Viikottaista seurantaa nuorista (2002-syntyneet ja nuoremmat) pelaajista. Aloitetaan lähtötilanteesta, eli 100 parasta syntymävuosien perusteella jaoteltuna.
2002 (47 pelaajaa)
23. Musetti ITA 1865
96. Shelton USA 584
118. Stricker SUI 483
157. Riedi SUI 360
171. Cobolli ITA 335
200. Maestrelli ITA 279
206. Darderi ITA 266
222. Svrcina CZE 249
229. Ionel ROU 240
238. Burruchaga ARG 229
250. Gigante ITA 214
253. Torres ARG 212
256. Mayot FRA 211
277. Yunchaokete CHN 186
280. Collignon BEL 184
296. Neumayer AUT 175
299. Atmane FRA 173
301. Svajda USA 171
336. Kachmazov RUS 149
352. Llamas Ruiz ESP 137
381. Cazaux FRA 121
402. Vincent Ruggeri ITA 113
414. Heide BRA 107
443. Krumich CZE 93
452. Aboian ARG 89
472. Gill GBR 81
473. Fery GBR 80
482. Snitari MDA 78
498. Gima ROU 72
500. Coulibaly CIV 71
505. Legout FRA 70
510. Montes de la Torre ESP 68
521. Serafini ITA 67
524. Cassone USA 65
538. Samuel GBR 62
554. Monday GBR 57
566. Alcala Gurri ESP 56
615. Tabacco ITA 47
621. Fajta HUN 46
623. Li CHN 46
652. Zanellato BRA 42
653. Araujo POR 42
669. Pokorny SVK 38
677. Barrena ARG 37
680. Mitsui JPN 36
705. Kielan POL 33
745. Montsi RSA 28
Musetti on jo ATP-tähti, ja kympin sakkiin nousu on varmaan tavoitteena tällä kaudella. Shelton ja Stricker ovat jo näyttäneet, että ATP-kisoissa pärjäävät, ja vaisumman kauden 2022 pelannut Cobolli voisi olla myös Top100-nousija. Mayot’n nousua olen odotellut, mutta vähän nihkeältä näyttää…
1. Alcaraz ESP 6820
11. Rune DEN 2888
135. Nardi ITA 408
255. Medjedovic SRB 211
319. Mochizuki JPN 159
349. Boscardin Dias BRA 139
370. Mpetshi Perricard FRA 127
384. Kasnikowski POL 120
403. Lajal EST 112
406. McCabe AUS 111
421. Rincon ESP 106
422. Gueymard Wayenburg FRA 105
424. Rehberg GER 104
429. Kym SUI 102
449. Bertrand FRA 92
453. Topo GER 88
456. Damm USA 87
470. Shelbayh JOR 81
509. Borg SWE 69
527. Mayo USA 64
542. Piraino ITA 61
543. Sekulic AUS 61
584. Pinnington Jones GBR 52
590. Faria POR 51
606. Bernard USA 48
619. Bielinskiy UKR 46
620. Tabacco ITA 46
645. Popovic SRB 43
704. Wang CHN 33
716. Kimhi ISR 31
722. Møller DEN 30
727. Guillen Meza ECU 30
Alcaraz ja Rune absoluuttisella huipulla, ja Nardin luulisi nousevan sadan joukkoon. Muista odotellaan mielenkiinnolla yllätysnousuja.
139. van Assche FRA 403
251. Fils FRA 213
455. Quinn USA 87
513. Poljicak CRO 68
519. Merida ESP 67
541. Ivanovski MKD 62
545. Bueno PER 60
569. Cuenin FRA 55
600. Michelsen USA 49
636. Kuzuhara USA 44
672. Winter AUS 37
682. Artnak SLO 36
691. Lilov USA 35
721. Buse PER 30
731. Barton CZE 29
744. Wong HKG 28
746. Vallejo PAR 28
Tämä näytti jo pitkästä aikaa ikäluokalta, josta ei huippuja nouse, mutta van Assche alkoi loppukaudesta näyttää lupaavia merkkejä.
