Sekin vielä. Ehkä kannattaisi jättää matsi tähän, jos on noin paljon haittaava vaiva. Tai tasoero.
2-1" Oskari piti ensimmäisen kerran ottelussa syöttönsä. Kolmen murtopallon kautta tosin.
M15 Oegstgeest (NED), 2. kierros
Oskari Paldanius - Peter Makk (HUN) 1-6, 6-2, …
Ohoh! Sehän kääntyi. Oma vähäinen seuraaminen jää tosin tähän.
Valitettavasti Oskarille lopulta tappio 1-6 6-2 2-6.
Edelleen vähän kaksijakoiset fiilikset, pitäisi ehkä Oskarilta itseltään kysyä miten näkee alkukauden suoritteet ja onko kroppa ihan kunnossa, ei tällä kaudella olla Paldaniukselta paljoa kuulumisia kuultu.
Aiemmin kirjoitin, että kohdattu kovempia rankingeja ja tappioita näiden kautta kertynyt jonkin verran, mut missä Oskarin oma taso rankingin näkökulmasta menee. Ei tuo nykyinen sijoitus paljoa mitään kerro, muuten kuin että tulosta ei tällä kaudella ole tullut toivotulla tavalla. Tietysti kun tappioita tulee 600, 700 ja 800 rankingeilta, vaikea se sanoa et oma pelitaso noiden yläpuolella olisi.
Pitäisi kuitenkin olla suunta ylöspäin näinkin hyvän junnu-uran tehneillä nuorilla, ATP-rankingeissa ei olla menty metriäkään eespäin noin vuoteen. Toki vika junnuvuosi oma lukunsa mut sielläkin tuli aikuisissa parempaa tulosta mitä nyt tähän mennessä tällä kaudella nähty.
Oskari mainitsi viime kaudella et varavaihtoehtona on mietitty yliopistotennistä jos tämä nykyinen plääni ei tuota toivottua tulosta, onkohan siellä suunnitelmakansiossa vielä tämä vaihtoehto.
Itseäni myös yllättänyt isosti nämä vaikeudet. Ajattelin, että itf kisat eivät olisi Oskarille edes mikään mittari…tosi vaikea sanoa, että mitä siellä on tapahtunut. Mahdollisesti jokin sitkeämpi vamma jonka kanssa tuskailtu ja se syönyt tuloskuntoa ja itseluottamusta. Jotenkin myös kisannut todella vähän(?). Vähän yli vuosi sitten oli fiilis, että uusi top100 pelaaja tulossa suomesta, nyt näyttää todella kaukaiselta.
Itse en ole kovinkaan yllättynyt. Viime vuoden jälkimmäinen yhdeksän kuukautta oli aikamoista tarpomista kaksinpelissä. Hyvin menneiden maaliskuun futureiden jälkeen näytti hienolta, kun pärjäsi nelinpeleissä, mutta tarkemmin seuraamalla kaksinpelivaikeudet olivat ilmeisiä. Ja nelinpelivoittoja seurasi reality check, kun miesten peleissä saman parin kanssa taisi jäädä erävoittokin haaveeksi.
Yksittäisiä välähdyksiäkin oli vähän, kenties ainoa ITF Mastersissa, kun voitti Vasilevin ja sitäkin seurasi tuhnu reissu Jenkkilään rankingpisteiden perässä. Suomen haastajaturnauksissakaan ei näkynyt sellaista, jota suomalaisilta huippujunnuilta vikalla junnukaudella on totuttu eli, että kotiyleisön tuella voitetaan tai vähintään haastetaan niitä 200-300 pelaajia.
Tämä vuosi on ollut melko samanlaista. Nyt vain se viime vuoden alun huippusuoriutuminenkin on jäänyt tulematta. Toivotaan parasta, pelätään pahinta…
Paldaniuksen pelissä on sellaisia elementtejä, joilla pärjää junnutenniksessä hyvin eli lähinnä varmuus ja suhteellisen kova kunto, mutta varsinaisia aseita ei löydy, joka taas on tyypillisesti edellytys, että atp-tasolla tulee menestystä. Tulee mieleen Stefan Kozlov, joka oli jo 16-vuotiaana kaksi kertaa Grand Slam finaalissa ja hänestä povattiin uutta menestyjää, mutta koskaan pystynynyt lupauksia lunastamaan. Kozlov jyräsi juuri nuorena varmuudellaan, mutta tuhnuthan ne lyönnit on miesten kisoissa.
