopulta oikea tie kehityksen kannalta 16-vuotiaana kun tähtäin on varmasti siinä millainen pelitaso on parikymppisenä ja sen jälkeen ja onhan se hyvä niin että yrittää toteuttaa myös todella suurta peliä. Toki Otto pelaa myös pitkiä pisteitä, mutta yleiskuva todella suoraviivainen. Eihän se Rogerkaan kovin pitkään odota sopivaa paikkaa läpilyönnille, jotain samaa siinäkin.
Kertoo sekin jotain kaksikosta Ruusuvuori ja Virtanen, että kuinka nimekkäiden maailman parhaiden junnulupausten kanssa ovat henkilökohtaisesti viestiyhteydessä sosiaalisen median palvelimien välityksellä, jotka julkisesti luettavissa.
Dalibor Svrcina, Holger Rune, Alejandro Davidovich Fokina, Rudolf Molleker muutamia mainitakseni. Ei tuollaiset kyvyt suomalaisten kanssa välttämättä “hengailisi” ellei saman henkisyyttä tennislahjojen osalta kokisi.
Nyt taas hehkutettu. Mutta olennaisempaa on se miten kehitys jatkuu, kun mitään ei juuri ole vielä saavutettu.
Mainiota pohdintaa. Tosiaan enemmän voisi Otto käyttää loistavaa suuren marginaalin yläkierrelyöntiään, jossa on vahva ampaisu pallossa ja vauhtia. Niillähän hän saisi vastustajalta tuottettua lopulta niitä vaisumpia palloja, joihin erinomaisilla jaloillaan tulla vastaan niittaamaan vastustamattomia lähestymislyöntejä. Parempi kuitenkin niin, että puutteet ovat ihan muuta kuin lyöntiarsenaaliin liittyvää. Rystynkin varmuus saadaan paremmaksi sitä kautta, että systemaattisesti ja sitoutuen tehdään oikeaoppista, laiskottelematonta jalkatyötä ala Djokovic tai nyt ylipäänsä kuka tahansa ATP-ammattilainen, jonka vahvuudet ovat peruspelissä.
Totta, että tuollainenkin ulkotenniksellinen asia kuvaa tasoa; kyllä ne pelaajat tietävät, ketkä heistä omaavat kyvyt korkeimmalle huipputasolle, ja se vaikuttaa siihen, kenen kanssa koetaan hyvien välien ja yhteydenpidon olevan tärkeää. Kyllähän se status vaikuttaa etenkin nuorison keskuudessa toimintamalleihin.
Kotkan SM-kisoihin kuukausi aikaa. Toivottavasti paikalle saadaan tuleva helmikuun mahdollinen Davis Cup nelikko kokonaisuudessaan.
On siinä povaamista että kenestä tulee Suomen mestari sisäkentillä vuosimallia 2017.
Harri Heliövaara 28v
Patrik Niklas-Salminen 20v
Emil Ruusuvuori 18v
Otto Virtanen 16v
Jokainen näistä voittanut nyt syksyllä FU-turnausvoittajan ja ainakin Harri on myös sitä itse. Joten voisi sanoa jokaisen parhaan päivän pelitason olevan heittämällä top500 tasoa, mutta kovin suurta tasaisuutta ei taida löytyä yhdeltäkään. Harri ja Emil toki ne kärkisuosikit, mutta Patrik ja Otto voivat heidät pistää lujille.
Säännöt sanovat näin: “Maassamme vakinaisesti asuva muun maan kansalainen voi kolmen (3) oleskeluvuoden jälkeen anoa STL:n kilpailutoimikunnalta osallistumisoikeutta suomenmestaruuskilpailuihin.” Ihan reilu peli näin, ei muuta kuin tsemppiä Anastasialle kisoihin, ties vaikka korjaa sieltä kultapokaalin mukaansa.
Täyttä paskaahan tämä on, niinkuin monet muut asiat Tennisliiton säännöissä. Ei ulkomaalainen voi pelata SM-mitaleista, vaikka olisi asunut 20v Suomessa. Sitten kun passi on kourassa, niin tervetuloa ja onnea kisoihin!
Höps, tietenkin tämä on ihan ok. Kuvittele nyt vaikka joku perhe Hong Kongista, joka muuttaa Suomeen, asuu täällä vuosikymmenen, lapset juurtuvat tänne, pelaavat tennistä, käyvät suomalaista koulua, mutta eivät tietenkään ole pakotettuja ottamaan Suomen kansalaisuutta. Tosiaanko lähettäisit heidät sinne Hong Kongin mestaruuskisoihin etkä ottaisi Suomessa pelaamaan? Myös muissa maissa ihan vastaavia sääntöjä, joilla huomioidaan se, että maailmassa ei enää välttämättä asuta koko elämää juuri siellä minkä maan kansalainen on. Luulen, ettei ainakaan kilpasiskoja haittaa yhtään vaan päinvastoin nostaa kisan tasoa.
Minusta tuo on kaksipiippuinen juttu. Tavallaan ymmärtää hyvin, että Suomessa useamman vuoden treenannut voi osallistua SM-kisoihin ulkomaalaisena. Mutta tuo 3 vuoden sääntö on minusta liian vähän. 5 vuotta olisi parempi.
