Editoin vanhan postaukseni yleiselle tasolle:
*Ensimmäisen erän tie-breakin ratkaissut piste tuli aika kyseenalaisesti. N pääsi syöttämään 3-4:ssä. Pallorallin lopussa ohitti verkolle päässeen/joutuneen G:n. Pallo leijaili ja leijaili takarajan tuntumaan. G seurasi katseella ja katopas poikaa, nosti nopeasti kätensä ylilyönnin merkiksi vaikka oli kaukana verkolla.
Se vedätys sai tuomarinkin kiiruhtamaan paikalle syynäämään pallon jälkeä. Nosti sitten sormensa ylilyönnin merkiksi samalla, kun läheinen päätykatsomo reagoi voimakkaasti ja spontaanin tuntuisesti: “Väärä merkki!”
Tuomari ei tietenkään muuttanut tuomiotaan, mutta ihmettelisin ellei tuntenut epävarmuutta. Tenniksen perussäännön mukaanhan hänen olisi tämmöisessä epävarmassa tilanteessa tuomittava lyönti oikeaksi. Sen ei pitäisi vaikuttaa, että epävarmuuden aiheutti yleisön (vaikkapa puolueellisenkin) spontaani reaktio!
G:n kaukaa verkolta asti tapahtuneen onnistuneen vedätyksenkö takia tb-tilanteeksi tuli 3-5 ja sen sählinginkö takia N hävisi toisenkin syöttönsä ennen kuin G pääsi syöttämään erävoittoon?*
Mikä ylläolevassa mättää aika pahasti? Ainakaan tennissäännöt eivät tunne mainittua tenniksen perussääntöä. On vain pykälä 22 koskien rajapalloa:“Rajaa eli linjaa koskettavan pallon katsotaan koskettavan kyseisen linjan rajoittamaa kenttää.”
Palstalla on ainakin yksi tennistuomarikin. Tuleeko joitakin ajatuksia? Onko perussääntö sittenkin vain jotain etikettitason fraseologiaa?*
Minua ihmetytti kyseinen viesti, olihan nyt siis kyse Jarkon ja Goffinin pelistä alkuviikosta?
Kisa pelattiin kovalla kentällä, joten eihän siellä tuomari voinut käydä mitään jälkeä katsomassa!
Siitä matsista ei ollut kysymys. Kaksi pelaajaa pelasivat massalla. Ehkä olisi pitänyt kirjoittaa vain A:n ja B:n ottelusta, jotta fokus olisi pysynyt kohdillaan.
Ok en ollut lukenut huolella
No, siis kyse ilmeisesti Tampereen finaalista, jossa en ollut paikalla. 
Massalla pelatessa tuomio tehdään päätuomarin näkemän jäljen perusteella. Jos päätuomari ei ole varma jäljestä, voi hän pyytää linjatuomaria näyttämään k.o. jäljen, jonka päätuomari tarkistaa. Jos pelaaja on sitä mieltä, että tuomari on tulkinnut väärää jälkeä, kokenut päätuomari yleensä pyytää vielä linjatuomaria vahvistamaan että kyseessä on sama jälki jonka linja tuomari näki. Päätuomarin ratkaisu on lopullinen eikä sitä voi edes supervisor muuttaa.
Kovilla kentilllä tämä sisään tai ulos tuomitsemisen filosofia on hieman monisyisempi ja sen eri variaatioiden selvittäminen veisi paljon aikaa ja palstatilaa, mutta periaatteessahan se on niin että pallo on sisällä niin kauan kunnes se on varmasti nähty ulos.
Kovalla kentällä kyse on usein myös siitä, miten päätuomari “myy” tuomionsa.
Muistaakseni 2 vuotta sitten Indian Welssin finaalissa Federer - Isner Mohamed Lahyani overruulasi takalinjatuomarin oikean “out” huudon oikeaksi niin vakuuttavasti, ettei Isner edes haastanut tuomiota. TV:n katsojat sen sijaan näkivät HE:n grafiikalta, että lyönti oli oikeasti yli 10 cm pitkä.