Tänään atp-debyyttinsä teki Intiassa villillä kortilla paikallinen Manas Dhamne. Ei nyt vielä riittänyt eväät sentään jatkoon, mutta yhden suht tasaisen 6-4 erän näytti pelaavan atp-113:sta vastaan (toki käytännössä puhdas challenger-jyrä, eli atp-ranking ehkä hieman “ylikova” oikeaan tasoon nähden). Kun villi kortti tuli suoraan pääsarjaan, ei tuosta vielä atp-pinnoja heru, mutta äkkiseltään varsin mielenkiintoinen nimi tulevaisuutta ajatellen, kun joskus aletaan vuosikertaa 2007 seuraamaan (ja vain muutama päivä vaille ollakseen vuosimallia 2008).
Mmoh’n luokitteleminen Challenger-jyräksi vähän särähtää omaan korvaan. Oli kuitenkin näillä listoilla aivan huippua nuorena, ja saavutti Top100:n 20-vuotiaana. Kova potentiaali, mutta viime vuodet tosiaan pääosin CH-tasolla.
Valitettavasti nykyistä tasoa pitää mitata nykyisellä suorituskyvyllä. “tällä hetkellä”-liittäminen eteen varmaan olisi ollut paikallaan, mutta kuitenkin.
Ehkäpä meillä on eri mielipide termistä “Challenger-jyrä”. Itse nimittäisin tuolla termillä 25+ ikäistä pelaajaa, jonka pelissä ei oikein ole toivoakaan ATP-tasolle, mutta Challengereissa pärjää siedettävän tennisuran verran. Mmoh toki täyttää näinä päivinä 25 vuotta, ja parin viime kauden tulosten perusteellakaan tuo ei mitenkään väärä nimitys olisi. Nuorena nähdyn potentiaalin (20v voitto Mastersissa Bautista Agutista, 18v CH-titteli, 16v isompi Futures-titteli) perusteella en kuitenkaan tuohon laariin lopullisesti sysäisi.
Olet oikeassa, käytin termiä varmasti vähän suoraviivaisesti ja pahoittelut siitä. Tarkoituksenani oli lähinnä hieman “lieventää” tuon intialaisen suorituksen kiinnostavuutta.
Tosiasia on kuitenkin se, että ranking ei absoluuttisesti kerro sitä sijoitusta “paras tennispelaaja”-listalla ja aina, kun hyvän sijoituksen pisteet tulevat käytännössä vain challenger-tasolta, ranking “yliarvioi” pelaajan sen hetkisen tason. Moni nuorikin pelaaja väläyttelee ja tulee noita “suonenvetoja”, eli yksittäisiä voittoja. Tietenkään voitto Agutista ei tule ilmaiseksi, ellei se ole luovutus, mutta niin kauan kun pelaajalla on ehkä pari tosi kovaa voittoa ja muuten tuo top100 sijoitus tulee challengereistä, kuten käytännössä tuo Mmohinkin pikainen käynti, niin kyse on edelleen lähinnä lupauksista. Yksittäinen kovakin voitto voi tulla lopulta vastustajan ongelmien vuoksi. Se voi olla vaikka joku päälle näkymätön, tyttöystävä on just jättänyt ja sitten käydään läiskimässä yksi surkea ottelu tms.
Periaatteessa top30-pelaajaksi asti voi päästä hetkellisesti pelkillä challengereillä voittamatta kertaakaan ketään top50 pelaajaa ja vain korkeintaan harvakseltaan top100-pelaajia (kunnes pakolliset turnaukset iskevät päälle). Poimitaan vaikka nykyiseltä listalta Pedro Cachin, no 57 (paras 54 syssymmältä). US Open round 32 syksyltä. Kuulostaa kovalta tekijältä äkkiseltään. Noh, pisteet tulleet käytännössä vain challengereista. 10-vuotisella uralla kymmenkunta top100-voittoa, joista pari top50 pelaajan voittoa. US open: hirveä kaaviotuuri, eli kaksi voittoa atp 300+ pelaajasta. Kuinka usein noita edes pääsee pääkaavioon, saati tulee vastaan kaksi peräkkäin?
Sori OT, mutta omasta mielestäni tällainen “urasuunnittelu” on tosi kiinnostavaa pohdintaa. Challengereiden taso kuitenkin myös vaihtelee aika paljon. Periaatteessa, jos on oikeassa maailmassa siellä jossain top300:n hujakoilla (mikä siis on toki jo todella kova suoritus), voi näitä “hanakalan” sijainnin kisoja kiertämällä nostaa itsensä mukaan GM ja isojen 1000:n pääsarjoihin ja kerätä jo mukavat 350-400 k$ palkintorahat vuodessa voittamatta atp-tasolla kertaakaan. Toki tuo kiertäminenkin on kallista, mutta silti.