Kulikova tuli Suomeen 4 vuotta sitten? Syynä Suomeen tuloon JNTA, joka nyt lopettaa toimintansa. Onko tietoa jatkaako Kulikova Suomessa treenaamista? Entä jos tilanne onkin sellainen että jatkossa siirtyy treenaamaan vaikka Saksaan tai johonkin muuhun maahan ja Suomi-kytkös vähenee tai häviää kokonaan. Kuitenkin voi voittaa vaikka SM-kultaa ja nimi piirtyisi historiaan, jota voi ihmetellä vielä vaikka 2040-luvulla että Suomen mestaruuden voittanut vuonna 2017 joku kumman Kulikova.
Toki jos aikeissa asettua todella Suomeen niin mikäs siinä, eikun mukaan vain. Mutta hieman ehkä ennenaikaista minun mielestäni.
Finnish Tourin osakisat pitäisi riittää tällaisille tapauksille ja SM-kisat suomalaisille, jollainen toki Kulikova voi pian ollakin, vaikka venäläisenä hänet listoilla tunnetaankin.
Noinkin ehkä, mutta kannattaa muistaa, että nyky-Suomessa pelurin nimi voi olla Järvinen ja hän ei olekaan Suomen kansalainen - tai Smith, joka onkin. Ja voisihan käydä niin, että syntyperäinen Suomen kansalainen Smith voittaa kultaa ja muuttaa myöhemmin muualle ja vaihtaa kansalaisuuttakin tai ryhtyy edustamaan toista maata, haitanneeko tuo oikeastaan mitään? Kyllä me tilastonikkarit pysytään raiteillamme silti.
Se, mitä ovat kunkin pelaajan aikeet myöhemmin tehdä ei oikein voi olla kriteerinä. Ties vaikka joku myöhemmin päättää muuttaa veroparatiisimaahan, mutta ei anneta sen sotkea tätä päivää. Ja minusta kyllä oikeasti aika sama onko raja asetettu 3 vai 5 vuoteen, käytännössä tarkoittaa joka tapauksessa, että aika pitkän pätkän on Pohjolan perukoilla asunut, ja ehkä pelaaja itse on paras harkitsemaan mihin kisoihin on luontevaa osallistua.
Mielenkiintoisia tuloksia SM-liigassa. Pakko nostaa esille Rouvala, joka sai hieman huomiota IPP Openin aikana pelatessaan nelurin Violan parina pääsarjassa. Viime kauteen junioriuransa päättänyt Rouvala otti selkeästi uransa kovimman voiton, 7-6, 6-2 ATP-rankatusta, sijan 7. Verneri Tuomesta. Tuskin sattumaa, että kovan mentaalibuustin saanut pelaaja breikkaa isosti kotimaan kamaralla ainakin hetkellisesti? Toki jatkossa näemme isolla otannalla, jääkö isolla pelillään koviin päänahkoihin pystyvän Rouvalan suoritus tähdenlennoksi. Kuitenkin jotain samaa on havaittavissa kuin Martikaisen Mikaelin kohdalla, että ensin haastetaan kovia nimiä tiukoilla tappioilla, mutta että trendi on nouseva, ja hetkenä minä hyvänsä pamahtaa kovan tuloksen muodossa.
Rouvalan heikkoutena olen pitänyt fysiikkaa, joka ei vieläkään ole sellaista ajokoiran/taisteluhevosen tekoa, mutta pallonlyönti on kohdallaan. Näkikö kukaan ottelua? Mitä katsoin Tuomi vs. Niklas-Salmista, uskoakseni Rouvala on esittänyt Pattia komeampaa kämmenpaukutusta, koska tulos vaikuttaa muuten lähes mahdottomalta, huomioiden Tuomen tasaisuus ja kyky päästä pallon alle. Niklas-Salmisen kakkonenkin kun on Rouvalan vastaavaa selvästi parempi.
Mikseivät Ahdin veljekset ilmoittautuneet Kotkan koti-SM-kisoihin? Varmaankin WC:lla sitten mukana… Miesten kaavioon päästään sijoitetuksi sijoilta 22 tai 25, joka ennätyksellisen alhainen ranking.
Lauri Kiiski 3.
Harri Heliövaara 4.
Verneri Tuomi 7.
Alex Hedman 8.
Leevi Säätelä 9.
Max Wennäkoski 12.
Ville-Petteri Ahti?? 15.
Otto Virtanen 22.
Ellei Ahti ilmaannu kaavioon, niin Otto 7.sijoitettu ja Aleksi Tuukkanen 25. sijalta viimeinen sijoitettu.
Aaro Pölläsen kansallinen ranking vasta 34. ja ei asiaa sijoitetuksi. Mukana myös Hermanni Tiainen, Mikko Rouvala, Aleksi Löfman, Ilari Vesanen jne.
Pois ovat muun muassa Emil Ruusuvuori, Patrik Niklas-Salminen, Patrick Kaukovalta, Eero Vasa, Ristomatti Lanne, Herkko Pöllänen, Mika Kosonen jne.
Toivottavasti Heliövaara ja Virtanen ovat eri puolilla kaaviota, niin voisi tuo finaali olla mahdollista. Kiiski 37v ykkössijoitettu, on tuokin sellainen asia joka nähty SM-kisoissa edellisen kerran Kiiskin syntymävuonna 1980 kun Pekka Säilä 39v voittaessaan lienee ollut SM-kisojen ykkössijoitettu, mutta sen jälkeen ei 37v tai vanhempia ole kyllä 1-sijoitettuna ollut.