Mikä mahtaa olla Oskarin valmennuskuvio tällä hetkellä? Viime vuonna mukana kuvioissa oli Tiilikainen ja ITF-puoleltakin tuli leiritystä. Suomesta on vähän vaikea saada riittävän tasokasta vastusta edes treenikentille, sen sijaan Euroopassa eri akatemiat pukkaa jatkuvasti nousevia kykyjä.
Rehellisesti sanottuna huolimatta viime vuoden AO:n semifinaalipaikan aikaan, niin en oikein löytänyt sellaista elementtiä pelistä joka herättäisi “wow” -efektiä Oskarin pelistä. Toisin kuin esim. Jack Kennedyn liikkuvuus (Oskari voitti AO:n kvartseissa) tai Jan Kumstatin syöttö sekä sitten loppuvuodesta Guto Miguelin kämmen.
Tuosta syystä ei tule ihan täytenä yllätyksenä tämä nykyhetken tilanne, vaikkakin pelaajana muutosta on tullut tuohon vuoden takaiseen paljonkin, ote on enemmän offensiivinen jota tarvitaankin aikuisten tasolla enemmän, tuosta syystä prosessi on hyvin keskeneräinen ja asiaa ei varmasti ei helpota pidempiaikainen itseluottamuksen selkeä putoaminen, monia otteluita ovat leimanneet hyvin tiukat erätappiot pl. Suomalaiskohtaamiset/eräs +2 metrinen Braynin, jonka voittanut kahdesti.
Ei välttämättä ole huono valinta siirtyä yliopistotenniksen puolelle ja katsoa tilannetta myöhemmin. Sieltä kuitenkin lopulta tullut valtavasti massaa ATP-kiertueelle tai siihen kynnykselle, johon Oskarille on varmasti mahdollisuudet myöhemmin päästä…
Esimerkkeinä lähivuosilta. Vacherot, Rinderknech, Spizzirri, Kypson, Diallo, Kovacevic, Fearnley, Walton, Pinnington Jones, Zheng (edelleen), Rodesch, Chidekh, Draxl, Holmgren, Smith, Samuel, Fery.
Kaikki nämä ovat top 200:ssa ja tuosta jäi vielä lukuisia muita luettelematta, joilla on enemmän pikavisiitti (kärkipelaajia) tai enemmän viime vuosikymmenen puolelta olevia pelaajia.
Jälkeenpäin ajateltuna tuo Brazzavillen kisa olisi voinut olla Oskarille aikamoinen kultakaivos, olisi päässyt suoraan pääsarjaan, jotkut ottelut olisi voineet olla helpompia kuin ITF-pääsarjan ottelut Euroopassa.
Oskari mukana Zagrebin ch-75 karsinnoissa. Vastaan tulee Daniel Elahi Galan, joka ollut parhaimmillaan atp-56.
Galan ollut aika kammottavan heikossa vireessä ennen tuota Savannahin välieräpaikkaa (viimeisin kisa), ei ollut tuota ennen voittanut kahta peräkkäistä ottelua US Openin jälkeen.
Eipä Oskari kumartele ATP-sijan 271 miestä vaan vie avauserän tb:ssä! Muuten ehkä oli hieman perässä, sillä pisteet vastustajalle erässä 49-51 eikä Paldanius saanut yhtään murtopalloa.
Ei valitettavasti riittänyt tänään hyväkään taistelu. Kovasti on voitot kiven alla.
Oskarin haasteena valitettavasti on vähän se, että työkalupakista tuntuu puuttuvan selkeä ase. Peruspeli on ihan kelvollista, mutta onko kokonaisuus vähän sellainen tasapaksu..? Liike, kämmen, syöttö, kaikki on vähän turhan perustasoisia. En tiedä mistä löytyisi lisää tulivoimaa. Asenne kaverilla tuntuu olevan kunnossa ja epäilemättä treenikentällä ollaan aina työhousut jalassa, eli siitä se ei varmasti ole kiinni.