Käytännössä kaikissa ilman Hawk Eyeä pelattavissa otteluissa kovalla kentällä ei juurikaan ole merkitystä sillä oliko pallo oikeasti sisällä vai ulkona, vaan miten se tuomitaan.
Suurin osa tuomareiden tuomioista on oikeita, valitettavasti joskus tulee useitakin vääriä tuomioita ja pelaajatkaan eivät aina näe palloa oikein - kaikkein vähiten katsojat 
Jaha, nyt nukkumaan, aamulla pitäisi vielä katsella tarkkaan yksi peli Talissa.
Vähitellen valkenee… Tuota mystistä tenniksen perussääntöä ei voi olla tennissäännöissä kai siksi, että tavallaan linjatuomarit ja päätuomari peluuttavat eri “säännöillä” näissä “pallo sisällä/ulkona” -tilanteissa.
Virallisissa tennissäännöissä ei siis ole mitään semmoista kuin “…pienimmänkin epävarmuuden sisältävisssä tilanteissa lyönti on katsottava oikeaksi”. Sen mukaan kuitenkin linjatuomarit tuomitsevat eli eivät keskeytä OUTilla peliä elleivät ole 100-prosenttisen varmoja asiastaan.
Päätuomari sen sijaan muodostaa asiasta täsmäkäsityksen tavalla tai toisella ja päätyy tuomioonsa vaikka kuinkakin niippas naappas.
Takaisin esimerkkiini. Mitään keskusteluja ei käyty. Linjatuomari toimi Perussäännön mukaan ja ei reagoinut palloon. Tilannetta edelsi ohituslyönti, joten piste oli vääjäämättä päättymässä. Menisi aivan liian vaikeaksi hänelle, jos näissä päättyneissä tilanteissa pitäisikin tuomita OUTiksi sitten niitäkin pallo-osumia linjan tuntumaan, jotka Perussäännön mukaan olisivat olleet IN, eikö vaan! Niinpä tämä revohka onkin sitten siirretty kokonaan päätuomarille.
Mutta…Kysymys: Jos linjatuomari huomaa päätuomarin käytöksestä tai jostain muusta että nyt tämä on tehnyt päätöksensä väärän jäljen perusteella, voiko hän vai jopa pitäisiköhän hänen puuttua esim. sormen kohotuksella ilmenneeseen tuomioon? Ja kai päätuomari voi myös aivan itsenäistikin tulla toisiin aatoksiin ennen kuin pistää numerot tauluun?
Joka tapauksessa on aika epäloogista ja sähläyksen makua siinä, että päätuomari ja linjatuomari tuomitsevat lähellä rajaa putoavat pallot eri kriteereillä. “Perussäännön” siirtäminen myös oikeisiin sääntöihin poistaisi tämän epäkohdan. Käytännössä se kai merkitsisi sitä, että päätuomari voisi puuttua vain vääriin OUTeihin.
Kyllä päätuomari ja linjatuomari pyrkivät aina tuomitsemaan sisällä olevat sisälle ja ulkona olevat ulos. Yleensä vain päätuomarilla on enemmän kokemusta ja he tekevät useita kisoja ja kymmeniä/satoja matseja vuodessa. Linjurit ovat yleensä paikallista väkeä ja ovat yleensä linjalla vain kerran vuodessa parikymmentä peliä.
Huipputasolla kiertää muutamia kymmeniä linjatuomareita jotka toivovat saavansa joitain päätuomaritehtäviä karsinnoissa ja jatkavat sitten linjalla kisan loppuun. Muutamat heistä ovat niin hyviä etteivät tee linjalla kuin muutaman virheen vuodessa ja usein Hawk Eyellä havaitut virhetuomiot ovat muutaman millimetrin luokkaa.