Top30-nousu (n. 1400 pistettä) pelkillä Challengereilla on kyllä vain teoreettinen mahdollisuus, ja pakolliset turnaukset tuovat sitten alas sieltä viidenkympin tienoilta, jos taso ei ylempänä riitä. Mielestäni tuo on juuri ranking-järjestelmän rikkaus.
Enemmänkin poistaisin tuolta noita vanhoja pelaajia isoissa kisoissa pitäviä pykäliä. Esim. nämä “jos olet Top30-pelaaja kauden lopussa, niin pääset seuraavan kauden lopulla ATP500-kisoihin, vaikka olisit pelannut aivan surkean kauden” säännöt.
Ranking ei koskaan voi olla aivan täydellinen, mutta mielestäni se on tavallaan se “oikea”. Tämän taisi huomata myös ATP, kun ITF-kisojen pisteiden poistaminen käytännössä kokonaan kesti selvästi alle vuoden, ja nyt ne on kaikessa hiljaisuudessa nostettu käytännössä entiselle tasolleen.
Sellaisen n. 70 rankingin voi saada hyvällä Challenger-menestyksellä, tai ylläpitää muutamalla hyvällä ATP-kisalla, vaikka muuten tulisikin aina tappio alkukierroksilla. Rankingin päätarkoitus lienee edelleen saada kisoihin, ja sijoitetuiksi, oikeat pelaajat, ja siinä se toimii mainiosti. Absoluuttisen paremmuusjärjestyksen määrittäminen on sitten minkäänlaisella rankingilla tekemätön paikka.
Joo, siksi sanoinkin, että tuo on “periaatteessa” mahdollista “hetkellisesti”. Ja missään nimessä tarkoitus ei ollut kritisoida systeemiä, vaan minustakin tuo siis tekee asian nimenomaan kiinnostavaksi!
Myös toisen kappaleen sanoistasi olen täysin samaa mieltä.
Pointtini oli vain todeta, että se ranking ei sinänsä aina ihan suoralta kädeltä ole se absoluuttinen mittari tasosta. Ja nimeomaan tuollainen “urasuunnittelu” on kiinnostavamahdollisuus ja piirre. Moni pelaaja siinä sadan paikkeilla voisi enemmänkin käyttää challengereitä, eikä väkisin hakea lyhyellä tähtäimellä hieman parempia rahapalkkioita atp-kisoista, joihin “vielä” pääsee. Pelaamalla enemmän challengereita, voisi tasaisemmin pysyä tuossa atp-entry tasolla. Mutta sen sijaan väsytetään itsensä jatkuvilla atp karsinnoilla ja pudotaan sitten väkisin liian alas niihinkin, mikä ei välttämättä ole se paras taktiikka rahankaan kannalta pidemmällä välillä.
Mikä yhdistää lajilegendoja yli lajirajojen… Kropan hallinnan tasapaino ja niin korkealuokkainen liikkeiden sulavuus, että liikkuminen näyttää tanssilta. Sanat liikkui kuin tanssien toistuu usein kun eri lajien legendoista puhutaan. On kyse sitten tenniksestä, jalkapallosta, koripallosta tai nyrkkeilystä.
Manas Dhamnen liikkumisessa on havaittavissa poikkeuksellinen sulavuus. Hieman liian aikaista vielä sanoa mihin tuo jalostuu ja minkälainen kokonaispaketti lopulta on, mutta tämä intialainen on Lupaus isolla alkukirjaimella.
1. Cazaux FRA 79
2. Fils FRA 75
3. Shelton USA 20
3. Prizmic CRO 20
5. Riedi SUI 16
5. Stricker SUI 16
5. Darderi ITA 16
8. Marmousez FRA 15
9. Atmane FRA 9
9. Torres ARG 9
Onko palstalla ollut vielä puhetta pelaajasta nimeltä Joao Fonseca (BRA) s.21.8.2006.
ATP830. Viime syksyllä eteni 16v kauden päätteeksi CH kvartsiin voittamalla 2 kpl ATP200+ pelaajia.
Tämän kauden aloitti Australian avointen junnusarjan kvartsilla, jossa hävisi niukkaakin niukemmin mestaruuden voittaneelle puolitoista vuotta vanhemmalle.