Kyllä tää tulivoimaa kaipaa, pelitapa juurrutettu takarajalle niin lisää jerkkua ranteeseen. Mut se ei ole mikään ilmoitusluonteinen asia, voimantuotto on aika monimutkainen yhtälö mihin vaikuttaa muutkin asiat kuin hauiksen ympärysmitta.
Tänään noustiin jonkin verran verkolle 12/15 net pointsit hyvä lukema. Mut jos olet puhdas baseliner silloin pitää kämmenessä olla kunnolla tulivoimaa ja viivojen paukkua jos pitää marginaalitennikseen siirtyä. Siitä vaan enemmän vaikka Emilin kanssa treenailemaan, sieltä varmaan saa hyvää oppia miten vastustajia riepotellaan pitkin poikin kenttää.
Oskarilla liike ja räjähtävyys ei ole mikään valttikortti, nää on niitä kriittisiä osia mihin pitää saada parannusta. Ykkössyötöllä sai tänään hyvin pisteitä mut siihenkin sais tulla lisää löpöä. Vaikeaa tuolta löytää jokerikorttia, mikä olis koko pelin peruskivi kohti isompia areenoita. Ei missään nimessä tarkoita, etteikö sellaista voitaisi kehittää mut ei tässä vaan jotenkin Oskarin juna liiku, vähän on jämähtäneet tunnelmat ollut viimeisen vuoden ajan.
Ihan vaan pohdintaa, mutta jos tää kausi menee tällä tapaa et tulokset on tätä mitä ne nyt olleet tähän mennessä: Olisiko yliopistotennis ihan järkevä vaihtoehto ja sitä kautta hakisi vähän kuin uutta starttia.
Ei oikein saa Oskarin pelistä mitään tarttumapintaa, miten oikeasti ansaitsee paikkansa mahdollisesti aikanaan huipulla…Liike näyttää ajoittain ihan hyvältä nurkissa operoidessa, mutta sitten kun pallon kanssa pitäisi operoida palloa läheltä kroppaa niin tuntuu, että työ suuntautuu ihan väärään suuntaan (näyttää jokainen lyöntisuoritus kuin suossa tarpoisi).
Jos vertaa esim. Ottoon, niin Oskari on kyllä parempi palauttamaan itsensä takaisin kämmennurkkaan massalla, kun on “hartaloharhautettu” tai kääntyä takaisin pikaisesti, mutta sitten toisaalta Otto pystyy kroppaa läheltä lyömään tarvittaessa vaikka 20-30 lyönnin palloralleja poikkikentän rystyä missaamatta ja se tulee luonnostaan (esimerkkinä Budkov Kjaer ottelun ensimmäisen erän tb:n eräpallo).
Oskarin kohdalla on vaan vaikea sanoa, että mitä haluaa oikein pallolla tehdä…Onko ratkaisukeskeinen vai luotettava prosenttitenniksen pelaaja pidemmän päälle. Tällä hetkellä tuntuu, että molempia asioita tekee liian tasapaksusti eikä ole muutenkaan erityisen nokkela pelaaja monipuolisuuden osalta. Oskari on kuitenkin todennut ihan oikein, että ohituslyöntiä pitää parantaa, tuo on aika kriittinen lyönti, jos pyrkii sinne ATP -tason tuntumaan (muutenkin lyöntinä tuo ohituslyönti turhan aliarvostettu lyönti).
Syöttökin on Oskarin kohdalla aika yksipuolinen (aika jäykän oloinen kokonaisuus)…Sieltä tulee pitkälti suoria syöttöjä vaihtelevalla tarkkuudella tai sitten rullattuja vauhdittomia kakkosia. Sieltä loistaa poissaolollaan sivukierteiset syötöt vaihtoehtona.
Kämmeneltä kyllä löytyy välillä ihan iskua välähdyksittäin, muttei riittävän usein ja rysty on toistaiseksi kokonaisuutena aika mitäänsanomaton, tänään oli esim. tukkoista pelata yläkierteistä poikkikentän rystyä. Oikeastaan rystyn anti on parhaimmillaan Oskarin kohdalla puolustaa rystynurkkausta, muttei mitään spesiaalia.
Paljon on jokatapauksessa työmaata edessä ja yliopistotennis ehdottomasti pitäisi laittaa vakavan harkinnan alle.
Liikkeen pitää olla ihan Carl Lewis -tasoa, jos pelkästään sillä meinaa pärjätä. Ennemmin kestäisi jonkun heikkouden, jos olisi joku ase.
Vielä ehtisi kehittää lujalla työllä…
Adam Walton top 100:n nurkilla puolin ja toisin on aikamoinen potentiaalin maksimoija…Oikeastaan valtit ovat pallotoleranssi ja spotti syötöt, toki on myös ääriolosuhteiden sietokyky…Erittäin keskinkertainen liikkuja ja peruslyönneissä ei “aseita”…Toki tuossa painaa, kun valitsee järkevästi kisoja Aasian kovilta kentiltä ja muutenkin paras alusta kovat kentät. Näitä sitten riittää tourilla.
Mutta joo pitää olla niitä aseita, jotta pääsisi top 100:aan, liikkeeseen aika hankala nojata Oskarin kohdalla se on totta.
Aseiden rakentaminen tuossa iässä on iso haaste, koska se välttämättä vaatii tekniikan muuttamista. Jos nykyisellään mailanpää ei liiku tarpeeksi nopeasti, eikä sitä kautta palloon tule vauhtia, tulee tekniikkaa hioa. Onhan näitä esimerkkejä, että ollaan aikuisella iällä saatu lyöntiä muutettua, mutta ainahan se helpompi olisi tehdä se junnuna. Paldanius ei nähdäkseni ole luontaisesti mikään kovin nopea, mutta sitäkin ominaisuutta voi kehittää. Positiivisesti ajateltuna jenkkiyliopistokomennus ja siellä osaava valmentaja voisi antaa aikaa ja eväitä muutokseen. Kriittisemmin ajateltuna saadaan yksi uusi neluripelaaja tourille.
Hyvää pohdintaa täällä. Oskarihan oli junnuvuosinaan älyttömän varma takakentältä + verrattuna stereotyyppiseen suomalaiseen tennispelaajaan äärimmäisen hyvä puolustuspelaamisessa / yhden exstra pallon kaivamisessa peliin. Aikuisten peleissä tämän strategian toteuttaminen äärimmäisen hankalaa ellei ole aivan poikkeuksellinen liikkuja / urheilija mitä Oskari ei valitettavasti ole. Tietysti siellä ollaan jo useampi vuosi kehitetty syöttöä + aggressiivisempaa ensimmäistä kämmentä, mutta jollekkin tämä on vaan luontevampaa kuin toisille. Saas nähdä miten tästä hommat etenee, epäilen että jenkkeihin lähtee. Potentiaali / näkymä oli vielä vuosi sitten paljon kirkkaampi ja silloin ajattelin, että jenkkipelit Oskarille liian ”pehmeitä”.
Samaa mieltä. Ottohan paukutteli jo teini-ikäisenä kunnon syöttöpommeja ja kämmen lauloi railakkaasti (yleensä toki takapressuun), mutta sitä on ollut ehkä vähän helpompi lähteä työstämään kestävämpään suuntaan, kuin että kaivetaan Oskarille jostain selkeästi lisätehoja kämmenelle.
Toki nousihan Harrikin sinne top-200 joukkoon kämmenellä, joka on aina ollut aikamoinen lapanen, mutta luulen Paldaniuksen pyrkivän vähän korkeammille sijaluvuille.
Toisaalta, ei se kehitystyö ole myöskään mikään mahdottomuus. Jälleen kerran Harri hyvä esimerkki. Vielä pari vuotta sitten miehen syöttö oli aikamoinen murheenkryyni, nyt se on yksi kiertueen parhaista ja selkeä ase.